TURVE KUULUU SUOHON Turpeenpoltosta luopuminen saattaa olla helpoin ilmastoteko, jonka Suomi voisi tällä hetkellä tehdä. Irti turpeesta -kansalaisaloitekampanja pyrkii turpeen energiakäytön kieltämiseen lailla. teksti milla aalto kuvat antti salovaara ja aino huotari
V
aikka turve-energialla tuotetaan vain 4–7 prosenttia Suomen energiasta, se aiheuttaa 12–15 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Turve-energian vuotuiset päästöt Suomessa ovat yhtä suuret kuin henkilöautoliikenteen. Lisäksi turpeen kaivuusta syntyy päästöjä maankäyttösektorilla. Toisin kuin turpeen energiakäytön lobbaajat usein väittävät, turvetta ei voida pitää uusiutuvana energianlähteenä vaan ilmastovaikutukset vastaavat fossiilisia polttoaineita. Turpeen polttaminen saastuttaa jopa enemmän kuin kivihiilen.
Eroon turpeenpoltosta Turpeenpolton lopettamista on vaadittu jo vuosia, mutta toisin kuin muuta fossiilista energiaa, Suomi ei ole ollut valmis vähentämään turpeen energiakäyttöä. Turve-energiaa on puolusteltu vedoten muun muassa huoltovarmuuteen, turveteollisuuden työllisyysvaikutuksiin sekä siirtymän vaivalloisuuteen. Turpeelle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja. 30
nuorten luonto
– Turpeesta voidaan siirtyä hyödyntämään erityisesti polttoon perustumattomia uusiutuvia, kuten lämpöpumppuja, aurinkoa, tuulta, syvälämpöä, geotermistä energiaa ja energiansäästöä. Myös biokaasu ja kestävyyskriteerit täyttävä biomassa kuten puru ja kuori tulevat kyseeseen, kertoo suojeluasiantuntija Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta. Tällä erää turve-energian hintaa ohjataan verotuella, joka ylläpitää keinotekoisesti sen taloudellista kilpailukykyä. Muita fossiilisia energianlähteitä rokotetaan hiilidioksidiverolla, mutta kivihiiltäkin pahemmin saastuttavaa turveenergiaa vero ei koske. Jos verotuesta luovuttaisiin, turpeenpoltto ei olisi enää taloudellisesti kannattavaa. – Turpeenpolton lopettamiseen tarvitaan sekä hintaohjausta että turpeenpolton kieltävä laki. Laki toisi perälaudan eli varmuuden siitä, että turpeenpoltto päättyy, Aho sanoo. Siirtymävaiheessa energiayhtiöitä voitaisiin tukea investoinneissa korvaaviin energiamuotoihin. Ettei turpeesta luopumista tehtäisi kuitenkaan metsien hiilinielujen kustannuksella, tulisi
ohessa huomioida myös metsäbiomassan energiakäytön verotus.
Suoluonnon suojeluntarve Suomen suoluontotyypeistä jopa 54 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi ja 20 prosenttia silmälläpidettäviksi. Soiden eliölajeista noin 200 on uhanalaisia. Uhanalaistumisen syistä merkittävimpiä ovat soiden ojittaminen ja turpeenotto. Turvetuotannolla on katastrofaaliset vaikutukset suoluontoon. Kun turpeenotto aloitetaan, suon eliöyhteisö tuhoutuu täysin. Suo kuivataan ojittamalla ja sen kasvillisuuskerros poistetaan. Kasvit eivät pääse kasvamaan takaisin turvetuotantoalueelle ennen kuin turpeen kaivaminen lopetetaan. Turpeenoton päätyttyä kasvillisuus alkaa palautua, mutta hyvin hitaasti, sillä maan siemenpankki ja suolle tyypillinen vesitalous on menetetty. Koska turvekerros ja lajisto ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana, suo ei turpeen kaivuun jälkeen palaa koskaan ennalleen. Turpeenkaivuu heikentää myös ympäröivän luonnon tilaa. Ojitus samentaa ja rehevöittää vesistöjä. Luonnontilaiset
