”Voisitko vähän vilkaista?” Nelly Ruojärvi
Timo Soinin aikana yksityisen terveydenhuollon johtaminen kehittyi asioiden rutiinipyörittämisestä liiketoiminnan strategiseen johtamiseen.
Timo Soinin mielestä on ilmeistä, että julkinen palvelutuotanto ei suoriudu velvoitteistaan ilman yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa.
”
Poika, tässä olisi tällainen homma, olisitko kiinnostunut?” kysyi Tampereen keskussairaalan talousjohtaja Timo Soinilta kesällä 1967. Poika oli kiinnostunut, sillä tarjolla oli vt. apulaistoimistopäällikön pesti. Se oli kova juttu taloustieteitä opiskelevalle nuorelle miehelle, joka oli ollut jo pariin otteeseen kesätöissä sairaalan taloustoimistossa. Neljä vuotta vierähti niissä hommissa, kunnes tuli tarve keskittyä taas opiskeluihin. Mutta ”hyvä kello kauas kantaa”. Tässä tapauksessa se oli kantanut Tampereen Lääkärikeskuksen perustajan, keskussairaalan ylilääkärin Paavo Pan kamaan korviin. ”Pankamaa oli saanut vihiä, että se ’poika’ sieltä sairaalan hallinnosta on lähdössä pois ja sillä on opinnot vielä kesken. Pankamaa marssi huoneeseeni ja kysyi, että olisiko sulla pikkurahan puutetta”, Soini muistelee. Ja olihan opiskelijalla, perhekin oli jo perustettu. Pankamaan tarjous oli: ”Tule tuonne lääkärikeskukseen, kun minä en talousasioista kauheasti välittäisi ja on töitä niin hemmetisti muutenkin. Voisit käydä parina päivänä viikossa vähän vilkaisemassa näitä juttuja.”
24
AMMATTIMAINEN JOHTAJUUS NUORI ILMIÖ Parin päivän vilkaisusta kehkeytyi Timo Soinin elämäntyö Tampereen Lääkärikeskuksen toimitusjohtajana. Hän oli ensimmäisiä ei-lääkäritaustaisia ammattijohtajia yksityisessä terveydenhuollossa Suomessa. Toimitusjohtajana hän oli kehittämässä yhtiön toimintaa, laatimassa strategioita ja brändäämässä yritystä Koskiklinikaksi. Soini kokee olleensa alkuvaiheessa aika lailla outo lintu yksityisen terveydenhuollon piireissä. Muut alan yritysten toimitusjohtajat olivat tuolloin lääkäreitä, ja valtaosa heistä teki johtamisen ohella edelleen myös lääkärin töitä. Päätoiminen ammattijohtaminen alkoi yleistyä vasta 1990-luvun lopulla. ”Toki jo sitä ennen lääkäreiden keskuudessakin oli todella hyviä johtajia, sellaisia, jotka uskalsivat ottaa riskejä ja innostivat ja motivoivat työntekijöitä”, Soini kertoo. Soini ei pidä sinänsä huonona, että lääkärikoulutuksen saaneita hakeutuu johtotehtäviin. Ongelmia saattaa aiheutua, jos lääkäri ei malta luopua kliinisestä työstä siinä vaiheessa, kun pitäisi omistautua pelkästään organisaation johtamiselle. ”Voi kysyä, mikä on hyödyllisintä koko yhteiskunnan kannalta. Huippu-
tason kliinikko on käynyt työurallaan pitkän polun. Sen aikana kertyneestä osaamisesta on vastuiden kasvaessa toki hyötyä johtajan tehtävässä, mutta onko hyöty aina suurempi kuin olisi ollut, jos hän olisi jatkanut lääkärin työssä”, Soini pohtii. YKSITYISELLE ON AINA KYSYNTÄÄ Yksityinen terveydenhuolto on muuttunut rakenteeltaan aivan erilaiseksi siitä, kun Timo Soini siirtyi eläkkeelle. Keskittymisvauhti on ollut suorastaan rajua. Soini uskoo kuitenkin, että tulevaisuudessa alkaa syntyä kasvavaa kysyntää jälleen myös pienille yksityisille toimijoille. Muillakin toimialoilla ja varsinkin palvelualoilla on jo nähtävissä, että asiakkaat ovat alkaneet arvostaa kasvollista, paikallista omistusta. ”Yksityisten terveyspalveluiden vetovoima ei katoa mihinkään. Aina on ihmisiä, jotka arvostavat sitä, että lääkärille pääsee nopeasti ja palveluntuottajan voi itse valita. Myös sillä on vastaisuudessa yhä suurempi merkitys, että alan ammattilaisilla on aidot mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyolosuhteisiinsa ja he voivat sovittaa omaa tekemistään joustavasti henkilökohtaisten tarpeidensa ja elämäntilanteidensa mukaan”, Soini sanoo.
