Sotessa polkuriippuvuutta ja muutosvastarintaa
S
ote-uudistusta on rakennettu kuin Iisakinkirkkoa. Jo viime vuosituhannen lopussa oli tiedossa, että huoltosuhteemme heikkenee nopeasti väestön ikärakenteen muutoksen vuoksi 2020-luvun loppupuolelta alkaen. Siihen varautumista voidaan pitää sote-uudistuksen alkusykäyksenä. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneestä uudistustyöstä huolimatta sote on vieläkin pahasti kesken. Paavo Lipposen II hallitus käynnisti vuonna 1999 kansallisen terveysohjelman, jonka tavoitteet olivat hyvin samanlaisia kuin nykyisen soten. Jos kyseisen ohjelman katsotaan olleen lähtölaukaus sote-uudistukselle, on soten valmistelussa menossa jo kuudes vaalikausi. Sote-uudistusta ovat valmistelleet useat erilaiset hallituskokoonpanot. Silti valmista ei ole tullut. On syytä pohtia, miksi. Suuri rakenteellinen ja toiminnallinen uudistus on aina haastava, koska sitä ei voida aloittaa puhtaalta pöydältä. Vuosikymmenten saatossa rakennettu sote-palvelujärjestelmä luo pohjan, jonka päälle yritetään rakentaa uutta. Aikaisemmin tehdyt ratkaisut osaltaan rajaavat käytettävissä olevia keinoja. Tämä aiheuttaa niin sanottua polkuriippuvuutta. Esimerkiksi kuntien järjestämisvastuuseen perustunutta sote-järjestelmää on mahdoton uudistaa puuttumatta kuntien nykyiseen asemaan.
keskeisiä tavoitteita ja olemme esittäneet erilaisia keinoja soten tavoitteiden saavuttamiseksi. Aika tiimalasissa on käymässä vähiin. Uusi sote-palvelujärjestelmä on saatava toimivaksi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Haluan kiittää lehden toimitustyöstä vastannutta Martti Ahlsténia sekä kolumnisteja Kirsi Varhilaa, Hanna Tainiota ja Anssi Kujalaa. Uskon, että tämän lehden lukijat saavat hyvän katsauksen soteuudistuksen historiasta sekä monipuolisen kuvan tällä vaalikaudella valmistelussa olevasta sote-mallista. Mielestäni sote-uudistus on ansainnut oman lehtensä – LPY:n Sote-extran.
ISMO PARTANEN
toiminnanjohtaja Lääkäripalveluyritykset ry
Uudistus on aina muutos vallitsevaan tilanteeseen. Mitä suuremmasta muutoksesta on kysymys, sitä suurempaan toimijoiden joukkoon se vaikuttaa. On luonnollista, että muutoksen kohteeksi joutuvat kokevat suunnitellut uudistukset aluksi epävarmuutta lisäävinä. Tämä johtaa muutosvastarintaan. Tällöin sorrutaan helposti puolustamaan nykyistä omaa reviiriä, organisaatiota ja tehtäviä. Näin on käynyt sote-uudistuksessakin. Yhteisesti hyväksytyt tavoitteetkaan eivät auta, jos kaikki toimijat haluavat kynsin hampain pitää kiinni nykyisistä organisaatiorakenteista ja asemistaan. Sote-uudistuksen onnistuminen edellyttää valmiutta luopua osasta vanhoja rakenteita ja toimintamalleja. Nyt pitää löytyä rohkeutta hyväksyä tosiasiat ja katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen.
Juha Sarkkinen
Lääkäripalveluyritykset ry on ollut mukana tekemässä sote-uudistusta alusta asti. Tiedostamme sen tarpeen, kannatamme sen
”Aika tiimalasissa on käymässä vähiin” 3
