polttonaineiden riittävyydestä ja kiinnostuminen ihmisvoiman käyttämisestä kulkemiseen. Vuosittain järjestettävät mestaruuskilpailut ja ennätyskokeet ovat saattaneet kinnerien eli katettujen nojapyörien ajonopeudet jo lähes auton tasolle: lentävän 200 metrin nopeus on nyt noin 130 km tunnissa, kun taas tunnin ajossa on saavutettu noin 82 km tuntinopeus, mikä on noin 50% enemmän kuin pystymallisella kilpapyörällä ajettu maailmanennätys. Ensi kerralla lisää Suomen kinnereistä. Onko sinulla muistikuvia, tai mieluummin valokuvia? Ota yhteyttä kirjoittajaan!
(7) Yksinkertaisista mallipiirustuksista laadittiin kuhunkin tarpeeseen käyviä sovellutuksia. Vielä 1990luvulla postimyynnissä olleiden Fantomin piirustusten mukaan Claes Johansson rakensi itselleen 2000-luvulla kinnerin, joka henkii nostalgiaa, mutta myös vissiä nerollisuutta. Kuva Folkhemmets farkoster -kirjasta.
Luettua
Claes Johansson: Folkhemmets farkoster Byggförlaget 2003 Ruotsissa on julkaistu hyvin kansantajuinen kertomus polkupyöräautojen eli kinnerien loistoajasta. Ruotsissa kiellettiin yksityisautoilu heti sodan sytyttyä 1939. Vaikka maa ei sotaan joutunutkaan, pula mm. polttoaineesta oli kova, ja molemmilla rajoilla käyty sota pani muutoinkin elämään varovasti. Liikkumisen vapaus haluttiin kuitenkin turvata. Polkupyörän osista ruvettiin rakentamaan katettuja kinnereitä. Suunnittelijat kauppasivat piirustuksia lehtien pikkuilmoituksissa. Oli yhden istuttavaa ja kaksikkoa, koko perheen malliakin löytyi. Upeita, nopeita ja virtaviivaisia. Mainoskuvittavat panivat parastaan, eikä ylisanoja säästelty. Ylivoimaisesti maineikkain oli Fantom, jonka piirustuksia myytiin kaikkiaan yli 100.000 sarjaa, hyvin edulliseen hintaan ja pääosin hurjasta vauhdista haaveileville koulupojille. Kauppiaasta varmaan tuli miljonääri – suunnittelija ei saanut sitten äyriäkään. Kinnereitä ehdittiin sotien aikaan rakentaa tuhansia. Erityisesti Teknik för alla –lehti julkaisi jatkuvasti kinnerijuttuja, ja jonkin aikaa Ruotsissa ilmestyi myös Cykelbilen–niminen julkaisu – kuudesti vuodessa! Kinnerijutut tulivat myös koulukirjoihin. 1942-49 järjestettiin joka vuosi Ruotsin mestaruuskilpailut useissa sarjoissa. Osanottajia oli kymmenittäin ja meno kovaa. Kilpailu kehitti tietenkin tekniikkaa, keksintöjä tehtiin ja materiaalinkäyttöä kehitettiin. Tämän päivän virtaviivaiset ”velomobiilit” ovat painavampia kuin silloiset keveimmät ratkaisut! Ruotsalaiset kävivät 1940-luvun lopussa kilpailemassa myös suomalaisten kanssa Eläintarhassa. Ruotsalaisista kinnerimiehistä nostetaan yli muiden Josef Svedberg, joka teki useita keksintöjä ja parannuksia kinnerien tekniikkaan. Hän kehitti edestakaisin poljettavan vedon (Hill Speed), jossa keskiöpyörän oli korvannut kaksi simpukanmuotoista epäkeskoa. Ratkaisu muistutti jonkin verran jo 1892 patentoitua Svea-pyörän systeemiä (Pikajalka x), eikä sille myönnetty patenttia. Välitystason saattoi vaihtaa maaston mukaan, ja tasajalkapotkuin pääsi ylös hyvinkin jyrkkää mäkeä. Kirjan uljain tarina on kertomus Reino Karpion ja Matti Näräsen amfibiokinnerimatkasta Helsingistä Ahvenanmeren yli Grisslehamniin vuonna 1949. Harvoin ovat suomalaiset otettu vastaan niin suurina sankareina ja monin juhlallisuuksin kuin nämä väsyneet pojat avomeritaipaleensa jälkeen. Vanerista rakennettu kinneri oli toimiva yhdistelmä kanootti- ja polkupyörätekniikkaa. Potkuria pyritti takapyörä drilliporan koneiston välityksellä. Taitaako tuota yksinkertaisemmin tehdä. Johansson kertoo kirjassaan myös kinnerin kehittymisestä pienoisautoksi. Kaksi-, kolmi- tai nelipyöräisiä, pienellä moottoripyörän moottorilla varustettuja autoja rakennettiin 1940-50-lukujen taitteessa malli- tai omien piirustusten mukaan. Monia niistä on säilynyt ajokunnossa tähän päivään asti. Johansson osoittaa, kuinka luonteva jatke Saab 92 oli näiden pienoisautojen kehityskulussa. Toimittajana ja valokuvaajana Johansson on onnistunut tekemään kirjastaan helppolukuisen, jännittävän ja katseltavan. Kuvitus on mainio. Tarjolla on ollut laadukkaita vanhoja valokuvia, lehtijuttuja ja mainoksia. Erityisen ihastuttavia ovat uudet kuvat Johanssonin itselleen rakentamasta Fantomista. Yhteen kuvaan on onnistuttu rakentamaan kertomus, nuoruuden haaveet ja aito tunnelma. -ML
Pikajalka 1/2004 17
