TEKSTI PÄIVI AHVONEN KUVAT KALEVI KETOLUOTO
ITSEOHJ AU TU VIA JA OM AT OIMISI A RO SE EV IINEJÄ
Pikkukaupungin pruuvin arvovaltaiseen raatiin kuului neljä varhaiskasvattajaa. Viinejä kuvailtiin aivan uudenlaisin adjektiivein: roseet olivat esimerkiksi itseohjautuvia ja omatoimisia. Kesän pruuviin valittiin maltillisen hintaluokan kuivia, eri maissa tuotettuja alle 15 euron roseeviinejä. Pruuvi tehtiin, kuten aina, sokkona: yksi kerrallaan ja sitten kaikkia juomia vertaillen. Lopuksi annettiin arvosanat kouluasteikolla 4-10. Raadissa olivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset Linda Henriksson ja Minttu Henriksson (eivät sukua!) sekä Pia Savolainen ja Anni Engberg. Ensimmäisenä maistelulistalla portugalilainen Escapada Vinho Verde Rosé 2020, 9,98 euroa. Alkoholipitoisuus 11,5%, sokeria 7g/l. Lindan mielestä tämän roseen väri muistuttaa muumilimonaadin vadelmaversiota. Se toi hänelle mieleen kesäillat ja mansikat. Kitkeryys ja outo jälkimaku kirvoittivat kuitenkin kommentin.
76
S M Å S TA D S L I V
Made with
in Loviisa.
– Tätä en kyllä kovin monta lasillista joisi. Pian suussa viini maistui mansikkaiselta, ja se oli helposti lähestyttävä. Minttu ihmetteli tummaa väriä, ja marjaisaa makua. Anni komppasi: – Oho, onpa punaista. Kuin pilalle mennyt mehu! Johon Linda lisäsi: – Jos minulla olisi kolmenkympin kriisi, tämä olisi se viini, jota voisin juoda siihen hätään. Toiseksi laseihin kaadettiin australialainen Caravan Rosé 2021 (muovipullo), 9,99 euroa. Alkoholipitoisuus 13%, sokeria 7g/l. Tämän roseen tuoksu oli Lindasta vahva, eikä se ole hänen makuunsa, mutta väristä hän piti. Samalla hän paljasti äitinsä vinkin ennen pruuvia: ”Muista pitää jalasta kiinni, niin hyvin menee. Siis lasin jalasta.”
Minttu mietti, että tämä on edellistä roseeta huomattavasti vahvempi. Vähän kuin brännviini. – En saa tästä oikein kiinni. Tuoksu on pistävä mutta väri hempeä ja maku persikkainen. Jag tycker nog att den är sur. Annille tämä rosee oli sopivan kuiva. – Ja paranee juodessa. Mutta muistuttaa silti vähän hajuvettä. Tässä kohtaa pruuvilaiset alkoivat nauraa Pian harmiteltua sitä, että ei ollut punannut huulia ennen pruuvia, ”sillä se olisi ollut liian jouluista”. – Hördu Minttu, mutta sehän sointuu mun klänninkiin. Ostanhan viinitkin vaatteiden mukaan. Lindalla juttu alkoi luistaa, jolloin Anni muistutti tämän sanoneen ennen pruuvia autossa, että ”mä en kyllä sano mitään”.
