Piirtämistä, tekstiharjoituksia ja kevätaurinkoa teksti
a
Miia Vistilä kuva Taina Hakala
Feministisen sarjakuvatoiminnan aktiivi, taiteilija Taina Hakala kertoo, kuinka sarjakuvaresidenssi järjestetään.
urinko paistaa kesäisesti uimarannalle, kun kävelen Helsingin Lauttasaaressa kohti Villa Salinia. Sata vuotta vanhassa rantahuvilassa on alkamassa pääkaupunkiseudun kolmas feministinen sarjakuvaresidenssi. Tänä vuonna aiheena on omaelämäkerrallinen ja dokumentaarinen sarjakuva. Viime vuonna käsiteltiin feminististä aktivismia. Vuorossa on neljä päivää työpajoja, piirustus- ja kerrontaharjoituksia, esitelmiä ja vapaata hengailua. Suurin osa tulijoista on Suomesta ja Ruotsista. Ohjelma on englanniksi, mutta käytämme eri kieliä tilanteen mukaan. Vapaata aikaa on varattu myös pelkkään oleiluun ja ihmisiin tutustumiseen. Jos sosiaalisuudesta ei välitä, voi myös vetäytyä yläkerran makuuhuoneisiin nukkumaan tai lähteä ulos kävelylle. – Tykkään saattaa ihmisiä yhteen. Halusin järjestää tapahtuman, joka olisi avoin erilaisille ihmisille, niin ammattilaisille kuin niillekin, jotka vasta ovat kiinnostuneita sarjakuvien tekemisestä. Halu-
34
sin myös, että mukaan voi tulla, vaikka ei voisikaan osallistua kaikkeen. Ja halusin pitää tapahtuman ilmaisena osallistujille, jotta rahan vähyyskään ei olisi esteenä, residenssin tuottaja ja ohjaaja Taina Hakala kertoo tapahtuman jälkeen. Residenssin suunnittelu alkoi jo vuotta aiemmin. – Mietin ihan aluksi residenssin teemaa ja harjoituksia. Kun viime vuonna oli yhteisöllistä aktivismia, tänä vuonna halusin kääntyä sisäänpäin ja tutkailla omaelämäkerrallista ja dokumentaarista sarjakuvaa, hän sanoo – Teetin harjoituksia, joita olin ohjannut tai tehnyt itse aiemmin. Residenssissä muun muassa suunniteltiin oma hahmo esimerkin pohjalta, piirrettiin nopeita croquis-luonnoksia mallista, tehtiin erilaisia teksti- ja kuvakäsikirjoittamisen harjoituksia sekä kokeiltiin eri välineitä. Mukana oli myös kuvakerronnan klassikko eli perinteinen rakettitehtävä. Siinä kuvataan puhekup-
