VANHUS JA ZEN
P
Zen ja turhat huolet ernajassa hiekkatien päässä seisova BaggViime vuosina buddhalaisuus on kiinRunoilija Kai Nieminen bölen vanha kyläkoulu nostanut runoilijaa, mutta häntä ei houoli Niemisen ja hänen katselee syksyistä metsää mäen kuttele opastettu tie valaistumiseen, eipuolisonsa Elina Sokä hän usko pysyvän valaistumisen tipäällä sijaitsevan entisen raisen koti yli 40 vuolaan. Kaikki on ymmärrettävä uudeskyläkoulun portailta. Parta den ajan. Päivärytmi taan joka päivä. liehuu valkoisena, hiukset oli selkeä: Sorainen he– Sitoutuneet ajatukset eivät kuulu räsi aikaisin tekemään keramiikkaa, minun tapoihini. Minun on tärkeä unohovat nutturalla. Nieminen taas kirjoitti runoja pitkin taa kaikki opetukset. öitä ja heräsi myöhään. Puolison kuolZenin käsitteeseen kuuluu rauhallitua neljä vuotta sitten Nieminen on nen suhtautuminen elämän käänteisiin. asunut talossa yksin. Zeniin kuuluvat myös huumori ja runoVaimo on edelleen läsnä taiteilijakodin us. Zenin oppien mukaan etukäteen murehlukuisissa taide- ja keramiikkaesineissä. timinen on turhaa. Myös pihamäen japanilainen, puulämmit– Asiat on kohdattava, kun ne tulevat vasteinen keramiikkauuni muistuttaa hänestä. taan. Sitten ne ratkeavat, tai eivät. StresKyläkoulun portailla seisova Nieminen on saan edelleen joistain asioista, mutta pyrkijuuri palannut päivittäiseltä metsäkävelylmykseni on, etten stressaisi. En koe viisastään. Aurinko on jo laskemassa. Hän kertoo tuvani, mutta monet asiat eivät tunnu niin laiskistuneensa ja erakoituneensa puolisontärkeiltä enää, Nieminen kertoo. sa kuoleman jälkeen. – Pohjimmainen ajatus on, että siinähän – Niin on käynyt, kun Elina ei ole enää se kaikki jo on, olet olemassa. Se täytyy oitönimässä liikkeelle. Ikävä on kova, mutten valtaa joka päivä uudestaan. ole katkera. Yksinkertaisuus ja huumori Urbaani synkkyys Runous on dialogia. Nieminen halua vält-
Metsäkävelyt ovat Niemisen tapa meditoida. Runoilija ei varsinaisesti mieti töitään, vaan ajatukset saavat lintuja kuunnellessa kulkea vapaasti. – Mietin juttuja. Mikä tahansa hiljentyminen tekee hyvää. Sensei Nieminen valitsi runouden jo nuorena. Debyyttinsä hän teki vuonna 1971, eikä tuottelias kirjailija ole jättänyt runoutta koskaan. – En ole muuta osannut tai oppinut. Runoissa voin ilmaista itseäni suorimmin. Runojen lisäksi Nieminen on myös japanilaisen kirjallisuuden tuntija ja kääntäjä. Niemisen käännökset ovat useasti palkittuja, myös runopalkintoja on tullut. Palkinnot kannustavat, mutta huomion keskipisteeseen joutuminen ujostuttaa. – Toivon aina, että se menisi nopeasti ohi. Maaseudun rauhassa Kai Nieminen viih-
56
S M Å S TA D S L I V
Made with
in Loviisa.
tyy. Hän sanoo, että paikalla on suuri merkitys, ja Baggbölen luonnonrauha inspiroi häntä. Nuorena Nieminen asui myös Helsingissä, mutta ikävöi silloin maalle. – Urbaanit runot olivat synkempiä. Kaupungissa ei ollut ironiaa, hän sanoo. Maalaismaisemakin on muuttunut Niemisen aikana. Vanhoja metsiä on kadonnut hakkuiden myötä, ja hanhilaumat ovat löytäneet reitin Pernajan yli. – Se muistuttaa maailman muutoksista. Enää ei ole yöperhosia, eikä omenoissakaan ole yhtään madonreikää. Lajikatoon tämä liittyy. Se on huolestuttavaa.
tää turhaa hienostelua ja sivistyneisyyttä. Runoissaan hän juttelee rennosti lukijan kanssa. – Ei tarvitse esittää tietäjää. Tunnustelen ja kyselen, olisiko tämä, kiinnostaisiko tämä. Niemisen runoja voisi luonnehtia yksinkertaisiksi ja humoristisiksi. – En pysty kirjoittamaan trendin mukaan. Yksinkertaisuus tulee luonteestani, enkä osaa olla kauhean monimutkainen. Niemisen runoissa tuntuu, että runoilija itse on vahvasti läsnä, että runoissa puhuu juuri Nieminen. – Pitää paikkansa, mutta en ole pelkästään sitä, mikä runoissa ilmenee. Päivittäisen metsälenkin jälkeen Nieminen istuu työpöydän ääreen. Siinä hän työskentelee yömyöhään ja juo litrakaupalla teetä, vaimon tekemästä kupista.
