v YMPÄRISTÖ v
Elintarviketeollisuus teki tiekartan vähähiilisyyteen TEKSTI Elina Matikainen
Elintarviketeollisuusliitto ETL ry julkisti elokuussa elintarviketeollisuuden vähähiilisen tiekartan. Sen visio vuoteen 2035 on, että vähähiiliset ratkaisut ovat alalla laajasti käytössä, ja ilmastovaikutukset ovat hallinnassa elintarvikealan arvoketjussa. ETL pyrkii yhdessä alan yritysten kanssa hiilineutraaliuteen ja tavoittelee toimialatasolla 75 % kasvihuonekaasupäästöjen vähenemää liikevaihtoon suhteutettuna vuoteen 2035 mennessä.
Y
htenäistä koko elintarviketeollisuuden kattavaa tietolähdettä vähähiilisyyden nykytilasta ei toistaiseksi ole käytössä, mikä muodosti haasteen toimialan vähähiilisyyden arvioinnille. Vähähiilisyyden nykytilan arviointi perustuu pitkälti elintarviketeollisuuden yritysten haastatteluihin sekä sähköiseen kyselyyn ETL:n jäsenyrityksille toukokuussa 2020. Elintarviketeollisuudelle on ominaista, että yritysten toiminnasta aiheutuu selvästi enemmän välillisiä kasvihuonekaasupäästöjä kuin suoria päästöjä. Tuotteen elinkaarenaikaisista kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa aiheutuu alkutuotannosta eli raaka-aineista (50 %) tai energiantuotannosta (30 %). Varsinaisen tuotannon osuus on (10 %). Vähäisemmässä määrin epäsuoria päästöjä muodostuu logistiikasta (7 %) ja pakkausmateriaaleista (3 %). Lisäksi ilmastopäästöjä aiheutuu elintarvikeketjun eri osissa, mukaan lukien kotitalouksissa, syntyvästä ruokahävikistä. Tiekartan mukaan suomalaiset elintarviketeollisuuden yritykset soveltavat jo laajasti päästöjen vähentämistekniikoita. Näin on etenkin isoissa yrityksissä, mutta valmius päästöjen vähentämiseen on lähtökohtaisesti hyvä myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Energia- ja materiaalitehokkuusratkaisut ovat Suomessa yleisesti käytössä erityisesti alan suurissa yrityksissä. Yritysten tunnistamia merkittävimpiä keinoja pienentää toiminnan hiilijalanjälkeä on paljon. Niistä tärkeimpinä nähdään energiatehokkuuden lisääminen, os-
toenergian tuotantomuodon vaihtaminen vähäpäästöisempään vaihtoehtoon, pakkausmateriaaleista aiheutuvien päästöjen vähentäminen sekä raaka-aineet. Lisäksi mahdollisuuksia nähdään mm. omien energiantuotantolaitosten tai vierilaitosten päästöjen vähentämisessä, logistiikassa ja jätteenkäsittelyssä. Tiekartta esittää joukon toimenpiteitä vähähiilisyyden vision ja tavoitetilan toteuttamiseksi. Niistä keskeisimmät liittyvät valtionhallinnon ennustettaviin vähähiilisiä toimintatapoja tukeviin toimiin sekä vähäpäästöisen energian saatavuuden ja käyttöönoton varmistamiseen. Kasvihuonepäästöjen laskennassa ja tuotteiden hiilijalanjäljen selvittämisessä on olennaista tieteellisiin faktoihin perustuvien yhteisten harmonisoitujen LCA-pohjaisten laskentamenetelmien kehittäminen. Se mahdollistaa päästöjen vertailun eri tuotteiden välillä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ennustettava ja vakaa toimintaympäristö on edellytys vähähiilisyyden edistämiselle yrityksissä. Tiekartan mukaan valtionhallinnon tuleekin tukea vähähiilisiä toimintatapoja ennustettavasti aikavälillä 2020–2035. Koska energiantuotanto on yksi merkittävimmistä elintarvikkeiden elinkaarenaikaisista päästölähteistä, vähäpäästöisen energian saatavuuden ja käyttöönoton varmistamisen eteen tulee tehdä aktiivisesti töitä; niin valtionhallinnon ohjauksella kuin yrityksissäkin. Energiantuotannon päästöjä vähennetään myös lisäämällä uusiutuvan energian osuutta sekä vauhdittamalla energiate-
hokkuustoimia yrityksissä investoinnein, energiakatselmuksin sekä jakamalla hyviä käytäntöjä ja tietoja. Viimeksi mainitussa on edelläkävijäyrityksillä merkittävä rooli. Turhaan tuotetusta ja hävikiksi päätyvästä ruoasta aiheutuu merkittäviä päästöjä ja sivuvirtoihin liittyy paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Siksi tuotannon sivuvirtojen hyödyntäminen ja tuotantohävikin ehkäisyyn liittyviä ratkaisuja tulee ottaa käyttöön nykyistä enemmän ja monipuolisemmin. Kasvihuonekaasupäästöjen laskenta ja tuotteiden hiilijalanjäljen selvittäminen ovat keskeisiä elementtejä vähäpäästöisempään toimintaan siirtymisessä. Tätä tarkoitusta varten tulee kehittää tieteellisiin faktoihin perustuvia ja elintarvikkeiden ravintoarvot huomioivia LCA-pohjaisia harmonisoituja laskentamenetelmiä ja päästökertoimia. Laskentamenetelmien tulisi olla yhtenäisiä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Näin voidaan varmistaa tuotteiden päästöjen vertailtavuus sekä kilpailukyky myös kansainvälisillä markkinoilla. Koska elintarvikkeiden merkittävimmät päästöt aiheutuvat alkutuotannosta, arvoketjuyhteistyö ja arvoketjun hallinta ovat tärkeitä vähähiilisemmän toiminnan tavoittelussa. Niinpä nykyisen yhteistyön tiivistäminen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden välillä on tarpeellista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä raaka-aineiden päästölaskennan yhdenmukaistamiseksi. Tämä edellyttää avointa tiedon jakamista ja arvoketjun eri toimijoiden vaikutusten tunnistamista. LEIPURI 7 / 2020
15
