v ROUVA KAURA v
Rouva Kaura jäi eläkkeelle Leipuriliiton naapurissa toimivan Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR ry:n koordinaattori Päivi Tähtinen, Rouva Kaura, jäi eläkkeelle toukokuun lopussa. Lempinimi kuvastaa hänen suurta rakkauttaan ja innostustaan kauraa kohtaan. Päivi toimi myös VYR:n kainalossa toimivan Kaurayhdistyksen organisaattorina. TEKSTI/KUVA Elina Matikainen
S
uurenmoista Päivi Tähtisen mielestä onkin, että kauran suosio on nyt noussut kohisten, eikä loppua tunnu näkyvän. - Kauratutkimusta ja siinä tapahtuvia edistysaskeleita olen seurannut tiiviisti jo 80-90-luvuilta lähtien, kertoo Päivi, jolla tuntuu olevan loputon innostus kauraan ja sen hyviin ominaisuuksiin. Eikä syyttä, onhan kaurassa niin paljon hyvää. Mutta myös muut viljat ovat lähellä sydäntä, erityisesti ruis. Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR ry:n koordinaattorina Päivi on saanut tehdä työtä kaikkien kotimaisten viljojen ja myös vilja-alan toimijoiden parissa. Näkökulma koko viljasektoriin on ollut todella mielenkiintoinen. Kasvinjalostus, siemen ja muut viljelytekniset seikat viljanlaadun osatekijöinä avautuivat ketjun asiantuntijaverkoston kautta. VYR pyrkii parantamaan koko viljaketjun kannattavuutta ja toimivuutta, päämääränä mahdollisimman korkealaatuisen viljan tuottaminen kaikkien ketjun osapuolien tarpeisiin. VYR perustettiin vuonna 2003, jotta vilja-alan monet, hajallaan olleet toimijat saatiin koottua yhteisen elimen alle hoitamaan vilja-alan asioita samasta paikasta, neutraalisti ja puolueettomasti. Perustamisidea tuli aikoinaan maa- ja metsätalousministeriössä kaupallisena neuvoksena toimineelta Seppo Koivulalta ja VYR perustettiin ministeriön, MTK:n ja Elintarviketeollisuusliitto ETL:n yhteisellä sopimuksella. Perustamisensa jälkeen VYR toimi maa- ja metsätalousministeriössä ja vuonna 2013 se siirtyi ETL:n ’huostaan’ Pasilaan, samaan kerrokseen, jossa myös Leipuriliitto toimii. Itsenäinen yhdistys siitä tuli vuonna 2014. Rahoitus on osin hankepohjaista, suurin osa tulee jäsenmaksuista ja osa saadaan ministeriöstä hankerahoituksena. - VYR:n toiminta on monimuotoista,
22
LEIPURI 5 / 2020
mutta sen tärkeimpiä tehtäviä ovat viljamarkkinatietojen kokoaminen ja jakaminen sekä viljelytiedon jakaminen, tiivistää Päivi Tähtinen, joka tuli VYR:n palvelukseen puolisen vuotta sen perustaminen jälkeen. Päivi näkee vilja-alan hyvin tärkeänä monestakin eri syystä, onhan vilja ollut ravitsemuksemme perusta etenkin entisaikoina. Se on hyvinvoinnin edellytys ja takaa riittävän kuidun ja muiden tärkeiden ravinteiden saannin. - Itselleni leipä on se, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun tulee pikkunälkä. Rakastan etenkin ruisleipää ja kauraleipää ja toki aivan ihania ovat myös rapeakuoriset pitkällä prosessilla tehdyt vehnä- ja sekaleivät. Rakastan hyvää leipää ja toki käytän myös muita viljatuotteita. Paitsi leipomoita ja konditorioita taitavine ammattilaisineen jokaisella maalla tulee Päivin mielestä olla myös omaa viljantuotantoa. - Se on osa huoltovarmuuttamme, josta on etenkin viime aikoina puhuttu paljon myös julkisuudessa.
Ruisleipäkokeiluja Päivi katsoo asioita usein ravitsemusnäkökulmasta, sillä hän on tiiviisti seurannut myös ravitsemustutkimusta. Ravitsemus kiinnosti aikoinaan niin paljon, että hän suuntasi katseensa Viikin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ravitsemustieteisiin ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Loppujen lopuksi se vaihtui kuitenkin elintarviketieteisiin, elintarvikekemiaan ja -teknologiaan. Viljapuoli tuntui omalta ja kun viljateknologia tuli uudeksi pääainevaihtoehdoksi parin vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta, Päivi vaihtoi sen pääaineekseen. Vaikka leipomot eivät olleet hänellä tuolloin ensisijaisen kiinnostuksen kohteena, liittyi opiskeluaikaan toki myös leipomista ainakin jossakin määrin. Ruis-
leivän tekoakin tuli kokeiltua. - Silloin Viikissä tutkittiin paljon raskitusta ja itsekin innostuin leipomaan ruisleipää opiskelija-asuntoni keittiössä hyvällä menestyksellä, hän muistelee hymyillen. Opintoihin kuului myös harjoittelujaksoja ulkomailla, mm. sveitsiläisen leipomon laboratoriossa ja myymäläleipomossa Sveitsissä, jossa pääsi lähemmäksi myös tuotantoa ja tuotteita. Ruotsissa pääsi tutustumaan teolliseen leivontaan keksitehtaalla taikinan tekijänä. - Mutta se jäi mieleen silloin vuonna 1978 Sveitsissä, että siellä tuotteita toimitettiin kauppoihin kolme kertaa päivässä ja leivät pakattiin paperipusseihin, joissa kuori pysyi rapeana. - Siellä oli ihanat leivät, mutta ’oikea’ ruisleipä puuttui joukosta. Niinpä ehdotin koeleipomossa, että tehtäisiin sellaista ja niin sitten teimmekin. Se sai aika tyrmäävät arviot; sveitsiläisten suuhun se ei sopinut lainkaan, sillä he eivät olleet tottuneet rukiisen makuun kuten me suomalaiset. Viikistä valmistumisen jälkeen Päivi Tähtinen toimi elintarviketeollisuuden markkinointi- ja tuotekehitystehtävissä useammassa eri yrityksessä ja monen eri elintarvikkeen parissa. Uraan mahtuu niin keksejä, munia, valmisruokia kuin valmistusaineita mm. leipomoteollisuudelle. Myllytuotteiden markkinointia hän teki Helsingin Myllyssä 90-luvulla etupäässä vähittäiskaupalle. - Kyllä monet leipomotkin tulivat ainakin nimeltä tutuiksi silloisen kollegani Sari Granqvistin ansiosta. Leipuripäivilläkin olin mukana ainakin kolme kertaa esittelemässä myllytuotteita. 90-luvulla kauran mahdollisuuksista alettiin olla tietoisia yhä paremmin ja terveellisiä kaurakomponentteja alettiin lisätä kokeiluluontoisesti muihin elintarvikkeisiin. Alko ryhtyi erottamaan kaurasta erilaisia fraktioita elintarviketeollisuuden tarpeisiin ja siellä aukesi paikka vientitehtävissä. - Päätin hakea paikkaa, jolloin piti tietenkin perehtyä siihen liittyviin tuotteisiin. Silloin kauran monipuolisuus avautui minulle toden teolla ja innostuin siitä valtavasti. On aivan huikeaa, että meillä on tällainen tuote, jossa on luonnostaan näin paljon hyviä ominaisuuksia, myös teknologisiin sovelluksiin! Loppujen lo-
