Kirja:
Jukka Hoffrén. Rysky taivaalla – Saab 35 Draken Suomessa 1972–2000. Ilmailumuseoyhdistys ry, 2022. 145 sivua.
S
aab Draken on varmasti rakastetuin Suomen ilmavoimien sotienjälkeisen ajan koneista. Hieno kone ja sen käyttäjät ovatkin herkullinen aihe, joka antaa antamistaan. Draken oli monella tapaa merkittävä kone Suomelle. Se paransi merkittävästi maan ilmavalvonta- ja puolustuskykyä joka sään toimintakyvyllään, tutkallaan ja tutkaohjuksillaan. Draken toi mukanaan myös uusia taistelutaktiikoita ja ajattelua, jonka hedelmät loistavat tämän päivän Ilmavoimien toiminnassa. Ruotsalaishävittäjä kaikkine länsitekniikoineen oli myös signaali, ettei Suomi halua kuulua itäblokkiin vaan on luotettava ja vastuullinen toimija myös länteen päin.
Kirja:
Aho, E. Vuosisadan asekauppa – Hornetien nousu Suomen taivaalle. Otava. 2021. 91 sivua.
Lyhyesti Hornet-kaupasta Odotellessamme kirjoja, jotka kertovat viime joulukuussa tehdyn F-35-päätöksen taustatapahtumista, vilkaistaanpa kolme kuukautta aikaisemmin ilmestynyttä teosta, joka takakansitekstinsä mukaan on ”Suomen Hornet-ratkaisun läpivalaisu”. Vain 91-sivuisen kirjasen on kirjoittanut Hornet-valinnan aikainen pääministeri Esko Aho. Sysäys kirjan tekoon tuli hänen mukaansa toiselta entiseltä pääministeriltä Paavo Lipposelta, joka oli kehunut päätöstä viisaaksi valinnaksi. Aho valittelee kirjan alussa, että miten niinkin paljon kiihkeitä mielipiteitä synnyttänyt Hornet-ratkaisu ei ole poikinut yhtään väitöskirjaa, jossa olisi pureuduttu päätöksen taustoihin ja seurauksiin. Siinä on ilmeisesti yksi syy kirjan ohuuteen. Toinen syy lienee siinä, että osa ratkaisun avainhenkilöistä ei ollut enää haastateltavissa. Kirjanen antaa kuitenkin ihan tyydyttävän kuvan
Kirjassa avataankin hyvin näitä puolia. Koneen synty, käyttöönotto ja saapuminen Suomeen käsitellään mainiosti. Ääneen pääsee myös tekniikkapuolen väki. Varusmiesten ja reserviläisten ajatukset ja reaktiot Drakeneista ovat herkullista luettavaa. Maantietukikohtaharjoitus saa eittämättä uutta väriä, kun maantielle laskeutuu Ilmavoimien upouusi hävittäjä. Käytännönläheisiä tarinoita maan päältä ja taivailta olisi lukenut mielellään lisääkin. Selkeää ja hyvin kerrottua historiaa kirjasta löytyy, koneen tekniikka, historia ja käyttö avautuvat. Sen sijaan tarinoita ja muistelmia DK- ja MG-lentäjiltä ja henkilökunnalta on ylipäätään harvassa, kuten millaista DK:n huoltaminen ja lentäminen oli? Sitä ei tässäkään kirjassa juuri valoteta. Tilaa ja tilausta jää siten jatkossakin DK-väen työpäivästä kertoville kertomuksille ja kirjoille. Kustannustoimittajallekin olisi riittänyt vielä tekemistä oikoluvun, ohimennen heiteltyjen väitteiden pohjustuksen ja suoranaisten asiavirheiden korjailussa. Niin-
pä Ryskykään ei ole vielä definitiivinen DK-kirja, mutta kuitenkin väkevän informatiivinen ja valaiseva lisäys Ilmavoimien historiasta kiinnostuneen hyllyyn. JOK
siitä, miten hävittäjähankintapäätös syntyi ”1990-taitteen myrskyisissä oloissa”. Kirja lähtee liikkeelle aika kaukaa, aina 1920-luvulta saakka, mikä on ehkä liioittelua, koska noin 30-sivuinen historiaosuus ei kuitenkaan hirveästi valota Hornet-päätöksen taustaa, tai ainakin se olisi kannattanut sitoa siihen paremmin – jos voi. Varsinainen asia alkaa vasta sivulta 44. Teos on varsin sujuvasti kirjoitettu, joten sen lukaisee ketterästi yhdeltä istumalta. Hankintaprosessiin liittyneet kiemurat käyvät hyvin selville sekä se, miten kukaan ei olisi osannut arvata lopputulosta, kun hankinta käynnistettiin vuonna 1988. Hornethan ei ollut aluksi edes mukana kilpailussa, koska sitä pidettiin liian kalliina. Myös joidenkin tarjoajien koplausyritykset ja niiden herättämät ajatukset tulevat tekstistä ilmi. Hankinnan pelikirjaa, jossa Suomen ilmavoimien tarpeet olisivat ratkaisevassa asemassa ja ulkopuolinen vaikutus minimissä, luotiin kirjaimellisesti lennosta. Aho käy läpi hankintapäätöksen perustelut ja myös siihen kohdistuneen kritiikin ja jälkipelin. Turvallisuuspoliittiset viittaukset ja tulkinnat ovat erityisen mielenkiintoisia. Hankintaprosessin aikanahan Neuvostoliit-
to hajosi, Suomi irtautui YYA:sta ja hakeutui kohti Euroopan Unionin jäsenyyttä. Lyhykäisyydestään huolimatta kirja sisältää sellaisen määrän henkilögalleriaa, että henkilöhakemisto olisi ollut paikallaan – samoin kuin lähdeluettelo, koska lähteinä käytettiin tekstin perusteella muutakin kuin prologissa mainittuja henkilöhaastatteluja. PP
3/2022
61
