v ELÄKKEELLE v
Lähes puoli vuosisataa Osuuskaupan leivissä Näin voi sanoa Rauno Heikkisestä, joka teki kunnioitettavan, 47-vuotisen työuran Osuuskauppa Suur-Savon Leipomossa Mikkelissä. Viimeiset 20 vuotta hän vastasi koko leipomon tuotannosta. Ansaittuja eläkepäiviä Rauno jäi viettämään toukokuun alussa. Viimeinen työpäivä sujui Mikkelin torilla tippaleipien paistossa. Sitten Rauno Heikkiselle alkoivat eläkepäivät.
TEKSTI Elina Matikainen KUVA Merituuli Hurmerinta
V
uonna 1974 aloitin työt Suur-Savon Leipomossa ja sille tielle sitten jäin, toteaa mikkeliläissyntyinen Rauno Heikkinen. Työpaikka leipomosta aukesi heti ammattikoulun leipurilinjan jälkeen ja isossa leipomossa pääsi harjoittamaan taitojaan monipuolisesti. Taustalla oli myös ajatus, että isossa talossa voisi päästä etenemään uralla. - Muistan että ensimmäisenä työpäivänä opettelin tekemään viinereitä, jotka kaulittiin tuohon aikaan vielä käsin. Ihan kaikkea muutakin pääsin leipomaan, joten taidot karttuivat. Vakituisen työpaikan saaminen oli Heikkisen mukaan tuohon aikaan tärkeää ja sen tavoittelu itsestään selvyys. Kun työ-
32
LEIPURI 4 / 2021
paikka löytyi kotikaupungista, ei tarvinnut muuttaa muualle työn perässä. Se asia ei kaduta vieläkään. Suur-Savon Leipomossa tehtiin aikaisemmin paljon myös konditoriatuotteita. Rauno Heikkinen kertoo suorittaneensa 80-luvulla kondiittorimestarin tutkinnon ja tehneensä leipomossa pääasiassa kondiittorin töitä ennen siirtymistään koko leipomon tuotannosta vastaavaksi työnjohtajaksi 2000-luvun alussa. - Minulla oli halua kehittää tuotantoa ja myös edeltäjäni suositteli minua, hän itse toteaa siitä, miksi hänet aikoinaan tuohon tehtävään pestattiin. - Olen kyllä viihtynyt talossa erinomaisesti. Minulle on annettu vastuuta, sekä sopivasti myös vapautta toteuttaa asioita,
kuten hyväksi näen. Olen pyrkinyt noudattamaan samaa periaatetta myös itse esimiehenä ja huomannut, että se toimii erinomaisesti. Silloin myös oma työ tuntuu mielekkäältä. Tällä hetkellä Suur-Savon Leipomossa ahkeroi parikymmentä työntekijää. Heikkisen mukaan he ovat erinomainen joukko motivoituneita ja sitoutuneita ammattilaisia, joilta työt kyllä sujuvat tilanteessa kuin tilanteessa. Myös tuotelaadusta pidetään hyvää huolta. Työt kiertävät ja esimerkiksi sairastapauksissa tuuraaja on helppo löytää.
Lähes sata vuotta osuuskauppaleivontaa Suur-Savon Leipomon perinteet ovat pitkät, sillä se perustettiin jo 95 vuotta sitten. 1970-luvulla leipomo sijaitsi toisella puolella Mikkeliä kuin nykyisin. Nykyiselle tontilleen Saimaankadulle Pursialan kaupunginosaan se siirrettiin 70-luvulla. Viitostieltä on leipomon portille matkaa puolisentoista kilometriä eli sijainti on logistisesti hyvä. Saimaankadulla leivotaan jo toisessa leipomorakennuksessa, joka rakennettiin, kun edellinen kävi ahtaaksi. Meneillään on siis ’kolmas Suur-Savon Leipomo’, kuten Rauno Heikkinen toteaa. - Vielä 70-luvulla kaikilla alueosuuskaupoilla oli oma leipomo. Kun kaikki muut alueosuuskauppojen leipomot myytiin Vaasalle ja Fazerille 1980-luvulla, Suur-Savon Leipomo jäi jäljelle ainoana alueosuuskaupan leipomona, Heikkinen kertoo. Hänen mukaansa leipomo nähtiin tuolloin Suur-Savon Osuuskaupassa niin tärkeäksi osaksi, ettei siitä luovuttu. Se on osoittautunut oikeaksi näkemykseksi, sillä oma leipomo on ollutkin tukeva kivijalka ja se on tukenut alueosuuskaupan päivittäistavarakauppaa niin hyvinä kuin huonompinakin aikoina. Kannattavuudesta on pidetty tarkasti huolta, eikä omaa leipomoa ole hinnan ja laadun osalta päästetty yhtään helpommalla kuin sen kilpailijoita. Suur-Savon Leipomossa leivotaan viitenä päivänä eli arkisin. Viikonloppuisin ei ole tarvinnut lähteä töihin. Se on Rauno Heikkisen mukaan varmasti ollut yksi työssä viihtymistä edistävä asia. - Aikoinaan tein myös yötyötä, kun olin esimerkiksi taikinantekijänä. Pakko sanoa, että yötyö on raskasta, eikä siihen
