TEKSTI: RIIKKA ALANKO JA MARJO KESKITALO
Väriä pelloilta:
värikasviviljelystä ympäristöhyötyjä ja elinkeinoa
K
asvien sisältämät väriaineet olivat pääasiallinen tapa värjätä tekstiilejä ja muita materiaaleja ennen synteettisten väriaineiden kehittämistä 1800-luvulla. Kasvivärjäys on säilynyt käsityöläisten ja harrastajien keskuudessa, mutta laajempi tuotanto on vähäistä. Nyt kiinnostus bioväriaineita kohtaan on kuitenkin nousussa: yksilölliset värisävyt kiinnostavat, ja ympäristötekijät koetaan tärkeiksi. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ja Helsingin yliopiston koordinoiman BioColour-hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää tehokkaita ja turvallisia biopohjaisten väriaineiden tuotantomenetelmiä ja sovelluskohteita tekstiileissä, pakkauksissa ja pinnoitteissa. Hankkeessa värikasvien tutkimusta johtaa kasvituotannon monipuolistamiseen erikoistunut
38
LUOMULEHTI 4 | 2020
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalo. Sinistä ja keltaista väriä viljelemällä Monet kasvit tuottavat väriä, mutta tutkimuksen ja tuotannon kannalta on kiinnostavaa keskittyä Suomen oloissa menestyviin kasveihin, joille löytyy käyttöä esimerkiksi tekstiiliväreinä ja jotka voivat tarjota elinkeinoa. BioColour-hankkeessa erikoiskasvien tutkimuksella tähdätään erityisesti sinisen ja keltaisen biopohjaisen värin kehittämiseen. Sinistä väriä saadaan morsingon (Isatis tinctoria) lehdessä esiintyvistä isataaneista, jotka muutetaan erotusprosessissa siniseksi indigoksi. Keltaista väriä voidaan saada pietaryrtin (Tanacetum vulgare) ja väriresedan (Reseda luteola) flavoneista sekä kultapiiskun (Solidago virgaurea) flavonoideista.
Varsinaisten värikasvien lisäksi tutkimuksessa selvitetään väriaineiden tuottamista jo nyt viljeltyjen satokasvien sivutuotteina. Luomuun soveltuvat periaatteessa kaikki sellaiset satokasvit, joilla ei ole vaikeita kasvitauteja tai tuholaisia. Aika on kypsä ympäristömyötäisille väriaineille Keskitalon mukaan värikasvien peltoviljely oli vielä 10 vuotta sitten Suomessa ”liian uusi asia”, mutta nyt aika tuntuu olevan sille kypsä. Tekstiilituotanto on siirtynyt väriaineita ja värjäystä myöden kauas halvan tuotannon maihin. Tämä aiheuttaa ympäristö- ja eettisiä ongelmia, joiden vuoksi tuotannon uudelleentuomista paikalliselle tasolle pohditaan monella alalla. Nykyteknologioilla ja suomalaisella osaamisella olisi annettavaa kestävän kehityksen mukaisten väriaineiden tuotantomenetelmien
