k
Oolannin sota ensimmäinen vuosi
rimin sota eli Itämainen sota masinoitiin liikkeelle Venäjän ja Osmaanien valtakunnan eli Turkin välille lokakuussa 1853. Silloinkin oikeutus murhatöihin löydettiin uskonnoista: kiivailijoina roomalaiskatoliset, ortodoksit ja muslimit. Seuraavana keväänä kunnian kentille kiirehtivät Britannia ja Ranska tukemaan Turkin sulttaania. Sota Venäjälle julistettiin 28.3.1854. Myös Sardinian kuningaskunta ilmoittautui saaliinjaolle. Napoleonin kukistamisen jälkeen nelisenkymmentä vuotta olivat sotijoiden armeijat lähes rauhassa rappeutuneet. Nyt lähdettiin liput liehuen innokkaasti isänmaan kunniaa puolustamaan vanhojen sotapäälliköiden vanhoilla sotaopeilla. Kuningatar Victorian laivasto oli seurannut tekniikan kehitystä ja testannut ja rakentanut höyrylaivoja, kuin myös laivatykistöä. Pula oli laivaporukoista: edellisen sodan loputtua laivaston väki oli maksettu ulos. Venäjän tsaarin veljen johtamassa Venäjän laivastossa riitti ukkoja. Vanhat laivat olivat lahonneet ja ruostuneet. Niin laivaston kuin vanhojen rannikkolinnakkeiden uudistusrahat olivat menneet uudistajien omiin kulukeihin.
S
odan suurimmat rähinät käytiin Krimin niemimaalla. Hyökkäämässä parina sotavuotena oli lähes puoli miljoona miestä. Britannia ja Ranska laajensivat väkivallan Venäjää vastaan kaikille maailman merille. Oolannin sota alkoi, kun Brittien laivasto-osasto ilmaantui Itämerelle huhtikuussa 1854. Seilaamaan oli lähdetty jo pari viikkoa ennen sodanjulistusta. Armaadaan haalitut nelisenkymmentä laivaa olivat enimmäkseen purjein varustettuja siipiratashöyryjä tai ruuvi- eli potkurilaivoja. Varsin uusia, tai uusittuja. Pelkästään purjein kulkeviakin sinnitteli matkassa. Kun oli Suomenlahdella kierrelty ja kaarreltu, löydettiin Barösundin viereinen merenselkä ankkuripaikaksi. Jokunen ranskalainenkin purjelaiva liittyi
36
joukkoon ja pitkin kesää ranskalaisia ilmaantui lisää. Heillä oli reissussa vain yksi höyrylaiva.
H
yökkäävän laivaston tarkoituksena oli sitoa Venäjän sotaväkeä Suomen ja Viron rannoille pois Krimin niemimaalta. Mahdoton tehtävä oli tuhota tsaarin laivasto. Venäläiset lymyilivät Kronstadtin kivimuurien ja tykkien suojissa. Osin myös Viaporissa, eli Suomenlinnassa. Kivimuureja eli linnakkeita vastaan ei ohjeiden mukaan saanut hyökätä. Venäjän kruunun omaisuus piti tuhota, muttei yksityiseen omistukseen saanut koskea. Hyökkääviä maihinnousujoukkoja johtaneet luutnantit eivät omistussuhteita kyselleet, vaan kaikki tuhottiin. Poltettiin kaupunkeja, yrittäjien ja talonpoikien kauppalaivoja ja telakoita sekä ulkomaankaupan varastoja. Oulussa britit polttivat suuria englantilaisten kauppiaiden ostamia lauta-, piki ja tervavarastoja. Yksityistä omaisuutta ryöstettiin laivaston käyttöön. Perunoitakin kaivettiin pelloista. Suuret linjalaivat makailivat ankkurissa tai seilasivat Suomenlahdella. Ryöstöretkiä rannoille teki muutaman matalakulkuisen siipirastahöyryn osastot. Satamapaikkoja lähestyttiin väylää luotaavien veneiden takana. Kun oli päästy tykinkantaman päähän, lähetettiin parkasseilla eli suurilla veneillä valtausmiehistö rannalle sytyttämään tulipaloja. Useimmiten tuhotyöt onnistuivat ilman vastarintaa. Hyökkääjä kääntyi pakosalle, jos oli pelkoa omista tappioista. Venäläisten tykistö ja ruutivarastot olivat pääasiassa Suomen sodan ajoilta vuosisadan alusta. Niinpä tykkien kantama saattoi olla puolet siitä, mitä hyökkäävien laivojen. Yleensä hyökkääjä ankkuroi venäläisen tykiston kantaman ulkopuolelle ja alkoi rauhassa rusikoida kohteita omilla kanuunoillaan. Ensimmäinen ihmishenkiä vaatinut tulitaistelu sodittiin kahden englantilaisen höyrylaivan tunkeutuessa Tammisaareen 20. toukokuuta. Vitsandströmmenin salmea oli puolustamassa Turun krenatööri1 • 2020 VAPAAVAHTI FRIVAKT
