ROSKA PÄIVÄSSÄ
– PÄIVITTÄISIÄ YMPÄRISTÖTEKOJA JO 20 VUOTTA Roska päivässä -liikkeen juhlavuoden kunniaksi tutustuimme liikkeen toimintaan ja haastattelimme myös Instagramin @roskapaiva-tilin Einoa roskaamisesta ja lähiluonnon merkityksestä. teksti juuli lehtinen kuvat aino huotari
T
oimittaja ja sosiaalipsykologi TuulaMaria Ahosen vuonna 2000 perustama Roska päivässä -liike on hieno esimerkki siitä, miten pieniä, mutta merkityksellisiä ympäristön hyväksi tehdyt teot voivat olla. Roskan poimiminen päivässä ei vie paljoa aikaa tai vaadi suurta vaivannäköä, mutta useiden ihmisten noudattaessa samaa toimintatapaa vaikutus lähiympäristöön kasvaa. Suomessa ja ulkomaillakin huomiota saavuttanut liike on saanut alkunsa juuri perustajan omasta lähiympäristöstä: Ahonen kauhisteli lastensa kanssa vuonna 2000 erästä roskaista kalliota Helsingin Pohjois-Haagassa. Samalla syntyi halu tehdä alueesta hieman siistimpi, vaikka sitten roska kerrallaan. Tuon hetken siivittämänä muodostui liike, joka kannustaa poimimaan luonnosta roskia sekä olemaan roskaamatta.
Positiivinen kierre Roskaaminen on ollut länsimaissa jo pitkään yksi helpoimmin havaittavista ihmisen aiheuttamista ympäristöongelmista. Luontoon kuulumatonta materiaalia löytää lähes mistä tahansa ja sillä on negatiivisia vaikutuksia ympäristöön. Yksi esimerkki vaikutuksista on maailman yleisimpien roskien, tupakantumppien, sisältämien myrkkyjen sekä muoviroskista jauhautuvan mikromuovin joutuminen kiertoon elollisessa luonnossa. Liikkeen filosofiaan kuuluu ajatus siitä, että siisti ympäristö vähentää roskaamista, joten positiivinen roskattomuuden kierre vain vahvistaa itseään, jos yhä useampi ihminen tarttuu toimeen lenkkipolun varrella. Liike pyrkii paitsi aktiivisesti poistamaan luonnosta sinne jo päätynyttä jätettä, myös ennaltaehkäisemään sen joutumista luontoon. Esimerkkinä tästä ovat liikkeen kulisseissa keksityt nuorten luonto
45
