ARVIOT Monimuotoisuus on uhattuna – Juha Kauppinen tarjoilee teoksessaan uhkakuvia ja toivon skenaarioita Juha Kauppinen: Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista. Siltala 2019, 349 s.
Biologi ja palkittu toimittaja Juha Kauppinen on erikoistunut tutkivaan journalismiin. Viime vuonna julkaistu Monimuotoisuus on Kauppisen esikoisteos.
N
ykyisin monelle on selvää, että luonnon monimuotoisuudesta eli biodiversiteetistä on pidettävä huolta. Minun ikäpolveni on oppinut asian jo koulussa ympäristötiedon tunneilla. Biodiversiteetistä puhutaan jopa päivälehtien palstoilla ja lähes jokaisen Avara luonto -jakson lopuksi. Monet lajit ovat ajautuneet sukupuuton partaalle muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi, minkä seurauksena myös kokonaiset ekosysteemit ovat vaarassa. Biologi ja toimittaja Juha Kauppinen perustelee uusimmassa teoksessaan Monimuotoisuus, miksi biodiversiteetillä on niin paljon merkitystä ihmisenkin kannalta. Kauppinen valottaa monimuotoisuuden merkitystä niin inhimillisten tragedioiden estämiseksi kuin monimuotoisuuden itseisarvon vuoksi. Kauppisen teoksessa on oikeastaan kaksi pääkohtaa. Aluksi hän esittää radikaalin ajatuksensa siitä, että Darwin olisi erehtynyt. Kun Kauppinen avaa ajatustaan pidemmälle, käy ilmi, että kyse on enemmänkin retoriikasta. Charles Darwin, joka julkaisi teoksensa Lajien synty vuonna 1859, ei vielä ollut tietoinen geeneistä ja niiden vaikutuksista. Silti hän oivalsi lajien evoluution johtuvan luonnonvalinnasta. Darwinin luonnonvalinnan käsitteeseen liittyy myös sanapari ”olemassaolon taistelu”, mutta juuri sitä Kauppinen ei niele pureksimatta. 26
nuorten luonto
Vaikka luonnossa käydään paljon kilpailua elintilasta, ”olemassaolosta taistelu” ei Kauppisen mukaan kuvaa luonnon koko olemusta. Evoluutio on kehitystä ja sopeutumista uudenlaisiin olosuhteisiin. Se on hidas prosessi, mutta nykyisin vallitsevat olot, kuten ilmaston lämpeneminen, kehittyvät ennennäkemättömän kiivaalla tahdilla ja edellyttävät myös lajeilta nopeaa kehitystä. Kaikki lajit eivät pysy tässä tahdissa. Ensimmäiseksi olosuhteiden muuttuminen uhkaa spesialistilajeja, jotka ovat sopeutuneet hyvinkin karuihin ja ainutlaatuisiin olosuhteisiin, eivätkä siksi pärjää generalistilajeille, jotka valtaavat alaa siellä, missä olosuhteet ovat suotuisampia. Toisekseen Kauppisen ajatus johtaa siihen, että nykyisessä evoluutiossa ei ole kyse niinkään ”luonnonvalinnasta” vaan siitä, että ihminen on teoillaan kutistanut, harventanut, eristänyt ja muokannut lajien elinolosuhteita tai tehnyt muuten lajien selviytymisestä hankalaa, jopa mahdotonta. Ajatus kulkee mukana samalla, kun kirjassa esitellään muutamia Suomen uhanalaisimpia lajeja: kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen, jääleinikki ja sinisiivet. Monet näistä ovat sateenvarjolajeina erityisen hyviä esimerkkejä. Kauppinen korostaa, ettei kyse ole vain yksittäisten populaatioiden katoamisesta: yhden lajin katoaminen vaikuttaa koko ekosysteemiin. Pölyttäjien katoamisesta osataan jo sentään olla jossain määrin huolestuneita, mutta Kauppinen
haluaa kiinnittää katseet laajemmin lajien katoamisesta seuraaviin ongelmiin. Jossakin katoamislistalla on ihmisen vuoro, eikä kukaan pysty aavistamaan missä vaiheessa, sillä evoluutiota määrittää myös sattuma. Kauppinen muistuttaa, että monimuotoisuus on myös ihmiskunnan kysymys. Vaikka aihe on raskas ja teoksessa on jonkin verran toistoa, Kauppinen onnistuu silti pitämään lukijan mielenkiintoa yllä viemällä teoksen henkilökohtaiselle tasolle. Lukija pystyy samastumaan kirjoittajan intoon ja ihmetykseen tämän kohdatessa harvinaislaatuisia luontokappaleita. Vilpitön rakkaus ympäristöä kohtaan välittyy kirjan sivuilta. Teosta on kiitettävä etenkin siitä, ettei Kauppinen tarjoa vain uhkakuvia tulevaisuudesta, vaan esittää myös ratkaisuja lajien katoamisen estämiseksi ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Lisäksi hän kirjoittaa aiheestaan yleistajuisesti, mikä avaa teoksen laajalle lukijakunnalle. Teos on kirjoitettu esseen ja reportaasin välimuodoksi: hybridilaji tuo myös miellyttävää vaihtelua lukukokemukseen. emmi ketonen