TEKSTI: PIRKKO TUOMINEN KUVAT: BRITA SUOKAS
LUOMUNAUTATILAN SAIRAUKSIEN HOIDOSTA – OSA 3
Ketoosi Ketoosi on naudan energiaaineenvaihdunnan häiriö, joka ilmenee muutama viikko poikimisen jälkeen. Kun lehmän syöntikyky ei nouse yhtä nopeasti kuin energian tarve tuotantoon, ajaudutaan energiavajeeseen, joka ilmenee monenlaisina oireina ja aiheuttaa merkittäviä tuotoksen menetyksiä. Ketoosin välttämiseksi kannattaakin tehdä toimintasuunnitelma jo ennakkoon.
46
LUOMULEHTI 4 | 2020
Ketoosin riskiryhmät Ketoosi on yleisempää vanhemmilla kuin nuorilla lehmillä. Riski sairastua on suurimmillaan 5–6 kertaa poikineilla ja sitä vanhemmilla, minkä lisäksi erityiseen riskiryhmään kuluvat lihavat lehmät. Toki myös ensikot ovat vaarassa sairastua, koska ne tarvitsevat energiaa vielä omaan kasvuunsa. Riittävän energiansaannin varmistaminen onkin tärkeää huomioida kaikkien poikimisten yhteydessä. Ensimmäisinä ketoosin oireina lehmä alkaa jättää väkirehut syömättä, minkä myötä tuotos laskee, uloste muuttuu kiinteäksi, eläin muuttuu poissaolevan oloiseksi ja hengityksestä voi tunnistaa asetonin hajua. On kuitenkin muistettava, että energiavaje voi olla myös piilevä, jolloin selkeitä näkyviä oireita ei voi havaita. Piilevänäkin ketoosi laskee maitotuotosta, heikentää hedelmällisyyttä ja lisää juoksutusmahan siirtymän
Väljät tilat mahdollistavat vastapoikineen vapaan pääsyn ruokailemaan.
riskiä. Lisäksi se alentaa lehmän puolustuskykyä ja altistaa sen muille sairauksille. Miten sairastumista voi ehkäistä? Huolellinen ruokinnan suunnittelu ja toteutus on ketoosinkin ennaltaehkäisyssä etusijalla. Rehuanalyysien pohjalta valitaan kuhunkin tuotosvaiheeseen paras rehustus, jolloin lehmät eivät pääse missään vaiheessa lihomaan, mutta samalla syöntikyky säilyy varsinkin umpikaudella hyvänä. Erityisesti poikimisen jälkeen varmistetaan lehmän hyvä energian, kuidun ja valkuai-
