HANNA BROTHERUS
Virpi Salmi Tiiu Kaitalo
Haluan elää niin, että se on totta minulle Tanssitaiteilija Hanna Brotheruksen esikoiskirja Ainoa kotini esittelee syvämietteisen ja kehollisen kirjoittajan, joka ei arastele tarttua vaikeisiin aiheisiin.
K
aikki alkoi Pariisista kaksi vuotta sitten, kun H anna Brotherus lähti sinne yksin. Takana oli rankkoja vuosia, sisaren kuolema ja oma avioero pitkästä liitosta. Uusi avioliitto sielunkumppanin kanssa tuntui hyvin oikealta. Ranska ja Pariisi on rakas paikka, äidin kaupunki ja toinen kieli. Brotheruskin puhuu ranskaa. —Olin ensimmäistä kertaa yksin Pariisissa. Irti kaikesta, irti kaikista. Tunsin pakahduttavaa tarvetta kirjoittaa. Kirjoittaminen oli aina ollut häilyvä haave, näkymättömiä muistilappuja, juostessa kitalakeen kielellä kirjoitettuja sanoja. Brotherus suunnitteli käyvänsä kirjoittamassa kirjastoissa ja kahviloissa, mutta niissä häntä vain ahdisti. Liikkuminen on tanssijan tapa olla, ei paikallaan istuminen. —Juoksin ja tanssin Seinen rantaa edestakaisin. Juoksin ja kirjoitin. Tajusin, että tarvitsen liikkeen, jotta saan ajatukset ulos. Vihko oli repussa, kynä, paperia ja puhelin trikoiden taskussa. Olen keskeneräinen vajaa ja rikki. Haluan ihoni kääntyvän loppuun asti. Haluan juurakon irtoavan. Aion tehdä kaiken, mitä se vaatii. Ainoa kotini Kirjan päähenkilö on viisikymppinen nainen, tanssija, kehollinen ajattelija, kirjailijaa itseään muistuttava. —Totta kai se kertoo minusta. Olen taiteilija ja olen 30 vuoden ajan tehnyt samalla tavalla teoksia: ne ovat suodattuneet siitä, mitä olen kokenut. Tämä ei ole elämäkerta, vaikka se seurailee elämääni. Kaikessa hyvässä taiteessa on oltava jotakin henkilökohtaista, jotakin lainattua, mielikuvituksen tuotetta ja jotakin surullista. Kuukaudessa Brotherus siivilöi mielestään kirjan tärkeimmät 30
PROFIILI Hanna Brotherus on helsinkiläinen koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija. Ainoa kotini on hänen esikoisromaaninsa.
