Ensimmäinen
Pyörämestari oli Jämsästä Arvioidessani Annikki Virvatulen huvinäytelmää Varastettu polkupyörä (Pikajalassa 1/2003), ja selvitellessäni hänen jämsänkoskelaisia juuriaan, törmäsin sanapariin ”Pyörämestari kauppias”, joka sitten osoittautui Vuokko Olkkosen toimittamaksi pyöräkauppias Viljo Heposesta kertovan historiikin nimeksi. Uteliaisuus houkutti tutustumaan kauppiaaseen lähemmin ja sen ohessa paneutumaan jämsäläiseen pyöräkauppaan. Pyörämestari on arvonimi, joka maassamme ensimmäisenä on annettu Viljo Heposelle.
Aleksander ja Viljo Heponen Jo Viljon isä Aleksander Heponen (s. 1883) harjoitti Jämsässä pyörien kokoamista ja kauppaa. (1) Kerrotaan, että kun vuonna 1912 nahkuri Matti Olkkonen toi paikkakunnalle KUVAT EEVA HEPOSEN ensimmäisen auton, oivalsi seppä Aleksander, että maailma siirtyy pyörien päälle ja aloitti KOTIALBUMI, KALEVI säännöllisen polkupyörien myynnin. LEPO ”Ei isän aloittama pyöräkauppa suurta ollut silloin.” (Viljo Heponen Kuvan (2, s. 66) mukaan.) ”Isä tilasi pyöriä yhden - kaksi kerrallaan. Ne olivat mustia Merilän kukitettuja pyöriä.” Isä-Aleksanterin kuoltua jo varsin nuorena, vuonna 1926, oli Viljon ruvettava huolehtimaan pajasta, kauppaliikkeestä, äidistään ja sisaruksistaan. Tällöin alkanutta ja 73 vuotta kestänyttä Viljon kauppamiehen uraa ei ole väärin Vuokko Olkkosen sanoin nimittää legendaariseksi. Viljo, tuttavallisesti Ville, kuoli vuonna 1999. Tällöin myös liikkeen toiminta Jämsän keskustassa päättyi jatkajan puuttuessa. Viljo Heposen (s. 1906) nuoruuteen sisältyi työtä, urheilua ja romantiikkaa. Koulusta päästyä hän työskenteli isänsä pajassa oppien tältä sekä sepän että kauppiaan taidot. Nuoruus
TEKSTI KALEVI LEPO
Pikajalka 1/2004 26
kului työnteon merkeissä. Vapaa-aikana Ville harrasti urheilua, johon kiinnostus oli syttynyt jo varhain – mielenkiintoinen asia, sillä ikämiesvuosinaan hän palasi aktiiviurheiluun voittaen muun muassa Pohjoismaiden mestaruuksia. Mutta ei, Olkkosen sanoin, Viljo vapaaaikanaan niin innokkaasti urheillut, ettei hän välillä olisi tanssimaan ehtinyt, ja silmää hänellä oli myös naiskauneudelle. Osin teollisuushistoriikkia, osin sukututkimusta ja kotiseutuhistoriaa sisältävä Pyörämestari kirjanen kertoo lämpimin sanoin Viljon läheisistä ja ihmissuhteista. Tulevaa vaimoaan Eevaa (os. Kuusinen, s. 1922) Viljo tapasi ensimmäisiä kertoja vuonna 1937 aivan pyöräliikkeensä kulmilla.
Viljo tutustuu Eevaan Rakkaus Eevaan kehittyi Viljon työympäristössä hiljalleen, tämän tultua töihin, niin, ettei kumpikaan osapuoli sitä aluksi edes huomannut. Vuonna 1937 Viljo oli käynyt Porvoossa tekemässä pyörien ennakko-ostoja Raul Hellbergin pyöräliikkeessä. Siellä hänen tarkka silmänsä huomasi, että Hellbergin sisar, juuri ylioppilaaksi päässyt Rakel-neitonen (sittemmin kauppaneuvos Rakel Wihuri), oli työssä Hellbergillä ja pinnasi pyörien vanteita. Työ kävi hyvin, ja Viljo päätti, että tuollainen tyttö hänenkin on saatava liikkeeseensä. – Viljon Hellbergin matkasta on hänen kertomanaan hauska muisto Heikki Kuvan kir jassa Kaksipyöräisten vuosisata (2, s. 146), kannattaa lukea. Viljo sai Eevan, ja niin tutustuttiin vähitellen työn merkeissä. ”Tyttö” hoiteli toimistotöitä, laati muun muassa vähittäismaksusopimukset. Myyntityötäkin hän teki. Lisäksi hän huolsi ja korjasi polkupyöriä, asensi niihin dynamot ja valot sekä kutoi (kiinnitti) naisten pyöriin hameverkot. ”Sitä Eeva ihmetteli, että kun Heposella oli kolmekin apumiestä töissä, miksi hänen täytyi kutoa verkot. Mutta sitten hänet laitettiin asialle Juvénin pyöräliikkeeseen. Siellä hän huomasi, että apuna oleva tyttö sielläkin kutoi verkot. Tästä hän päätteli, että kai se sitten on meidän tyttöjen työtä sekin.” Pyörien pinnaamisessa Eeva ei - Viljo Heposen leikkisin sanoin (1, s. 12) - koskaan kehittynyt yhtä näppäräksi kuin Rakel Wihuri, mutta ”oli kyllä muuten kauppaneuvoksen veroinen liikeasioissa”. Eeva Heponen elää 82-vuotiaana yhä liikekiinteistön kodissaan Talvialantiellä, muistaa hyvin ja hoitelee viimeisiä pyöräliikkeen toimintaan liittyviä asioita.
