K OLU MN I
Tiedätkö, mitä todella syöt? Sitä, mitä ei tiedä, ei voi myöskään korjata.
Usein ajatellaan, että ruokavalintojen tietopuoli hoidetaan ruokaturvallisuus- ja terveystiedon kautta. Onhan meillä viralliset suomalaiset ravintosuositukset. Terveystietoa jakavat monet järjestöt, kuten Sydänliitto. Hyviä ja ravitsevia reseptejä löytyy esimerkiksi Martoilta. Aina tämä tieto ei kuitenkaan välity kaupassa tekemäämme valintaan. Esimerkiksi lisäaineiden, transrasvojen ja sokerien osalta saattaa tulla yllätyksiä. Kun ostan pikanuudelipaketin, valmisannoksen tai lindströminpihvin, en aina tiedä tai tule ajatelleeksi, mitä kaikkea tämä tuote tekee terveydelleni tai ilmastolle. On aika hämmästyttävää, kuinka paljon arkipäiväiset tuotteet, kuten sinapit, murot tai valmissalaatit, saattavat sisältää sokeria. Myös raaka-aineiden alkuperämerkintöjä voisi kehittää, jotta saisimme parempaa tietoa esimerkiksi italiansalaatin ainesosien alkuperästä. Kun ostamme lihapullia, olisi tärkeää tietää eläinten hyvinvoinnista tuotantoprosessissa. Meidän on kyettävä katsomaan syömäämme eläintä silmiin. Kalojen osalta vaikutukset globaaleihin kalakantoihin voisivat olla merkittävä valintakriteeri. Meillä on terveydestä, ilmastovaikutuksista, työntekijöiden oikeuksista tai eläinten hyvinvoinnista paljon tietoa, jota emme paketista tai tuotteesta näe tai tule ajatelleeksi. Kuluttajansuojan kannalta on tärkeää, että elintarvikkeista on saatavilla luotettavaa tietoa. Niiden ansiosta meillä on mahdollisuus saada tietoa ravintoarvo-
Sirpa Pietikäinen europarlamentaarikko sirpa.pietikainen@ep.europa.eu
jen lisäksi esimerkiksi tuotantopaikasta ja -tavasta sekä allergeeneista. Tarvitsemme myös tietoa siitä, mitä torjunta-aineita tuotannossa on käytetty sekä niihin liittyvistä riskeistä. EU:ssa on jopa viisi miljoonaa ruoka-aineallergikkoa. Juuri heille elintarvikemerkinnät ovat erityisen tärkeitä, sillä joillekin jopa todella pieni määrä väärää
ruoka-ainetta voi aiheuttaa hengenvaaran. EU säätelee pakollisista elintarvikemerkinnöistä eri tuoteryhmissä esimerkiksi allergeenien merkkaamisessa. Kaikissa pakatuissa ja pakkaamattomissa elintarvikkeissa on oltava merkittyinä tietyt allergeenit, kuten soija ja pähkinät. Vuodesta 2016 saakka EU:ssa myytävissä ruoka- ja juomapakkauksissa on oltava takaosassa ravintoarvomerkinnät. Tietyissä tuotteissa, kuten sianlihassa, on oltava alkuperä merkittynä. Vapaaehtoisia merkintöjä ovat esimerkiksi alkuperämerkit, kuten avainlippu, tuotantotavasta kertovat merkit, kuten luomumerkit tai Reilu kauppa -merkki, sekä ympäristö-, ja kierrätysmerkit, kuten pohjoismainen joutsenmerkki. Paljon keskustelua ovat herättäneet myös pakkausten etupuolen pakolliset ravintoarvomerkinnät. Esimerkiksi Belgiassa on käytössä Nutri-Score, jolla elintarvikkeet luokitellaan niiden terveellisyyden mukaan skaalalla A-E ja erilaisin värikoodein vihreästä punaiseen. Arviot perustuvat muun muassa kalorien, sokerin, suolan sekä kuitujen ja proteiinin määrään. Tällainen yksinkertainen merkintä voi auttaa tekemään terveellisempiä valintoja arjessa. Vuonna 2022 komissio tuleekin antamaan ehdotuksensa pakkausten etupuolen pakollisista ravintoarvomerkinnöistä ja tiettyjen tuotteiden pakollisista alkuperämerkinnöistä.
LEIPURI 8 / 2020
25
