Kirjoittajan taskukirjat väliaikaissijoitettuna ”lukunurkkaan” 2010-luvun alussa. Mukana kuvassa myös flyeri- ja pääsylippukokoelma.
Semiammattilainen
o
Aku Ankan taskukirja solahtaa hyllyyn ja tarjoaa lukemista keskipitkälle automatkalle. teksti ja valokuva
len aina keräillyt jotain: postimerkkejä, tarroja, limsapullon etikettejä ja pullonkorkkeja. Tärkeimpänä kohteena ovat kuitenkin olleet Disneyn sarjakuvat. En ole pitkään aikaan ollut aktiiviankkalukija, mutta olen itsepäisesti odottanut, että kiinnostus vielä palaisi. Olen viidentoista vuoden ajan raahannut reilun 150 Aku Ankan taskukirjan kokoelmaa vinttikomerosta toiseen. Nyt kun olen vihdoin luopumassa niistä, lienee tilinteon hetki. Vanhempani tilasivat vuonna 1986 Aku Ankka -lehden ilmeisesti lukemisen opettelun tueksi. Samaan syssyyn tilattiin keltaisia kansioita, joihin lehdet kerättiin isoiksi kirjoiksi. Kansioiden mekanismi oli karmea: selkämyksen sisällä oli metallisia pinnoja, joihin lehti pujotettiin keskiaukeaman kohdalta.
Ville Salervo
Kesti kauan oppia tekemään tämä niin, että lehden ylä- ja alaosa eivät rispaantuneet mutkalle. Hyllyssä puolitäysi, muodoltaan epämääräinen kansio taisteli esteettistä silmääni vastaan. Edes täytenä kansiot eivät olleet mukavasti tiiliskiven muotoisia, vaan vähän epämääräisiä suunnikkaita, selästään leveämpiä. Se, että tilaukseni alkoi kesken vuoden, aiheutti ongelmia: yhden vuoden julkaisut eivät sijoittuneet siististi kahteen kansioon vaan jakautuivat kolmeen, joista kahdessa oli vielä lisäksi vierekkäisten vuosien sarjakuvia. Näistä harmillisista lähtökohdista huolimatta ihastuin sisältöön siinä määrin, että aloin keräillä kutakuinkin valikoimattomasti kaikkea suomenkielistä Disney-sarjakuvaa. Disneyn julkaisupolitiikassa varjeltiin Suomes-
49
