In memoriam Käsintehty puuruuvi muoviosien maailmassa teksti
Kivi Larmola ja Ville Hänninen
Sarjakuvantekijä Jukka Murtosaari kuoli elokuun viimeisinä päivinä äkilliseen sairaskohtaukseen. Vuonna 1963 syntyneen Murtosaaren, “Murtsin”, ura alkoi sarjakuvilla seurojen lehtiin, kuten Kannukseen 1980-luvun alussa. Pian nuori piirtäjä avusti jo Pahkasikaa ja ennen kaikkea Suomen MADia, jossa Murtosaaren kyky sarjakuva- ja elokuvaparodioihin ja eri taiteilijoiden tyylin imitointiin saavutti nopeasti huippunsa. Murtosaaresta kehkeytyi luotettu ammattilainen, joka pystyi taipumaan moneen tyyliin, huumorista realismiin. Hän piirsi Kari Vaijärven käsikirjoituksiin realistista ja värillistä seikkailusarjakuvaa Jakea, jota ilmestyi Kustannus-Mäkelältä kaksi albumia (Tituksen profiili 1987 ja Valhallan portti 1988). Murtosaari teki myös runsaasti kirjankansia ja oli mukana parissakin isossa animaatiohankkeessa, kuten 1980-luvun kansainvälisessä Sindbad-elokuvassa, joka ei koskaan valmistunut. Myöhempinä vuosikymmeninä hän kuului harvalukuiseen suomalaisten Disney-piirtäjien joukkoon ja piirsi myös paljon Muumi-sarjakuvia. Murtosaari oli ennen kaikkea käsityöläinen. Hän uskoi siihen, että kun kaikki työvaiheet tekee kunnolla ja oikein, lopputulos on hyvä. Murtosaari oli kisällintyönsä tehnyt, mestarinkirjansa ansainnut, ja oli ehkä sisimmässään varma, että teknokraattien ja muotiilmiöiden aika joskus vielä väistyy. Jukka tiedosti roolinsa tilatun työn toteuttajana, ja oli työstään ansaitusti ylpeä. Oman roolinsa ulkopuolella, esimerkiksi käsikirjoittajana, hänellä Jouko Nuora oli vaikeampaa. 2000-luvun alussa
8
Portugaliin muuttanut Murtosaari kirjoitti koko elämänsä ajan Amazon-tarinaa, joka kasvoi lähdekirjoina hyllyssä, mutta jokainen uusi tieto teki kokonaisuuden valmistumisesta aina vain vaikeampaa. Silti hän ei sortunut väittämään, että entisajan seikkailusarjakuva olisi ainoa oikea laji. Perinteiden vaaliminen oli vain hänelle henkilökohtainen vastuu, joka oli kannettava. Kauniisti sarjakuvatekstauksella käsinkirjoitetut pitkät kirjeet lähtivät säännöllisesti maapostin kautta ystäville ja yhteistyökumppaneille. Helpolla Murtsi ei itseään päästänyt. Sarjainfon kanteen hän piirsi itsensä Don Quijotena, valmiina taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, eivätkä tietokoneet ja digitaaliset piirtopöydät päässeet hänen elämäänsä. Jos piirros piti värittää eikä käsillä ollut valopöytää, Murtosaari teippasi paperit ikkunaan ja jäljensi kuvan akvarellipaperille päivänvaloa apuna käyttäen – hankalassa asennossa mutta tietoisena siitä, että lopputulos oli oikein tehty, kunnolla värieroteltavissa.
