Ryhmänohjaajan käsikirja

2 4

TÄMÄN KIRJAN OMISTAA

RYHMÄNOHJAAJAN KÄSIKIRJA

TOIMITTAJA

Kaisa Johto

TOIMITUSKUNTA Johanna ”Johis” Airola Kaisa Johto Kirsti Juvonen Niko ”Sjöökkari” Sjöholm

KUSTANNUSTOIMITTAJA Satu Laatikainen Kirsti Juvonen

PIIRROKSET

Jan Lindström Eeva Helle Kannen piirros: Jan Lindström Ihannekuvat: Tussitaikurit

KÄSIKIRJA

VALOKUVAT Eeva Helle Noora Qvick Susanna Mikander Alex Inkiläinen

ULKOASU JA TAITTO Eeva Helle Nici Lönnberg

PAINO Grano 2022 Kiitokset kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille partiolaisille!

JULKAISIJA Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry KUSTANTAJA Oy Partio Scout Ab partio.fi #partioscout

1. painos ISBN 978-951-829-512-2

RYHMÄNOHJAAJAN

LUKIJALLE

Hei ryhmänohjaaja!

Olet saanut tärkeän tehtävän: ryhmän ohjattavaksesi!

Tässä kirjassa on sinulle neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla löydät oman tapasi olla ryhmällesi paras mahdollinen johtaja. Meillä partiossa on monia erilaisia tapoja tehdä hyvin. Tässä kirjassa on kuvattuna niitä esimerkkejä, joita me kirjan kirjoittajat olemme partiotaipaleillamme hyväksi kokeneet. Paljon vinkkejä partio-ohjelman käytännön toteutukseen löydät myös partio-ohjelma.fi-sivustolta.

Kirja on kirjoitettu käsikirjan muotoon ja pitää sisällään samoja asioita, joita käsitellään ryhmänohjaajakoulutuksessa. Selaa sisällysluetteloa, katsele kuvia, tutki testejä, vertaile vinkkejä – ja lue myös pidempiä tekstejä. Löydät niistä kaikista keinoja toimia ryhmäsi kanssa.

Kohtaa ryhmäsi jäsenet yksilöinä, tee heistä ryhmä. Muista, että Sinä olet ryhmällesi tärkeä. Ole osa ryhmää. Ole läsnä koko sydämelläsi.

Iloa partiopolullesi!

Toivottavat kirjan tekijät Johis, Kaisa, Kirsti ja Niko

OMAN ELÄMÄNSÄ JOHTAJA

MONINAINEN JOHTAJUUS ....................................................................................12

Matkalla johtajaksi ................................................................................. 12 Ajatuksia hyvästä johtajasta 13 Mitä johtaminen on? ............................................................................. 14 Johtaminen partiossa ........................................................................... 15 Partion johtamismalli (WOSM) .......................................................... 16 Partion johtamismalli (WAGGGS) ...................................................... 20

INTOA OMAAN TOIMINTAAN ..............................................................24

Motivoivassa tehtävässä viihtyy ........................................................ 25 Miten lisätä motivaatiota pestissä? 28 Irtaudu välillä partioarjesta 30

MINÄ OSAAN! ..........................................................................................................................34 Oman toiminnan arviointi ................................................................... 34 Omat vahvuudet ..................................................................................... 36 Avun pyytäminen on viisasta.............................................................. 40

UUTTA OPPIMASSA ........................................................................................................41

Opimme jatkuvasti ................................................................................. 41 Nousujohteisuus ..................................................................................... 42 Oppiminen partiossa 43 Kertaus on opintojen äiti 43 Epäonnistumisesta oppiminen .......................................................... 44

Pesti opettaa ............................................................................................ 44 Oppia kaverilta ........................................................................................ 44 Koulutuksesta uutta oppia .................................................................. 45 Hyödynnä partiossa saatu osaaminen muualla 46

AJANHALLINTA ON TAITO .....................................................................................50

Kiirettä pitää 50 Väsymyksen yllättäessä ........................................................................ 54

tunnukset

ryhmässä

myös itselle

kaikesta

JOHTAJANA ERI TILANTEISSA

Johtamisroolit vaihtelevat tilanteen mukaan ....................... 117 Ohjaaminen on yksi johtamisen väline .................................. 119 Esimerkkejä ohjaamisesta ........................................................... 122 Samanikäisiä johtamassa 124 Parin kanssa johtamassa ............................................................. 124 Eri-ikäisiä samassa ryhmässä .................................................... 125 Huoltajien kohtaaminen .............................................................. 125 Moninaisuus partiossa .................................................................. 127 Jokainen ihminen on erityinen .................................................. 128 Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret 130 Ryhmän motivointi ja innostaminen ....................................... 132 Motivaatiopula ryhmässä ............................................................ 134

JOHTAMISEN HAASTEET ..............................................................................136

Villiä menoa ..................................................................................... 136 Monikulttuurisuus ryhmässä ...................................................... 142

HYVINVOIVA RYHMÄ ..........................................................................................143

Henkinen turvallisuus .................................................................. 143 Loppu kiusaamiselle ..................................................................... 144 Konfliktin kohtaaminen 147 Päihteetön partio 147 MIHIN PESTIÄ TARVITAAN?.......................................................................148

Pesti ja pestaaminen ..................................................................... 150 Ennen pestiä .................................................................................... 153 Pestin aikana.................................................................................... 156 Pestin päättyessä ........................................................................... 158 Pestaajan merkitys......................................................................... 158 Aikuinen tuki 159

SAVUMERKKEJÄ JA SÄHKÖPOSTIA ................................................160

Ryhmän sisäinen viestintä 160 Yhteydenpito kotiin ....................................................................... 162 Tiedonkulku lippukunnassa ....................................................... 164 Kerrotaan partiosta ulospäin ..................................................... 165

KOLOLLE JA METSÄÄN

KOKOUSTA JÄRJESTÄMÄSSÄ .......................................................................168

Tavoite joka kokoukselle 168 Kokouksen rakenne ............................................................................168 Kokouksen kesto ..................................................................................170 Alku- ja loppumenot ...........................................................................176 Ryhmän ensimmäinen kokous ........................................................176 Ennen ja jälkeen kokouksen 177 Suunnitelmat muuttuvat 177 Erilaisia kokouksia ...............................................................................178

UUDEN ASIAN OPETTELU .................................................................................180

Tekemällä oppiminen ........................................................................181 Mielenkiintoa ja vaihtelua erilaisilla menetelmillä ...............182 Toiminta luonnossa ...........................................................................186 Purkukeskustelulla enemmän irti tehdystä ................................ 187 Herkkien aiheiden käsitteleminen 190

PARTIO ON KANSAINVÄLINEN

................................................................191

Kansainvälisyyttä ryhmän toimintaan 192

MONIPUOLINEN LEIKKI ....................................................................................193

Leikin hyödyt ........................................................................................194 Miten leikki valitaan ..........................................................................194 Leikin aloittaminen ja lopettaminen ............................................199

HILJENTYMINEN RAUHOITTAA.................................................................200

Hiljentymisen toteuttaminen ..........................................................201 Erilaisia tapoja hiljentyä ...................................................................201

RETKELLE ...............................................................................................................................203

Minne retkelle?.....................................................................................203

Retkikirje kertoo tärkeimmät ...........................................................204 Retken ohjelma rakentuu teeman ympärille ............................. 207

Mitä retkellä syödään? 210 Yösijan valitseminen...........................................................................212

Turvallisesti retkellä ...........................................................................213 Mitä mukaan retkelle? .......................................................................216 Retken kustannukset ..........................................................................222 Ryhmän varainhankintaa ..................................................................225 Mitä tapahtuman jälkeen? 225

TOIMINTASUUNNITELMA ON TUKIRANKA...............................226 Hyvällä suunnitelmalla on tavoite ................................................228

Toimintasuunnitelma tehdään yhdessä .......................................229 Suunnitelma muodostuu tapahtumien ympärille ...................229

Toimintasuunnitelmat ryhmälle, johtajalle ja kotiväelle .........231 Hyvä toimintasuunnitelma joustaa 235

ARVIOIMALLA PAREMPAA TOIMINTAA..........................................236

Toimiiko suunniteltu? 236 Tavoitteiden saavuttaminen ............................................................240

OHJELMAA KAIKENIKÄISILLE .....................................................................241

Eri ikäkaudet partiossa ......................................................................242 Ohjelman soveltaminen ...................................................................250

SANASTO .................................................................................................................................251 HAKEMISTO .........................................................................................................................254

OMAN ELÄMÄNSÄ JOHTAJA

Jokainen meistä tarvitsee johtamistaitoja. Käytämme niitä päivittäin eri tilanteissa niin yksin kuin yhdessä muiden ihmisten kanssa. Johtaminen on taito, ja voimme jokainen kehittyä siinä. Yksikään johtaja ei ole koskaan täysin valmis. Matka hyväksi johtajaksi kestää läpi elämän.

MONINAINEN JOHTAJUUS

Partion tavoitteena on tehdä maailmasta parempi. Yhteiset arvomme kertovat, millaista maailmaa tavoittelemme. Yhtenä keinona päästä näihin tavoitteisiin on johtaminen, jota opimme ja harjoittelemme partiossa. Johtamiseen liittyy paljon erilaisia taitoja, toimintaa ja asenteita. Partiossa on kehitetty omia johtamismalleja, jotka korostavat partiotoiminnassa olennaisia toimintatapoja.

MATKALLA JOHTAJAKSI

Partioliikkeen perustaja

Robert Baden-Powell on sanonut, että muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen on tie onneen. Mitä mieltä sinä olet?

Johtajaksi kasvetaan, opitaan ja kehitytään ajan kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ollakseen hyvä johtaja ei tarvitse osata tai tietää kaikkea. Hyvä johtaja tunnistaa tietojensa ja taitojensa puutteet sekä uskaltaa kysyä ja pyytää apua.

Hyvän johtajan ominaisuuksista on vuosien saatossa tehty paljon kyselyjä ja tutkimuksia. Hyvä johtaja on niiden mukaan muun muassa oikeudenmukainen, karismaattinen, helposti lähestyttävä ja johdettaviaan kuunteleva. Hän osaa tukea johdettaviensa kehitystä, inspiroi parhaaseen suoritukseen, tukee vaikeuksissa ja on aidosti läsnä. Vaikuttaa siltä, että hyvä johtaja olisi yliluonnollinen superihminen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kenestä tahansa voi kehittyä hyvä johtaja. Hyvän johtajan ei tarvitse olla kaikkea edellä lueteltua.

On tärkeää tehdä asioita omasta tahdostaan ja itsensä näköisesti. Jollei tekemisessäsi ole sydän mukana tai teet asioita vain miellyttääksesi muita, et välttämättä koe tekemistäsi kovinkaan mielekkääksi. Partio on kuitenkin harrastus, jonka parissa olemme ennen kaikkea viettämässä vapaa-aikaamme. Kaikessa toiminnassa tulisi näkyä tekijänsä kädenjälki. Lähtökohtaisesti partio onkin parhaimmillaan silloin, kun toiminta on tekijöidensä näköistä.

Ajat ja tavat muuttuvat. Yhteiskunta muuttuu. Siksi johtajankin on seurattava aikaansa ja oltava valmis muuttamaan toimintaansa, jos siihen tulee tarvetta. Partio on selviytynyt jo yli sata vuotta nimenomaan sen vuoksi, että se osaa sopeutua omaan aikaansa.

Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa, mutta jokaisella on omat vahvuutensa. Erilaiset johtajat täydentävät toisiaan. Yksi keksii kokouksiin sopivat leikit, toinen suunnistaa erehtymättä. Tärkeää on löytää omat vahvuutensa ja huomata heikkoutensa, jotta niihin pystyy vaikuttamaan.

AJATUKSIA HYVÄSTÄ JOHTAJASTA

Hyvä johtaja ideoi, visioi ja unelmoi. Hän osaa asettaa tavoitteita, joilla päästään päämäärään. Harva asia innostaa yhtä paljon kuin tulevien asioiden ideointi. Ryhmän jäsenetkin innostuvat ja sitoutuvat paremmin mukaan toimintaan, kun suunnitellaan yhdessä, mitä kaikkea kivaa esimerkiksi retkellä tehdään. Sama pätee partiossa laajemminkin. Myös aikuiset pysyvät mukana tiiviisti, kun hienoja ideoita ja visioita tulevista upeista jutuista jaetaan yhdessä.

Jokaisella johtajalla on hyviä ja huonoja päiviä. Tunteet ja niiden näyttäminen on sallittua. Omaa kiukkua tai turhautuneisuutta ei kuitenkaan saisi purkaa ryhmän jäseniin, sillä se ei ole reilua heitä kohtaan.

Hyvä johtaja suunnittelee tulevaa myös konkreettisesti. On enemmän kuin tarpeellista asettaa tavoitteita niin itselleen kuin ryhmälleen. Johtajan on myös hyvä pohtia, mitä itse haluaisi tehdä partiossa tulevaisuudessa. Keskustelut johtajaparin ja luotsin kanssa voivat auttaa pohdinnoissa. Taitava johtaja osaa muuttaa suunnitelmat ja tavoitteet varsinaiseksi tekemiseksi.

Hyvä johtaja on sitoutunut partioon, sillä hän tietää, miten hienoa partiossa parhaimmillaan on. Hän on sitoutunut toiminnassaan partion arvoihin ja partiomenetelmään. Hän on sitoutunut johtamaan ryhmäänsä.

Hyvä johtaja kannustaa ryhmän jäseniä itsenäiseen ajatteluun. Hänen ei tarvitse pureskella kaikkia asioita lintuemon tavoin valmiiksi. Uusien asioiden oppiminen on paljon mielekkäämpää, kun ryhmän jäsenet saavat itse pähkäillä asian parissa edes hetken. Näin he kokevat todella tehneensä jotain asian eteen ja saavuttaneensa jotakin. He voivat tuntea ylpeyttä itsestään.

Hyvä johtaja tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Hän kehittää itseään ja vastaanottaa apua. Hyvä johtaja osaa toimia parina. Tällöin esimerkiksi toinen parista osaa luoda hyviä ideoita ja toinen puolestaan viedä ne käytäntöön.

Hyvä johtaja on esimerkillinen. Johdettavat katsovat hyvää johtajaa ylöspäin ja jäljittelevät hänen toimintaansa, joten johtajan on syytä käyttäytyä samalla tavalla kuin hän haluaisi ryhmäläistensäkin käyttäytyvän. Saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta, kun sanotaan, että partiolaisen tulisi osata käyttäytyä hyvin. Tärkeintä on malli – jos puhut yhtä ja teet toista, eivät pelkät kauniit sanat vaikuta ryhmäläisiin. Se liittyy myös osallistumiseen: ryhmän jäsenet käyvät kokouksissa ja tapahtumissa aktiivisemmin, jos ryhmän johtajatkin ovat paikalla.

MITÄ JOHTAMINEN ON?

Mikä sinusta on tärkeää johtajassa?

Johtajan rooli ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan taito, jossa jokainen voi kehittyä. Johtamista voidaan kuvata yleisesti tapahtumana. Esimerkiksi syysretken johtajuus on tapahtumien sarja, jossa retkenjohtaja tekee johtajan pestiin kuuluvat tehtävät. Johtaminen on siis vastuun kantamista. Toisaalta johtajuutta voidaan kuvata henkilön ominaisuuksina. Tällöin se viittaa esimerkiksi henkilöön, joka saa omalla kokemuksellaan ja tietämyksellään muut kuuntelemaan ajatuksiaan. Johtaminen ymmärretään helposti väärin. Sen ajatellaan olevan kiinni vallasta, asemasta, iästä tai henkilön persoonallisuudesta. Partiossa pyrimme korostamaan, että jokainen voi oppia hyväksi johtajaksi.

MIHIN JOHTAJUUTTA TARVITAAN?

Partion tavoitteena on tehdä maailmasta parempi. Meillä on olemassa yhteiset arvot ja päämäärä sekä visio eli näkemys siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi näyttää olla. Tavoitteeseen päästäksemme tarvitsemme siihen toimivat keinot. Johtaminen on väline ja taito, jonka lapset ja nuoret saavat partiosta, jotta he voivat olla aktiivisia paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäseniä.

PARTIO ON PAIKKA HARJOITELLA JOHTAMISTAITOJA

Johtaminen on rooli. Jokainen meistä toimii eri tilanteissa välillä johtajana ja joskus puolestaan johdettavana. Partiossa johtamistaitoja harjoitellaan jo sudenpentuikäisestä alkaen. Sudenpennuilla johtamiseen liittyvät nokkapennun tehtävät – vaikkapa kynttilän sytyttäminen tai alkuleikin vetäminen. Seikkailijoissa jokainen vastaa vuorollaan esimerkiksi illan aiheen opettamisesta muille yhdessä aikuisen sammon kanssa. Tarpojien ohjelmaan kuuluu puolestaan johtamis- ja vastuutehtäväaktiviteetteja. Samoaja- ja vaeltajaohjelmassa on kiertävä vartionjohtajan pesti, jota hoitaa yksi ryhmän jäsen vuorollaan. Johtamistaitoja karttuu myös muun muassa päätettäessä yhdessä ryhmään liittyvistä asioista ja järjestettäessä yhdessä esimerkiksi retkiä.

Millaisia johtamistilanteita sinä olet kokenut partion ulkopuolella? Oletko oppinut partiossa jotain sellaisia johtamistaitoja, joista on ollut hyötyä muuallakin?

Kuka on johtaja vartiossasi? Ehkä se ei olekaan aina vartionjohtaja, joka ottaa tai jolla on johtajan rooli ryhmässä. Onko se hyvä vai huono asia?

Johtamistaidot eivät jää kolon oven sisäpuolelle, vaan partiolainen vie ne mukanaan jokapäiväiseen elämäänsä. Niistä ja muusta partiossa opitusta on hyötyä ja iloa koko elämän ajan muissa harrastuksissa sekä opiskeluissa ja työssä. Niiden avulla voi edistää itselleen tärkeitä asioita. Ei ole sattuma, että yhteiskunnan päättäjien, vaikuttajien ja tekijöiden joukosta löytyy monia entisiä ja nykyisiä partiolaisia.

Johtajan rooli ei ole helppo, sillä siihen liittyy monenlaista vastuuta ja ryhmäläisten odotuksia.

Hyvin harvoin johtaja voi valita johdettaviaan. Useimmiten johdettava ryhmä koostuu monenlaisista ihmisistä. Taitava johtaja osaa kohdata jokaisen ryhmän jäsenen omana itsenään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koloillan ohjelmaan pyritään löytämään mahdollisimman monen mielestä mukavalta tuntuvaa ohjelmaa ja että johtaja varaa aikaa siihen, että hän ennättää illan aikana pysähtyä huomioimaan jokaisen. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä arvoja partiossa. Yhteistyö ei aina onnistu kaikkien kanssa yhtä hyvin. Näissä tilanteissa johtajan on syytä muistaa, että hän on esimerkki. Johtajan esimerkki eri tilanteissa on ratkaisevan tärkeä. Erimielisyyksiä saa ja välillä pitääkin olla, mutta niistä on selvittävä puhumalla. Selvittelyn jälkeen ne on syytä jättää taakse ja jatkaa puhtaalta pöydältä eteenpäin.

JOHTAMINEN

PARTIOSSA

Omaa johtajuutta etsiessä kannattaa muistaa, että ryhmä on usein johtajansa näköinen. Hyvä tapa johtaa on siis olla sellainen partiolainen, jollaisia toivoisi ryhmäläistenkin olevan.

Johtajuutta ei voida täydellisesti määritellä, mutta sitä voidaan ymmärtää ja havainnollistaa erilaisten johtamismallien ja -teorioiden avulla. Partion johtamiskäsitys kuvaa sitä, miten me partiolaiset puhumme johtamisesta ja toteutamme sitä. Johtamiskäsitys sisältää arvopohjaisen johtajuuden eli yksilön omien arvojen tuntemuksen ja niihin tukeutuvan johtajuuden. Lisäksi se pitää sisällään partion johtamismallit, jotka perustuvat taitoihin ja asenteisiin. Partion johtamismallit ovat syntyneet partion kahden maailmanjärjestön kehitystyön tuloksena. Johtamismallit kuvaavat, miten partiossa johdetaan, mitä osa-alueita tai taitoja johtamiseen sisältyy, mistä näkökulmista johtamista voi tarkastella, miten johtamisesta puhutaan ja miten johtamista arvioidaan.

Mieti partioajaltasi lyhyt tarina tai tilanne, jossa olet käyttänyt johtamistaitoja. Mitä tapahtui? Mitä teit? Minkälaisia taitoja tarvitsit tilanteessa? Mikä oli tilanteen lopputulos ja mitä opit siitä?

Mieti vielä äskeistä tilannetta. Kenelle ja missä haluaisit kertoa tämän oppimasi asian vinkkinä? Kerro tarina ainakin yhdelle henkilölle, niin saat muutkin oivaltamaan. Voit myös jakaa vinkin laajemmin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

PARTION JOHTAMISMALLI (WOSM)

WOSM (World Organization of the Scout Movement, Partioliikkeen Maailmanjärjestö) on kehittänyt oman johtamismallin vuosien 2014–2017 aikana. Tämä partion johtamismalli (WOSM) kuvailee, millaista johtamista partiossa on ja mihin suuntaan omaa johtajuutta on mahdollista kehittää. Johtamismalli on luotu keräämällä kattavasti tietoa partiossa tapahtuvasta johtamisesta ympäri maailmaa.

WOSMin johtamismallin mukaan johtaminen on taitojen kokonaisuus, jossa jokainen voi kehittyä. Joissakin johtamispsykologian malleissa johtamista kuvataan joko tapahtumana tai henkilöiden valmiina ominaisuuksina. Partiossa ei ajatella näin, vaan partion mallin mukaan jokaisella on mahdollisuus kehittyä hyväksi johtajaksi.

Johtamismallissa on neljä johtamistaitojen kokonaisuutta, joita kaikkia voi harjoitella. Jokainen niistä on yhteydessä toisiin osa-alueisiin, ja ilman jotakin osa-aluetta kokonaisuus kärsii. Kaiken johtamisen sitovat kuitenkin yhteen itsensä johtamisen taidot samalla tavalla kuin solki nivoo yhteen partioliljan. Liljakuva tiivistää sen, mitä johtamismallilla tarkoitetaan. Kaikki johtamismallin osa-alueet ovat tärkeitä, mutta pestistä riippuen jokin osa-alue voi korostua. Tämän johtamismallin avulla voidaan vastata siihen, mitä johtamistaitoja partiossa harjoitellaan, opitaan ja kehitetään.

Partion johtamismalli (WOSM) nostaa esiin seuraavat johtamistaitojen kokonaisuudet:

• Visiointitaidot (päämäärä)

• Vuorovaikutustaidot (ryhmä)

• Organisointitaidot (toiminta)

• Itsensä johtamisen taidot (minä)

Johtamismallin tarkoitus on olla apuväline, jonka kautta partiossa voidaan arvioida johtamistaitoja ja siten kehittyä niissä. Johtamismallia voidaan käyttää partiotoiminnan tarkastelemiseen, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Mallia voidaan hyödyntää kaikessa partiotoiminnassa, niin sudenpenturyhmän johtamisessa, samoajaikäisten omissa projekteissa kuin valtakunnallisten leirien johtamisessa. Malli on luonteeltaan apuväline, joka elää ainoastaan käytännössä. Ilman käytännön partiotoimintaa ei olisi myöskään johtamismallia.

Mieti jotakin tilannetta, jossa toimit johtajana. Tilanne voi olla partion sijaan esimerkiksi koulusta tai muusta harrastuksesta. Mieti sen jälkeen jotain taitoa, jota tilanteessa tarvitsit. Mikä partion johtamismallin osaalueista oli sinulla kyseisessä tilanteessa vahvimmin käytössä?

VISIOINTITAIDOT: Ideointi, muiden innostaminen, tavoitteiden asettaminen mm.

ORGANISOINTITAIDOT: Projektijohtaminen, tehtävien jakaminen, ideoiden laittaminen käytäntöön mm.

ITSENSÄ JOHTAMISEN

TAIDOT:

Uuden oppiminen, itsearviointi, elämänhallinta mm.

VUOROVAIKUTUSTAIDOT: Kuunteleminen, osallistaminen palautteen sekä kiitoksen antaminen ja vastaanottaminen mm.

Tämän johtamismallin avulla vastataan kysymyksiin, miten partiossa johdetaan ja mitä erilaisia ajattelutapoja johtamisessa on.

TEHTÄVÄ

JOHTAJUUDEN ITSEARVIOINTI ( WOSM )

MILLAINEN OLEN JOHTAJANA?

Partion johtajuusmallin neljä ulottuvuutta

Partiossa johtamista tarkastellaan neljän erilaisen ulottuvuuden tai taitokokonaisuuden kautta. On tärkeää ymmärtää, että jokaista näistä neljästä ulottuvuudesta tarvitaan hyvässä johtajuudessa ja mikään ulottuvuus ei ole toista tärkeämpi, ne ovat vain erilaisia. Jokaista taitoa tarvitaan erilaisissa partion johtamispesteissä, mutta tavat, joilla niitä käytetään, vaihtelevat.

Arvioi omia taitojasi johtajana. Missä asioita osaat jo? Mitä asioita sinun täytyy vielä harjoitella? Onko joku johtamisen osa-alue sellainen, että se vaatii sinulta enemmän harjoitusta? Voit kokeilla täyttää saman taulukon vaikkapa vuoden kuluttua. Mitä asioita olet johtajana oppinut?

ITSENSÄ JOHTAMISEN TAIDOT

Toimin esimerkkinä ja mallina nuoremmilleni.

Olen täsmällinen ja tarkka.

Osaan opetella uusia taitoja.

En pelkää tehdä virheitä.

Osaan motivoida itseni tylsältäkin tuntuvaan asiaan.

Osaan pyytää apua ja kysyä neuvoa.

Pidän yhteyttä muihin johtajiin ja ryhmäläisten huoltajiin.

Huomioin kaikki tasapuolisesti, en suosi ketään. Puutun kiusaamiseen. Huolehdin ryhmähengestä.

Olen nuorempien kaveri, mutta pystyn silti asettamaan rajat.

Kuuntelen johdettavieni murheita ja tarinoita.

Osaan motivoida ja innostaa muita.

Osaan esittää asiat käskemättä tai komentamatta.

OSAAN HYVIN ON VIELÄ KEHITETTÄVÄÄ EN OSAA JUURI LAINKAAN

VUOROVAIKUTUSTAIDOT OSAAN HYVIN ON VIELÄ KEHITETTÄVÄÄ EN OSAA JUURI LAINKAAN

ORGANISOINTITAIDOT

Jos suunnitelma ei toimikaan, keksin nopeasti toisen suunnitelman.

Osaan delegoida eli jakaa tehtäviä muiden johtajien tai ryhmäläisten kesken.

Osaan organisoida ja järjestää esimerkiksi retken.

Osaan suunnitella itselleni toimivan aikataulun.

Osaan priorisoida eli laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Osaan arvioida ryhmäni toimintaa.

OSAAN HYVIN ON VIELÄ KEHITETTÄVÄÄ

EN OSAA JUURI LAINKAAN

VISIOINTITAIDOT OSAAN HYVIN ON VIELÄ KEHITETTÄVÄÄ

Osaan kannustaa muut toteuttamaan ideoitani.

Näen kokonaisuuden kannalta tärkeät asiat ja osaan tarvittaessa muuttaa aikataulua tai suunnitelmia.

Luon toiminnalle tavoitteita: Miksi näin tehdään?

Osaan välttää koulumaisuutta toiminnassa, keksin miten opetettavat asiat saa koulutettua tekemällä.

Osaan käyttää mielikuvitustani ohjelmaa keksiessäni.

Keksin uudenlaisia ideoita tulevaisuutta varten.

EN OSAA JUURI LAINKAAN

PARTION JOHTAMISMALLI

(WAGGGS)

Partiotyttöjen Maailmanliiton (World Association of Girl Guides and Girl Scouts, WAGGGS) johtamismalli on nimeltään Leading for Her World. Se on kehitetty vuosien 2014-2017 aikana. Myös se näkee johtajuuden koko elämän ajan kehittyvänä ja muokkautuvana. WAGGGSin johtamismalli on hyvin käytännönläheinen ja tarkastelee johtajuutta taitojen sijaan enemmän tilannesidonnaisena asiana. Meistä jokainen toimii johtajana omista arvoistamme ja näkökulmistamme käsin.

Partion johtamismalli (WAGGGS) nostaa esille tavoitteen partioliikkeen jäsenten voimaantumisesta. Partiolainen toimii partioliikkeen ja koko maailman hyväksi ja tekee samalla muutoksia omassa elämässään. Mallissa huomioidaan elämäntaitojen vahvistaminen ja partiolaisen omat kehittymistavoitteet partioliikkeen päämäärän rinnalla. Partio tarjoaa jäsenilleen turvallisen paikan harjoitella rohkeaa ja toisia kunnioittavaa elämäntapaa. Henkilökohtaisten vahvuuksien kehittämiseen tarjotaan koulutusta, johtajuuden kehittämisohjelmia ja mielekästä tekemistä niin, että jäsenet voivat kehittää taitojaan tehdäkseen positiivisia muutoksia omassa elämässään, partiossa ja yhteisössään.

Tässä johtamismallissa keskitytään erilaisiin tapoihin ajatella johtamista ja erilaisiin tapoihin johtaa. Johtajuuteen vaikuttavat mallin mukaan aina myös tilanne sekä muut ihmiset, paikka ja aika. Mallin kuusi näkökulmaa auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään johtamisen eri ulottuvuuksia. Näkökulmat tuovat monipuolisuutta partiotoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kokouksen tai tapahtuman jälkeen on hyvä tarkastella omaa johtamista seuraavien kysymysten avulla:

– Mitä näkökulmaa käytin?

– Miten valitsin näkökulman?

– Onnistuinko johtamisessa?

– Mitä olisin voinut tehdä toisin?

ITSENSÄ JOHTAMINEN reflektoiva näkökulma

VUOROVAIKUTUKSEN JOHTAMINEN yhteistyön näkökulma

UUDISTUMISEN

JOHTAMINEN luovan ja kriittisen ajattelun näkökulma

VAIKUTTAVUUDEN JOHTAMINEN vastuullisen toiminnan näkökulma

VAHVUUKSIEN JOHTAMINEN yhdenvertaisuuden näkökulma MONIMUOTOISUUDEN JOHTAMINEN moninaisuuden näkökulma

TEHTÄVÄ

JOHTAMISMALLIN ( WAGGGS ) TOTEUTUMISEN ARVIOINTI

Näiden kysymysten avulla voit arvioida, miten onnistuit kunkin johtamisen näkökulman osalta eri johtamisen tilanteissa.

JONKIN VERRAN EI

MONIMUOTOISUUS:

Kuunnellaanko kaikkia, pääseekö jokaisen mielipide esille?

Esiintyykö keskustelussa ennakkoluuloja, stereotypioita, yleistämistä tai sellaista ajattelua, että sama ratkaisu on kaikille yhtä hyvä?

Onko tilanteessa yhdessä sovitut pelisäännöt ja jokaiselle sopivat viestintä- ja työskentelytavat?

Jaetaanko vastuut reilusti?

Onko ryhmään helppo tulla?

KYLLÄ JONKIN VERRAN EI

UUDISTUMINEN:

Kannustanko luovuuteen?

Annanko tilaa ja aikaa luoville ideoille sekä erilaisille ajatuksille ja keskustelulle?

Siedämmekö epävarmuutta?

Suhtaudummeko rakentavasti eriäviin mielipiteisiin ja tuttujen toimintatapojen haastamiseen?

Onko toimintamme jatkuvasti kehittyvää?

Kokeilemmeko erilaisia tapoja tehdä asioita?

Sallitaanko palautteen antaminen?

KYLLÄ

VUOROVAIKUTUS:

Tukeeko toimintamme ryhmässä yhteistyötä?

Ovatko parit/pienryhmät toimivia?

Onko meillä ystävällinen ja positiivinen ilmapiiri?

Olenko johtajana ihmisläheinen ja helposti lähestyttävä?

Ovatko ihmissuhteet ja vuorovaikutus minulle tärkeitä?

Käytänkö aikaa ja energiaa ryhmän yhteistyön rakentumiseen ja vahvistamiseen?

VAIKUTTAVUUS:

Onko meillä selkeä tavoite/tavoitteet?

Puolustanko asioita, jotka ovat partiolle tärkeitä?

Osaanko sanoittaa sen, mitä saavutimme ja miten vaikutimme yhteisöön/ympäristöön?

Ohjaavatko partion arvot toimintaamme?

Onko turvallisuus huomioitu eri tilanteissa?

VAHVUUDET:

Onko jokaisella johdettavalla mahdollisuus osallistua, onnistua sekä kokeilla uutta ja ylittää itsensä?

Tunnistanko toisten vahvuuksia ja annanko heidän käyttää niitä?

Tuenko johtajana toisten itseluottamusta?

Onko jokaisella mahdollisuus päästä mukaan toimintaan?

ITSENSÄ JOHTAMINEN:

Missä onnistuimme tehtävää tehdessämme? Missä voisimme parantaa? Saanko tehtyä sovitut asiat ajallaan?

Tunnistanko minua motivoivia asioita?

Osaanko arvioida omaa toimintaani ja kehittää sitä tarpeen mukaan?

Tunnistanko vahvuuksiani ja heikkouksiani johtajana?

Ohjaavatko partion arvot toimintaamme?

KYLLÄ JONKIN VERRAN EI

KYLLÄ JONKIN VERRAN EI

KYLLÄ JONKIN VERRAN EI

KYLLÄ JONKIN VERRAN EI

INTOA OMAAN TOIMINTAAN

– Meidän historiikkiprojektiin löytyi eilen lisää jännää materiaalia!

Käytiin 1960-luvulla aktiivina olleen vanhan lippukuntalaisen luona, ja hän kertoi muistoja ja antoi nämä tallessa olevat vuosikertomukset.

– Mä en tajua, miten sä jaksat selata pölyisiä papereita! Mun leuat venähtäisi haukotuksista vartissa.

Missä olen onnistunut tänään? Mikä teki minut iloiseksi tänään? Mitä mukavaa odotan tapahtuvaksi juuri nyt?

– No, sä taas tykkäät laittaa leireillä ruokaa, mikä ei mua kiinnosta. Musta on kiehtovaa, missä asioissa partio on aiemmin ollut samanlaista ja missä erilaista. Ja mä tykkään kirjoittaa ja toimittaa lippukuntalehteä. Tämä on samanlaista mutta haastavampaa. Ajattele, että meidän tekemää historiikkia luetaan vielä vuosien kuluttua!

– Kun sä sanot sen noin, kuulostaahan se ihan hyvältä. Mutta hyvä ruoka on tosi tärkeää leireillä. Jos lapsilla on nälkä, mikään ei toimi. Ja meillä on loistoporukka keittiössä! Ihan omaa huumoria, kyllä siinä jaksaa kuoria perunoita.”

Motivaatio on voima, joka saa innostumaan ja toimimaan. Se kantaa kohti tavoitetta tylsienkin tehtävien läpi. Motivaatio voi syntyä hyvin monista eri asioista. Joku pitää lasten kanssa toimimisesta, toinen haluaa kannustaa muita viettämään aikaa luonnossa, kun taas kolmannelle ei ole niin tärkeää, mitä tehdään, kunhan se tehdään kavereiden kanssa. Myös sama tehtävä tai pesti voi motivoida eri ihmisiä eri syistä. Motivaatio on tärkeä voimavara meille jokaiselle. Jokainen on varmasti kokenut jossain vaiheessa elämäänsä, kuinka hommat sujuvat innostuneena paljon jouhevammin. Siksi yksi hyvän johtajan ominaisuus onkin kyky motivoida itseään. Ensinnäkin oma sisäinen motivaatio on tärkeää, jotta löytyy intoa tehdä hommia. Toiseksi on tärkeää innostaa ryhmän jäseniä käsillä olevaan asiaan, jolloin he oppivat paremmin. Toisaalta myös ryhmän jäsenet kykenevät motivoimaan johtajaansa. Välillä meille kaikille tulee hetkiä, jolloin ei välttämättä jaksaisi, mutta silloin esimerkiksi pieni ystävällinen sana tai innostunut hymy sudenpennun kasvoilla voi auttaa johtajaa eteenpäin.

Piirrä oma superpartiolaisesi yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Miltä hän näyttää? Mitä hän osaa? Mitä hän tekee partion ulkopuolella vai tekeekö mitään? Kun piirros on valmis, esitelkää ne toisillenne. Löytyikö piirroksista jotakin yhteistä? Tunnetteko jonkun superpartiolaisen? Mitä hyvää ja huonoa liittyy superpartiolaisuuteen?

Sovi itsesi kanssa, että lupaat kuukauden ajan tehdä jotain oikeana pitämääsi, jota sinulla ei ole normaalisti tapana tehdä. Voit esimerkiksi syödä kasvisruokaa, kulkea polkupyörällä autokyydin sijaan tai lopettaa somen käytön. Pidä lupauksesi ja tarkastele tuntemuksiasi kuukauden päästä. Miten onnistuit? Miltä kuukausi tuntui? Voisiko uusista toimintatavoista jäädä jotakin käyttöön tulevaisuudessakin?

MOTIVOIVASSA TEHTÄVÄSSÄ VIIHTYY

Motivaatiota ei voi kukaan sinulle luoda. Sinun pitää itse tunnustella, mitkä asiat innostavat, ja hakeutua sellaisten pariin. Jos ottaa summamutikassa jonkin pestin tai laittaa muut päättämään, voi saada itselleen yhdentekeviä pestejä, joissa turhautuu. Kutkuttavan ensiapuradan sijaan saattaakin huomata valmistelevansa hammasta purren taas kerran köytösten opettelua retkelle, ”koska osasit viimeksikin”. Pahimmillaan tylsää ohjelmaa ei jaksa edes tehdä hyvin, jolloin motivaatio ei synny osallistujien viihtymisen ja oppimisen tai oman onnistumisenkaan ansiosta. Monia motivoivat tehtävät, jossa pääsee oppimaan uutta tai haastamaan itseään. Partiossa näin saattaa tapahtua tehtävässä, joka on tekijälleen hitusen liian suuri tai haastava. Kun haastaa itseään ja onnistuu, tulee voittajafiilis. Liian suurissa saappaissa toimiminen vaatii kuitenkin riittävän tuen.

TEHTÄVÄ

MIKÄ MINUA MOTIVOI?

Tämän tehtävän voi tehdä joko yksin tai yhdessä oman vartion tai johtajaporukan kanssa.

• Motivaation lähteiden etsimisessä voi vaikka aloittaa miettimällä hyviä partiomuistoja ja onnistumisia.

• Missä tapahtumassa oli kivaa?

• Missä pestissä onnistuin?

• Mistä pestistä olin innostunut?

Mieti myös, mistä asioista olet partiossa ja muussa elämässä kiinnostunut. Partion hienouksia on se, että jäsenillä on kaikenlaisia mielenkiintoisia ja hyödyllisiä taitoja, joilla rikastaa yhteistä toimintaa.

• Mitä muita harrastuksia sinulla on? Voisiko niitä hyödyntää myös partiossa?

• Kiinnostaako luonnossa liikkuminen, ruoanlaitto, musiikki, askartelu, valokuvaus, kädentaidot, näytteleminen, remontointi, talous, ympäristönsuojelu tai kirjoittaminen? Kaikkia tarvitaan partiossa!

Entä mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä arvoja, taitoja tai toimintatapoja haluaisit olevan kaikilla ryhmässäsi, lippukunnassasi ja koko maailmassa? Listatkaa samoaja- tai johtajaporukassa, mitkä asiat motivoivat teitä partiossa. Entä mitkä asiat vievät motivaatiota? Oheisesta listauksesta voi katsoa vinkkejä.

• Vertailkaa listojanne. Löytyykö samoja asioita? Löytyykö listalta yllättäviä asioita?

• Ketkä saavat motivaatiota samoista asioista? Tehkää jatkossa yhteistyötä!

• Löytyykö jotain yhteisestä toiminnasta riippuvaa, kuten johtajiston ilmapiiri? Miten voisitte vaikuttaa siihen vartiossanne, lippukunnassanne tai seuraavaa tapahtumaa valmistellessanne?

SEURAAVAT ASIAT VOIVAT TUODA MOTIVAATIOTA PARTIOSSA:

• kaverit

• hauskat tapahtumat

• uuden oppiminen (vaikkapa ryhmänjohtamis- tai rakentelutaidot)

• onnistuminen omissa suunnitelmissa (esimerkiksi onnistunut kokous, leiriohjelma tai suunnistusreitti)

• oman osaamisen siirtäminen nuoremmille (esimerkiksi ensiaputaidot tai metsässä selviytyminen)

• itselle tärkeiden asioiden edistäminen (esimerkiksi luonnonsuojelu tai kansainvälisyys)

• yhteistyö eri-ikäisten kanssa

• johdettavien kanssa on kivaa viettää aikaa

• mielekäs ajanviete

• mahdollisuus kokeilla uutta

• partion tärkeys yhteiskunnassa (halu edistää partion tunnettuutta maailmassa)

• ruoka

• yhdessäolo

• ”Saa näyttää nuoremmille, miten partiossa on kivaa.”

• kiitos ja kannustus muilta

• yhteistyö yli sukupuolirajojen

• pääsee tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa (ei esimerkiksi ole ”tyttöjen juttuja” tai ”poikien juttuja”)

• johtajien yhteishenki

• johtajakiva

• tunne siitä, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen

• hyvä ohjelma

• sopivasti vastuuta omiin kykyihin suhteutettuna

• hyvä aikuinen tuki

• toiminnasta innostuneet ryhmäläiset

• mahdollisuus tarjota kaikille lapsille ja nuorille sopivaa harrastustoimintaa (varallisuudesta riippumatta)

• luonnossa oleminen

• luontosuhteen synnyttäminen lapsille ja nuorille

• omat ryhmäläiset viihtyvät

• omat ryhmäläiset kehittyvät tai oppivat

• asiantuntijuus, osaa jotain hyvin (ja muutkin tietävät sen)

• asema

• kilpailu

• uuden luominen

• minä sain aikoinani partiosta, nyt annan muille

• joku tarvitsee minua tai osaamistani

• kehittyminen, itsensä haastaminen

• opin jotain, josta on hyötyä muussa elämässä, esimerkiksi tapahtuman järjestämistä

• pääsen tekemään itseäni kiinnostavia asioita (musiikki, eräily, liikunta…)

• ystävyys

NÄMÄ ASIAT SAATTAVAT VIEDÄ MOTIVAATIOTA PARTIOSSA:

• liian suuret saappaat ilman riittävää tukea

• ei ole kavereita

• yhteistyö ei suju

• liika suorittaminen

• minuun ei luoteta (esimerkiksi minua vahditaan liikaa)

• tylsä ohjelma (omassa ryhmässä tai muiden johtajien kanssa)

• en pysty vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin

• minulle ei anneta tehtäviä

• kiusaaminen

• johdettavien huoltajat (vaativia, puuttuvat asioihin liiaksi, odotukset epärealistisia, hankala yhteistyö)

• epämiellyttävät tehtävät (erityisesti jonkun määräämät tehtävät)

• johdettavat eivät innostu

• johdettava ryhmä ei toimi (kiusaamista, riitelyä)

• erimielisyydet

• epäselvä pesti

• lippukunnassa on totuttu huonoihin tapoihin johtamisessa

• ylikuormittuminen

MITEN LISÄTÄ MOTIVAATIOTA PESTISSÄ?

Aina ei ole mahdollista valita tai saada suosikkipestiä. Joskus pesti ei olekaan sitä, mitä odotti. Joskus pesti käy aikaa myöten tutuksi ja tylsäksi: alkamassa kolmas tarpojajohtajavuosi tai lippukuntaretken muonitus peräjälkeen! Myös silloin on kuitenkin mahdollista muovata pestiään innostavaksi. Kannattaa pohtia, mitä omia kiinnostuksen kohteita voisi ottaa ryhmän ohjelmaan. Mitä itselle tärkeitä arvoja ja asioita voisi ottaa tavoitteiksi? Voisiko ryhmän kanssa harjoitella säännöllisesti sitä, että kaikille puhutaan ystävällisesti? Tehtäisiinkö joulujuhlaan oma video, jonka laatimiseen löytyy taitoa?

Muista myös, että unelmapestissäkin voi olla raskaita vaiheita. Niitäkin tarvitaan, jotta kiva toteutuu. Retkivarusteiden huolto ei välttämättä ole kivaa, mutta sekin voi sujua mukavasti hyvässä seurassa. Kun kaikki hoitavat osansa tylsistä rutiineista, kenenkään kuormasta ei tule liian raskas.

TEHTÄVÄ

MUOKATTU SWOT- ANALYYSI PESTIN ARVIOIMISEEN

Oman pestin tilaa ja motivoivuutta on syytä aika ajoin arvioida SWOT-analyysin (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) avulla. Tätä voi käyttää esimerkiksi pestikeskustelussa. Analyysissa täytetään ruudukon neljä kenttää: mikä on nyt hyvin ja mikä heikosti, mitä tulevaisuudelta toivoo ja mitä puolestaan pelkää. Kun nämä asiat ovat kirkastuneet, mietitään, miten myönteisiä asioita voisi lisätä ja tavoitella ja miten huonoja poistaa ja välttää. SWOT-analyysia voi käyttää kaikenlaisten asioiden arviointiin.

TÄNÄ VUONNA PARTIOSSA

VAHVUUKSIA, MAHDOLLISUUKSIA

Iloitsen siitä, että…

VUODEN PÄÄSTÄ PARTIOSSA

Toivon, että...

HEIKKOUKSIA, UHKIA

Harmittaa, että… Pelkään, että...

IRTAUDU VÄLILLÄ PARTIOARJESTA

On tärkeää, että johtaja pääsee myös rentoutumaan ja nauttimaan! Kukaan ei jaksa vain puurtaa, vaikka pesti olisi kuinka mielenkiintoinen. Partion lisäksi saattaa olla velvollisuuksia koulussa tai muissa harrastuksissa, itseään pitäisi jaksaa kehittää ja kuntoaan hoitaa… Pidä siis itsestäsi huolta ja rentoudu välillä.

Ihminen rentoutuu, kun hän pääsee irrottautumaan vaativasta asiasta, kuten työstä tai opinnoista. Rentoutumista helpottaa, kun tekee jotain itselleen mieleistä: viettää aikaa ystävien kanssa, liikkuu, lukee, kuuntelee musiikkia tai tekee muuta mieluista. Arjesta ja sen velvollisuuksista irtautuminen lomalla ja matkoilla on usein rentouttavaa.

Milloin voit hyvin? Entä mitä sinä voit tehdä, jotta myös ihmiset ympärilläsi voivat hyvin?

STRESSIN MERKKEJÄ JA KEINOJA VÄHENTÄÄ STRESSIÄ

KEINOJA VÄHENTÄÄ STRESSIÄ:

STRESSIN MERKKEJÄ:

• uniongelmat

• jatkuva väsymys

• särkee usein päätä, mahaa, hartioita, selkää tai kurkkua

• itsensä tarpeettomaksi tunteminen

• ärtyneisyys

• keskittymisvaikeudet ja asioiden unohtelu

• hankaluus rentoutua

• Tee asioita, joista pidät. Keskity sellaiseen tekemiseen, josta tulee hyvä olo ja jota teet vain itsesi vuoksi.

• Madalla omia kriteerejäsi. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä täysillä, vaan joskus voi mennä sieltä, missä aita on matalampi.

• Sano ”ei”. Kieltäydy asioista, joita et ehdi tai halua tehdä, vaikka se tekisikin jonkun toisen surulliseksi. Kieltäytyminen on vaikeaa, mutta harjoittelemalla senkin taidon oppii.

• Rentoudu. Ota itsellesi aikaa levätä ja ottaa rauhallisesti. Mene kävelylle, lue kirjaa tai tee jotain rauhoittavaa. Harjoittele pysäyttämään myös stressaantuneet ajatukset.

• Liiku ja syö hyvin. Liikunta ja terveellinen ruokailu ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Valitse oma tapasi liikkua lukemattomista vaihtoehdoista: pelaa jalkapalloa, käy kävelyllä, ui…

• Nuku riittävästi. Kehosi tarvitsee lepoa. Nukkuneena jaksat paremmin. Rauhoita nukkumaanmenotilanne ja etsi omat nukahtamisrituaalisi, jotta Nukkumatti löytää luoksesi.

• Pyydä apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Kerro tuntemuksistasi perheellesi, ystävillesi tai alan ammattilaiselle, esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille.

Rentoutumiseen on myös erillisiä rentoutus- tai mindfulness-harjoituksia, joissa pysähdytään olemaan rauhassa tässä hetkessä tai kuvitellaan miellyttävä paikka. Käsillä olevassa hetkessä pysyminen ja menneiden ja tulevien murheiden sivuun jättäminen vähentävät stressiä.

Mene yksin metsään. Koeta löytää täysin hiljainen paikka, johon eivät kuulu autojen tai ihmisten äänet. Sammuta puhelimesi ja laitteet, jotka voivat häiritä sinua. Istu hiljaa paikallasi mahdollisimman pitkään, esimerkiksi puoli tuntia. Millaista oli?

TEHTÄVÄ

MIKÄ SINUA RENTOUTTAA?

partio tarpeeksi nukkuminen jonkin muun kuin tavallisen tekeminen partiossa suorittamisen vähentäminen ja olemisen lisääminen ulkoilu, lenkkeily taiteen tekeminen taiteesta nauttiminen kavereiden kanssa oleminen musiikin kuuntelu

pelaaminen lemmikin kanssa oleminen leipominen muut harrastukset irtiotto arjesta: partiotaitokisat, lanit, larppi, lomareissu perheen kanssa

TEHTÄVÄ

TERRIERIAJATUKSET

Terrieriajatukset ovat ikäviä ja itsepintaisia itseämme tai muita arvostelevia ajatuksia, jotka eivät jätä meitä rauhaan. Ne ovat ikään kuin terrieri, joka tarraa kiinni housunlahkeesta eikä päästä irti.

Terrieriajatukset tarttuvat kiinni mieleesi ja syyttävät sekä arvostelevat sinua. Voit kuitenkin itse vaikuttaa terrieriajatuksiin. Ensimmäinen askel on huomata ne. Kun kiinnität niihin huomiota, niillä on vähemmän voimaa ja eivätkä ne loukkaa niin ankarasti.

Tunnistatko itselläsi terrieriajatuksia? Minkälaisia ne ovat? Pane merkille niitä ja halutessasi kirjoita ne muistiin.

Saatat tunnistaa ajatuksistasi esimerkiksi sisäisen perfektionistin, joka kertoo sinulle, mihin sinun tulisi tähdätä, tai sisäisen patistajan, joka laatii listoja suoritettavista asioista saavuttaaksesi täydellisyyden. Sisäisen kriitikon tehtävä on puolestaan arvostella ja kertoa, millainen sinun ”pitäisi” olla tai kuinka sinun ”pitäisi” toimia. Jos kuuntelet näitä ajatuksia, mihin se johtaa?

Kun harjoittelet tietoista läsnäoloa nykyhetkessä, pystyt tunnistamaan itsepintaiset ajatukset. Pystyt myös vähitellen irtautumaan niiden otteesta.

PARTIOKIVA TOIMINNAN OSAKSI

Rentoutuminen on tärkeää myös partiossa. Mikä on sinulle ja vartiollesi partiokivaa?

Ensimmäinen paikka partiokivalle on tietysti omassa samoajavartiossa ja johtajaporukassa joko osana toimintasuunnitelmaa kokousten puitteissa ja tapahtumissa tai niiden ulkopuolella. Vartiosi samoajaohjelman on osaltaan tarkoitus olla partiokivaa, vaikka siinä on myös vaativampia osia.

• Mitä kiinnostavaa ohjelmasta löytyy?

• Luonnossa oleminen tutkitusti rentouttaa ja on hyväksi terveydelle. Menisittekö kolokokouksen sijaan kävelylle tai istumaan iltaa rannalle tai nuotiolle?

• Olisiko peli-ilta tai kokkausilta kivaa vaihtelua?

• Missä lähistön kohteissa haluaisitte vierailla? Mitä matkailijoille suositellaan? Opastetuista retkistä ja kierroksista luontokohteissa, museoissa ja historiallisissa kohteissa saa erityisen paljon irti oppaan kertoessa tietoja ja tarinoita. Epätavallisissa kohteissa järjestetään tutustumispäiviä. Ulkoilualueet, teatterit, museot, luontokohteet, paloasemat, poliisi, muut järjestöt...

• Ihmiset harrastavat mitä erikoisimpia asioita. Mitä haluaisitte kokeilla? Opetteletteko itse, löytyykö läheltä joku opettamaan tai pidetäänkö alkeiskursseja ja kokeilukertoja? Jousiammuntaa, hopeakoruja, joogaa, valokuvausta...

• Usein hauskinta on kevyt yhteinen hassuttelu. Järjestäisittekö kaupunkia kiertävän tehtäväradan, johon keksitte pareittain mielikuvituksellisia tehtäviä, kuten valokuvien ottamista annetuista otsikoista, teemapukeutumista, kioskin myyjältä tunnussanalla saatavia vihjeitä ja kymmenkirjaimisten katukylttien bongaamista?

• Olisiko mukavaa tavata toisen lippukunnan vartio?

• Kiinnostaisiko partioreissu Suomessa tai ulkomailla?

Partiokivaa on tarjolla monessa paikassa. Johtajiston ohjelmassa partiokivalla on tärkeä rooli. Lisäksi partiokivaa voivat järjestää oma lippukunta, lippukunnat yhdessä, alue, piiri ja keskusjärjestö. Lippukunnilla voi olla vähän voimia järjestämiseen, joten kannattaa rohkeasti lähteä suurempiin tapahtumiin. Tapahtumat, partiotaitokilpailut, muut rennommat kisat, leirit ja suuret iltanuotiot tarjoavat mukavaa yhdessäoloa, ohjelmaa ja uusia tuttavuuksia.

• Onko lippukunnassasi johtajille suunnattua ohjelmaa? Miten siihen voi vaikuttaa?

• Jos lippukunnassasi järjestetään johtajakivaa, voit ehdottaa haluamiasi kohteita ja aiheita vaikka näin: ”Olisi kivaa, jos käytäisiin vierailulla paloasemalla. Kuka tulisi pariksi järjestämään? Mitä aikoja voisin ehdottaa?”

• Jollei johtajakivaa järjestetä vielä, voit olla helposti mukana sitä aloittamassa esimerkiksi näin: ”Olisi kivaa tavata teitä muuallakin kuin johtajistossa. Miten olisi, jos seuraavan johtajiston jälkeen olisi halukkaille peli- ja lettuilta? Voin tuoda lettutarvikkeet ja pari peliä. Kuka muu toisi jotain?” Tai näin: ”Meidän samoajavartio käy kokkisotaa 24.9. Kaikki johtajat ovat tervetulleita mukaan!”

MINÄ OSAAN!

OMAN TOIMINNAN ARVIOINTI

Johtajana toimiminen on jatkuvaa kasvua. Kukaan ei ole siinä koskaan valmis. Tästäkin syystä omia vahvuuksia ja heikkouksia on syytä pysähtyä aika ajoin miettimään. Tapoja arvioida omaa toimintaa on useita. Tässä luvussa esitellään niistä muutamia.

Mitkä partiotaidot ovat sinulla hyvin hallussa? Mitkä asiat saat usein vastuullesi ryhmässä? Mikä osaamisesi tuo vartiollesi pisteet partiotaitokisoissa?

Oman toiminnan arviointi on myönteistä mutta kriittistä reflektointia, johon antavat pohjaa eri tavoin hankittu tieto ja ymmärrys. Itsearvioinnin ideana on pysähtyä miettimään sitä, mitä on tehty, ja poimia siitä onnistuneita kohtia sekä asioita, jotka kannattaa tehdä seuraavalla kerralla toisin. Jos esimerkiksi usean retken jälkeen huomaa, että ohjelman suunnittelu jäi taas viime hetkeen, nostanee itsearviointi esille sen, että seuraavalla kerralla ohjelman suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa.

Arvioinnin kautta löydetään myös omat vahvuudet sekä parantamiskohteet. Itsearvioinnin tavat ja ajoitus voivat vaihdella paljon. Oman toiminnan arviointi ei myöskään ole käytännön toiminnasta erillään oleva toimenpide, vaan se on kiinteä osa toiminnan suunnittelua ja jatkuvaa kehittymistä.

MIKSI ITSEARVIOINTIA KANNATTAA TEHDÄ?

Oman toiminnan arvioinnin hyödyt nousevat esille siinä, miten pystymme oppimaan omista tekemisistämme ja kehittymään johtajana. Itsearviointi vahvistaa myös itsetuntemustamme. Itsearviointitaitojen kautta meille kehittyy myös kyky kantaa vastuuta omasta oppimisesta, kehittymisestä ja tekemisestä.

Itsensä kehittäminen ei etene suoraviivaisesti vaan portaittain. Kukaan ei muutu hyväksi ihmiseksi tai johtajaksi hetkessä, vaan jokaisen on otettava pieniä askelia sekä kokeiltava ja omaksuttava uusia toimintatapoja vähitellen.

Etsi itsellesi rauhallinen paikka. Voit vaikka hetkeksi sulkea silmäsi. Pysähdy miettimään, mitä edellisen viikon aikana on tapahtunut. Mikä oli sellainen hetki, jossa koit suurta iloa? Entä missä asiassa onnistuit? Mikä oli tärkein asia, jonka edellisen viikon aikana opit? Istu hetki rauhassa ja mieti vastauksiasi. Lopuksi käytä hetki siihen, että asetat itsellesi tavoitteen tälle viikolle. Mitä haluat oppia tai kokea?

TEHTÄVÄ

KUN TARKASTELET OMAA JOHTAJUUTTASI, ARVIOI, MITEN HYVIN SEURAAVAT SUJUVAT:

1 = tarvitsen vielä paljon harjoitusta 5 = tämä sujuu jo hyvin

Osaan motivoida, innostaa ja kannustaa.

Innostun asioista itsekin.

Toimin esimerkkinä.

Tunnen vastuuni ja velvollisuuteni.

Saan pidettyä ryhmän asiassa.

Huomioin kaikki tasapuolisesti, en suosi ketään.

Huolehdin ryhmähengestä.

Puutun kiusaamiseen.

Olen johdonmukainen, pidän kiinni sovitusta.

Olen ryhmäläisteni kaveri, mutta asetan silti rajat.

Minulla on aikaa kuunnella ryhmäläisiäni.

Osaan esittää asiat komentamatta ja huutamatta.

En pelkää tehdä virheitä.

Näen kokonaisuuden kannalta tärkeät asiat, osaan tarvittaessa muuttaa aikataulua tai suunnitelmia.

Osaan organisoida ja järjestää.

Osaan delegoida eli jakaa tehtäviä muiden johtajien tai ryhmäläisten kesken.

Pidän yhteyttä ryhmäläisiini, muihin johtajiin ja ryhmäläisteni kotiväkeen.

Opetan uudet asiat tekemällä.

Vien toimintaa ulos luontoon.

Teen toimintasuunnitelman ryhmäni kanssa.

Ryhmäni toteuttaa partio-ohjelmaa.

Ryhmäni tekee palvelutehtäviä.

Kerään ryhmältäni palautetta toiminnasta.

Osaan arvioida omaa toimintaani ja löydän kehitys- ja koulutustarpeeni.

Osaan pyytää apua ja kysyä neuvoa.

Omaa toimintaa kannattaa pohtia ja kehittää myös toisen kanssa keskustellen. Kaverin, luotsin tai jonkun muun aikuisen kanssa keskusteleminen avaa usein asioita lisää ja tarjoaa uusia näkökulmia ja ideoita kehittymisen tueksi.

Tärkeää on sietää omaa keskeneräisyyttä. Ihmisenä ja johtajana kehittyminen vie aikaa, ja jokaisen on hyväksyttävä se, ettei siinä tule koskaan valmiiksi.

VIRHEITÄ SATTUU

On hyvä muistaa, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Virheitä sattuu kaikille, mutta niistä voi oppia ja jatkaa kokeneempana eteenpäin.

Kun on aktiivista toimintaa, syntyy myös virheitä. Virheet eivät ole ongelma, mutta niihin suhtautuminen voi muodostua ongelmaksi. On aivan eri asia, myöntääkö virheensä vai syyttääkö niistä jotakin ulkoista tekijää, kuten liikenneruuhkaa tai toimimatonta nettisivustoa. Omat virheet kannattaa tunnustaa reilusti ja ottaa niistä samalla opiksi.

Epäonnistumisensa tunnustamalla saa usein anteeksi tai ainakin lievennettyä syntynyttä mielipahaa. Samalla on hyvä miettiä, miten itse suhtautuu toisten virheisiin. Pystynkö itse suhtautumaan samalla tavalla ryhmäläiseni tai kaverin erehdykseen oppimisen paikkana? Virhe on aina hyvä tilaisuus pohtia, miten jatkossa vältytään samanlaisilta tilanteilta.

OMAT VAHVUUDET

Jokaisella meistä on vahvuuksia, vaikka niiden tunnistaminen ja nimeäminen saattaa olla hankalaa. Emme välttämättä huomaa vahvuuksiamme, kun vähättelemme tai pidämme niitä itsestäänselvyyksinä. Vahvuuksiksi kutsutaan asioita, jotka tuovat esille parhaita puoliamme. Omien vahvuuksien nimeäminen antaa voimaa ja auttaa selviämään haasteiden edessä. Kun tunnistaa omat vahvuutensa, osaa ja uskaltaa luottaa itseensä vaikeissakin asioissa.

Itsensä kehittämistä ajatellaan usein vain heikkouksien vahvistamisena. Tällainen ajattelutapa johtaa kuitenkin tasapaksuuteen, eikä kukoistamaan pääse millään saralla erityisesti. Myös vahvuuksia pitää siis kehittää. Vahvuuksiaan saattaa käyttää myös liikaa. Jos esimerkiksi suhtautuu kaikkeen mahdolliseen innokkaasti, on vaarana uuvuttaa sekä itsensä että muut. Mikä on sinun vahvuutesi? Kerro kaverillesi noin minuutissa viime päiviltä jokin itsellesi merkityksellinen tapahtuma, jossa huomasit vahvuutesi olleen käytössä. Kaverin tehtävänä on ainoastaan kuunnella. Tämän jälkeen vaihdetaan osia.

TEHTÄVÄ

MINUN VAHVUUTENI Ympyröi listasta ominaisuudet, jotka kuvaavat sinua. Mitkä ovat sinun vahvuuksiasi?

myötätunto uteliaisuus luovuus avarakatseisuus oppimisen ilo näkökulmanottokyky urheus sinnikkyys

rauhallisuus ystävällisyys sosiaalinen älykkyys ryhmätyötaidot reiluus johtajuus kohtuus anteeksiantavuus

vaatimattomuus harkitsevuus itsesäätely itsensä ylittäminen kauneuden arvostus kiitollisuus toiveikkuus huumorintaju

Haluan kertoa teille Hipusta ja Jekusta, kahdesta 17-vuotiaasta tarpojavartionjohtajasta, joita olen luotsannut nyt parin vuoden ajan.

Hippu rikkoo perinteistä johtajuuskäsitystä, ja voi vietävä, miten hyvää se on minullekin tehnyt! Hippu on usein epävarma omasta tekemisestään, ja johtajan roolin ottaminen on ollut hänelle monessa kohtaa iso haaste. Siitä huolimatta tarpojat rakastavat Hippua ja hänellä on todella arvokas rooli johtajatiimissä. Hippu on meistä se, joka osaa vartion omassa WhatsApp-ryhmässä sanoa tarpojille aina juuri oikeat tsemppaussanat, kun ei huvittaisi, ja hän sovittelee alkavat riidat ja antaa selkeät toimintaohjeet. Hippu pakkaa mukaan ensiapupaketin suunnistusreissulle, varoittaa liian isosta trangianliekistä ja huomaa, kun joku on allapäin. Hippu on opettanut minulle sen, miten omaa haavoittuvuuttaan voi näyttää ja miten arvokasta on, että johtajat ovat persoonaltaan erilaisia.

Sitten on Jekku, todellinen tehopakkaus! Jekku oppii kaiken kerrasta tai oikeastaan välillä tuntuu, että hän osaa homman jo ennen ensimmäistäkään harjoituskertaa. Kaikessa vastuuntuntoisuudessaan ja huolellisuudessaan Jekku on kuitenkin superrento, ei yhtään sellainen yltiöpilkunviilaaja niin kuin minä. Jekku tarttuu toimeen, ja hommat on yleensä hoidettu jo siinä vaiheessa, kun oma ajatukseni on vasta matkalla. Jekku uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittaessa johtaa niin allekirjoittanutta kuin muitakin konkareita. Se on tehnyt minulle todella hyvää ja kasvattanut myös omaa rohkeuttani avata suuni itseäni isommissa tilanteissa.

Hippu ja Jekku ovat molemmat entisestään syventäneet uskoani nuoriin. Meillä on partio täynnä superskarppeja ja potentiaalisia nuoria! Osa heistä puskee yksin läpi vaikka kallionraosta, osa tarvitsee kukoistuksensa tueksi kannustavaa, rohkaisevaa ja ohjaavaa aikuista, eikä kumpikaan ole yhtään toista arvokkaampi tapa oppia ja mennä eteenpäin. Kiitos Hippu ja Jekku siitä, että olen saanut olla mukananne. Ihailen teitä molempia valtavasti.

Hilla, SP:n puheenjohtaja vuosina 2018–2020

RIITTÄVÄN HYVÄ RIITTÄÄ

Onko sinulle käynyt niin, että löydät itsesi viimeisenä iltana viilaamasta maailman mahtavinta partiokokousta? Partiolainen haluaa usein tarjota toisille parasta ja näyttää omaa osaamistaan. Joskus on kuitenkin tarpeen muistaa, että riittävän hyvä riittää. Joka ikisen kokouksen ei tarvitse aina olla viimeisen päälle suunniteltu, vaan joskus voi myös mennä helpoimman kautta.

Kaikelle tekemiselle niin partiossa kuin omassa elämässäkin on hyvä asettaa tavoitteita. Jokaisen tavoitteen kohdalla on kuitenkin myös syytä muistaa tietynlainen realistisuus. Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn juuri nyt? Mihin pystyn, jos pyydän tukea itselleni? Hyvä tavoite on sellainen, joka on mahdollista saavuttaa pienellä ponnistelulla. Huono tavoite puolestaan on sellainen, joka vaatii toteutuakseen ihmeitä.

Sopivan kokoisen tavoitteen asettaminen vaatii harjoittelua. Itseään arvioimalla ja kysymällä ympäriltä palautetta meistä jokainen voi oppia paremmaksi tavoitteenasettajaksi ja sen myötä oman toiminnan suunnittelijaksi.

TEHTÄVÄ

PIDÄ TAVOITE SOPIVANA

Tämä harjoitus sopii hyvin tehtäväksi kokouksen suunnittelun yhteydessä. Mieti kysymyksiä ennen kokousta ja arvioi kokouksen jälkeen, miten onnistuit tavoitteiden asettamisessa.

1. Mikä on tämän tapaamisen aihe? Mitä haluan tänään ryhmäläisteni oppivan tai kokevan?

2. Mitä minun pitää tehdä, jotta tavoite toteutuu?

3. Millainen olisi perustason kokous?

4. Mitä voisin tehdä toisin, jotta kokouksen sisältö jäisi vielä paremmin osallistujien mieliin?

5. Mikä olisi riittävän hyvä toteutustapa tavoitteeseen pääsemiseen?

AVUN PYYTÄMINEN ON VIISASTA

Kukaan ei voi osata kaikkea, ja siksi onkin järkevää pyytää apua. On paljon viisaampaa pyytää apua kuin olla sitä pyytämättä. Näin voi välttyä tekemästä virhettä, jonka olisi apua pyytämällä voinut välttää. Apua saattaa tarvita esimerkiksi uusien taitojen opettamiseen, retkikirjeen tekemiseen tai ryhmäläisten vanhempien kohtaamiseen.

Toisinaan johtajalle voi helposti kertyä harteilleen kaikenlaista. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä itse, eikä niin kuulukaan tehdä. Apua kannattaa pyytää, jotta taakan alle ei murru. Tehtävien delegointi eli jakaminen on kätevä tapa välttää ylikuormitusta. Apua voi tarvita esimerkiksi ison ryhmän kokouksen osallistujien jakamiseen pienempiin porukoihin, koeviikon koloiltaan tai kiusaamistapauksen selvittämiseen.

Milloin apua sitten kannattaa pyytää? Mahdollisimman aikaisin. Muista kuitenkin, että koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää apua. Avun pyytäminen on yllättävän helppoa. Sano kohteliaasti esimerkiksi näin: ”Olisit tosi hyvä tässä asiassa, koska sinulla on siitä paljon kokemusta. Voisitko auttaa?” Apua voi pyytää vaikka näiltä tahoilta:

• luotsi

• ohjelmajohtaja tai ikäkausivastaava

• ryhmän edellinen johtaja

• oma vanha johtaja

• muut samoajat

• muut johtajat

• kotiväki

• kaverit

• ryhmäläisten huoltajat

• tähtivieras, ulkopuolinen osaaja

• seppo tai muu seurakunnan työntekijä

• tutut aikuiset

Mieti, missä tarvitsisit apua. Keneltä voisit pyytää apua?

UUTTA OPPIMASSA

OPIMME JATKUVASTI

Ihminen on oppivainen. Halusimme tai emme, opimme koko ajan uutta. Elinikäisestä oppimisesta on tullut nopeatempoisessa nyky-yhteiskunnassa myös välttämätöntä.

Oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla. Perinteisen opiskelun lisäksi opimme muun muassa ympäristöämme tarkkailemalla, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja seuraamalla eri medioita. Osa opitusta on sellaista, jonka tiedostamme oppivamme. Joskus taas huomaamme vasta myöhemmin, että olemme tiedostamatta oppineet jotakin uutta.

ELINIKÄINEN OPPIMINEN

Elinikäisen oppimisen ajatuksen mukaan ihminen oppii uusia asioita koko elämänsä ajan kolmella tavalla:

• Formaalilla oppimisella tarkoitetaan esimerkiksi kouluissa tapahtuvaa tutkintoon tähtäävää virallista koulutusta.

• Informaalia oppimista eli arkioppimista tapahtuu nimensä mukaisesti arjessa sekä esimerkiksi työpaikalla. Se on usein sattumanvaraista ja tapahtuu tilanteissa, joita ei välttämättä ole varsinaisesti etukäteen mietitty oppimistilanteiksi.

• Non-formaali oppiminen ei ole virallisen koulutustahon tutkintoon tähtäävää toimintaa, mutta se on kuitenkin etukäteen suunniteltua (esimerkiksi aika, paikka ja oppimisen tuki) ja sillä on tavoitteet.

Partiossa tapahtuva jatkuva oppiminen sijoittuu useimmiten informaalin ja non-formaalin oppimisen välimaastoon. Eri ikäkausien partio-ohjelmat perustuvat partion kasvatustavoitteille, ja toimintaa määrittävät myös muun muassa partiomenetelmä ja partion strategia yhdessä partion päämäärän kanssa.

Mitä olet oppinut tänään?

Partio järjestönä on tehnyt ja tekee Suomessa paljon työtä sen eteen, että partiossa tapahtuva oppiminen tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin myös partion ulkopuolella. Yksi hyvä esimerkki tästä ovat opintopisteytetyt todistukset, joita jokainen voi saada partiokurssin suoritettuaan. Niiden avulla partiolainen voi kertoa myös ei-partiolaiselle osaamisesta, jota on harrastustoiminnassaan hankkinut.

Minkä uuden asian opit viime viikolla? Mikä on ollut tähän mennessä tärkein asia, jonka olet elämässäsi oppinut? Miksi se on merkityksellinen?

NOUSUJOHTEISUUS

Nousujohteisuus partiossa tarkoittaa sitä, että jokainen sudenpennusta aikuiseen saa partiossa itselleen sopivan haasteellisia tehtäviä. Haasteellisuus voi olla uuden omaksumista tai aikaisemmin opitun paremmin ymmärtämistä. Nousujohteisuus voi olla myös vanhan asian uusi tai vaikeampi taso, jonka saavuttaminen tuntuu hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta. Esimerkiksi ensin opitaan paistamaan nuotiolla makkaraa, sitten käyttämään retkikeitintä, myöhemmin laittamaan ruokaa avotulella ja lopulta tekemään erikoisherkkuja maastossa. Partio-ohjelma on laadittu valmiiksi nousujohteiseksi niin, että aktiviteetit vaikeutuvat ikäkausien myötä.

Johtajan haastava tehtävä on pystyä havaitsemaan, minkälaista haastetta vartio tai sen jäsen tarvitsee kussakin tilanteessa. Johtaja pystyykin ohjaamaan nousujohteisuutta hyödyntämällä erilaisia valintoja, kuten valinnaisia aktiviteetteja tai haastavampia toteutusvinkkejä. On hyvä muistaa, että se, mikä toiselle on valtava haaste, voi toiselta sujua tuosta vain. Esimerkiksi tarpojaikäkaudessa erityisenä haasteena on käyttää opittuja taitoja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Nousujohteisuus ulottuu koko partiotoimintaan. Jokaisella partiolaisella on mahdollisuus tarttua erilaisiin pesteihin tai kokeilla uusia elämyksiä itseään kehittäen. Partiossa tavoitteena on se, että jokainen saa tehtäviinsä riittävän tuen ja sen avulla mahdollisuuden onnistua ja kehittyä nousujohteisesti.

Nousujohteisuus on osa partiomenetelmää. Partiomenetelmää käsitellään laajemmin pääluvussa 2, mutta kukin osa-alue esitellään tässä oppaassa aiheensa mukaisessa kohdassa.

OPPIMINEN PARTIOSSA

Partiossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja tekemisestä. Esimerkiksi retkikeittimen käyttöä on turha yrittää opettaa vain luennoimalla, miten ruoka keittimellä valmistetaan. Oppiminen tapahtuu, kun asiaa pääsee itse kokeilemaan käytännössä. Johtajan kertomat asiat tai hänen näyttämänsä esimerkki tai kuvat voivat toki auttaa oppimisessa, mutta asian varsinainen ymmärtäminen ja omaksuminen tapahtuvat yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sitä saa itse käytännössä kokeilla ja harjoitella. Monet oppimisen tutkijat (etunenässä yhdysvaltalainen Davis A. Kolb) näkevät oppimisen kehämäisenä, jatkuvana prosessina, jossa omat aiemmat tiedot ja kokemukset ovat pohjana uudelle, opittavalle asialle. Johtajan kannattaakin lähteä liikkeelle ryhmäläisten opittavaa asiaa koskevista aiemmista kokemuksista ja käsityksistä. Kun näihin vanhoihin käsityksiin lisätään uutta informaatiota esimerkiksi havainnollistamalla, päätyy oppija muokkaamaan vanhoja ja luomaan uusia ajatusmalleja asiasta. Tämän jälkeen hän on valmis kokeilemaan uutta, juuri opittua tapaa toimia. Oppimisen prosessi ei kuitenkaan pysähdy vain tähän kokeilemiseen, vaan se käynnistyy aina uudelleen uuden sovellettavan tiedon ja uusien kokemusten kautta.

Uuden asian oppimisessakin on eroja; on eri asia kokeilla retkikeittimen käyttöä kokoontumispaikan pihamaalla kuin ryhmän yöretkellä metsässä. Mitä aidommat ja realistisemmat ovat oppimisen olosuhteet, sitä paremmin ihminen yleensä oppii. Vaikka uuden asian oppii paremmin tositoimissa, kannattaa sitä usein kuitenkin harjoitella ensin. Jos esimerkiksi retkikeittimen käyttö on viikonlopun metsäolosuhteissa kaikille vierasta, voi retkellä tulla ongelmia. Ryhmän kokouksessa kokoontumispaikan parkkipaikalla etukäteen tehdyt harjoitukset saattavat silloin osoittautua arvokkaiksi.

Harjoitteluvaiheessakin tärkeää on, että johtaja kertoo, milloin ja missä opeteltavia taitoja voi oikeasti tarvita. Vaikka kyse olisi harjoittelusta, kannattaa sekin vaihe tehdä kunnolla. Esimerkiksi retkikeittimellä voi valmistaa kolon pihassa maittavan aterian sen sijaan, että keitin vain koottaisiin ja purettaisiin sen enempää sytyttämättä.

KERTAUS ON OPINTOJEN ÄITI

Kertaaminen auttaa ihmistä oppimaan. Eri ikäkausien partio-ohjelmat rakentuvat myös tälle ajattelulle. Nuorena opittuja taitoja kerrataan vuosien saatossa syventämällä ja laajentamalla asiaan liittyvää osaamista. Vaikka asia tuntuisi useaan kertaan opitulta, tuo kertaus siihen usein jotakin uutta.

Oppimisen tutkimuksissa on havaittu, että hyvä tapa oppia ja ymmärtää uutta on opettaa asia jollekin toiselle. Tästä syystä moni huomaa oppivansa partiossa erityisen paljon uutta siinä vaiheessa, kun ryhtyy itse johtajaksi.

EPÄONNISTUMISESTA OPPIMINEN

Tekemällä oppimiseen kuuluu välillä myös virheistä oppiminen. Kaikki ei suju aina suunnitellusti, mikä voi harmittaa kovastikin. Epäonnistumiset eivät ole usein vakavia eivätkä tarkoita sitä, että tekijä olisi surkea ihminen tai johtaja partiossa tai että osallistujat lopettaisivat partion. Epäonnistumisesta voi kuitenkin ottaa hyödyn irti miettimällä, mitä siitä voisi oppia.

MITÄ VOIN OPPIA EPÄONNISTUMISESTA?

• Kuinka vakavaa epäonnistuminen oli, eli kuinka paljon minun kannattaa murehtia?

• Vaikuttiko epäonnistuminen muihin ihmisiin?

TEHTÄVÄ

• Oliko aikataulu liian tiukka?

• Olinko suunnitellut tarpeeksi, vai pitikö paikkailla viime tipassa tai lennossa?

• Oliko tehtävä minulle sopivan haastava? Sainko riittävästi tukea?

• Olinko muistanut kertoa muille tarpeeksi siitä, mitä oltiin tekemässä?

• Olinko valinnut väärän toteutustavan?

• Oliko minulla tai muilla vain huono päivä?

• Haittasiko jokin ulkopuolinen seikka asian toteutumista?

Elämässä kertyy onnistumisten lisäksi myös epäonnistumisia. Kaveripiiriltä tai lippukunnan johtajistolta löytyy varmasti joukko kokemuksia enemmän tai vähemmän pieleen menneistä asioista. Paras tapa epäonnistua on ottaa siitä opiksi ja tehdä seuraavalla kerralla asia toisin. Kun valmistautuu hyvin ja pyytää apua riittävän ajoissa, moni karikko on myös vältettävissä.

PESTI OPETTAA

Partiopestien valinnassa voi miettiä myös sitä, mitä itse haluaa oppia niissä. Kesäleirin eräohjelman suunnittelu kokeneen eräilijän kanssa vie sinua aimo matkan eräpolulla eteenpäin. Vai kutsuuko kirjoittaminen tai toimittaminen? Olisiko lippukunnan tai partiopiirin lehdessä mielenkiintoista tehtävää sinulle? Et tarvitse aiempaa kokemusta, vaan kiinnostus ja halu oppia riittävät monissa pesteissä. Sopiva tuki auttaa pestissä onnistumisessa. Lippukunnan kokeneemmat johtajat voivat kertoa, mitä kaikkea he ovat oppineet partiossa tekemällä jotain pestiä. He varmaankin kertovat myös, että opeista on ollut hyötyä töissä, opinnoissa ja muutenkin elämässä.

OPPIA KAVERILTA

Katsotko ihaillen vierestä, kun joku kokkaa, veistää, suunnistaa, keksii parhaat ohjelmat tai saa lapsen kuin lapsen mukaan leikkiin? Tällaista henkilöä voi rohkeasti pyytää opettamaan osaamistaan muillekin. Opetus voidaan järjestää monella tavalla.

Osaaja voi tulla vierailevaksi tähdeksi ryhmääsi. Voitte toimia työparina seuraavan tapahtuman valmistelussa. Voit pyytää myös yksityisopetusta tai koota kiinnostuneista isomman porukan koulutukseen, esimerkiksi samoajakokoukseen.

KOULUTUKSESTA UUTTA OPPIA

Ryhmänohjaajakoulutus eli ROK on johtamisen peruspaketti. Kun sen opit on kokeiltu käytännössä, moni alkaa hiljalleen kaivata lisää tietoa ja vinkkejä.

PARTIOPIIRIEN JA SUOMEN PARTIOLAISTEN KOULUTUKSET

Jatko-ROK, erätaitokurssit, ensiapukurssit, leikkikurssit, vihjarit, ohjelmakoulutukset, Young Spokespeople -kurssit… Partiopiirit ja Suomen Partiolaiset tarjoavat laajan valikoiman eri aiheisia kursseja, joilta saa tietoa ja käytännön työkaluja omiin kokouksiin ja jopa valmiita ohjelmia kotiin vietäväksi. Lisäksi kursseilta saa uusia partiokavereita. Kurssikaverien kokemuksista ja erilaisista toimintatavoista saattaa saada yhtä paljon uutta tietoa ja ajateltavaa kuin kurssin sisällöstä. ”Hei, tuo teidän tarpojaretki kuulosti upealta! Voinko saada materiaalit?” ”Meidän vartio haluaisi tutustua toisen lippukunnan vartioon. Haluatteko tulla kokoukseen vierailulle?” Samoajaluotsi ja pestijohtaja osaavat kertoa lisää kurssivalikoimasta ja lippukunnan ilmoittautumis- ja maksukäytännöistä. Kannattaa tarkistaa, mille ikäkausille kurssi on tarkoitettu.

MUIDEN TAHOJEN JÄRJESTÄMÄ KOULUTUS

ensisammutuskurssi villiyrttikurssi

oman puukon takomiskurssi

retkiruokakurssi valokuvauskurssi melontakurssi

luontoohjelman vetäminen lapsille

parhaat satuklassikot -ilta jousiammuntakurssi

Monet muut tahot järjestävät kaikille avoimia koulutuksia, jotka on joko tarkoitettu omaksi iloksi tai järjestön omien ohjaajien koulutustoiminnaksi. Kurssille voi myös lähteä koko oman ryhmän voimin.

KURSSEJA JA KOULUTUSTA TARJOAVIA

TAHOJA

OVAT ESIMERKIKSI

• työväen- ja kansalaisopistot

• kirjastot

• vapaapalokunnat

• luonto- ja ympäristöjärjestöt (Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto)

• luonnossa liikkumisen järjestö Suomen Latu

• paikalliset suunnistus-, melonta- ja muut liikuntaseurat

• liikuntapalveluita tarjoavat yritykset

• ruoanlaittoa, käsitöitä ym. harrastavat Martat

• keskiaikaseurat

• Mannerheimin Lastensuojeluliitto MLL

• seurakunnat (isoskoulutus ja Nuisku-kurssit)

• koulut (tukioppilaskoulutus).

Haastatelkaa vaeltajia ja aikuisia johtajia siitä, mitä hyötyä heillä on ollut partiossa saadusta osaamisesta ja kokemuksesta työelämässä.

HYÖDYNNÄ PARTIOSSA SAATU OSAAMINEN MUUALLA

Partio ei ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Partiossa opituista taidoista on paljon hyötyä myös partion ulkopuolella koulussa, opinnoissa ja työelämässä kesätöistä ihan työuralle asti. Partiossa opituista taidoista tulevat ensimmäisenä mieleen koulutusten aiheena olevat taidot, kuten ensiapu. Merkittävämpiä ovat usein kuitenkin ryhmässä toimimisen taidot, kuten yhteistyö, valmius olla esillä tai lasten ohjaaminen. Partiossa oppii myös oppimisen asennetta. Sen myötä on uskallusta ryhtyä toimeen ja ratkomaan ongelmia, vaikkei olisikaan varma onnistumisesta. Muutoksia täynnä olevassa työelämässä tällainen asenne on arvokas.

”Yliopistossa oli työnhakuklinikka, jossa sai kommentteja cv:stä. Vähäinen työkokemus mielessä menin hakemaan palautetta. Kouluttaja katsoi cv:täni ja kyseli lisää partiopesteistä. Kuvailtuani niitä laajemmin hän kommentoi, että minullahan on paljon kokemusta, ja kehotti tuomaan sitä enemmän esiin. En ollut huomannut vapaaehtoistyökokemukseni määrää osin siksi, että sen runsaus oli ihan tavallista tuntemieni ahkerien partiolaisten joukossa –vaikka opiskelukaverien joukossa se ei ollutkaan.” Johis, 25

Partiossa olet päässyt harvinaisen nuorena tekemään, kokemaan ja oppimaan konkreettisten asioiden tekemistä. Tämä usein hämärtyy meiltä toisten partiolaisten parissa toimiessa. Moniko muista kuin partiokavereistasi on esimerkiksi vastannut viikoittaisista ohjelmallisista, kouluttavista kokouksista tai järjestänyt tapahtumia ohjelmineen, muonituksineen ja varusteineen?

OPINTOPOLULLE

VAUHTIA PARTIOSTA

Kun selvität oppilaitosten hakukriteerejä, mieti partiokokemuksiasi tarkasti, sillä niistä saattaa saada työkokemus- tai harrastuspisteitä. Selvitä, voiko niihin lukeutua partiossa hankittu vapaaehtoistyökokemus. Myös partiossa suoritetuista kursseista saattaa olla apua. Partiotaustaa kannattaa tuoda reippaasti esiin myös hakuhaastatteluissa. Muista selittää partiotermit haastattelijalle auki: sana ”sampo” ei kerro hänelle välttämättä osaamisestasi.

Joissakin oppilaitoksista on mahdollista hyväksi lukea partiossa saatu koulutus tai tehty vapaaehtoistyö. Käytännöt vaihtelevat oppilaitoksittain.

Osaamismerkki on todistuksen kaltainen merkki, joka kertoo esimerkiksi partiossa hankitusta osaamisesta. Se auttaa tekemään työnhaussa ja opinnoissa näkyväksi osaamista, joka on hankittu koulu- tai työmaailman ulkopuolella vaikkapa harrastuksissa tai vapaaehtoistyössä. Osaamismerkin hakija täyttää sähköisen hakulomakkeen, johon hän kuvaa omin sanoin partiossa saamaansa osaamista. Merkit myöntää vapaaehtoinen partiolainen, partiotoimiston työntekijä tai joissain aihealueissa Opintokeskus Sivis.

Myös partiokursseista voi saada opintopisteitä, jotka voivat korvata opintojaksoja kokonaan tai osittain. Suomen Partiolaiset on Opintokeskus Siviksen kanssa arvioinut kymmenien partiokurssien vaativuustason ja opintopistemäärän eli validoinut koulutuksen. Näitä ovat muun muassa ROK, Partiojohtajan peruskoulutus ja akela- ja sampokoulutukset.

Valmiiksi tehty validointi antaa opinto-ohjaajalle tietoa siitä, minkä tasoisesta koulutuksesta on ollut kyse, mitä olet oppinut ja kuinka laaja kokonaisuus sillä voidaan korvata. Arvioi, mitkä partiokoulutuksesi tukevat tutkintosi tavoitteita, ja ehdota opinto-ohjaajalle tai vastaavalle opettajalle, mihin opintokokonaisuuteen ne voisi sisällyttää. Perustele ehdotuksesi kuvaamalla koulutuksen sisältöä ja oppimiasi tietoja ja taitoja. Opintoalan kokonaisuuksien lisäksi useisiin tutkintoihin kuuluu vapaavalintaisia opintoja, joihin partiokurssit voivat soveltua.

Kun käyt partiossa jonkin kurssin, kannattaa sen lopussa varmistaa kouluttajalta, että saat käteesi validoidun todistuksen. Lisäksi esimerkiksi lippukunnan johtokolmikolta kannattaa pyytää opintoja tai työnhakua varten työtodistusta tehdystä ryhmänjohtajapestistä.

Partiosta löytyy myös useita työharjoitteluksi ja opinnäytetyöksi sopivia osa-alueita.

EROTU JOUKOSTA TYÖNHAUSSA

Partiokoulutusten ja osaamismerkkien avulla omaa osaamistaan on helppo osoittaa työhaastattelutilanteessa. Partioon kuuluviin tehtäviin liittyy ajoittain se, että emme itse huomaa, miten paljon kaikkea osaamme ja olemme oppineet. Lisäksi asiat eivät välttämättä aukea partiokielellä kerrottuna partiota tuntemattomalle.

Onkin tärkeää, että valmistaudut kertomaan partiossa hankkimastasi osaamisesta yleiskielellä. Se kannattaa muistaa sekä työhakemusta kirjoitettaessa että itse työhaastattelussa. Yksi apuväline tähän on Tiedätkö, mitä osaat -työkalu, joka löytyy partio-ohjelmasivustolta. Se auttaa huomaamaan, mitä kaikkea partiossa oppii.

Työkalun avulla kirkastuu, mitä kaikkea on oppinut partiouran aikana tai miten on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Käytä työkalua esimerkiksi valmistautuessasi kuvaamaan partiossa saatua osaamista ei-partiolaiselle kesätyötä tai koulutuspaikkaa hakiessasi. Tämä työkalu sopii oman pohtimisesi tueksi, mutta monipuolisimmin se toimii luotsin kanssa keskusteltaessa.

Kirjoita tai kirjoittakaa yhdessä käydyn kurssin tai leirin jälkeen auki, mitä osaamista olette saaneet tai käyttäneet tapahtumassa. Lisätkää kokemus cv:hen ja hakekaa osaamismerkkiä tai ehdottakaa koulun opinto-ohjaajalle kokemuksen hyväksymistä opintojaksoksi.

Haasta luotsisi keskustelemaan vartiosi jäsenten kanssa partiossa opitusta. Hänellä voi olla hyviä esimerkkejä partiossa opitun hyödyistä omissa opinnoissa tai työssä.

Haulla #Firstsevenjobs löytyy listauksia ihmisten seitsemästä ensimmäisestä työpaikasta. Tee lista seitsemästä ensimmäisestä partiopestistäsi. Mitä taitoja tarvitsit niissä? Mitä opit niissä? Lisää nämä tiedot työkokemukseksesi cv:hen.

Harkitse suurleirin pestiä valitessa, ottaisitko pestin, jossa oppisit opinnoissa tai työssä tarvittavaa osaamista. Jos pesti tuntuu suurelta, keneltä voisit saada tukea? Löytyisikö apupesti kokeneen partiolaisen tai ammattilaisen rinnalle?

Partiolainen, palkkaisin sinut

Ilmestynyt Partiojohtajassa 27.8.2014

Y-trainee Susanna Koivisto

Kun olin ala-asteella, kouluni lehdessä oli erään nuoren partiolaisen ylistävä mielipidekirjoitus partioharrastuksesta.

– Jotkut väittävät, että partio on turha harrastus. Jos muka solmut ja ensiaputaidot ovat hyödyttömiä, niin sanokaa, mihin tarvitsemme tässä maailmassa tanssijoita ja jalkapalloilijoita? hän kirjoitti.

Aivan kuten tällekin nuorelle kouluikäiselle partiolaiselle, myös minulle on ollut elämässäni hyötyä solmuista ja ensiaputaidoista. Kuulen usein sanottavan: ”Kyllä Susanna osaa, hän on partiolainen”, ja yleensä osaankin. Olen partion ulkopuolellakin soittanut hätäpuhelun, tehnyt retkikeittimellä ruokaa, opettanut retkeilytaitoja, vetänyt leikkejä ja järjestänyt tapahtumia, joissa partiotaidot ovat tulleet tarpeen.

Partio voi kuitenkin antaa eväät muuhunkin kuin retkeilyyn ja metsässä liikkumiseen. Laske esimerkiksi, kuinka moneen erilaiseen ryhmään olet kuulunut partiourasi aikana. Laske, kuinka monta uutta ihmistä olet tavannut partiossa, montako pestiä sinulla on ollut ja monellako erilaisella kurssilla olet käynyt. Laske, kuinka monta kertaa olet partiossa joutunut vaikeaan tilanteeseen ja selvinnyt siitä. Ja kuinka monta kertaa olet partiossa tehnyt jotain sellaista, mitä et ole koskaan aiemmin tehnyt.

Veikkaan, että luovutit laskuissa tajuttuasi, ettet edes muista kaikkia niitä eri ryhmiä, joihin olet kuulunut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun yritit muistaa partiossa tapaamiasi ihmisiä, totesit, että onpas tyhmä tehtävänanto ja siirryit lukemaan eteenpäin.

Sinun kanssasi on helppo tehdä yhteistyötä. Olet kokenut ja taitava johtaja. Erilaisia projekteja ja tapahtumia järjestäessäsi olet erityisen organisoitunut ja osaat ottaa kaikki ja kaiken huomioon. Ehkä sinulla on jokin erityistaito: osaat muonittaa viikonlopun viidellekymmenelle hengelle, olet näppärä sosiaalisessa mediassa tai tiedät kymmeniä leikkejä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Sinulla ei mene sormi suuhun, kun pitäisi tehdä jotain vaikeaa, päinvastoin: nautit haasteista. Olet partiossa ylittänyt mukavuusalueesi monesti ja saanut elämää varten arvokkaita kokemuksia, joita et missään muualla olisi saanut.

Suomen Partiolaisten tänä kesänä tekemän jäsenkyselyn mukaan 94 prosenttia partiolaisista käyttää partiossa oppimiaan taitoja työelämässä. Siis ihan oikeassa työelämässä, siellä missä tehdään hyödyllisiä asioita yhteiskunnassa ja missä maksetaan palkkaa.

Koska itse vielä käyn koulua, voisin lisätä, että partiosta on hyötyä myös opiskeluissa. Ja aika monessa muussakin paikassa. Ryhmätyö- ja johtamistaidot ovat nimenomaan niitä, joita nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä vaaditaan. Nykypäivän partiotaidot ovat niitä, jotka antavat ihan oikeasti eväät menestymiseen elämässä.

Partiolainen, olet aikamoisen hyvä. Suomen Partiolaisten puheenjohtajan Harri Länsipuron mukaan olet ”kultajyvä suomalaisessa yhteiskunnassa”. Jatka partioharrastustasi ylpeänä, kokeile jotain uutta, ja jatka partiossa oppimiesi taitojen kehittämistä. Jos olisin työnantaja, palkkaisin ehdottomasti sinut.

AJANHALLINTA ON TAITO

KIIRETTÄ PITÄÄ

Suurimmalle osalle meistä tulee joskus kiire asioiden hoitamisen kanssa. Arvioimme tarvittavan ajan toiveikkaina liian lyhyeksi tai emme vain saa aikaiseksi. Tekemättömät asiat voivat painaa mieltä ja aiheuttaa stressiä.

MITÄ HAITTOJA HUONOSTA

AIKATAULUTUKSESTA SYNTYY?

Rousku miettii: ”Kokous alkaa tunnin kuluttua, ja pitäisi vielä ehtiä syödä, pyöräillä kololle, kerätä kolon varastosta tunnistettavat retkivarusteet ja viedä rastiradan rastit. Retkivarusteiden tunnistaminen rasteilla olisi ollut kivaa vaihtelua, mutta rastien vientiä ei taida nyt ehtiä, joten tunnistamme retkivarusteet kololla. Kokouksen jälkeen pitää varmaan jäädä kololle suunnittelemaan viikonlopun kisan rasti Pirren kanssa kaverien peli-illasta huolimatta. Onhan se soitellut tällä viikolla joka päivä ja kysellyt, milloin hoidetaan. Tänään en edes vastannut, kun nolotti ja keljutti eilinen kommentti, ettei hän enää halua tehtäviä kanssani, kun minuun ei voi koskaan luottaa.”

• Rouskua ahdistaa, kun tulee kiire eikä asioita ehdi hoitaa kunnolla. Myös Pirren hermot ovat kireällä, koska viikonlopun kisan rastia ei ole suunniteltu.

• Kiireessä asioita ei ehdi hoitaa kunnolla. Kokousohjelma olisi vaihtelevampi ja mielenkiintoisempi, jos Rousku olisi ehtinyt viedä rastit.

• Sovitut hommat voivat mennä jonkin hauskan päälle, jos aikataulu pettää. Rousku ei pääse pelaamaan kavereiden kanssa.

• Yhden ihmisen huono aikataulutus voi hankaloittaa muiden tehtäviä. Esimerkiksi Pirren on hankala miettiä oman viikkonsa ohjelmaa.

• Sovittujen asioiden hoitamatta jättäminen aiheuttaa riitoja ja luottamuksen puutetta: Pirre joutuu kantamaan vastuun kisarastista, suuttuu eikä enää luota Rouskuun.

KEINOJA AJANHALLINTAAN

Kiirettä voi välttää käyttämällä erilaisia tekniikoita ja apuvälineitä. Ne muistavat puolestasi, auttavat varaamaan riittävästi aikaa ja tekemään asioita hiljalleen sekä pilkkomaan tekemisen sopivan pieniin tehtäviin. Tekniikoita ja apuvälineitä kannattaa kokeilla ja harjoitella. Valitse muutama yksin tai kavereidesi kanssa, ja testatkaa niitä vaikka seuraavan kuukauden kokousten järjestämisessä tai koulutyön hoitamisessa.

KALENTERI HALTUUN

Kalenteri on ehdoton apuväline. Se muistaa puolestasi, milloin mitäkin tapahtuu tai pitää tehdä. Valitse itsellesi sopiva. Sähköisiin kalentereihin saa käteviä muistutuksia ja linkkejä sähköposteihin, nettisivuille ja sähköisiin muistilistoihin. Paperikalenteri taas ei petä ilman sähköä tai internetiä.

Milloin viimeksi sinulla jäi joku asia viime tippaan? Entä milloin viimeksi sait asian valmiiksi hyvissä ajoin? Missä silloin onnistuit? Mitkä keinot takasivat aikataulussa pysymisen?

PESTI PALOIKSI

Kaikki aikataulutus alkaa hyvästä suunnittelusta. Mitä minun oikeastaan pitää tehdä?

Mieti tarkasti, mitä kaikkea tehtävään kuuluu, ja tee yksityiskohtainen lista. Se voi tuntua turhauttavalta tai ahdistavalta mutta pelastaa siltä, että viikkoa ennen tajuaa jonkin suuren kokonaisuuden puuttuvan tyystin. Valmis suunnitelma voi näyttää valtavan suurelta, ja tulee tunne, että tästä en selviä! Koeta ajatella tehtäviä vaikka kasana perunoita. Niitä ei tarvitse kuoria yhtä aikaa, vaan yksi kerrallaan. Tekemällä listan olet jo selättänyt yhden perunan!

Hillis muonittaa retkeä. Hän paloitteli pestinsä näin: • apulaisten hankkiminen • apulaisten ohjaaminen • osallistujien allergioiden ja ruokavalioiden selvittäminen • ruokien suunnittelu • ruokamäärien laskeminen • kauppalistan tekeminen • kaupassakäynti • ruoan valmistaminen • tiskaaminen • keittiön siivoaminen

TEHTÄVÄLISTAT AVUKSI

Yksi käytännöllinen ja hyödyllinen tapa organisoida omaa työntekoa ja arkea ovat erilaiset tehtävä- eli to do -listat. Tehtävälista auttaa muistamaan, mitä kaikkea pitää tehdä. Se myös tehostaa työskentelyä, sillä se auttaa priorisoinnissa ja lisää motivaatiota: tehtyjen tehtävien yliviivaaminen listasta tuntuu hyvältä.

Olet tekemässä lippukuntaretkelle ensiapuohjelmaa. Mitä tehtäviä sen suunnitteluun, valmisteluun ja toteuttamiseen kuuluu? Kannattaako tehtävät lajitella eri paikoissa tehtäviin ja/tai aikataulun mukaan?

Tehtäviä voi jakaa listoihin esimerkiksi eri otsikoiden alle: kotona, kololla, tietokoneella, kaupassa, mitä kysyttävä muilta. Näin tulee hoidettua kaikki tiettyyn paikkaan tai välineeseen liittyvät tehtävät kerralla eikä tarvitse esimerkiksi käydä uudestaan kololla. Toinen tapa on luoda samalla aikataulua, eli kirjata ylös, milloin tehtävän on oltava valmis. Värikkäiden paperilappujen lisäksi tehtävälistat voi toteuttaa sähköisesti.

TÄRKEIMMÄT ENSIN

Välillä käy niin, että tehtäviä on liikaa. Silloin täytyy priorisoida eli valita tärkeimmät tehtävät. Muut jäävät pois tai myöhemmäksi. Priorisointi voi tuntua vaikealta, mutta kun valitset jotkin tehtävät ensisijaisiksi ja keskityt vain niihin, saat tehtyä ne paremmin ja kuormitut vähemmän.

Toisaalta kiireessä on välillä hyvä miettiä, mikä on riittävän hyvä taso. Kaikkea ei millään jaksa tehdä loistavasti – paitsi jos tekee vain hyvin vähän asioita. Kumpi on mielestäsi parempi, se, että ryhmälläsi on yksi superhieno retki vai useita retkiä, jotka eivät kuitenkaan ole aivan timanteiksi hiottuja?

TEHTÄVÄT AIKATAULUUN

Kun tiedät, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä, on hyvä luoda aikataulu. Tarvittavan ajan arvioiminen tehtäviin on usein vaikeaa, ja arviot ovat monesti liian optimisia. Kaikkea ei ehdi, jaksa tai kannata tehdä samana päivänä. Varaa ylimääräistä aikaa!

Tällä viikolla pitäisi ja haluaisit tehdä kaiken tämän, mutta et ehdi. Mitä priorisoit, kun samalla viikolla ohjelmassa saattaa olla koulun lisäksi oman ryhmän partiokokouksen vetäminen, oman samoajavartion kokoukseen osallistuminen, johtajiston kokous ja lautapeli-ilta, uuden grillireseptin kokeileminen, koulukavereiden tapaaminen kahvilla, siivoaminen, kolmen viikon kuluttua olevan retkiohjelman valmistelu ja matematiikan kokeeseen lukeminen?

Kannattaa tehdä tarkka aikataulu, mitä hoitaa minäkin päivänä. Epämääräiset, ”joskus” hoidettavat tehtävät eivät tule valmiiksi ja kuormittavat suotta. Aikatauluahan voi tarvittaessa muuttaa.

Yhdessä tekeminen vie enemmän aikaa kuin yksin tekeminen, mutta lopputulos on usein parempi ja tekeminenkin hauskempaa. Ennakoiden ja ajoissa olemalla yhteisiä palaveriaikoja löytyy paremmin. Lisää aikaa tarvitaan myös ideoiden selittämiseen ja arvioimiseen sekä päätösten tekemiseen.

AIKATAULUHARJOITUKSIA RYHMÄLLE

Miten oppisimme ajanhallintaa vartiossamme paremmin?

TEHTÄVÄ

• Keskustelemme, mitä ajanhallintavälineitä käytämme nyt (esim. paperinen kalenteri, sähköiset muistilistat, muistutukset kännykässä).

• Järjestämme pienen retken niin, että suunnittelemme etukäteen valmisteluiden ja retken ajankäytön työlistojen ja aikataulutuksen avulla. Arvioimme jälkeenpäin: Toteutuivatko ajankäyttösuunnitelmat? Sujuiko retki paremmin? Unohdimmeko vähemmän asioita? Oliko levollisempi olo?

• Testaamme tarkkaa aikaa samoajakokouksessa: Arvioimme, kuinka kauan kuluu ruokalistan tekemiseen ja kaupassakäyntiin. Toteutamme ne, ja katsomme, kuinka hyvin osasimme arvioida.

• Teemme kuvitteellisen aikataulun isosta projektista, esim. kesäleiristä. Viemme sen kesäleirin ensimmäiseen suunnittelukokoukseen pohjaksi.

• Teemme oman ajankäyttösuunnitelman seuraavalle viikolle. Kukin kirjoittaa paperille kaikki pienimmätkin asiat, jotka on hoidettava seuraavan viikon aikana (esim. koulupäivät, harrastukset, tapaamiset kavereiden kanssa, läksyt, kokeisiin lukeminen, partioasiat, huoneen siivoaminen, pikkusiskon vahtiminen). Seuraavaksi kukin lajittelee hoidettavat asiat to do -listoille: kotona, koulussa, kololla, tietokoneella, harrastuspaikassa, kaupoissa. Tämän jälkeen toiselle paperille piirretään yhden viikon kalenteri. Jokainen sijoittaa omaan kalenteriinsa kaikki aiemmin listaamansa asiat. Tarkoitus on päättää jokaiselle asialle jokin päivä ja aika, koska sen aikoo tehdä. Tuntuuko viikko nyt jotenkin selkeämmältä? Helpottiko tämä stressiä?

• Toivontai: Piirrämme kukin paperille oman viikkotaulukon ja merkitsemme siihen, kuinka monta tuntia teimme erilaisia asioita edellisellä viikolla: koulu, läksyt, kotityöt, nukkuminen, harrastukset, kavereiden ja perheen kanssa oleminen ja rentoutuminen. Sitten jokainen arvioi, paljonko aikaa olisi halunnut käyttää näihin. Paljonko tunteja jää yli toivotuille asioille? Riittäisikö yksi ylimääräinen vuorokausi, toivontai, niille? Toivontaita ei ole eikä tule. Jatkuva toivontain haikailu tuottaa vain univelkaa ja tyytymättömyyttä. Jotain on jätettävä pois.

VÄSYMYKSEN YLLÄTTÄESSÄ

Välillä partiossa väsyttää. Jos väsymi nen ja kiire ovat satunnaisia, ei tarvitse huolestua, mutta jos kiire aiheuttaa pidempään ahdistusta tai syö innon kokonaan, ovat asiat pielessä

Muista, että tätäkään ongelmaa sinun ei tarvitse ratkaista yksin. Voit pyytää apua luotsilta, muilta johta jilta tai kavereilta. Erityisesti luotsin tehtävä on olla tukenasi myös väsy myksen yllättäessä. Toisen näkökul man ja neuvojen lisäksi asia saattaa aueta itsellesikin toisella tavalla, kun kuvaat sitä jollekulle muulle.

Joskus täytyy luopua kokonaisista suunnitelluista ohjelmista tai tapah tumista, jotta voimia jää seuraavalle kerralle. Parempi niin, kuin polttaa itsensä loppuun. Mieti, mitä toimintasuunnitelmasta jätetään pois ja siirretään ehkä tulevaisuuteen. Tarvittaessa neuvottele muiden johtajien kanssa.

Kaikki johtajat arvioivat joskus väärin omaa jaksamistaan, tai heille tulee yllättäviä tilanteita. Sellaista sattuu. Silloin ei pidä piilotella asiaa, vaan kertoa mahdollisimman aikaisin muille, jotta heille jää enemmän aikaa hoitaa tarpeelliset asiat. Jos kahta päivää ennen retkeä ilmenee, ettei bussia ole tilattu tai ruokalistaa suunniteltu, on paljon vaikeampaa pelastaa tilanne kuin kahta viikkoa ennen.

TEHTÄVÄ

VÄSYMYSTÄ JA KIIRETTÄ RATKOMAAN

Mieti, mistä väsyminen ja kiire voisivat johtua.

Pääsetkö tekemään partiossa sinua kiinnostavia ja motivoivia asioita? Vaihda pestiä tai muokkaa pestiäsi kiinnostavaan suuntaan.

Ovatko asiat muiden johtajien ja ryhmäläisten kanssa kunnossa?

Onko tekemistä liian paljon? Mikä tekemisestä on välttämätöntä? Jätä muu pois tai siirrä ne tehtäväksi lopuksi, jos ehtii. Voiko tehtävää helpottaa tekemällä helpommin tai yksinkertaisemmin? Olisiko sinulla tai muilla johtajilla jo olemassa ruokalista, kynttiläpolku tai leiriohjelma parin vuoden takaa? ◦ Voitko saada tekemiseen apua?

- Voisitko siirtää osan tehtävistä jollekulle muulle? Saisitko tuuraajan tai jakajan avuksesi?

- Löytyisikö työpari tai -porukka jakamaan tehtäviä? Yhdessä tekeminen on usein hauskempaa ja tehokkaampaakin. ◦ Voiko vaatimustasoa laskea?

- Jos olet itse määrittänyt vaatimustason, muista, että ei tarvitse tavoitella upeaa ja loistavaa, vaan riittävän hyvä kelpaa.

- Jos vaatimuksia esittää joku muu, mieti, hyväksytkö vaatimukset. Esimerkiksi turvallisuudesta ei voi tinkiä, mutta valmisruokia kannattaa käyttää johtajien työn vähentämiseksi. Muiden johtajien kanssa vaatimuksista voi keskustella ja tarvittaessa edellyttää apua, jos vaateista pidetään kiinni. Ryhmäläisten huoltajien vaatimuksista ja toiveista voi sen sijaan tinkiä.

2

KOHTI PÄÄMÄÄRÄÄ

Arvot kuvaavat käsitystämme siitä, mikä on oikein tai väärin ja mikä on tärkeää elämässä. Partiolaisen arvot ilmenevät partioihanteissa, partiolupauksessa ja partiolaisen tunnuksessa. Partion päämääränä puolestaan on kasvattaa lapsista ja nuorista aktiivisia ja tasapainoisia yhteiskunnan jäseniä. Arvot ohjaavat yksilön toimintaa ja auttavat ideoimaan ja visioimaan tulevaa.

ARVOT OHJAAVAT TOIMINTAA

Kaikkeen toimintaamme vaikuttavat omat arvomme eli käsityksemme siitä, mikä on oikein tai väärin tai mikä on tärkeää elämässä. Arvot tarkoittavat tärkeinä pitämiämme ihanteita ja päämääriä. Ne ohjaavat sitä, millaisia päätöksiä teemme.

JOKAINEN VALITSEE OMAT ARVONSA

Ihmiskunnasta voidaan kaiken kaikkiaan löytää noin viisisataa erilaista arvoa. Yhdessä kulttuurissa vaikuttaa samaan aikaan noin 150–200 arvoa, yhdellä ihmisellä puolestaan elämän aikana joitain kymmeniä. Samaan aikaan aktiivisia arvoja meillä on yleensä noin 5–10.

Tietoisuutta omista arvoista tarvitaan, sillä arvomaailmamme antaa suunnan kohti omannäköistä elämää. Arvot myös motivoivat toimimaan. Useimpien mielestä on esimerkiksi tärkeää ja suorastaan velvollisuus auttaa apua tarvitsevaa ihmistä. Arvot vaihtelevat: yhden mielestä on niin tärkeää kohdella eläimiä hyvin, ettei syö lainkaan lihaa, toinen taas ei halua lentää ilmastopäästöjen takia. Arvot eivät ole yksittäisiä ja aina selkeästi erottuvia, vaan ne vaikuttavat usein myös päällekkäin ja osa arvoista on toisia vahvempia. Arvot vaihtelevat myös ajan saatossa, esimerkiksi sata vuotta sitten uskonto oli monelle suomalaiselle tärkeämpi asia kuin nykyään.

Omien arvojen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Arvot voivat myös muuttua paljon elämän aikana, ja niiden hahmottamiseksi tarvitaan joskus perusteellista pohdintaa ja aikaa. Kun tietää, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa, on elämässä helpompi asettaa itselle päämääriä. Arvot tulevat konkreettisiksi vasta toiminnan kautta, eikä kaikkia arvoja välttämättä toteuteta. Partion arvot auttavat partiolaisia löytämään omat arvonsa.

Ihmisen elämään vaikuttavat sekä omat, henkilökohtaiset arvot että yhteisön jakamat arvot. Niitä omaksutaan kasvatuksen, vuorovaikutuksen ja yhteiskunnan välityksellä. Jokainen kuitenkin valitsee omat arvonsa itse.

TEHTÄVÄ

MINUN ARVONI Mitkä ovat minun arvoni? Pysähdy pohtimaan kysymystä. Alla on lueteltuna asioita, jotka voivat olla tärkeitä arvoja elämässä. Ympyröi niistä viisi sinulle tärkeintä. Jos listasta puuttuu jokin sinulle tärkeä arvo, voit lisätä sen kuvaan.

raha terveys perhe ystävät menestyminen työpaikka

koulutus turvallisuus valta

yhdenvertaisuus

mielihyvä rehellisyys yhteisöllisyys

kestävyys ekologisuus hauskuus

oikeudenmukaisuus uskonto ilo

PARTION ARVOT

Partiolaisen arvot ilmenevät partioihanteissa, partiolupauksessa ja partiolaisen tunnuksessa. Partiolla on vahva arvopohja, joka määritellään partioihanteissa. Arvot tiivistyvät partiolupauksessa, jonka antaessaan partiolainen sitoutuu niihin. Partiolaisen tunnus kuvaa partiolaisen asennetta, jossa arvot viedään osaksi toimintaa partioliikkeen tavoitteiden mukaisesti – partiolainen on aina valmis toimimaan partion arvojen mukaisesti.

Partioihanteet perustuvat partioliikkeen perustajan Robert Baden-Powellin luomaan alkuperäiseen partiolakiin ja partiolupaus alkuperäiseen partiolupaukseen. Partiolaisten tunnus on sama kaikkialla kansainvälisesti, ja partiolaiset tunnetaan siitä.

Partiotoiminta ei ole pelkästään hauskaa ajanvietettä, vaan sillä on päämäärä ja sen taustalla vaikuttavat partion arvot. Ilman yhteisesti sovittuja arvoja toiminta jäisi harhailuksi tai ajautuisi pahimmillaan ristiriitoihin jäsenten erilaisten arvojen takia. Arvojen tehtävänä on kertoa, mikä on partiossa tärkeää ja mihin partiotoiminta perustuu. Kaikkea partiotoimintaa ohjaa maailmanjärjestöjen määrittelemä arvopohja, jonka lähtökohtana on ihmiskuva, jossa ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan, omaan itseen ja muihin ihmisiin. Suomen Partiolaisten arvopohja on määritelty Partion peruskirjassa. Arvot on kirjattu partioihanteisiin, -lupaukseen ja partiolaisen tunnukseen. Suomen Partiolaisten arvopohja kuvataan yhdistyksen peruskirjassa. Se pohjautuu Partiotyttöjen Maailmanliiton (WAGGGS) ja Partioliikkeen Maailmanjärjestön (WOSM) peruskirjoihin ja on maailmanjärjestöjen hyväksymä. Peruskirja ei ole kiveen hakattu, vaan sitä voidaan muuttaa jäsenkokouksen päätöksellä. Suomen Partiolaisten peruskirjaa on muutettu vuosina 1977, 2008 ja 2020.

PARTION PÄÄMÄÄRÄ

Partion päämäärä määritellään Suomen Partiolaisten peruskirjassa. Peruskirja määrittää kaikkea partiotoimintaa Suomessa. Siinä partion päämäärä kuvataan näin: Partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Päämäärässä on kerrottuna siis se, että kaikki partiotoiminta tähtää lasten ja nuorten kasvattamiseen. Toimimalla ryhmänohjaajana sinulla on tärkeä rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa.

SUOMESSA

Partioihanteet, -lupaus ja partiolaisen tunnus kertovat yksittäisen partiolaisen toiminnasta. Tämän lisäksi Suomen Partiolaisilla on järjestönä toimintaperiaatteita, joita jokaisen partiotoimintaa järjestävän tahon tulee noudattaa.

Näiden periaatteiden mukaan kaikessa partiotoiminnassa ja päätöksenteossa noudatetaan avoimuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Partioliikkeen tavoitteena on, että kukaan ei tulisi syrjityksi johtuen

• iästä

• sukupuolesta

• seksuaalisesta suuntautumisesta

• kielestä

• kulttuuritaustasta

• etnisestä taustasta

• uskonnosta

• poliittisesta näkemyksestä

• sosioekonomisesta asemasta

• terveydentilasta

• tai muusta vastaavasta tilasta.

Lisäksi partioliike sitoutuu toiminnassaan Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimukseen ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Suomen Partiolaiset toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Partiossa keskeistä on se, että nuoret ovat partiossa aktiivisia toimijoita. Partio on Suomessa puoluepoliittisesti sitoutumatonta. Järjestönä partio voi ottaa kantaa partioliikkeen arvoihin liittyviin poliittisiin kysymyksiin tai kysymyksiin, jotka edistävät partioliikkeen asemaa. Partiolaisia sen sijaan kannustetaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen aktiivisuuteen. Aktiivinen toiminta politiikassa on nimenomaan yhteisiin asioihin vaikuttamista.

Suomen Partiolaiset on järjestönä uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen on tervetullut partioon omasta vakaumuksestaan riippumatta. Partioon kuuluu oman uskon tai muun katsomuksen etsiminen ja myönteinen suhde hengellisyyteen. Niinpä esimerkiksi lippukunnat voivat halutessaan solmia seurakunnan kanssa taustayhteisösopimuksia, jolloin lippukunnan toiminta voi olla tietyn katsomuksen mukaista.

PARTIOIHANTEET

Partioihanteet perustuvat partioliikkeen perustajan Robert Baden-Powellin luomaan alkuperäiseen partiolakiin. Suomessa partioihanteiden määrä lisääntyy ikäkausien mukana partiolaisen kasvaessa. Sudenpennuilla on kaksi ihannetta, vaeltajilla kaikki seitsemän.

PARTIOIHANTEET

KUNNIOITTAA TOISTA IHMISTÄ

Sudenpennusta lähtien partiolaisen ihanteena on kunnioittaa toista ihmistä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja jokaista on kohdeltava hyvin: kaikki otetaan mukaan, ei kiusata ja puututaan kiusaamiseen, annetaan toisillekin vuoro, ei pidetä itseä muita tärkeämpänä. Kunnioittamista on myös kuunnella ja ottaa muiden mielipiteet huomioon, vaikkei olisikaan samaa mieltä. Partiolainen kunnioittaa toisen pyhää ja kaikkien vapautta uskontoon ja uskonnottomuuteen. Partiolainen myös puolustaa yhdenvertaisuutta silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.

Minna on päivittänyt kuvan tatuoinnistaan tekstillä:

”Roihu sydämessä ikuisesti, nyt myös iholla <3!” Kuvan saamissa kommenteissa todetaan:

TEHTÄVÄ

Taina: Tatuoinnit on rumia! Mun mielipide, ei tartte vetää hernettä nokkaan :D:D:D

Jenna: Häh? Miks sun pitää levittää negatiivisuutta?

Taina: Se on vaan mun mielipide, kyllä Suomessa vielä on oikeus omaan mielipiteeseen!!

Jenna: Niin on, mutta miksi pitää tahallaan olla ilkeä? Mitä sulle on tehty, kun sä purat sun pahaa oloa muihin?

Taina: Ei mulla oo mitään ongelmia, mutta sulla näyttää olevan. Mitä sä meuhkaat, ei oo sun tatuoinnit vaan Minnan?

• Kunnioittaako Taina toista ihmistä?

• Entä Jenna? Toimiiko Jenna oikein, kun puuttuu Tainan kommenttiin?

• Miten olisit itse toiminut tällaisessa tilanteessa?

Mieti ryhmässäsi viime aikoina tehtyjä päätöksiä. Kuka ne teki? Saivatko ryhmäläiset vaikuttaa niihin? Saivatko kaikki vaikuttaa tasapuolisesti? Kunnioitettiinko kaikkien mielipiteitä? Tarvitsevatko jotkut ryhmäläiset tukea saadakseen äänensä kuuluviin? Miten jatkossa lisätään tasapuolisuutta päätöksenteossa?

Mitä vaatisi, että voisit toimia johtajaparina ihmisen kanssa, jonka mielestä

• räppi on parasta musiikkia ikinä tai

• demokratia on heikkoja varten tai

• sudarit ovat liian nuoria partioon?

RAKASTAA LUONTOA JA SUOJELLA YMPÄRISTÖÄ

Sudenpennusta alkaen partiolaisen ihanteena on myös rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Nämä kaksi asiaa, rakastaminen ja suojeleminen, ovat yhteydessä toisiinsa. Hyvät kokemukset luonnosta synnyttävät halun suojella sitä. Partiolla on tärkeä rooli hyvien luontokokemusten tarjoamisessa. Luonnon rakastamiseen kuuluu luonnon pitäminen tärkeänä. Samoin siihen kuuluu luonnosta nauttiminen vaikkapa retkeilemällä, luonnonilmiöitä tutkimalla ja ihailemalla, valokuvaamalla ja vain oleskelemalla.

Ympäristöä suojellaan aiheuttamalla omalla toiminnalla mahdollisimman pieni jalanjälki sekä konkreettisesti että kulutuksen kautta: ei roskata, ei jätetä jälkiä luontoon, hankitaan vain tarpeellisia asioita, valitaan ympäristöystävällisiä tuotteita ja käytetään julkista liikennettä. Henkilökohtaisten valintojen lisäksi on tärkeää edellyttää yhteiskunnalta ympäristöystävällisiä valintoja.

Pääosa hiilidioksidipäästöistämme syntyy asumisesta, ruoasta ja liikenteestä. Mieti parin edellisen viikon syömisiäsi tai etsi edellisen retken ruokalista. Miten ympäristöystävällisesti olette syöneet? Etsi ruokalistasta viisi ympäristölle jollain lailla haitallista ainesosaa ja keksi niille vastaavat, ympäristölle paremmat tuotteet. Käytä apuna taulukkoa.

RUOKA- AINE

ILMASTOVAIKUTUSTEN SUURUUSLUOKKA / KG kypsentämätöntä ruoka-ainetta

avomaavihannekset 0,1–0,6 maidonkaltaiset kasvijuomat ja välipalat 0,5–1,2 viljat 0,6–1,6 kotimaiset kasvihuonevihannekset, eurooppalainen tomaatti 0,7–3,0 maito ja jogurtti 0,8–1,7 tofu 0,9–3,9 viljellyt kalat 3,6–5,5 broilerinliha 3,7–6,9 sianliha 3,9–10 juustot 4,2–16 naudanliha 14–42

Lähde: Ilmasto-opas.fi

On helppoa sanoa, että minä ainakin rakastan luontoa ja suojelen ympäristöä. Mutta entä käytännössä? Mistä huomaa ihan tavallisina päivinä, että teet niin? Voitko luopua jostain kivasta ympäristön takia? Käytätkö toimivan puhelimen loppuun, syötkö vähemmän lihaa, teetkö vähemmän lentomatkoja?

Mikä olisi luonnon kannalta paras tapa matkustaa partioleirille? Entä sinun kannaltasi? Kumman valitset?

Kerro jokin hyvä luontokokemus. Ovatko kokemukset vaikuttaneet haluusi suojella luontoa ja ympäristöä? Miten partiossa tuetaan hyvien luontokokemusten syntymistä?

Huomioidaanko ympäristö lippukuntasi toiminnassa, esimerkiksi ohjelma-aiheissa, retkiruoissa, matkustuksessa, kierrätyksessä? Mitä voisitte tehdä sen parantamiseksi?

OLLA LUOTETTAVA

Seikkailijasta lähtien partiolaisen ihanteena on olla luotettava. Luotettava ihminen tekee sen, mitä hän on luvannut tai yhdessä on sovittu. Hän ei jätä kaveriaan tai ryhmää pulaan jättämällä tuomatta retkelle retkikeitintä tai tulematta avuksi kokoukseen. Luotettavan ihmisen sanat ja teot ovat yhtä, eikä toisten tarvitse huolehtia ja varmistella asioita hänen perässään. Luotettavuus on erityisen tärkeää ystävien välillä. Luotettava ystävä ei hylkää, vaikka toisella on vaikeaa. Hänelle voi kertoa arkoja asioita ja olla varma, ettei niitä kerrota eteenpäin. Partiolainen on aina valmis auttamaan toisia ihmisiä.

Ketä ja mitä kohtaan voit olla uskollinen? Voiko olla uskollinen vaikkapa partioaatteelle?

Onko sinun luottamuksesi joskus petetty? Oletko sinä pettänyt jonkun luottamuksen? Miltä se tuntui? Miksi niin kävi?

Useissa kirjoissa ja elokuvissa käsitellään paljon arvoja. Valitse kirja tai elokuva ja pohdi, miten seuraavat asiat näkyvät siinä. Ketkä ovat kirjan/elokuvan maailmassa luotettavia? Miten se ilmenee? Ketkä pettävät luottamuksen? Miten? Miten petokseen suhtaudutaan? Miten pettäjiä kohdellaan? Vaikuttaako näkemykseen petoksesta se, onko päähenkilö tai kertoja petetty vai pettäjä? Päähenkilö riitelee jonkun kanssa. Mitä sitten tapahtuu? Voidaanko riita sopia tai tehty virhe myöntää? Vihollinen toimiikin päähenkilön hyväksi. Voiko luottamus rakentua aiempien vihollisten välille?

Maailmasta löytyy monenlaisia rajoja, esimerkiksi valtioiden, kaupunkien, lippukuntien, sukupuolten ja koulujen välisiä rajoja.

Millaisia rajoja lähipiirisi ihmiset muodostavat? Millaisia rajoja itse muodostat? Mikä tai kuka vaikuttaa omien rajojesi muodostumiseen?

Minkä rajan yli ystävyyden rakentaminen on sinusta vaikeinta?

Mitä voisit tehdä tavallisessa elämässäsi vaikka heti huomenna rakentaaksesi ystävyyttä yli rajojen?

Miksi on tärkeää rakentaa ystävyyttä kaikkein hankalimmankin rajan yli? Millaista on ystävyys?

Meillä on ystäviä ja lähimmäisiä, jotka uskovat meille huoliaan ja salaisuuksiaan. Tarvitsemme lujuutta ja päättäväisyyttä ollaksemme heidän luottamuksensa arvoisia. Mikä on luottamuksen pettämistä ystävien välillä, seurustelussa, lippukunnan hallituksessa tai oman ryhmän kanssa? Onko niissä eroja?

RAKENTAA YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN

Tarpojasta alkaen partiolaisen ihanteena on rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Se tarkoittaa sitä, että tutustutaan erilaisiin ihmisiin ilman ennakkoluuloja. Partiolainen voi olla ystävä ihmisen kanssa, joka ei ole samanlainen kuin itse on. Ystävä voi olla eri-ikäinen, eri sukupuolta, eri kansallisuutta, erilaisesta perheestä tai pitää ihan erilaisista asioista.

Tutustumme helposti sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kanssamme samanlaisia, ja voimme pitää erilaisia ihmisiä outoina ja heihin tutustumista jopa turhana. Yllättävien tuttavuuksien kanssa voi kuitenkin olla paljon yhteistä – lippukunnan senioriosastostakin voi löytyä oman lempibändin faneja tai yhtä intohimoisia suunnistajia kuin itsekin ehkä olet. Vielä arvokkaampaa on se, että erilaisten ihmisten kautta löytyy uusia mielenkiintoisia tietoja ja tapoja ajatella. Jokainen ihminen voi avata uusia maailmoja kokemustensa ja ajatustensa kautta.

Partio on rauhanliike. Rakentaa ystävyyttä yli rajojen -ihanne kuvaa myös sitä, miten partiolainen toimii rauhan puolesta kaikkialla. Olemme osa maailmanlaajuista liikettä, ja meillä on sen kautta mahdollisuudet muuttaa maailmaa.

Kansainvälisyys on alusta asti ollut osa partion periaatteita. Partiotoimintaa on kaikissa maanosissa ja lukuisilla eri kielillä. Partiotavat saattavat vaihdella, mutta kaikkia yhdistävät samat arvot. Partiolaisia kasvatetaan yhteistyötä tekeviksi ja rauhaa rakastaviksi koko maailman kansalaisiksi. He kantavat vastuunsa muustakin kuin omasta lähiympäristöstään ja suhtautuvat myönteisesti erilaisiin ihmisiin, katsomuksiin ja kulttuureihin.

Tässä on tapoja toimia rakentaa ystävyyttä yli rajojen -ihanteen mukaan. Mitä niistä olet tehnyt? Numeroi ne (1–5) itsellesi helpoimmasta vaikeimpaan.

Puhun leirivartion ainoan eri sukupuolta olevan kanssa.

Puhun ulkomaalaisen kanssa.

Kouluttaudun sisujohtajaksi.

Avustan sisua partiotapahtumassa.

Tervehdin kaupan myyjää tai bussikuljettajaa.

Vietän välitunnin sellaisen luokkakaverin kanssa, joka jää helposti yksin.

Moitin kaveria pienempien kiusaamisesta.

Olen kaverin kanssa eri mieltä.

Olen kummini kaveri sosiaalisessa mediassa.

Liityn sosiaalisessa mediassa ryhmään ”Vammaisuus ei ole ongelma, asennevammaisuus on.”

Menen toisen lippukunnan kesäleirille.

TUNTEA VASTUUNSA JA TARTTUA TOIMEEN

Samoajasta lähtien partiolaisen ihanteena on tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen. Se tarkoittaa, että partiolainen on vastuuntuntoinen. Hän huolehtii sovituista tehtävistä. Ryhmänjohtajan pestissä on paljon vastuita, kuten ohjelman suunnittelu ja vetäminen, mutta myös yleisempi vastuu toimia esimerkkinä ryhmäläisilleen. Vastuullisuus ei tarkoita, että luvattu mutta vaikeaksi osoittautuva pesti pitää hoitaa hampaat irvessä, vaan sitä, että pyytää apua tarvittaessa. Kun partiolainen huomaa, että jotain pitäisi tehdä tai jossain on ongelma, hän ei jää ihmettelemään tai ajattele muiden hoitavan sitä, vaan ryhtyy itse huolehtimaan asiasta. Partiolainen siis tarttuu toimeen eikä jää vain odottelemaan asioiden korjaantumista.

Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen on uusi ihanne tarpojan ihanteiden lisäksi. Miten samoajan vastuu eroaa tarpojan vastuusta? Miltä se tuntuu? Hyvältä – ”minuun luotetaan, saan päättää asioista” – vai ahdistavalta, pelottavalta tai työläältä? Mihin toimiin tartut samoajana?

Moni yrittää päästä aina helpolla ja saattaa olla jopa laiska. Saatamme jättää toisten hoidettavaksi meille annettuja tehtäviä. Mistä asioista olet vastuussa kotona? Entä partiossa? Mitä tapahtuisi, jos et hoitaisi omia hommiasi? Oletko huomannut partiossa asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta vastuuta ei ole osoitettu kenellekään? Mitä olet tehnyt niille? Onko olemassa sellaisia asioita, joista jokaisen ihmisen pitäisi kantaa vastuuta ja tarttua toimeen? Mitä?

Lippukuntien johtajilla on paljon vastuita ja velvollisuuksia. He voivat suhtautua niihin eri tavoin.

• Mitä vastuita lippukuntasi eri johtajilla on? Miten he tarttuvat niihin? Onko heidän välillään eroja vastuuseen tarttumisessa?

• Oletko samaa mieltä näistä vastuista?

• Osa vastuista on hyvin suuria. Näetkö, että ne oikeasti kuuluvat heille? Kenen pitäisi ne hoitaa? Voiko vastuita jättää ja ajatella, että ”joku muu hoitaa”?

• Entä jos he jättäisivät ne hoitamatta? Mitä silloin tapahtuisi?

• Miksi johtokolmikolla on suurin vastuu? Pestin takia? Persoonien takia?

Kuvittele, että olet luvannut järjestää sudenpennuille iltasuunnistusretken, muttet millään ehdi. Pyydät apua kaverilta, mutta hän ei kiinnostu. Mitä teet? Miksi?

KEHITTÄÄ ITSEÄÄN IHMISENÄ

Vaeltajaikäisestä alkaen partiolaisen ihanteena on kehittää itseään ihmisenä. Ihmisenä kehittyminen voi tarkoittaa monenlaisia asioita, esimerkiksi uusien tietojen, taitojen ja asenteiden oppimista, oman ajattelun kehittämistä, itsetuntemuksen kasvattamista, uuden uskaltamista ja oman toiminnan arvioimista ja parantamista. Partiolainen yrittää aina kehittyä aktiivisesti vähän paremmaksi ihmiseksi. Kukaan ei ole täydellinen eikä valmis peruskoulun lopettaessaan tai täyttäessään 20 vuotta – täydelliseksi ei tule koko elinaikanaan. Jo pelkän ympärillämme muuttuvan maailman takia on tarpeen kehittyä. Se on myös upea lupaus: ei tarvitse olla täydellinen, aina on mahdollisuus oppia lisää ja tulla paremmaksi!

Partiossa opitaan ja kehitytään usein pestissä, eikä aloittaessa tarvitsekaan olla valmis. Miten olet kehittynyt aiemmissa pesteissäsi? Pääsetkö kehittymään nykyisessä tehtävässäsi? Miten? Mitkä keinot auttaisivat siihen, että voisit kehittyä vieläkin enemmän? Pitääkö kaikissa pesteissä kehittyä?

Onko kehittyminen (ihmis)oikeus? Miksi?

Millaisia taitoja, tietoja tai ominaisuuksia sinun olisi hyvä tai haluaisit itsessäsi kehittää?

Kuvittele, että tästä lähtien et enää koskaan saisi kehittää itseäsi, taitojasi, tietojasi, ominaisuuksiasi tai mitään itsessäsi. Luuletko, että pärjäisit koko loppuelämäsi niillä tiedoilla, taidoilla ja ominaisuuksilla, joita sinulla nyt on? Minkälaista elämäsi olisi sitten, kun olet aikuinen?

ETSIÄ ELÄMÄN TOTUUTTA

Vaeltajasta lähtien partiolaisen ihanteena on etsiä elämän totuutta. Tämä on monen mielestä ihanteista epäselvin: mitä elämän totuuden etsiminen oikein tarkoittaa? Elämän totuuden etsimisen voi tulkita oman elämän tärkeiden asioiden pohtimiseksi. Mikä on minulle elämässä tärkeää? Millaiseksi haluan elämääni ohjata? Mitä asioita haluan saavuttaa, millainen ihminen haluan olla? Tarkoitus on siis etsiä – ei löytää. Samoin kuin itsensä kehittämistä, myös totuuden etsintää on olennaista jatkaa koko elämän ajan.

• Miksi olet partiolainen?

• Miksi olet olemassa? Onko elämälläsi jokin tarkoitus?

• Mikä on elämän totuus? Voiko se olla jokaiselle erilainen?

• Kuka voisi auttaa sen etsimisessä? Keneltä voisit kysyä neuvoa?

• Kuinka tyytyväinen olisit elämän lopussa siihen, että olet etsinyt muttet löytänyt?

• Kirjoissa ja elokuvissa kuvataan elämän totuutta etsiviä ihmisiä. Löytävätkö he totuuden? Mikä se heille on? Miten se vaikuttaa heihin? Miten etsiminen vaikuttaa heihin?

• Kirjoissa ja elokuvissa on toisaalta ihmisiä, jotka ovat jo löytäneet elämänsä totuuden, kukin omansa. Miten se on vaikuttanut heihin? Ovatko he onnellisia? Miten he kertovat totuuttaan muille? Lisääkö se muiden tietoa ja onnea?

L. Onervan runossa etsitään suurta tulta. Voisiko elämä yksinkertaisesti itse olla suuri tuli, elämän totuus? Mieti, mitä elämä itse on sinulle opettanut.

ETSIJÄ

Etsin, etsin suurta tulta kautta kirjavan elämän. Näin mä monta valkeaista, liekkiä lepattavaista ihmissielujen sysissä. Hetken hehkuja olivat, ajan aarnivalkeoita, niinkuin itse ihminenkin, punahiilien himoa tunti ennen tummumista.

Etsin, etsin suurta tulta. Itsekö elämä oisit tuli suuri tummumaton, valkea iänikuinen?

(L. Onerva 1908)

SITOUTUMINEN PARTION ARVOIHIN

Partiolaisena oleminen ei ole pelkästään erilaisten taitojen oppimista ja leireilemistä. Liikkeen ytimessä ovat sen arvot ja partiomainen elämänasenne. Partion arvot kuvataan lupauksessa, ihanteissa ja tunnuksessa. Ne ohjaavat meitä toimimaan toisia kunnioittaen ja yhteiseen hyvään tähdäten. Partiolaisten tunnuksen mukaan olemme aina valmiita toimimaan partion arvojen mukaisesti. Sitoudumme arvoihin erityisesti antaessamme partiolupauksen, mutta arvojen toteuttaminen on läsnä arjessamme jatkuvasti niin partiossa kuin sen ulkopuolellakin.

Kun tiedämme, mihin arvoihin pyrimme, tunnemme myös itsemme paremmin. Partion arvot ovat jotain sellaista, mitä kohti pyritään. Joskus saatamme ajautua toimimaan myös muutoin kuin niiden mukaisesti. Tämän tunnistaminen ja oman toiminnan suunnan muuttaminen ovat tärkeitä taitoja. Omalla esimerkillä autamme myös nuorempia partiolaisia omaksumaan partion arvojen mukaisen elämänasenteen.

MITÄ ON ARVOJEN MUKAAN JOHTAMINEN?

Arvojen mukaan johtaminen tarkoittaa sitä, että toiminta ja päätöksenteko lähtevät arvoista.

Arvopohjainen johtajuus on jokaisesta itsestään nousevaa johtajuutta, jossa päätöksiä ja tulkintoja ohjaavat omat henkilökohtaiset arvot. Jokainen meistä on siis arvopohjainen johtaja. Kun tunnistamme omat arvomme ja niiden taustat, osaamme toimia aktiivisemmin niiden vaikutuksen tiedostaen.

Arvojohtaminen puolestaan lähtee yhteisöstä. Arvojohtaja johtaa niiden normien ja sääntöjen mukaan, jotka yhteisö jakaa. Arvojohtajia voivat olla esimerkiksi presidentti, järjestön puheenjohtaja tai lippukunnanjohtaja. Arvojohtaja siis johtaa yhteisön arvoja esiin nostaen, ei välttämättä omia arvoja esille tuoden. Todennäköisesti nämä arvot ovat samoja, mutta siitä ei ole aina varmuutta.

Partion arvot tiivistyvät ihanteissa ja lupauksessa. Johtaja pysähtyy välillä peilaamaan toimintaansa: onko se partion arvojen mukaista? Jos johtaja puhuu yhtä ja tekee toista, ei hänen sanoillaan ole merkitystä. Tilanne on epäreilu, jos ryhmän pitää toimia arvojen mukaan mutta johtajan ei. Jos arvoista vain puhutaan, mutta niitä ei oikeasti tarvitse toteuttaa, niillä ei ole merkitystä.

Johtajan esimerkki nuoremmalle johdettavalle on ratkaisevan tärkeä monissa asioissa. Johtaja on tahtomattaankin esikuva ja roolimalli, joka omalla käytöksellään opettaa monenlaisia asioita. Siksi oma innokkuus ja osallistuminen johtajana vaikuttavat ryhmän toimintaan. Tämä on myös syy, miksi samoajaikäiset toimivat ideaalitilanteessa tarpojaikäisten johtajana.

Arvojohtaminen myös pyrkii levittämään valittuja arvoja johdettaville ja ohjaamaan näiden toimintaa arvojen mukaiseksi. Partiossa edistetään partion arvoja ja toimitaan niiden mukaisesti. Tähän lapsia ja nuoria myös jatkuvasti ohjataan toimimalla partioarjessa esimerkkinä, kannustamalla ja puuttumalla. Arvojen mukaan johtaminen on tärkeää, joten johtajan on hyvä miettiä, mitä arvoja hän käyttää pestissään. Johtajan toiminta on esimerkki partion arvojen lisäksi myös hänen omista arvoistaan. Partioarjessa arvojen edistäminen tarkoittaa joskus sitä, että asioita ei tehdä helpoimmalla, parhaimmalla tai tehokkaimmalla tavalla. Se voi tarkoittaa sitä, että retkelle mennään pyörällä eikä autolla. Jos puolestaan halutaan korostaa tasa-arvoa ja sitä, että kaikki pääsevät mukaan, ei ryhmän paras laulaja esiinny yksin iltanuotiolla. Aina ei arvojen mukaan syystä tai toisesta toimita, joten on tärkeää keskustella siitä, miten arvot näkyvät.

ARVOT PARTIOOHJELMASSA

Arvojen edistäminen tapahtuu pitämällä arvoja esillä: ohjelman aiheena, keskusteluissa ja tarinoissa. Partio-ohjelmassa on paljon tähän liittyviä aktiviteetteja ja pausseja. On tärkeää, että lapset ja nuoret oppivat, mitä partion arvot ovat. Vähintään yhtä tärkeää on, että he itse miettivät, mitä arvojen mukaan toimiminen tarkoittaa käytännössä.

Käskemällä saadaan oikeita asioita tapahtumaan tässä ja nyt, mutta entä kun johtaja on poissa? Silloin nähdään, osataanko oikeita päätöksiä tehdä arvoihin tukeutuen. Johtajan esimerkki ja kokouksissa aktiviteeteista omaksutut arvot antavat johdettaville ohjenuoria toimia silloin, kun johtaja ei olekaan paikalla.

Haastavan tilanteen ratkaisemisessa voit miettiä jonkun arvostamasi (partio)johtajan toimintaa. Mitä hän tekisi tässä tilanteessa?

Toimiiko joku tuntemistasi partiojohtajista sinulle esimerkkinä? Millaisissa asioissa? Oletko huomannut olevasi itse esimerkki jollekulle?

Mitä partion arvojen edistäminen ryhmänjohtamisessa voi olla? Keksi lisää esimerkkejä.

• Anna ryhmäläisten vaikuttaa yhteisiin asioihin.

• Kannusta kaikkia kertomaan mielipiteensä. Pidä kaikkien mielipiteitä yhtä arvokkaina.

• Puutu kiusaamiseen.

• Anna ryhmäläisille mahdollisuus kehittää itseään.

• Olkaa aktiivisia itseänne koskevissa asioissa.

• Tehkää asioita yhteiseksi hyväksi.

• Valitkaa ympäristöystävällisiä retkiruokia.

ARVOT OHJELMAN AIHEENA

• partion arvojen selittäminen ja esimerkkien antaminen niistä

• partion arvoista keskusteleminen, omien arvojen ja partion arvojen vertailu

• oman ryhmän toiminnan arvioiminen arvojen pohjalta

• ryhmän sääntöjen laatiminen ja niihin palaaminen

• mielipidejanat ja mielipiteistä keskusteleminen

• pohdintatehtävät, joihin liittyy eettisiä ratkaisuja (Mitä tekisit tässä tilanteessa?)

• arvoihin liittyvistä lainauksista koostuva kynttiläpolku

• tarinat, joissa arvot näkyvät, ja niistä keskusteleminen

• tarinat, joissa tehdään eettisiä ratkaisuja

ARVOKESKUSTELUN JOHTAJALLE:

• Valitse sellainen aihe, josta keskustelijoilla on sanottavaa.

• Anna jokaiselle tilaa olla äänessä sen verran kuin itse kukin haluaa.

• Huolehdi, että kaikkien mielipiteisiin suhtaudutaan yhtä arvokkaina.

• Varmista, että keskustelun sävy pysyy asiallisena. Asiat saavat riidellä, eivät ihmiset.

• Kysy perusteluja mielipiteille.

• Ymmärrä, että arvot eivät ole mustavalkoisia.

• Kunnioita toista ihmistä.

Tarinat virittävät pohtimaan omia arvoja ja ratkaisuja tilanteissa, joihin normaalielämässä emme päädy. Niissä voidaan esimerkiksi käsitellä luotettavuutta, tasa-arvoa, rohkeutta, vapautta ja armoa. Tarinan avulla ryhmä saa yhteisen pohjan arvojen pohtimiseen. Tarina antaa myös etäisyyttä, jolloin on helpompaa puhua arvoista, kun kyseessä ovat tarinan henkilön ongelmat ja ratkaisut omien sijasta.

Kasvatuksessa arvojen välittämiseen käytetään paljon satuja. Fantasiakirjallisuudessa arvot voivat olla suuressa osassa tarinaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon oman maailmamme rajoituksia. Arvoja käsitellään usein myös klassikkokirjoissa. Mielenkiintoinen arvokeskustelun vaihtoehto on lukea tarina, jonka arvot ovat selvästi ryhmän, partion tai nyky-yhteiskunnan arvojen vastaisia, ja pohtia arvojen muuttumista ja eroja.

ARVOIHIN LIITTYVIÄ KERTOMUKSIA

• J. K. Rowling: Harry Potter -kirjasarja

• Sakari Topeliuksen sadut (Miten arvot ovat muuttuneet?)

• Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli, Ronja, ryövärintytär ja Marikki-kirjat

• J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

• Ursula Le Guin: Maameren tarinat, Sanan mahti, Näkemisen lahja ja Muistamisen taito

• C. S. Lewis: Narnia-sarja

• Kansansadut

• Kalevala ja muut kansalliseepokset

• Raamattu, Koraani ja muut pyhät kirjoitukset

• Terry Pratchett: Pienet jumalat, Pojat urhokkaat, Carpe Jugulum, Noitia maisemissa ja Yövartiosto

KATSOMUSKASVATUS PARTIOSSA

Partion katsomuskasvatuksen tarkoituksena on auttaa lasta ja nuorta rakentamaan suhdetta siihen, mikä elämässä on pyhää ja merkityksellistä. Katsomuskasvatuksessa partiolainen tutkii hengellisyyttään ja henkisyyttään, rakentaa uskonnollista tai uskonnotonta katsomuksellista identiteettiään ja elää sitä todeksi arjessaan. Se kunnioittaa jokaisen katsomusta.

Partion kasvatustavoitteissa on useita katsomukseen liittyviä aiheita. Tavoitteena on, että partiolainen saa aineksia raken taa omaa katsomusidentiteettiään ja pohtii sitä yhdessä muiden kanssa. Hänelle muodostuu käsitys eettisesti oikeasta ja väärästä sekä kyky ja halu toimia oikeana pitämiensä asioiden puolesta. Hän saa toteuttaa omaa katsomustaan ja suhtautuu kunnioittaen toisten katsomuksiin. Partiolainen saa myös taitoja keskustella erilaisista katsomuksista. Johtajan tehtävä ei ole siirtää omaa katsomustaan johdettaviin vaan tarjota mahdollisuuksia pohtia omaa katsomusta positiivisessa ja turvallisessa ympäristössä. Partiossa katsomuskasvatus jaotellaan kolmeen eri vaihee seen, jotka voivat tapahtua rinnakkain, vuorotellen tai uudes taan. Eri vaiheissa partiolaisille tarjotaan oman katsomuksen tamisen taitoja, taitoja toteuttaa omaa katsomusta ja myös käydä kunnioittavaa keskustelua eri tavalla maailmaa katsovien kanssa. Katsomusta rakentaessaan partiolainen esimerkiksi jäsentää omaa taustaansa ja muodostaa mielikuvia siitä, kuka minä olen ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Oman katsomuksen muodostumisen kannalta tärkeää on myös erilaisiin katsomuksiin, uskontoihin ja aatteisiin tutustuminen. Katsomuksen rakentaminen jatkuu läpi koko elämän. Kun partiolainen on tietoinen omasta katsomuksestaan, hän voi toteuttaa sitä sekä saada siitä voimavaroja ja merkityksellisyyttä elämän eri tilanteisiin.

Katsomusdialogilla tarkoitetaan erilaisten katsomusten välillä käytävää kunnioittavaa keskustelua. Katsomusdialogi auttaa ymmärtämään eri tavalla ajattelevien ihmisten maailmankuvaa ja arkisia valintoja. Partiolaisten päämääränä on maailmanrauha. Yksi tärkeimmistä keinoista päästä siihen on erilaisuuden näkeminen mahdollisuutena eikä uhkana. Muihin katsomuksiin tutustuminen auttaa myös hälventämään pelkoja ja ennakkoluuloja.

Millaisia tunteita sinussa herää ajatellessasi omaa katsomustasi?

KATSOMUS ON IHMISEN TAPA YMMÄRTÄÄ

ELÄMÄÄ. Se on osa identiteettiä, johon liittyvät eettiset arvot ja spiritualiteetti eli käsitys pyhästä ja omasta suhteesta siihen. Näistä rakennusaineista muodostuva katsomus on ihmisen näkemys elämän kokonaisuudesta. Katsomus vaikuttaa ihmisen toimintaan, esimerkiksi tapaan toimia yhteiskunnassa sekä suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Uskonnon harjoittaminen ja aatteen mukainen elämä ovat vakiintuneita tapoja toteuttaa henkisyyttä ja hengellisyyttä ihmisryhmässä.

Katsomuskasvatus puolestaan on termi ihmisen henkistä ja hengellistä kasvua edistävälle kasvatukselle. Sen tarkoitus on auttaa ihmistä ilmaisemaan itseään ja omia tarpeitaan sekä kunnioittamaan toisia. Erilaisten katsomusten ymmärtäminen ja hyväksyminen synnyttää yhteisymmärrystä ja rakentaa rauhaa.

Joskus kuulee sanottavan, että avataksemme partion oikeasti myös maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille meidän täytyy karsia partiosta kaikki uskonnollisuus. Partion katsomuskasvatus pyrkii kuitenkin aitoon positiiviseen uskonnonvapauteen eli siihen, että jokainen voi uskoa tai ajatella oman katsomuksensa mukaisesti. Partio kuuluu kaikille, ja erilaisuus on rikkaus.

Suomen Partiolaiset on linjannut, että lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat sen tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta. Lippukunnat, joilla ei ole uskonnollista taustayhteisöä, tukevat jäsentensä uskonnollista kehitystä sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhteisöön jäsenet kuuluvat. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa tehdyssä sopimuspohjassa todetaan: ”Partiolippukuntien tarjoama partiokasvatus kehittää myönteistä asennoitumista uskontoon. Seurakunnan ollessa lippukunnan taustayhteisö lippukunta antaa taustayhteisön tunnustuksen mukaista uskonnollista kasvatusta jäsenten vakaumusta kunnioittaen.”

Katsomuskasvatus on monelle johtajalle haastava aihe. Tämä voi johtua esimerkiksi oman katsomuksen keskeneräisyyden tunteesta, loukkaamisen pelosta, median ja vihapuheen vaikutuksesta tai uskonnon kokemisesta liian henkilökohtaiseksi asiaksi. Partio-ohjelma tarjoaa apuja ja vinkkejä turvalliseen katsomuskasvatukseen. Myös tätä aihetta oppii harjoittelemalla ja apua pyytämällä. Katsomusasioissa ei ole oikeita ja vääriä vastauksia. Keskeistä on, että keskustelu on rakentavaa ja asiallista ja kaikki saavat esittää näkemyksensä. Ryhmänjohtajalla itsellään voi ja saa olla vakiintunut oma katsomus, mutta hänen tehtävänsä ei ole välittää sitä ainoana totuutena vaan tukea ryhmäläisten kasvua katsomustaidoissa kertoen partion yhteisistä arvoista.

Millaisia hengellisiä vaikutteita olet saanut partiossa? Mikä on merkittävin hengellinen kokemuksesi partiossa ja miksi?

TEHTÄVÄ

TAPOJA TOTEUTTAA KATSOMUSKASVATUSTA

• Katsomuskasvatukseen liittyviä valmiita aktiviteetteja ja pausseja löytyy eri ikäkausien ohjelmista.

• Kuunnelkaa eri katsomusten hengellistä musiikkia. Mistä aiheista niissä lauletaan? Mitkä niistä puhuttelevat teitä?

Millainen katsomuskasvatuksellinen johtaja / esimerkki olet partiossa?

• Omia dialogitaitojaan voi kehittää havainnoimalla erilaisia tapoja elää ja katsomalla niitä hyväksyvin silmin. Tutustukaa teille vieraisiin vakaumuksiin ja uskontoihin. Pyytäkää päästä vierailulle kirkkoon, temppeliin tai aatteelliseen yhdistykseen ja suunnitelkaa, mitä kysytte.

• Kutsumustyö on työtä, joka vastaa tekijänsä arvoja ja jonka edistäminen on tekijälle tärkeää. Kutsumustyön tekeminen voidaan nähdä katsomuksen toteuttamisena. Haastatelkaa lippukunnan aikuisia: Ovatko he kutsumustyössä? Mitä se tarkoittaa heille? Mitä se antaa? Miltä se tuntuu?

• Pohtikaa omia vakaumuksianne. ◦ Mistä ne muodostuvat? Mikä/kuka on vaikuttanut eniten tapaasi ajatella hengellisistä asioista? Mitä tunteita oma vakaumus herättää? Iloa? Ahdistusta? Miksi? Oletteko valmiita elämään vakaumuksenne mukaisesti? ◦ Puhukaa näistä asioista jonkun/joidenkin kanssa. Etsikää jokainen joku, joka ajattelee suurin piirtein samoin. Etsikää myös joku sellainen, joka ajattelee eri tavalla. Kuunnelkaa.

◦ Kokeilkaa erilaisia uskontoihin tai aatteisiin liittyviä rituaaleja ja tapoja, esimerkiksi rukoilua tai meditaatiota. Pohtikaa, miltä ne teistä tuntuvat.

• Onko lippukunnassanne tilaa puhua hengellisistä ja henkisistä asioista? Onko erilaisille näkemyksille tilaa? Muistakaa, että vakaumus ei ole oikea tai väärä. Ihmisoikeuksiin kuuluu mahdollisuus muodostaa oma katsomus. Se on myös muuttuva ja elävä asia, ei kerran löydetty totuus.

• Millaisia yhteisiä näkemyksiä löydätte toisen ihmisten ja luonnon kunnioittamisesta erilaisista katsomuksista?

• Monessa uskonnossa toiveita esitetään tai hyvistä asioista kiitetään rukouksella. Mistä te olette kiitollisia? Mitä toivotte palavasti? Lukekaa jonkin uskonnon rukous. Ovatko siinä kiitetyt tai toivotut asiat teille tärkeitä?

PARTIO-OHJELMA KASVATTAA

PÄÄMÄÄRÄÄN

PARTION KASVATUSTAVOITTEET

Partion kasvatustavoitteet määrittelevät yksityiskohtaisesti ne tavoitteet, joihin lapsia ja nuoria kasvatetaan partiomenetelmän ja partio-ohjelman avulla. Kasvatustavoitteet konkretisoivat partion päämäärää ja ovat sidonnaisia aikaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Terveys ja turvallisuus Itsetuntemus Maailmankatsomus

Osaaminen ja ongelmanratkaisu

Ryhmässä toimiminen

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Yhteisöön kuuluminen

Toisten kunnioittaminen Ihmissuhteet

Luontosuhde Vastuu elinympäristöstä

Partiokasvatuksen tavoitteena on yksilö, joka toimii aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Partiossa oppii taitoja, tietoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat elämän eri osa-alueilla. Partio-ohjelma on tehty ikäkausikohtaisten kasvatustavoitteiden pohjalta, ja se tukee niiden toteutumisessa. Kasvatustavoitteita siis toteuttaa, kun tekee tasapainoisesti partio-ohjelmaa.

Kasvatustavoitteita on suhteessa itseen, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Ne on määritelty jokaiselle ikäkaudelle erikseen. Tavoitteet kasvavat nousujohteisesti lapsen ja nuoren kehittyessä.

Lue samoajien kasvatustavoitteet partio-ohjelmasivustolta. Mitä tavoitteita olet jo saavuttanut? Missä sinulla olisi vielä kehitettävää? Miten luotsi voi olla tukena kehityksessäsi?

Lue johtamasi ryhmän ikäkauden kasvatustavoitteet. Miten ne eroavat samoajien tavoitteista? Mitä tavoitteita ryhmäsi on jo saavuttanut? Mihin aiheeseen haluat seuraavaksi keskittyä? Minkä partio-ohjelman aktiviteettien avulla tätä voi harjoitella?

Ryhmässä toimiminen on tärkeä kasvatustavoite. Valitse kolme aktiviteettia tai toteutusvinkkiä. Miten toteutat ne siten, että niissä opitaan ryhmässä toimimisen taitoja?

KASVATUSTAVOITTEET SUOMEN

PARTIOLAISTEN PERUSKIRJASSA

Partion peruskirjassa on määritetty se, millaiseen tavoitteeseen partiokasvatuksella pyritään. Partion kasvatustavoitteet kuvaavat niitä taitoja ja ominaisuuksia, jotka partiolaisella ihannetilanteessa on aikuisuuteen siirtyessään.

SUHDE ITSEEN

Partiolainen kehittää itseään ihmisenä ja etsii elämän totuutta. Hän hyväksyy, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa. Partiolainen tutkii hengellisyyttään ja elää sitä todeksi osana arkeaan. Partiolainen rakentaa uskonnollista tai muuta katsomuksellista identiteettiään. Partiolainen pyrkii aktiiviseen ja tasapainoiseen elämään, jossa hän hyväksyy itsensä ja ominaisuutensa sekä noudattaa terveitä elämäntapoja. Partiolainen tunnistaa oman osaamisensa sekä uskaltaa heittäytyä uusiin ja erilaisiin tilanteisiin luovuuttaan käyttäen. Partiolainen löytää toimivia ratkaisuja erilaisiin pulmatilanteisiin. Hän osaa antaa, vastaanottaa ja hyödyntää saamaansa palautetta.

SUHDE TOISEEN

Partiolainen kunnioittaa toista ihmistä ja osaa huomioida hänet. Partiolainen osaa ilmaista tunteitaan ja mielipiteitään tilanteeseen sopivalla tavalla. Partiolainen ymmärtää ihmisten moninaisuutta. Hän tunnistaa omia ennakkoluulojaan ja on valmis muuttamaan niitä. Hän auttaa toisia ihmisiä, vaikka siitä ei olisi itselle etua. Partiolainen on luotettava ystävä, joka ehkäisee kiusaamista omalla toiminnallaan. Partiolainen on rehellinen, ja hänen sanaansa voi luottaa.

SUHDE YHTEISKUNTAAN

Partiolainen rakentaa rauhaa ja toimii yhteisten asioiden puolesta. Partiolainen ottaa selvää yhteiskunnallisista asioista, vaikuttaa ja osallistuu päätöksentekoon sekä edistää demokratiaa. Hän huomaa epäkohdat ja tarttuu niihin asioiden korjaamiseksi. Partiolainen osaa toimia ryhmässä erilaisissa rooleissa johtajana ja osana ryhmää. Partiolainen tuntee oman kulttuurinsa ja on kiinnostunut muista kulttuureista. Hän kunnioittaa toisten vakaumuksia. Partiolainen ymmärtää olevansa osa ihmiskuntaa ja tuntee globaalia vastuuta paremmasta tulevaisuudesta. Partiolainen toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

SUHDE YMPÄRISTÖÖN

Partiolainen kokee luonnon merkityksellisenä ja haluaa vaalia sitä. Partiolainen osaa liikkua ja toimia erilaisissa ympäristöissä. Hän on kiinnostunut asuin- ja toimintaympäristönsä hyvinvoinnista ja viihtyisyydestä. Partiolainen toimii aktiivisesti säilyttääkseen elinvoimaisen ja hyvän elinympäristön myös tuleville sukupolville.

PARTIOMENETELMÄ TEKEE PARTION

Voidaanko partiossa tehdä mitä vain? Onko jalkapallon pelaaminen tai suunnistaminen partiota? Entäpä kiipeily tai nukkuminen teltassa? Näitä ja monia muitakin partioon kuuluvia asioita voidaan tehdä myös muissa yhteyksissä, kuten koulussa tai muissa harrastuksissa. Se, mikä erottaa partion muista, on syy, miksi asioita tehdään. Esimerkiksi jalkapalloa ei partiossa pelata vain urheilemisen takia, vaan siksi, että se opettaa yhteistyöhön. Tärkeää ei siis ole ainoastaan, mitä tehdään, vaan miten asioita tehdään.

Partiomenetelmä kuvaa sitä, mikä tekee partiosta partiota. Partiomenetelmä on partiolle valittu kasvatuskeinojen kokonaisuus. Osan näistä keinoista, kuten toiminnan luonnossa, on jo Baden-Powell aikanaan valinnut. Toiset keinot, kuten tekemällä oppiminen, on kiteytetty myöhemmin tähän muotoon. Suomalainen partiomenetelmä pohjautuu maailmanjärjestöjen, WOSMin ja WAGGGSin, partiomenetelmiin.

Kun partio-ohjelma kertoo, mitä partiossa tehdään, kertoo partiomenetelmä, miten se tehdään. Kun tutustut menetelmään, sen osat tuntuvat toivottavasti tutuilta: näinhän partiossa toimitaan! Partiomenetelmä näkyy siis erilaisissa tavoissa toteuttaa partio-ohjelman aktiviteetteja. Menetelmän osia, kuten toimintaa ryhmissä ja luonnossa, hyödynnetään muissakin järjestöissä, mutta partiomenetelmän kokonaisuus on ominaista vain partiolle.

Partiomenetelmä on kokonaisuus, jossa kaikki osat ovat yhtä tärkeitä. Kaikkien osien tulee olla mukana partiotoiminnassa. Ne kaikki eivät tietenkään voi toteutua joka hetki, mutta niiden on oltava mukana kokonaisuudessa. Vartion toimintasuunnitelman tai leirin suunnittelussa ja arvioinnissa on hyvä miettiä, toteutuvatko kaikki menetelmän osat.

PARTIOMENETELMÄÄN KUULUVAT:

• Sitoutuminen partion arvoihin: Partiolaisen lupaus, ihanteet ja tunnus kuvaavat partion arvoja. Partiolainen pyrkii toimimaan näiden arvojen mukaisesti.

• Symboliikka: Partioliikkeen symboliikka muodostuu yhteisesti merkityksellisiksi koettujen toimintatapojen, sisältöjen, teemojen ja esineiden kokonaisuudesta. Symboliikka ryhmäyttää ja tukee yksilöllisen identiteetin kehittymistä.

• Nousujohteisuus: Partiossa jokainen kehittää itseään saamalla itselleen sopivan haasteellisia tehtäviä. Ikäkauden ohjelma auttaa partiolaista kasvamaan.

• Vartiojärjestelmä: Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Pienryhmissä lapsi ja nuori kasvaa toimimaan ryhmän jäsenenä ja oppii johtajuutta.

• Tekemällä oppiminen: Tekemällä oppiminen on lapsen ja nuoren luonnollinen tapa oppia. Partiossa opitaan todellisissa tilanteissa kokemisen, tekemisen ja oman toiminnan pohdinnan kautta.

Aikuinen tuki: Partiotoiminnassa lapset, nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä. Aikuinen tukee lapsen ja nuoren kasvua, osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia.

• Päivän hyvä työ: Partiossa opitaan kantamaan vastuuta itsestä ja muista. Partiolainen rakentaa parempaa maailmaa, on aktiivinen kansalainen ja toimii yhdessä muiden kanssa yhteisöjensä hyväksi.

• Toiminta luonnossa: Partiossa toimitaan luonnossa henkilökohtaista luontosuhdetta rakentaen. Luonto on elämyksellinen ja merkityksellinen toiminta- ja kasvuympäristö.

Jokaisesta partiomenetelmän osasta on oma teksti tässä kirjassa siihen liittyvien aiheiden yhteydessä. Ne löytyvät hakemistosta, ja tunnistat ne myös partiomenetelmäkuviosta sivun yläreunassa.

TELTALLINEN PARTIOMENETELMÄÄ

Partiomenetelmä on kuin puolijoukkueteltta.

• Kamiinan vieressä on vartion syysretken päivän hyvän työn tulos: valmiiksi pilkottuja puita lämmittämiseen.

• Joku on opetellut kiehisten vuolemista – itse vuolemalla, kuuluuhan tekemällä oppiminen partioon.

• Vieressä nukutaan kannon ja kuusennäreen välissä, sillä tämä on toimintaa luonnossa.

• Teltan perällä mukavasti nukkuu aikuinen tuki, joka auttaa ja tukee nuoria.

• Hänen vieressään uinuu tiivis samoajaporukka, joka kokoontuu ja retkeilee säännöllisesti yhdessä vartiojärjestelmän mukaisesti.

• Viereen on unohtunut jonkun partiohuivi – symboliikka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

• Kasvaessaan ja kehittyessään partiolainen vaihtaa nousujohteisesti haastavampiin asioihin, ”isompiin saappaisiin”, partio-ohjelman aktiviteeteissa ja pesteissä.

• Näin olemme kiertäneet teltan ja palanneet kamiinan luokse. Kamiinan, joka lämmittää ja on koko teltan pystytyksen perimmäinen syy ja tarkoitus – kamiina kuvaa sitoutumista partion arvoihin.

Alkuperäinen idea: Leo Jäppinen

PARTIOMENETELMÄÄ KÄYTTÄMÄSSÄ

Partiomenetelmä on osiensa summa. Kaikki osa-alueet on huomioitava toiminnassa. Näissä esimerkeissä näkyy menetelmän osien vaikutus eri näkökulmista.

VARTIOJÄRJESTELMÄ

”Piiperöiset-vaeltajavartio antoi intoa kaikkeen muuhunkin partioon. Hyvässä porukassa oli kivaa jopa siivota varastoa! Kololla notkuttiin illasta toiseen vuorotellen toistemme kokousten jälkeen. Omilla retkillä klassikoiksi muodostuivat kämpän pöydän ympäri juokseminen lämpimänä pysymiseksi sekä kasviskeittoaineksien hankkiminen muttei koskaan valmistaminen. Kaikki vartiolaiset päättivät yhdessä, mitä tehdään, ja johdimme vuorotellen. Päätimme järjestää partiomatkan, ja keräsimme siihen rahaa muun muassa myymällä tavaraa kirpputorilla.”

PÄIVÄN HYVÄ TYÖ

Tee tänään tai tällä viikolla hyvä työ jonkun ihmisen, oman lippukuntasi tai oman ryhmäsi hyväksi. Auta pikkusiskoa läksyissä, lupaudu johtajapariksi sudenpentukokoukseen, hiekoita raput oven edestä, tiskaa kololla, ota tehtäväksesi seuraavan retken suunnistuksen järjestäminen, allekirjoita vetoomus, lähde mukaan järjestämään oppilaskunnan ystävänpäivätapahtumaa, äänestä nuorisovaltuuston tai seurakunnan vaaleissa tai kokoa samoajavartiosi toiveita nuorisotaloon liittyen ja toimita ne valtuutetulle.

TOIMINTA LUONNOSSA

Onko vartiosi kolopesijä? Retkillä ja leireillä luonnossa toimiminen tapahtuu automaattisesti, mutta jäävätkö viikkokokoukset helposti sisälle?

Testaa seuraavien kysymysten avulla, miten toiminta luonnossa toteutuu ryhmäsi kokouksissa.

• Käyttekö kokouksissa usein ulkona leikkimässä?

• Kuinka monta kertaa olette pitäneet tällä kaudella koko kokouksen ulkona?

• Millaista toimintaa luonnossa ulkokokouksiinne voisi liittyä? Erätaitoja, luontoon liittyvää ohjelmaa, leikkimistä, liikuntaa?

• Mitä tavallisesti kololla tehtävää voisi siirtää luontoon? Missä olette olleet ulkona? Pihalla, puistossa, metsässä, rannalla?

• Onko kolon lähistöllä sellaisia paikkoja, joissa voisitte pitää kokouksia tai osia niistä? Puisto, metsä, kallio, ranta, saari, laavu, nuotiopaikka?

• Ulkokokouksesta voi tehdä iltaretken niin, että tavataan paikan päällä tai bussipysäkillä, josta matkustetaan yhdessä kokouspaikalle. Onko alueellanne metsiä, luonnonsuojelualueita ja ulkoilualueita, joihin voisitte järjestää iltaretken?

TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN

Heittäytykää ryhmäsi kanssa ja opetelkaa tekemällä jotain aivan uutta teitä kiinnostavaa. YouTubessa on ohjevideoita vaikka millaiseen tekemiseen, kirjastosta löytyy oppaita, opistoilla on monenlaisia kursseja, ja lähipiirissänne voi olla arvaamattomia osaajia. Kiinnostaisiko teitä oppia rummuttamaan, rakentamaan taskulamppu, värjäämään kasveilla, piirtämään mallista, steppaamaan, ohjelmoimaan tai tekemään marenkeja?

AIKUINEN TUKI

SYMBOLIIKKA

Partiossa on symboliikkaa muuallakin kuin vain partiohuivit osallistujien kaulassa. Symboliikkaa on kaikki se, mikä yhdistää partiolaisia toisiinsa niin ryhmän, lippukunnan, piirin, Suomen Partiolaisten kuin koko maailman partiolaisten tasolla. Mitä jos symboliikkaa ei olisikaan? Pysähdy hetkeksi miettimään, millainen olisi partiokokous ilman symboliikkaa. Olisiko kyseessä vain satunnaisten ihmisten kokoontuminen satunnaiseen paikkaan? Mistä tietäisi kokoontumisen alkavan tai päättyvän? Miten tietäisi, että koolla on juuri partiolaisia tietystä ryhmästä?

Mieti hetki pestiäsi seuraavan puolen vuoden aikana. Mitä tehtäviä pestiisi kuuluu? Oletko tekemässä jotain itsellesi haastavaa? Millaista apua ja tukea toivoisit saavasi luotsilta tai joltain muulta aikuiselta? Haastavia tehtäviä voivat olla esimerkiksi retken järjestäminen, toimintasuunnitelman tekeminen, itselle vieraaseen aiheeseen perehtyminen ja sen opettaminen ryhmälle ryhmälle, vanhempainillan järjestäminen tai ryhmän vieminen kisoihin.

NOUSUJOHTEISUUS

SITOUTUMINEN PARTION ARVOIHIN

Partioihanteet ovat yksi konkreettinen esimerkki partion arvoista. Mieti ryhmäsi edellistä retkeä. Millä tavoin mikäkin partioihanne retkellä toteutui?

Partio-ohjelmassa nousujohteisuus eli haastavuuden kasvu näkyy esimerkiksi aktiviteeteissa.

TULENTEKOON LIITTYVIÄ AKTIVITEETTEJA ERI IKÄKAUSILLE:

• Sudenpentu osallistuu nuotion sytyttämiseen ja tulen ylläpitämiseen yhdessä aikuisen kanssa.

• Seikkailija harjoittelee nuotiopohjan valmistamista sekä nuotion sytyttämistä ja sammuttamista käytännössä.

• Tarpoja harjoittelee nuotion sytyttämistä ilman tulitikkuja tai ainoastaan luonnonpuita käyttäen. Hän käyttää erilaisia sytykkeitä ja kertaa hyvän nuotiopaikan ominaisuudet.

• Samoaja opettelee sytyttämään nuotion ilman tulitikkuja tai sytytintä.

• Vaeltaja rakentaa rakovalkean huomioiden luonnonsuojelu- ja turvallisuusnäkökulmat. Vaeltaja yöpyy tai tekee ruokaa tulilla.

UNELMIA JA TAVOITTEITA

TAVOITTEILLA KOHTI UNELMIA

”Olispa kiva, jos…” on kovin tuttu lause. Olisi kivaa, jos meillä olisi yhtä ja toista. Loppujen lopuksi moni asia on usein melko helppo saavuttaa.

Millainen haluan olla? Mitä haluan saavuttaa elämässäni? Mitä minä voin tehdä paremman maailman puolesta?

Unelmat voivat olla suuria tai pieniä. Ne kannustavat meitä luomaan uutta ja kehittävät meitä ihmisenä. Kun yksi unelma on toteutunut, syntyy uusia unelmia. Aina unelmat eivät toteudu, mutta ne ovat silti tärkeitä.

Unelmointi vaatii aikaa ja rauhoittumista. On hyvä miettiä, miten ne voi saavuttaa. Unelmat voivat olla henkilökohtaisia tai ne voivat olla ryhmän yhteisiä. Monet unelmat voi saavuttaa yrittämällä ja harjoittelemalla uusia taitoja.

Mitä toivon?

Mitä haluaisin? Mistä unelmoin? Mitä tarvitaan, että unelmani toteutuvat? Mitkä asiat ovat esteenä unelmieni saavuttamiselle?

miettimään, mitä tavoitellaan ja miksi, voi toiminta jäädä haahuiluksi, tai yllättävät asiat saattavat tulla hyvän suunnitelman tielle. Tavoitteet voi ajatella portaiksi, joiden avulla unelma tavoitetaan tai päämäärään päästään. Jokainen porras on saavutettavissa oleva tavoite. Kun se on toteutunut, edessä on seuraava, ja nousijan kyvyt nousta ylemmäs ovat taas paremmat.

Miten voisin poistaa esteitä unelmieni tieltä? Kuka voisi auttaa minua unelmieni toteuttamisessa? Mitä minun täytyy tehdä itse?

MITEN RYHMÄ VOI ASETTAA TAVOITTEITA?

Tavoitteiden asettamisessa keskustelu on avainasemassa. On hyvä keskustella yhdessä, jotta kaikki tietävät, mihin ollaan menossa ja miksi. Jollei keskustelua ole lainkaan, tulee hyvin todennäköisesti ongelmia ja riitoja, kun ihmiset pyrkivät eri tavoitteisiin tai eri keinoin samaan tavoitteeseen.Tavoittelemisen arvoisia asioita on runsaasti, mutta niistä on hyvä valita itselleen sopiva määrä kerralla, jotta ne voi saavuttaa. Yksikään jonglööri ei pärjää liian monen pallon kanssa. Tavoitteiden ei myöskään kannata olla liian suuria. Unelmat toteutuvat helpommin, kun tavoitteet pilkkoo pienemmiksi osatavoitteiksi. Suunnittelemalla sen, mitä tehdään missäkin vaiheessa, asia toteutuu askel kerrallaan. Eteenpäin jatkettaessa huomataankin yllättävän pian, että unelma on toteutunut.

IDEOINNIN MONET TAVAT

Ideointi pysyy hauskana, kun sitä tehdään erilaisin tavoin. Klassinen ideointitapa on kirjata ajatuksia ylös tarralapuille, jotka laitetaan seinälle, jolloin kokonaisuus alkaa hiljalleen hahmottua. Lappujen sijaan voi myös esimerkiksi lähteä heittelemään ideoita, jotka kirjataan muistiin. Ideoida voi myös jossakin sähköisessä sovelluksessa, jolloin ideat tulevat suoraan kirjallisessa muodossa. Voitte myös lähteä hakemaan inspiraatiota luonnosta tai kahvikupin ääreltä kahvilasta. Liikunta saa aivot liikkeelle, ja usein uusia ajatuksia suorastaan lentelee, jos ideointia pohtii vaikka kuntosalilla, sählyä pelatessa tai jääkiekkoa lätkiessä. Myös ulkoilulenkki tekee erittäin hyvää ajattelulle, se suorastaan kirkastaa pään.

Ideointivaiheessa on tärkeää, ettei esiintuotuja ideoita kritisoida. Jos heitettyjä ideoita arvostellaan tylsiksi, kalliiksi tai oudoiksi, ei kukaan innostu kohta ehdottamaan mitään uutta. Ideointivaiheessa on tarkoitus tuottaa villisti kaikenlaisia ehdotuksia. Jos seassa on huonoja, ne karsiutuvat, kun aletaan seuloa yhtä tai muutamaa parasta toteutettavaksi.

TEHTÄVÄ

IDEOINTIMENETELMIÄ

• Ajatuskartta: Ajatuskartta on kuva, joka ilmaisee ajatuksia ja mielikuvia jostakin asiakokonaisuudesta. Keskelle piirretyn pääaiheen ympärille aletaan koota kaikkea siihen liittyvää. Suunnitelmaa voi elävöittää väreillä, kuvioilla tai kuvilla.

• 100 ideaa 10 minuutissa: Sata ideaa kymmenessä minuutissa on ihan täysin mahdollista – kunhan on nopea kirjoittaja. Kun asettaa ideoiden tavoitemäärän riittävän suureksi, on vain pakko tuottaa kaikenlaisia ideoita – niin hyviä kuin huonojakin. Johtaja voi lisätä mukaan vielä ajallisen haasteen, jolloin kaikki kriittisyys katoaa.

• Ei ainakaan -ajatukset: Täydellinen perspektiivinvaihdos voi myös tuottaa yllättäviä tuloksia. Mitä jos ryhmä listaisi välillä asioita, jotka eivät ainakaan voi toimia?

• I-We-Us: Ensin jokainen kirjaa viisi ideaa. Tämän jälkeen jakaudutaan pareihin, ja parit valitsevat yhteisistä kymmenestä ideasta viisi. Parit esittelevät viisi ideaansa koko ryhmälle, jossa jälleen tiivistetään ideoiden määrää siten, että lopussa koko ryhmällä on yhteensä viisi ideaa.

• I-We-Us:n pidemmälle viety versio toimii niin, että ensin jokainen kirjaa viisi ideaa itsekseen. Tämän jälkeen ne esitellään pienessä ryhmässä, esimerkiksi kolmikoissa. Pieni ryhmä valitsee kaikista esitellyistä taas viisi parasta vaihtoehtoa. Vaihdetaan pienryhmiä, esitellään ideat uudelleen ja karsitaan taas viiteen parhaaseen vaihtoehtoon. Pienryhmäkierroksia käydään neljä. Tämän jälkeen kaikki pienryhmät kokoontuvat yhteen ja esittelevät omat viisi suosikkiaan. Tämän monimutkaisemman version vahvuus on siinä, että kukin pääsee perustelemaan ja jatkokehittelemään muidenkin ideoita ja keskustelemaan useamman henkilön kanssa. Tällöin useampi ryhmän jäsen pystyy helpommin sitoutumaan ideoihin.

• Learning café: Osallistujat jaetaan eri pöytiin, joissa käsitellään samaa teemaa eri näkökulmista. Kussakin pöydässä on paikallaan pysyvä kirjuri. Muut osallistujat kiertävät kaikki pöydät niin, että sama seurue ei pysy yhdessä vaan hajaantuu eri pöytiin, jotta keskustelussa on mahdollisimman paljon vaihtelua. Pöydän keskustelu voidaan käynnistää kysymyksellä, virikkeellä tai kirjurin pikakertauksella jo käydyistä keskusteluista.

• Kiertävät ideat: Ideointiryhmä asettuu kehään. Kukin kirjoittaa omalle paperilleen ideoita kolmen minuutin ajan. Sitten papereita vaihdetaan seuraavalle henkilölle oikealle, luetaan paperilla olevat ideat ja kirjoitetaan siihen lisää ideoita kahden minuutin ajan. Paperit liikkuvat eteenpäin, kunnes ne palaavat aloittajalle.

VAIKUTTAMINEN YHTEISKUNNASSA

Monet meistä haluavat muuttaa jotakin maailmassa. Asioita pitäisi mielestämme tehdä toisin. Jotta muutosta saa aikaan, tarvitaan taitoja yhteiskunnassa vaikuttamiseen. Partiossa opitaan partio-ohjelman myötä myös niitä. Ne alkavat ryhmän nimen yhdessä valitsemisesta ja pienistä teoista ystävien hyväksi ja kasvavat kohti itselle tärkeiden asioiden edistämistä.

Niin partio kuin partiolainenkin vaikuttaa moneen suuntaan ja monin tavoin. Yksilötasolla jokainen meistä vaikuttaa esimerkiksi tekemällä päivän hyvän työn. Lippukunta voi vaikuttaa kotikunnassa siihen, että partioryhmille ja muille nuorten ryhmille on tarjolla tiloja, joissa toimia. Partiolaiset olivat tärkeässä roolissa esimerkiksi siinä, että pääkaupunkiseudulle perustettiin Nuuksion kansallispuisto.

Partio on puoluepoliittisesti sitoutumatonta. Suomen Partiolaiset voi järjestönä ottaa kantaa partioliikkeen arvoihin liittyviin poliittisiin kysymyksiin tai kysymyksiin, jotka edistävät partioliikkeen asemaa. Partiolaisia kannustetaan yksilöinä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen aktiivisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen partiolainen voi toimia myös poliittisissa puolueissa tai kansalaisjärjestöissä.

Partio-ohjelmassa on monta aktiviteettia, joissa on esimerkkejä vaikuttamisesta. Esimerkiksi samoajaohjelmaan kuuluu tasku eli aktiviteettikokonaisuus Osana yhteiskuntaa, jossa samoaja oppii tunnistamaan yhteisöjä. Hän ymmärtää myös, että julkinen päätöksenteko on ihmisten välisiä sopimuksia, joihin kaikilla on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa. Monet partiolaiset ovat mukana esimerkiksi kunta- ja seurakuntavaaleissa, koska he haluavat päästä vaikuttamaan. Tietysti yhteiskunnallisesti voi vaikuttaa myös ilman ehdolle asettumista – äänestäminen tai aloitteen allekirjoittaminen ovat helppoja ja käteviä tapoja vaikuttaa!

Partiolainen pystyy vaikuttamaan yhteiskunnallisesti hyvin monin tavoin, esimerkiksi kulutustottumuksillaan. Partiomenetelmään kuuluva Suhde ympäristöön laittaa partiolaisen ajattelemaan, kannattaisiko ostaa luomua tai suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Ilmastonmuutokseen voi partiolainenkin vaikuttaa, jos niin haluaa.

PÄIVÄN HYVÄ TYÖ

Partion päämääränä on kasvattaa aktiivisia kansalaisia, jotka haluavat toimia epäitsekkäästi paremman huomisen puolesta. Päivän hyvän työn tekeminen näyttää konkreettisesti, että me pystymme vaikuttamaan yhteiskuntaan ympärillämme ja muuttamaan sitä parempaan suuntaan. Tärkeintä on tarttua toimeen.

Partiossa jokainen kasvaa ottamaan vastuuta itsestään ja muista. Hyvä teko voi olla esimerkiksi toisen ihmisen huomioimista tai kunnioittamista. Päivän hyvä työ voi johtaa myös laajempiin, merkityksellisiin palveluprojekteihin esimerkiksi yhteistyössä paikallisen hoitokodin kanssa.

Johtajan tehtävänä on auttaa nuorempia havaitsemaan, missä hyviä töitä tarvitaan ja kuinka helppoa niitä on tehdä. Johtajan oma esimerkki on tässä keskeinen. Johtajan tehtävään kuuluu myös tehdä näkyväksi se hyvä, mitä omilla teoilla on saatu aikaan.

3

RYHMÄ TOIMII

Partiossa toimitaan aina ryhmissä, vain niiden rakenne ja johtajat vaihtelevat. Johtajan tärkeä tehtävä on panostaa ryhmän hitsautumiseen yhteen, sillä hyvä henki on toimivan ryhmän edellytys. Tiivis ja innostava yhteishenki motivoi osallistumaan ja estää ongelmien syntymistä jo etukäteen. Ryhmän jäsenen tärkeä tehtävä on toimia ryhmässä aktiivisesti ja rakentavasti. Partiossa jokainen oppii toimimaan sekä johtajana että jäsenenä ryhmässä.

TOIMIVA RYHMÄ

Ryhmäksi voidaan kutsua ihmisten joukkoa, jossa

• ryhmällä on yhteinen tavoite tai tehtävä, esimerkiksi viikoittainen partiokokous tai tapahtuman

• suunnitteluprojekti

• jäsenet tietävät, ketkä kuuluvat ryhmään

• jäsenillä on vuorovaikutusta keskenään

• jäsenet kokevat kuuluvansa ryhmään

RYHMÄN VAIHEET

Jokainen meistä kuuluu useampaan ryhmään. Mihin ryhmiin sinä kuulut? Mikä ryhmistä on sinulle tärkeä, mihin kuulut vain pakosta?

Jokainen ryhmä on oma kokonaisuutensa, joka kehittyy ja käy läpi erilaisia vaiheita koko olemassaolonsa aikana. Yhteen kerääntyneet kahdeksan henkeä eivät ole vielä ryhmä. Vasta noin kuukauden viikoittaisten tapaamisten jälkeen joukko alkaa näyttää ryhmältä: jäsenet ovat tavanneet toisensa ainakin neljä kertaa, he ovat yhdessä ideoineet ryhmän tunnuksia ja toimineet porukkana. Yhdessä kasvaminen on päässyt vauhtiin, ja heistä on alkanut muodostua ryhmä. Vaikka ryhmän jäsenet tuntisivat toisensa entuudestaan, ryhmän vetäjää voi välillä ihmetyttää, miksi ryhmä ei toimikaan odotetulla tavalla. Esimerkiksi edellisenä keväänä hienosti yhdessä toiminut ryhmä saattaakin olla syksyn alkaessa riitainen. Vaihe menee todennäköisesti ohi, ainakin jos tilannetta autetaan. Alla on esitelty yksi paljon käytetty teoria ryhmän eri vaiheista. Vaiheet eivät esiinny aina samassa järjestyksessä tai samanlaisina tai eivät esiinny välttämättä lainkaan, mutta niiden avulla voit ymmärtää ja havainnoida ryhmäsi toimintaa ja saada ehkä vinkkejä ryhmän toimivuuden parantamiseksi.

Yhden kuuluisimmista ryhmän kehityskaarta kuvaavista teorioista on luonut yhdysvaltalainen Bruce Tuckman. Sen mukaan ryhmän vaiheet ovat seuraavat:

MUODOSTUMISVAIHE: Ryhmän jäsenet ovat arkoja ja etsivät omaa paikkaansa ryhmässä. Toimintatavat ja pelisäännöt alkavat hahmottua. Ilmapiiri ryhmässä on yleensä myönteinen, ja jäsenet välttävät ristiriitoja. Ryhmän tavoitteista on hyvä puhua heti alussa. Tutustumisleikit ovat hyvin tarpeellisia, jotta toisten kanssa olemisesta tulee luontevaa.

KUOHUNTAVAIHE: Kun ryhmä on hetken aikaa toiminut yhdessä, alkavat sen jäsenet löytää paikkansa ja tuoda persoonaansa enemmän esille. Tyytymättömyyttä, pettymyksiä ja riitojakin saattaa esiintyä, mutta ryhmän täytyy antaa käydä tämäkin vaihe läpi. Johtajan tehtävänä on auttaa jokaista löytämään paikkansa ryhmässä ja kertomaan omat mielipiteensä rehellisesti.

Pohdi jotakin ryhmää, johon sinä kuulut. Ryhmä voi liittyä esimerkiksi kouluun, partioon, urheiluseuraan tai muuhun harrastukseen. Missä vaiheessa ryhmänne on mielestäsi juuri nyt? Mitä vaiheita ryhmä on käynyt läpi? Mitkä asiat ovat auttaneet ryhmää siirtymään seuraavaan vaiheeseen?

Uuden ryhmän aloittaessa on hyvä pohtia seuraavia kysymyksiä yhdessä tai yksin:

• Miksi minä haluan kuulua tähän ryhmään?

• Mikä rooli minulla on tässä ryhmässä?

• Miten haluaisin työskennellä?

• Mistä olen huolissani ryhmän toiminnassa?

• Mitä toivon ryhmän toiminnalta?

SOPIMISVAIHE: Ryhmän jäsenet alkavat tuntea toisiaan ja hyväksyä toistensa luonteet ja toimintatavat. Ryhmähenki muodostuu, kun ryhmän jäsenet tuntevat kuuluvansa ryhmään ja ryhmä tuntuu turvalliselta. Ryhmän pelisäännöt on sisäistetty, ja yhdessä osataan toimia. Tässä vaiheessa ryhmä pystyy jo esimerkiksi syvällisempiin keskusteluihin tai tekemään yhdessä epämukavaltakin tuntuvia asioita.

HYVIN TOIMIVA RYHMÄ: Ryhmästä muodostuu tehokas. Sen jäsenet puhaltavat yhteen hiileen. Ryhmä oppii hyödyntämään jäsentensä vahvuuksia ja toimii kokonaisuutena tavoitteen mukaisesti. Se osaa ratkaista myös mahdolliset ristiriitatilanteet. Silti johtajaa tarvitaan ohjaamaan ryhmän toimintaa oikeaan suuntaan.

LOPETUSVAIHE: Ryhmä lopettaa toimintansa, ja jäsenet hyvästelevät toisensa. Monet tuntevat haikeutta yhteisen toiminnan päättyessä. Ryhmän lopetus tai siirtymä seuraavaan ikäkauteen kannattaa tehdä konkreettisesti. Ryhmä ei välttämättä hajoa vaan saattaa jatkaa toimintaansa toisessa muodossa osittain tai kokonaisuudessaan. On hyvä huomata, että lopetusvaihe voi tulla vastaan minkä tahansa vaiheen jälkeen. Usein kuitenkin vaiheet seuraavat toinen toisiaan.

Kaikki ryhmät eivät välttämättä käy läpi kaikkia vaiheita, ja joskus jokin vaihe ohitetaan huomaamatta. Toisaalta joihinkin ryhmän vaiheisiin palataan uudestaan esimerkiksi uuden kauden alussa tai uuden jäsenen tullessa ryhmään tai jonkun lähtiessä siitä. Lisää teorioita ryhmän vaiheista ja kehityksestä voit etsiä netistä esimerkiksi hakusanoilla ryhmän vaiheet ja ryhmä.

RYHMÄYTYMINEN

Ryhmäytymisen tavoitteena on saada ryhmä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Tämä toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki uskaltavat tuoda esiin omia näkemyksiä ja tuntevat toistensa vahvuuksia ja heikkouksia. Ryhmäytymisen tarkoituksena on luoda hyvä ja turvallinen ilmapiiri kaikille ryhmän jäsenille. Siihen kannattaa siis kiinnittää huomiota erityisesti alussa. Jos ryhmän jäsen tuntee olonsa epämukavaksi, turvattomaksi tai ulkopuoliseksi, hän ei ehkä tule ryhmän kokoontumiseen enää seuraavalla kerralla. Kaikkien tulisi saada tuntea kuuluvansa ”meihin” ja sisäpiiriin. Kaikkia, niin johtajaa kuin ryhmän jäseniä, jännittää ensimmäistä kertaa tavatessa. Johtaja voi kertoa sen avoimesti ja yrittää siten rikkoa jäätä. Selkeät ohjeet, rajat ja rutiinit helpottavat johtajaa alun jännityksessä ja auttavat ryhmäläisiä tulemaan osaksi ryhmää. Leikki on hyvä tapa ryhmäyttämiseen. Erilaisia ryhmäytymisleikkejä kannattaa suosia etenkin uuden ryhmän aloittaessa, mutta myös pitkään toiminut ryhmä hyötyy niistä. Ryhmäytymistä tarvitaan myös silloin, kun ryhmän kokoonpano muuttuu.

Jokaiselle on tärkeää tulla huomatuksi yksilönä, joten kaikkien ryhmäläisten nimet on syytä opetella nopeasti. Erityisesti ryhmänohjaajan on osattava ne mahdollisimman pian, jotta jokainen ryhmän jäsen tuntee olevansa osa porukkaa ja ainakin ryhmänohjaajalle tuttu ja odotettu henkilö. Vaikka ryhmä olisi suuri, tulisi jokainen sen jäsen huomioida.

Istumapaikkoja, pareja ja pienryhmiä on hyvä vaihtaa ja kierrättää jatkuvasti, jotta kaikki tutustuvat toisiinsa ja oppivat toimimaan muiden ryhmäläisten kanssa. Näin ryhmässä jokainen tuntee toisensa ja on osa samaa porukkaa.

RYHMÄN SÄÄNNÖT

Sääntöjen tavoitteena on varmistaa, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua ryhmän toimintaan. Ryhmä voi yhdessä askarrella huoneentaulun kolon seinälle omista säännöistään. Hyvät säännöt ovat

• ryhmän yhdessä luomat

• riittävän lyhyet

• perustellut ja ymmärrettävät, jotta jokainen tietää, mitä kukin sääntö tarkoittaa ja miksi se on olemassa

• eri tilanteissa toimivat

• jokaisen, myös johtajan, noudattamat

• myönteisessä muodossa esitettyjä (”Ole kaikkien kaveri!” vrt. ”Älä kiusaa!”)

Hyviin sääntöihin ei tarvitse puuttua, ellei niitä rikota. Johtajan kannattaa rauhoittaa tilanne huutamisen sijaan keskustelemalla. Joskus on tarpeen myös käskeä, jotta koko vartion turvallisuus säilyy.

SANOMALEHTITORNI

Kisa voidaan toteuttaa yhtenä tai useampana ryhmänä. Ryhmä rakentaa saamastaan kokonaisesta sanomalehdestä mahdollisimman korkean tornin sovitussa ajassa.

SOLMUN TEKEMINEN

Leikinjohtaja varaa köyttä osallistujamäärän mukaan (1 m/osallistuja + 2 m). Köyden puoliväli merkitään maalarinteipillä. Ryhmän jäsenet ottavat kiinni köydestä tasavälein keskikohdan molemmilta puolilta. Keskimmäiset jäävät noin metrin etäisyydelle teipistä. Ryhmän tarkoituksena on tehdä köyteen solmu mahdollisimman lähelle keskikohtaa irrottamatta otettaan köydestä.

KANKAAN KÄÄNTÄMINEN

Ryhmä asettuu seisomaan ison maavaatteen tai muun kankaan päälle. Ryhmän tehtävänä on kääntää kangas ympäri siten, että kukaan ei astu maahan. Vaihtoehtoisesti tehtävänä on taittaa kangas puoliksi mahdollisimman monta kertaa niin, että kaikki pysyvät sen päällä.

IHMISSOLMU

Leikkijät asettuvat isoon piiriin. Kaikki laittavat silmänsä kiinni ja nostavat kätensä eteen kohti ympyrän keskustaa ja kävelevät lähemmäksi ympyrän keskustaa, kunnes koskettavat toistensa käsiä. Heti, kun leikkijä tuntee jonkun toisen käden kädessään, tarttuu hän siihen. Lopulta kaikki ovat käsi kädessä. Kun kaikkien kädet ovat löytäneet kädet, osallistujat avaavat silmät. Tehtävänä on avata keskelle muodostunut ”solmu” päästämättä irti kädestä, josta on ottanut kiinni. Leikkiä voidaan muunnella niin, että vain muutama osallistuja saa puhua tai vain osa näkee. Solmu ei aina aukea loppuun asti.

SAMANLAINEN/ERILAINEN

Leikinjohtaja jakaa osallistujat 4–5 hengen ryhmiin ja antaa heille paperin ja kynän. Ryhmä yrittää kerätä paperille mahdollisimman monta heille yhteistä asiaa. Ne voivat olla asioita, joista esimerkiksi jokainen pitää, ei pidä, tekee tai ei tee, tai jotakin, jota kaikilla on tai ei ole. Lopuksi kukin ryhmä valitsee yhden asian, jonka esittää muulle ryhmälle (esim. pantomiimina, näytelmänä tai patsaana). Muu ryhmä arvaa, mistä on kyse.

JAKAMINEN PIENRYHMIIN

Mitä erilaisia tapoja tiedät pienryhmien muodostamiseen? Jako tarvittavien ryhmien määrällä lienee yleisin tapa, mutta muitakin keinoja löytyy. Eri keinoin ryhmän pienryhmiin jakaessaan johtaja varmistaa samalla, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi. Näin saattaa helposti käydä, jos ryhmäläiset saavat aina itse tehdä ryhmävalinnat. Tarvittaessa johtaja voi miettiä ryhmiin jakautumisen etukäteen. Tässä muutama tapa. Mitä muita keksit?

• Asetutaan nimen mukaan aakkosjärjestyksessä jonoon, joka jaetaan sitten osiin.

• Johtaja leikkaa tarvittavan määrän postikortteja palasiksi. Kortit leikataan niin moneen palaan kuin ryhmäläisiä tarvitaan joka ryhmään. Johtaja jakaa kortinpalan jokaiselle osallistujalle, minkä jälkeen tehtävänä on löytää omaan korttiin kuuluvat henkilöt.

• Arvotaan ryhmät itsetehtyjen partioaiheisten nimilappujen avulla.

KUN RYHMÄÄN TULEE UUSI JÄSEN

Kun ryhmään tulee kesken kauden uusi jäsen, on hänet ystävällistä ottaa vastaan kuin juuri häntä olisi odotettu. Kertokaa uudelle jäsenelle nimenne ja tärkeitä asioita itsestänne ja ryhmästänne, kuten ryhmän tunnuksista ja tavoista. Näin uusi jäsen pääsee heti osaksi ryhmää. Muutama tutustumis- ja ryhmäytysleikki on hyvä leikkiä tässä vaiheessa. Olisi hienoa, jos uusi ryhmäläinen tutustuisi ainakin yhteen ryhmäläiseen lähemmin. Uudelle ryhmän jäsenelle voi myös valita etukäteen kummin, joka tutustuttaa ryhmän toimintaan. Näin uusi ryhmäläinen tulee varmemmin seuraavallakin kerralla paikalle.

KUN JOKU LÄHTEE RYHMÄSTÄ

Joskus käy niin, että joku ryhmästä lähtee esimerkiksi muuton tai toisen harrastuksen takia tai sen vuoksi, että paikka ryhmässä ei ole tuntunut omalta. Ryhmänjohtajan tehtävänä on selvittää, mistä lähtö johtuu. Jos lähdön syynä on käytännön syyn sijaan esimerkiksi se, että ryhmäläistä on kiusattu, tulee johtajan selvittää asia muiden ryhmäläisten kanssa. Ehkä lähtijä saadaankin sen myötä jäämään, tai ainakin ryhmä voi oppia tapahtuneesta. Jos lähdön syy on vaikkapa toisessa harrastuksessa, on siitäkin hyvä kertoa myös muille ryhmäläisille, jotta asia ei jää askarruttamaan heitä. Myös ryhmän pienennyttyä on jonkinlainen ryhmäytys paikallaan. Jos ryhmä jää pieneksi, kannattaa etsiä lisää jäseniä. Olisiko ryhmäläisillä vaikkapa kavereita, jotka haluaisivat mukaan?

Kun joku ryhmän jäsenistä muuttaa muualle, on syytä pitää läksiäiset. Millaiset läksiäiset sopivat partioon? Entä miten lähteneeseen ryhmän jäseneen voisi pitää yhteyttä jatkossakin?

RYHMÄHENKI

Hyvä ryhmähenki on toimivan ryhmän edellytys. Hyvän ryhmähengen vallitessa jokainen saa olla oma itsensä, toisten ominaispiirteet hyväksytään ja kaikkia autetaan parhaan mukaan. Ryhmähenki syntyy keskinäisestä luottamuksesta. Luottamus mahdollistaa sen, että ryhmän jäsenet voivat ottaa erilaisia rooleja eri tilanteissa. Ryhmässä saa johtaa, kokeilla uutta, pelätä tai epäonnistua. Luottamus ja ryhmähenki ovat olennaisia edellytyksiä sille, että jokainen ryhmän jäsen uskaltaa ilmaista (muista eroavankin) mielipiteensä, keskustella, osallistua ja toimia omalla tavallaan. Hyvin toimivassa ryhmässä on turvallista olla oma itsensä, eikä siellä tarvitse pelätä kiusaamista.

Ryhmähengen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa hyvän me-hengen muodostumiseen. Myös ryhmänjohtajalla on vastuu yhteishengen syntymisestä ja ylläpitämisestä. Erilaiset harjoitukset, yhteiset kokemukset ja ryhmän omat tavat luovat ja ylläpitävät ryhmähenkeä. Yhteinen kokemus tukee ryhmähengen syntymistä. Se luo muiston, joka vain meidän ryhmällämme on. Kokemus voi olla vaikkapa retki, kisat, joulujuhlaesityksen tekeminen tai naamiaishassuttelu. Rankan selviytymisteemaisen retken sijaan kannattaa suunnitella sellainen kokemus, josta varmasti jää kaikille hyvä fiilis.

Ovatko onnistuminen ja menestys yksilön vai ryhmän ansiota? Usein ihmiset uskaltavat lähteä tekemään jotain isoa ja haastavaa osana ryhmää mutta eivät yksin. Millaisia kokemuksia sinulla tästä on?

Milloin olet viimeksi pysähtynyt miettimään, missä juuri sinun ryhmäsi on hyvä? Kun seuraavan kerran kokoonnutte johtajaparinne kanssa, miettikää, missä juuri teidän ryhmänne on vahvimmillaan. Käykää läpi sama pohdinta myös koko ryhmän kanssa esimerkiksi iltahiljentymisessä. Jokaisesta ryhmästä löytyy paljon hyvää. Mitkä ovat teidän vahvuutenne nimenomaan ryhmänä?

AJATUS

HUUTAMINEN JA HUUDATTAMINEN

Partiolaisilla on tapana huutaa, kun halutaan esimerkiksi kiittää, kehua tai kohottaa yhteishenkeä eri tilanteissa. Huudot ovat tärkeä osa partiota. Huutoja on hyvin monenlaisia, ja monella lippukunnalla on omia perinnehuutoja. Huudon vetäminen on tärkeä taito jokaiselle johtajalle, sillä koskaan ei tiedä, milloin hyvää huutoa tarvitaan. Huudon vetäminen vaatii harjoittelua. Huudon vetäjä, huudattaja, valitsee tilanteeseen sopivan huudon, antaa selkeät ohjeet huudosta, eläytyy huutoon koko vartalollaan, antaa huudolle tahdin selkein kädenliikkein ja uusii ”lässähtäneen” huudon. Perinteinen partiohuuto on naseva ja rytmikäs. Tässä muutama esimerkki:

• Hyvä kiva braa, antaa tulla lisää vaan!

• Rrrrrrrrrrräiskäle!

• Sano K, sano I, sano I, sano TOS, sano KIITOS!

• Kiitos ruoasta, se oli maukasta!

RYHMÄN TUNNUKSET

Ryhmän tunnukset ovat hyvä keino luoda me-henkeä. Oma huuto on partiossa kiva tapa näyttää esimerkiksi koko lippukunnan tilaisuudessa, että me olemme ”me”. Ryhmän päiväkirja, viiri tai jokin itse tehty juttu ovat tärkeitä osoituksia ryhmään kuulumisesta.

RYHMÄN TUNNUKSIA VOIVAT OLLA ESIMERKIKSI

• ryhmän nimi

• huuto

• käsitervehdys

• partionimet, yhteiset nimet asioille ja esineille (esim. retkikeittimen pihdeille omat nimitykset)

• viiri

• päiväkirja

• yhteinen maskotti

• oma leikki

• ruokailuvälinepussi/kangaskassi

• avaimenperä tai reppumaskotti

• pysyvä ohjelmanumero iltanuotiolla (esim. jatkokertomus/-näytelmä)

• huppari tai t-paita

SYMBOLIIKKA

Symboliikka on toimintaa, tapoja, esineitä ja asioita, joilla on itseään suurempi merkitys. Symboliikkaa on partiossa kaikkialla. Se voi tarkoittaa näkyviä tai kuuluvia symboleita, kuten merkit, huudot, tunnukset ja muut vastaavat. Symboliikkaa on myös kaikessa tekemisessä, esimerkiksi lipunnostossa tai sisaruspiirissä. Se on siis yhteisesti jaettua toimintaa.

Toisinaan tekemisen symboliikka on piilossa niin, että se tukee kasvamista partiossa, mutta sitä ei edes huomaa, jos ei hoksaa sitä ajatella. Tekemisen symboliikka on kyseessä vaikkapa silloin, kun nuotion sytyttämistä harjoitellessaan partiolainen oppii samalla myös luottamaan itseensä ja toisiin, tekemään yhdessä, ottamaan vastuuta elinympäristöstä ja suojelemaan luontoa sekä tarttumaan toimeen. Käsinkosketeltavan taidon lisäksi partiolainen oppii siis samalla paljon muutakin.

Symboliikka on myös tapa luoda ryhmähenkeä. Uuden jäsenen liittyessä partioon tai ryhmään on ryhmän kaikkien jäsenten tehtävä pitää huolta siitä, että myös uusi ryhmäläinen oppii tuntemaan symboliikan merkitykset eikä jää ulkopuolelle. Yhteistä näkyvälle ja näkymättömälle symboliikalle on, että se on kaikkialla läsnä partiolaisen kasvaessa ja kehittyessä kohti päämääräänsä, olipa päämäärä sitten kevään partiotaitokilpailut tai kasvaminen aktiiviseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi.

ROOLIT RYHMÄSSÄ

Jokaisella ihmisellä on erilaisia rooleja suhteessa toisiin ihmisiin. Roolit vaihtelevat tilanteiden ja ryhmien mukaan, eivätkä ne ole pysyviä, vaan ne muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Ihminen pystyy usein itse vaikuttamaan siihen, minkä roolin missäkin tilanteessa ottaa. Rooli voi kuitenkin olla myös toisilta saatu. Rooliristiriitoja syntyy, kun jäsen ottaa roolin, jota toinen ei hyväksy, tai muut antavat hänelle roolin, jota hän ei halua tai voi täyttää.

Mihin eri ryhmiin sinä kuulut esimerkiksi koulussa tai harrastuksissa? Mitä rooleja sinulla on näissä eri ryhmissä? Mitä rooleja on muilla ryhmään kuuluvilla?

Mitä rooleja tarvitaan, jotta ryhmäsi toimii hyvin?

Ryhmässä voi olla sekä virallisia että epävirallisia rooleja. Viralliset roolit ovat ennalta määrättyjä tai yhdessä sovittuja, kuten esimerkiksi ryhmän johtajan tai sihteerin roolit. Epäviralliset roolit ilmenevät ryhmän jäsenen toistuvana käyttäytymisenä. Ne muodostuvat ja kehittyvät ryhmän vuorovaikutuksessa. Yhden jäsenen lähtiessä ryhmästä tai toisen liittyessä mukaan voi ryhmän roolirakenne muuttua ja tehtävät jakautua uudelleen.

RYHMÄN TOIMINTAAN LIITTYVÄT EPÄVIRALLISET ROOLIT VOIDAAN JAOTELLA KOLMENLAISIIN:

• Ryhmän tehtävän suorittamista edistävät roolit auttavat ryhmää saavuttamaan tavoitteensa. Tällaisia rooleja ovat esimerkiksi

• ideoija, joka keksii uusia ajatuksia ja ideoita

• kriitikko, joka pohtii ehdotusten hyviä ja huonoja puolia

• järjestelijä, joka huolehtii käytännön järjestelyistä.

• Ryhmää ylläpitävät ja sen toimintaa helpottavat roolit kehittävät jäsenten välisiä suhteita ja ilmapiiriä. Rooleja ovat esimerkiksi

• mukaanvetäjä, joka yrittää saada kaikki mukaan toimintaan

• sovittelija, joka yrittää löytää kaikille sopivia ratkaisuja

• jännityksen laukaisija, joka rauhoittaa kireitä tilanteita huumorilla.

• Ryhmän toimintaa häiritsevät roolit liittyvät yksilön taipumuksiin toimia. Tällaiset roolit eivät palvele ryhmää eivätkä välttämättä yksilönkään tavoitteita, mutta roolin omaksunut saattaa olla jumiutunut toimimaan niiden mukaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi

• jarruttaja, joka torjuu heti muiden ehdotukset muttei perustele kantaansa

• huomionhakija, joka puhuu paljon mutta asian vierestä

• vetäytyjä, joka ei osallistu keskusteluun eikä kuuntele.

Ryhmänjohtajan roolia ei voi väheksyä. Hän huolehtii siitä, että jokainen hyväksytään juuri sellaisena kuin on eikä häntä yritetä muuttaa tai saada toimimaan luonteensa vastaisesti. Ryhmänjohtaja voi herättää ryhmäläisen huomaamaan, miten hänen toimintansa vaikuttaa koko ryhmään, ja auttaa ryhmäläisiä toimimaan paremmin ryhmän hyväksi. Esimerkiksi jarruttaja saattaa olla piilevä kriitikko, joka on hyvä löytämään toimimattomat ehdotukset arviointivaiheessa. Sitä ryhmän kannattaa kuitenkin päästä ideoimaan vapaasti. Huomionhakija voi puolestaan sopia puheliaaseen tehtävään, kuten ideoimaan. Ryhmänjohtajan tehtävänä on myös ylläpitää hyvää henkeä ja ilmapiiriä. Tämä toteutuu, kun on ystävällinen kaikille ja puhuu myös muusta kuin käsillä olevasta asiasta, kysyy vaikkapa, miten koulussa menee tai mitä kivaa teit kesälomalla. Ryhmänjohtajan on oltava kiinnostunut johdettavistaan myös ihmisinä. Jokaisen on saatava tuntea olevansa tärkeä.

MIELIPITEISTÄ

PÄÄTÖKSEEN

PÄÄTETÄÄN YHDESSÄ

Yhdessä päättäminen on taito, jota voi ja pitää harjoitella. Milloin olit viimeksi mukana tekemässä onnistunutta päätöstä ryhmässä? Miten pääsitte yhteiseen lopputulokseen?

Partioon kuuluu yhdessä päättäminen. Se tarkoittaa sitä, että jokainen saa ja jokaisen myös pitää kertoa oma mielipiteensä. Eri mieltä saa olla, mutta päätökset tehdään yhdessä keskustelemalla. Jos yhteistä päätöstä ei saada aikaiseksi keskustelemalla, voidaan äänestää. Kun päätökset tehdään yhdessä, jokainen voi vaikuttaa ja siten sitoutua ryhmän toimintaan. Ryhmän päätöksiin vaikuttaminen on monelle tärkeä motivaation lähde.

Partio-ohjelmassa ryhmä pääsee itse tekemään päätöksiä nimestä ja leikeistä lähtien aina ryhmän toimintasuunnitelmaan ja lippukunnan vuosisuunnitelmaan asti. Tähän tarvitaan kuitenkin paljon ohjausta. Valittavia vaihtoehtoja voi olla tarpeen rajata, esimerkiksi valitaan viisi aktiviteettia tai ohjeistetaan, että tarpojavartioiden nimet ovat aina lintuja. Kaikkien mahdollisuutta osallistua pitää toisinaan tukea. Keskustelua voi ohjailla, antaa puheenvuoron tai kysyä hiljaa jääneeltä suoraan, mitä mieltä tämä on.

Kun jokin asia on yhdessä päätetty, on eri mieltä asiasta olleiden sopeuduttava päätökseen. Joskus on vain toimittava toisin kuin itse haluaisi. Toisinaan taas oma mielipide voittaa ja muut joutuvat tyytymään ratkaisuun. Yhdessä päättäminen opettaa myös kompromissien tekoon. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun tuntevat saavansa edes pienen voiton neuvottelussa.

Joissain tilanteissa johtajan on tehtävä päätökset yksin. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi ne, joissa ryhmän turvallisuus on uhattuna. Joskus tarvitaan myös nopeita päätöksiä yllättävissä tilanteissa, jolloin yhdessä päättämiselle ei välttämättä ole aikaa. Näissä tilanteissa johtajan kuuluu ottaa vastuu tilanteesta ja tehdä paras mahdollinen päätös ryhmä huomioon ottaen.

SÄÄNTÖPÄIVÄ

Vartio pitää retkellä sääntöpäivän. Jokainen saa vuorollaan olla tunnin ajan lainsäätäjä, joka kertoo ryhmälle säännöt, joita on noudatettava. Säännöt voivat olla millaisia tahansa, esimerkiksi jokaisen on hyräiltävä jotakin kappaletta maahan koskiessa tai säätäjää puhuteltaessa on seistävä yhdellä jalalla. Vartion on hyvä sopia ennen harjoituksen aloittamista merkki, jolla harjoitus voidaan päättää, jos se alkaa tuntua liian haastavalta. Lopuksi vartio käy läpi tuntemuksiaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miltä tuntui päättää? Miltä tuntui noudattaa ohjeita? Miten oma johtaminen vaikutti ryhmään ja sen toimintaan?

VARTIOJÄRJESTELMÄ

Partiossa toimitaan ryhmissä, joissa on suunnilleen samanikäisiä lapsia tai nuoria. Oma ryhmä on usein kaikkein tärkein toiminnan lähtökohta. Se on turvallinen ympäristö toimia ja kokeilla epävarmojakin kykyjä.

Partio-ohjelma pitää sisällään lukuisia aktiviteetteja, joissa harjoitellaan ryhmässä toimimista. Ryhmässä jokainen saa myös harjoitella erilaisia rooleja vartionjohtajasta rahakirstunvartijaan ja tiedotusvastaavasta suunnistajaan. Kukin on siis ryhmässä vuorollaan sekä johtajana että johdettavana. Tällöin on helppo huomata, että johtaminen on tehtävä, jossa voi vuorotella ja joka on jokaisen opittavissa.

Ryhmä on myös paikka, jossa päätetään yhdessä, mitä tehdään ja miten. Demokratia on tärkeä arvo, ja vartiojärjestelmän avulla partiossa opitaan, miten päätöksiä tehdään yhdessä. Ryhmänjohtajalla yhdessä aikuisen tukensa kanssa on tärkeä vastuu siitä, että jokainen pääsee näitä taitoja harjoittelemaan. Johtajan tärkeänä tehtävänä on ohjata ja opettaa ryhmää toimimaan ja päättämään yhdessä.

OMA MIELIPIDE ESILLE

Jotta yhdessä päättäminen onnistuu, on jokaisen kerrottava mielipiteensä. Sen kertominen voi tuntua ajoittain vaikealta, on sitten johtaja tai ryhmäläinen. Omaa mielipidettä ei välttämättä ole, tai muut tuntuvat niin varmoilta omissa kannoissaan, ettei omaa ajatusta tee mieli sanoa ääneen. Joskus keskustelu on niin innokasta, että siihen on vaikeaa päästä mukaan. Jokaisen mielipide on kuitenkin yhtä arvokas.

Partiossa johtajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen saa äänensä kuuluville. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että johtaja jakaa puheenvuoroja ja pyytää mielipiteitä tarvittaessa erikseen ryhmän hiljaisemmilta. Toisaalta jokainen on yhtä lailla velvollinen huomaamaan, jos jonkun mielipide jää kuulematta. Hyvä tapa saada kaikkien mielipiteet esille on antaa jokaisen miettiä hetken itsekseen ja sitten jakautua pareihin tai pieniin ryhmiin keskustelemaan asiasta. Tällöin kynnys oman mielipiteen kertomiseen on paljon matalampi. Pienkeskustelujen jälkeen ideat ja ajatukset kerrotaan koko ryhmälle. Mielipiteitä voi selvittää myös äänestämällä. Esimerkiksi erilaisten sovellusten avulla äänestäminen ja ehdotusten tekeminen nimettömästi on helppoa.

Jos asian harkinta tai päättäminen tuntuu vaikealta käsillä olevassa tilanteessa, siihen voi pyytää lisäaikaa muutaman päivän tai seuraavaan kokoukseen asti. Päätettävien asioiden kertominen etukäteen asialistassa antaa harkinta-aikaa jo ennen kokousta. Viittaaminen auttaa erottumaan innokkaan puheen ylitse. Jos ujostuttaa liikaa, voi kuiskata mielipiteen kaverille ja pyytää häntä kertomaan sen ääneen.

Oman mielipiteen kertomista kannattaa harjoitella. Usein kuulluksi tulevat ajatukset, jotka ovat hyvin kiteytettyjä ja perusteltuja. Ajatukset, joista ei saa mielipidettä kunnolla selville tai jotka lähtevät liikkeelle muinaishistoriasta, vievät kuulijoiden ajatukset muualle tai hermostuttavat heti alkuunsa. Jokaisen kannattaakin käyttää aikaa siihen, että harjoittelee lyhyiden ja napakoiden ilmaisujen käyttöä.

Omaan sanattomaan viestintään on hyvä kiinnittää huomiota. Näin voi välttyä viestittämästä epähuomiossa sellaista, mitä ei tarkoita, ja ehkäistä väärinymmärryksiä. Sanattoman viestinnän onnistumista voi tarkkailla esimerkiksi koulussa. Mihin puhujan katse kohdistuu? Ovatko hänen kätensä hermostuneet vai rauhalliset? Mitä tunteita hänen kasvoillaan näkyy? Miten hän käyttää tilaa hyväkseen? Tekeekö hän jotain ylimääräistä samalla, kun puhuu?

HARJOITUS

MIELIPITEEN KERTOMISESTA

Kirjoita ensin kolme virkettä kolmesta itsellesi tärkeästä asiasta paperille ja lue teksti peilin edessä ääneen. Mieti samalla, mitä äänenpainoja kannattaa käyttää ja missä järjestyksessä kertoa asiat. Kokeile sanoa asiat eri sävyillä, esimerkiksi innokkaasti tai vakavasti. Pohdi lopuksi, mikä tapa tuntuu tilanteeseen sopivalta. Seuraavassa vaiheessa kerro samat asiat omalle kaverillesi. Tarkoitus on saada kokemus siitä, miten puhua vakuuttavasti toiselle ihmiselle ja kertoa omia ajatuksia toiselle ääneen. Jos kertominen on helppoa, pohdi, onko olemassa sellaisia tilanteita tai ryhmiä, joissa se onkin vaikeaa. Miksi näin on? Kun tunnistamme etukäteen haasteelliset viestintätilanteet, olomme voi helpottua. Jos esimerkiksi puhuminen vieraille on sinusta vaikeaa, keskity paikalla oleviin tuttuihin ja ajattele puhuvasi vain heille. Valmistaudu siis haasteiden kohtaamiseen etukäteen harjoittelemalla.

Harjoitusta voi tehdä missä vain. Tavalliset keskustelut opiskelukavereiden, myyjän tai kotiväen kanssa ovat hyvää harjoitusta, kun asiaa muistaa myös miettiä keskustelun aikana. Tilanteeseen kannattaa palata myös keskustelun jälkeen: Mikä kommentissani onnistui? Mitä olisin voinut sanoa selkeämmin?

Ryhmätilanteessa hiljainenkin jäsen viestii kehonkielellään. Aktiivista mukanaoloa ryhmän toiminnassa voi osoittaa esimerkiksi nyökyttelemällä ja hymyilemällä. Myös se, että ei osallistu keskusteluun tai katso ketään silmiin, huokailee tai pyörittelee silmiään, kertoo jotain muille ryhmän jäsenille. Sanaton viestintä tiedostetaan yleensä huonommin kuin sanallinen viestintä, mutta se voi vaikuttaa hyvin voimakkaasti vastaanottajaan. Siksi on tärkeää, että eleet ja ilmeet sanoitetaan, eikä niitä jätetä omaksi tulkinnaksi. Johtaja voi sanoa: ”Huomaan, että sinä nyökkäsit. Tarkoitatko, että olet samaa mieltä tässä asiassa?” tai ”Oletko sinä eri mieltä, kertoisitko siitä...”

TOISTEN KUUNTELEMINEN

Monesti ristiriidat ja väärinymmärrykset johtuvat siitä, ettemme kuuntele tai ymmärrä, mitä toiset meille sanovat. Aktiivinen kuunteleminen vaatii ylimääräisen tietoisen tahdon ponnistuksen: on oltava läsnä ja osattava tulkita vuorovaikutustilanne mahdollisimman rakentavalla tavalla. Kun toinen puhuu, tulee häntä kuunnella keskittyneesti. Ilmeet ja eleet kertovat, kuunteletko vai et. Aktiivinen kuuntelija ei voi samalla räplätä kännykkää tai katsella televisiota.

Hyvä kuuntelija on motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Partiossa tämä motivaatio voi löytyä esimerkiksi yhteisestä tavoitteesta (vartion retken järjestäminen) tai itselle merkityksellisestä asiasta (oman ryhmän toiminta). Usein on myös niin, että itselle tärkeitä ihmisiä kuuntelee keskittyneemmin kuin muita puhujia. Tästä syystä on hyvä tunnistaa omat asenteensa ja mahdolliset häiritsevät tekijät (esimerkiksi matala vireystaso, epämukava ympäristö, taukojen puute) sekä niiden vaikutus kuuntelemiseen. Hyvä kuuntelija pyrkii aktiivisesti keskittymään olennaisiin asioihin. Hän ei tahallaan keskeytä toista tai tartu hassuihin sanoihin tai muihin epäolennaisuuksiin.

VUOROVAIKUTUSTAITOJA OPETTAMASSA

JOSKUS VUOROVAIKUTUS EPÄONNISTUU…

Porkkanat-vartio oli suunnittelemassa tulevan viikonlopun retkeä. Hantte oli innoissaan, sillä kaikki tarpojat olivat lähdössä mukaan, myös juuri partion aloittanut Ville. Koska Porkkanat olivat aiemminkin retkeilleet, päätti Hantte vähän vitsailla Porkkanoiden kustannuksella:

”Ja sitten kirjoittakaapa jokainen muistiin: Jokainen tarvitsee retkelle mukaan vähintään kymmenet sukat, kolme villapaitaa sekä kattilan, kauhan ja leipäveitsen.”

Porkkanat naureskelivat ja kirjoittivat Hanten sanoman muistiin. Lisäksi yhdessä listattiin, mitä muita tavaroita tarvitaan.

Retkiaamuna Porkkanoita alkoi pikkuhiljaa saapua kämpälle. Kaikilla muilla oli mukanaan pienehkö reppu, mutta uudella Villellä oli selässään iso rinkka.

”Mitä ihmettä sulla Ville on mukanasi?” Porkkanat kyselivät.

”No, eikös meidän jokaisen pitänyt ottaa kattila ja villapaitoja ja paljon muuta mukaan?” Ville totesi.

Muut Porkkanat repesivät nauramaan, mutta Hantte tajusi mokanneensa pahasti. Eihän ensimmäiselle retkelleen osallistuva Ville voinut tietää Hanten vitsailevan. Onneksi Ville osasi suhtautua huumorilla, ja tapahtuneesta tulikin Porkkanoiden yhteinen vitsi moneksi vuodeksi. Hantte puolestaan muisti jatkossa pitää huolen siitä, että kukaan ei vahingossa ymmärrä vitsejä väärin. Saman opetuksen taisi saada koko Porkkana-vartio.

…JA JOSKUS ONNISTUU

Kevät lähestyi loppuaan, ja Porkkanoiden oli aika valita viimeisen kokouksen ohjelma. Aiemmin Hantte oli miettinyt pari vaihtoehtoa vartion äänestykseen, mutta nyt Porkkanat saisivat itse keksiä ohjelmansa. Hanttea mietitytti, syntyisikö päätös äänekkäimpien mukaan vai pääsisivätkö hiljaiset vaikuttamaan. Hän aloitti ohjelman ideoinnin jakamalla ryhmän pareihin niin, että hiljaiset olivat keskenään. Jokaisen parin piti jutella hetki ja kirjoittaa viisi ideaa paperille. Hantte seurasi etenemistä ja auttoi yhtä paria keksimään ideoita kyselemällä aiemmista kivoista päätöskokouksista. Vartiolaisten leikkiessä Hantte kirjoitti ideat pitkäksi listaksi. Jokainen saisi äänestää kahta suosikki-ideaansa. Ennen kuin Hantte nosti listan näkyville, hän muistutti, että jokainen äänestää juuri sitä, mitä itse haluaa. Ideoita ei saa kommentoida eikä toisia maanitella. Äänestys suoritettiin merkitsemällä salaa numerot lappuun ja pudottamalla se taitettuna purkkiin. Kaksi ääntenlaskijaa laski saadut äänet Hanten kanssa. Äänestyksen voitti Hanten yllätykseksi paikallisen 16-vuotiaan valokuvanäyttely.

Ryhmä on erinomainen paikka oppia ja opettaa vuorovaikutustaitoja. Johtajan tehtävänä on luoda ryhmälle erilaisia mahdollisuuksia vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Tämä ei välttämättä vaadi toimintaan mitään lisää; tavalliset ja luonnolliset tilanteet riittävät. Johtajan tehtävänä on kuitenkin tehdä nämä tilanteet näkyviksi ja tarvittaessa ohjata ryhmäläisiä vuorovaikutussuhteissa.

Yksi keskeinen harjoittelun kohde on taito odottaa omaa vuoroa. Johtajan tehtävänä on tarvittaessa pysäyttää turhan suuren roolin keskustelussa ottavat ryhmäläiset ja muistuttaa heitä toisten mielipiteiden kuuntelemisesta.

Toinen vuorovaikutuksen perustaito on ottaa toisen mielipide huomioon keskustelussa. Kaikki eivät aina muista, että heidän mielipiteensä ei ole ainoa, joka vaikuttaa. Oma innostus voi myös saada ohittamaan muiden mielipiteet. Johtajan rooliin kuuluu huolehtia siitä, että jokaisen mielipide saa tasapuolisen kohtelun. Hän voi esimerkiksi auttaa nostamalla puhujan sanomasta esiin tärkeitä asioita ja huomioita. Lisäksi johtaja voi tarvittaessa auttaa puhujia sanoittamaan tuntemuksiaan: ”Huomaan, että sinua harmittaa tämä päätös, mutta tällä kerralla teemme näin…”

Partio-ohjelmassa on paljon erilaisia aktiviteetteja, jotka opettavat ja ohjaavat yhdessä päättämistä. Myös johtajan valitsemat tavat ja keinot toteuttaa eri aktiviteetteja vaikuttavat siihen, miten paljon näitä taitoja harjoitellaan.

KUUNTELEMISEN HARJOITUS

Harjoitus toteutetaan noin neljän hengen ryhmissä. Harjoituksessa istutaan siten, että jokaisella on katsekontakti toisiin. Vuorotellen yksi ryhmäläisistä valitsee väitteen ja perustelee sen sekä siirtää katseellaan puheenvuoron toiselle. Puheenvuoron saanut kommentoi, täydentää, tulkitsee, kysyy, vaatii täsmennystä tai perusteluja. Sen jälkeen hän siirtää puheenvuoron seuraavalle. Puheenvuoroketju jatkuu samasta aiheesta niin pitkään kuin mahdollista. Väitteet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:

• Voi kuuluu näkkileivän kuoppaiselle puolelle.

• Suomalaiset ovat epäkohteliaita.

• Partio sopii paremmin tytöille kuin pojille.

• Koulujen pitäisi alkaa aikaisintaan kello 10.

ÄÄNILLÄ KESKUSTELU

Ryhmäläiset menevät selälleen lattialle tähden muotoon niin, että heidän päänsä ovat keskellä lähellä toisiaan. Ryhmä ryhtyy keskustelemaan ilman sanoja erilaisilla äänillä, esimerkiksi riidellen, höpöttäen tai huutaen. Tärkeää on vuoropuhelu ja se, että oikeita sanoja ei käytetä.

KYLLÄ VAI EI?

Harjoitukseen tarvitaan tila, jossa ryhmän jäsenet mahtuvat liikkumaan. Johtaja laittaa soimaan rauhallista taustamusiikkia hiljaisella. Ryhmäläiset lähtevät liikkumaan tilassa verkalleen kävellen. Juosta ja ryntäillä ei saa eikä koskea muihin. Jokainen voi pysähtyä kenen tahansa eteen ja sanoa tälle ”kyllä” tai ”ei”. Samalla katseet kohtaavat ja osallistujat väittelevät vastatusten. ”Kyllä”-sanaan vastataan ”ei”-sanalla ja päinvastoin. Muita sanoja ei käytetä. Väittelyä jatketaan niin kauan, kunnes toinen luovuttaa tai kyllästyy. Tällöin osallistujat lähtevät jälleen kiertämään tilassa, kunnes pysähtyvät jonkun luo väittelemään.

PARIKUUNTELU

Jokainen ryhmän jäsen ottaa itselleen parin. Kumpikin saa vuorollaan toimia puhujana ja kuuntelijana. Parit sopivat keskenään, kumpi puhuu ensin. Puhuja saa muutaman minuutin aikaa miettiä, mistä itselleen tärkeästä asiasta haluaa kertoa. Johtaja antaa aloitusmerkin. Vain puhuja saa puhua, kuuntelija keskittyy kuuntelemaan äänettömästi. Kun puhuja on kertonut omaa asiaansa noin 1–2 minuutin ajan, johtaja antaa lopetusmerkin. Tarinat voivat siis jäädä kesken. Kun puhuja on lopettanut, johtaja pyytää kuuntelijoita toistamaan puhujan kaksi viimeistä virkettä. Pyynnön tulee tulla kuuntelijoille yllätyksenä! Tämän jälkeen vaihdetaan rooleja. Koska kuuntelija tietää nyt, mitä tuleman pitää, häntä pyydetään toistamaan kolme viimeistä virkettä.

ONNISTUMISEN KUUNTELU

Ryhmä jakautuu pareiksi. Toinen kustakin parista toimii haastattelijana, joka saa ainoastaan osoittaa hyväksyntää nyökkäämällä. Hän ei saa kommentoida mitään vaan ainoastaan kuuntelee. Toinen parista kertoo lyhyehkön tarinan hetkestä, jolloin kaikki meni hyvin ja hän koki onnistuneensa. Kertoja voi esimerkiksi kuvailla, mistä onnistuminen johtui ja mitä oppimiaan taitoja tai millaista luovuutta hän tilanteessa käytti. Kun kertoja on saanut tarinansa loppuun, kuuntelija kertoo juuri kuulemansa tarinan uudelleen niin, että hän korostaa niitä vahvuuksia ja taitoja, joita hän havaitsi kertojan tarinassa. Lopuksi vaihdetaan rooleja.

SOPIMUKSEN TEKEMINEN

Ryhmä kirjoittaa yhdessä sopimuspaperin. Sopimuksessa määritellään yhteiset pelisäännöt seuraavalle puolelle vuodelle. Sopimukseen voidaan sisällyttää aktiviteetit ja tapahtumat, joihin osallistutaan. Johtaja voi esimerkiksi luvata suunnitella hauskat tavat toteuttaa aktiviteetit, ja ryhmäläiset puolestaan lupaavat osallistua vähintään yhteen varainhankintatempaukseen. Tarkoitus on harjoitella sopimuksen tekemistä sekä siinä pysymistä. Sopimuksen tekemisessä kannattaa olla riittävän yksityiskohtainen. Sopimus voi myös toimia toimintasuunnitelmana tai sen pohjana. Lisäksi ryhmä voi halutessaan sopia seurauksista, jos sopimuksen asioita ei noudateta.

YHDESSÄ PÄÄTTÄMINEN

Yhdessä päättämistä voidaan harjoitella ryhmässä miettimällä ratkaisua oikeaan ongelmaan, esimerkiksi ryhmän kevätkauden erikoisretken teemaa tai ryhmän varainhankintaa. Jokainen ryhmäläinen miettii asiaa ensin muutaman minuutin ajan itsekseen, minkä jälkeen ryhmä jakautuu pareiksi, jotka kirjaavat ajatuksiaan perusteluineen paperille. Lopuksi kaikki ideat kootaan yhteen, ja niistä valitaan yhteisellä päätöksellä paras.

PALAUTTEELLA PAREMMAKSI

PALAUTTEEN KERÄÄMINEN

Palautetta kerätään, jotta voidaan oppia. Sen avulla jokainen voi oppia arvioimaan omaa toimintaansa johtajana ja tarvittaessa muuttamaan sitä. Kun osallistujalta pyydetään palautetta, hänelle ilmaistaan samalla, että hän ja hänen mielipiteensä ovat tärkeitä.

Milloin pyysit viimeksi palautetta jostain tekemästäsi asiasta? Miltä sen saaminen tuntui? Mitä opit siitä?

TAPOJA KERÄTÄ

PALAUTETTA

Palautetta voidaan pyytää yllättäen tai suunnitellusti, esimerkiksi tapahtuman jälkeen tai toimintakauden lopussa. Nopeita ja helppoja tapoja toteuttaa palautteenkeruu ovat esimerkiksi hymynaaman valitseminen tai ”liikennevalot”. Alla on muutama esimerkki palautteen pyytämiseen:

1. Jana: Osallistuja asettuu itse tai asettaa esimerkiksi mukinsa janalle sen mukaan, onko fiilis hyvä/kohtalainen/huono. Muutama osallistujista voi kertoa tarkemmin, miksi on valitsemassaan kohdassa.

2. Vastakkaiset seinät: Osallistujat siirtyvät tilan eri puolille mielipiteidensä mukaan: ”Juokse ovenpuoleiselle seinälle, jos ruoka oli hyvää! Juokse ikkunanpuoleiselle seinälle, jos et pitänyt siitä! Mene pöydän alle, jos se oli ihan ok…”

3. Liikennevalot: Jokainen pudottaa punaisen/keltaisen/vihreän karkin/helmen/ kynän kuppiin liikennevalojen tapaan. Näin palautteen voi antaa nimettömänä. vihreä = Hienosti meni. / Mukavaa oli. / Onnistui hyvin! keltainen = No joo… / Hmm… punainen = Voi surkeus!

4. Hymynaamat: Jokainen toteuttaa fiilistään kuvaavan naamataulun piirtämällä sen paperille tai hiekkaan tai kokoamalla sen oksista.

5. Keskustelemalla saa yksityiskohtaistakin palautetta, ja johtaja voi kysyä tarkentavia kysymyksiä: ”Suunnistus oli huono. Oliko se liian pitkä tai liian vaikea vai haittasiko huono sää?” Keskustelu onnistuu ryhmässä, jossa uskalletaan puhua.

6. Muutaman kohdan kysely paperilla nimettömänä/nimellä toimii silloin, jos avoin keskustelu ei ryhmässä onnistu. Sen avulla palaute saadaan myös paremmin talteen. Lisäksi jokainen voi täyttää palautepaperin haluamanaan ajankohtana.

7. Positiivinen vertaispalaute: Piirissä kerrotaan vieressä istujalle, mikä onnistui ja mikä oli hyvää. Palautteessa saa kertoa vain myönteisiä asioita.

8. Sana: Ryhmäläiset kertovat vain yhdellä sanalla, miltä tuntuu.

• Jokaisen mielipide on tärkeä.

• Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.

• Jokainen saa sanoa juuri niin kuin ajattelee.

• Kaikilla on oikeus sanoa vuorollaan ajatuksensa ääneen.

• Jokainen kuuntelee toista.

PALAUTTEEN ANTAMINEN

Antaessasi palautetta muista antaa sitä toiminnasta, niin ettei se kohdistu henkilöön itseensä. Asetu toisen asemaan ja mieti, kuinka itse haluaisit kuulla asian. Ota huomioon myös vastaanottaja. Onko asia hänelle erityisen tärkeä? Miten paljon kokemusta hänellä on? On tärkeää asettaa sanansa huolellisesti.

Palautteen antaminen ja saaminen voivat tuntua pelottavilta – mikä olisi oikea tilanne tai hetki palautteelle? Useimmiten palaute tulisi antaa mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen kuitenkin niin, että mahdolliset tunnekuohut ovat laskeutuneet. Palautteen antajan on hyvä olla itse kokenut palautteeseen liittyvä tilanne. Sen sijaan, että annat kaverien puolesta palautetta, anna tukea kavereillesi, jotta he pystyvät antamaan palautteen suoraan.

Hyvä palaute sisältää sekä myönteistä että rakentavaa palautetta. Palautteen on syytä olla mahdollisimman konkreettista ja yksinkertaista, jotta kuulijalle ei jää tulkinnanvaraa. Esimerkit auttavat palautteen saajaa ymmärtämään palautetta tarkemmin. Samaa asiaa ei kuitenkaan pidä jäädä jankkaamaan. Hyvä palaute pitää sisällään yleensä myös parannusehdotuksia. Palautteen saaja ja antaja voivat myös miettiä yhdessä, miten parantaa ja kehittää asioita.

Kielteinen palaute on hyvä antaa kahden kesken, jotta palautteen saajalle ei tule kiusallista oloa. Anna palautteen saajalle tilaisuus kysyä ja kommentoida saamaansa palautetta. Vaikka näkemyksenne eroaisivat selvästi toisistaan, yritä pysyä sanojesi takana ja perustella asia hyvin. Pysy rauhallisena. Positiivisen palautteen voi kertoa julkisestikin.

Palautetta annettaessa vahvistava palaute olisi syytä pitää omanaan ja kehittävä palaute omana osanaan. Paljon käytetty hampurilaismalli saa helposti ajattelemaan, että palautteen keskiosassa tuleva kritiikki olisi palautteen ydin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kehut ovat aina tärkeä osa palautetta. Palautetta annettaessa hyvä tapa on myös kysyä palautteen saajan omia kokemuksia tilanteesta. Tällöin hän voi oivaltamalla oppia lisää.

VOIMME ANTAA MONENLAISTA PALAUTETTA, JA KAIKELLA ANNETULLA PALAUTTEELLA ON OMA TARKOITUKSENSA:

• Vahvistavalla palautteella kerromme palautteen saajalle hänen toimintansa positiivista vaikutuksista ja yritämme saada häntä jatkamaan samanlaista toimintaa.

• Kehittävää palautetta annamme, jotta voimme auttaa toista kehittymään ja muuttamaan toimintaansa. Kehittävä palaute antaa mahdollisuuden peilata omaa toimintaa ja nähdä sen vaikutus toisiin.

• Kielteistäkin palautetta pitää toisinaan antaa. Esimerkiksi vahingoittavaan ja ilkeään toimintaan täytyy puuttua. Näissäkin tilanteissa on hyvä muistaa, että teon takana on jonkinlainen tarve, jota tekijä yrittää tyydyttää.

PALAUTTEEN VASTAANOTTAMINEN

Muista, että palaute ei koske sinua itseäsi vaan toimintaasi. Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Se tarjoaa tilaisuuden kehittyä ja oppia. Ota siis saamasi palaute vakavasti. Kysy rohkeasti, ellet ymmärrä tai olet eri mieltä. Pyri selvittämään vaivaamaan jäänyt tilanne. Kiitä ja ole iloinen saamastasi myönteisestä palautteesta.

Palautetta kannattaa myös aktiivisesti pyytää. Toisen mielipiteen avulla voi arvioida tilannetta tai kokemusta paremmin kuin vain oman näkemyksen varassa. Jokaisella on oikeus saada palautetta tekemästään työstä. Kun palautetta saa, se kannattaa painaa mieleen tai kirjoittaa muistiin, jotta sitä pystyy hyödyntämään seuraavalla kerralla. Palaute on yksi tärkeimmistä oppimisen välineistä.

KIITTÄMINEN KANNATTAA

Jokainen meistä ansaitsee kiitosta. Liian usein kiitos jää kuitenkin sanomatta. Johtajana meillä on suuri vastuu siitä, että muistamme antaa kiitosta sinne, mihin kiitos kuuluu, onpa kyse sitten johdettavista, kollegasta, vierailijasta tai huoltajasta. Tällä ei tietenkään tarkoiteta latteita ja merkityksettömiä murahteluja vaan ansaittuja lausahduksia.

Jos saatu palaute herättää tunteita, palautetta ei ole pakko käsitellä heti. Voi sanoa vain ”kiitos” ja palata asiaan sopivana hetkenä.

Ryhmänjohtaja on merkittävässä roolissa muokkaamassa johdettavien käsitystä itsestä. Miten puhut toisille, kuinka käyttäydyt ja millaisiin tekoihin kannustat; se kaikki vaikuttaa johdettaviin. Kiittäminen ja toisen vahvuuksien huomaaminen ja niiden esiin nostaminen tuottavat ainutlaatuista hedelmää. Jos muistamme kiittää, näytämme arvokasta esimerkkiä tuleville johtajille.

Ihmisen mieli on taipuvainen tarttumaan kielteisiin seikkoihin ja harmituksiin. Vaikka päivän aikana tapahtuisi monta onnistumista, on illalla nukkumaan mennessä helposti mielessä se yksi epäonnistuminen. Jos epäonnistuminen on pieni, se tuskin haittaa vielä nukkumista, vaikka mielessä pyöriikin. Jos taas koemme epäonnistuneemme isommin tai kohdanneemme vääryyttä, stressi valtaa mielemme ja uni saattaa jäädä tulematta. Näin voi käydä siitäkin huolimatta, että elämämme on pääosin kunnossa. Kiitoksen tai kehun lausumisella tai erityisesti niiden lausumatta jättämisellä saattaa olla yllättävän suuri merkitys.

Milloin sinä viimeksi sanoit jollekulle ”kiitos”? Mistä asiasta kiitit? Entä milloin itse olet viimeksi saanut kiitosta toiminnastasi?

KIITTÄMINEN ANTAA MYÖS ITSELLE

Kiitollisuus on yhteydessä onnellisuuteen. Kiitollisina ymmärrämme ja huomaamme hyvät asiat, joita ihmiset tekevät toistensa puolesta. Kiitollisuus auttaa myös elämään enemmän tässä hetkessä ja arvostamaan sitä, mitä meillä on.

Ryhmä pitää kiittämisen pikatreffit. Ryhmä jakautuu kahteen sisäkkäiseen piiriin niin, että kullakin osallistujalla on pari. Parit kertovat vuorotellen noin puolen minuutin ajan toisistaan kiitoksen aiheita ja myönteisiä asioita. Kuunteluvuorossa olevan tehtävänä on harjoitella kehun vastaanottamista. Kun kumpikin parista on kertonut kehunsa, vaihdetaan piirissä eteenpäin uuden parin luokse. Näin jatketaan, kunnes koko kierros on käyty. Nämä treffit eivät välttämättä toimi kovin hyvin ensimmäisellä kerralla. Kiittämistä ja kehujen vastaanottamista kannattaa kuitenkin harjoitella ja kokeilla uudestaan useamman kerran.

Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa partioretken, jolla sataa suurimman osan ajasta. Sateesta murehtimisen sijaan voisi keskittyä kiittämään siitä, mikä retkellä on onnistunut. Isot kiitokset ansaitsee varmaankin retken huolto, joka kuljettaa kuivat polttopuut yöpymispaikalle. Ryhmän jäsenille kuuluu kiitos hyvästä asenteesta sateesta huolimatta. Iso kiitos menee myös veljelle, joka pakkasi rinkkaan yllätykseksi suuren karkkipussin vartion kesken jaettavaksi. Kiitoksen voi sanoa myös kotiväelle, joka lupaa ottaa märän teltan kotiinsa kuivatettavaksi. Ajattelemalla ja huomaamalla asioita, jotka ansaitsevat kiitoksen, oma negatiivinen kokemus saattaa muuttua paljon paremmaksi.

KIITTÄÄ VOI KAIKESTA

Kiitos ei kulu. Parhaiten kiitos ohjautuu perille kuitenkin silloin, kun kerrotaan, mistä kiitetään. Silloin kiitetty tietää tarkasti, missä asiassa on onnistunut ja mistä kiitoksensa ansainnut. Tämä kannustaa usein jatkamaan samanlaista positiivista toimintaa.

Kiittää voi niin isoista kuin pienistäkin asioista. Isojen tekojen huomaaminen ja niistä kiittäminen on helppoa. Aivan yhtä tärkeää voi kuitenkin olla kiittää myös pienistä teoista. Monessa ryhmässä on esimerkiksi sellainen jäsen, joka ei malta odottaa vuoroaan, änkeää itsensä tekemään aina ensimmäisenä, ei malta kuunnella ohjeita tai unohtaa siivota omat jälkensä kiirehtiessään jo seuraavaan puuhaan. Usein johtajana muistamme helposti kiittää sitä ryhmän jäsentä, joka jälleen kerran jää siivoamaan toisten jälkiä. Tärkeää on kuitenkin huomata edistymistä ja antaa kiitosta tälle vauhdikkaalle jäsenelle silloin, kun hän sen ansaitsee. ”Kiitos, että maltoit odottaa vuoroasi!” tai ”Kiitos, että siivosit jälkesi!” saattavat muille ryhmän jäsenille tuntua jopa turhilta, mutta tälle yhdelle jäsenelle ne puolestaan saattavat olla hyvin merkityksellisiä sanoja. Ne saattavat kannustaa jatkossakin toimimaan positiivisella tavalla.

MITEN VOI KIITTÄÄ?

Tärkein ja usein helpoin kiittämisen keino ovat sanat. Joskus tilanteeseen sopii parhaiten heti lausuttu ”kiitos”, joskus kiitoksella on enemmän tehoa, kun se sanotaan

Kiitos, että autoit minua siivoamisessa.

Kiitos, että olit tänään niin aktiivinen.

Kiitos, kun jäit odottamaan kaveriasi.

Kiitos hyvistä ideoista.

Iso kiitos sinulle avustasi telttojen kanssa.

Teitpä hyvää ruokaa, kiitos.

jossakin erillisessä tilanteessa, kuten sisaruspiirissä illan päätteeksi.

TAPOJA KIITTÄÄ

KIITTÄÄ VOI ESIMERKIKSI

SEURAAVILLA TAVOILLA:

• juttutuokio kiitoksen kera

• halaus ja muutama sana

• kiitosviesti

• kiitossähköposti

• kehupuhelu

RYHMÄSSÄ

VIERAILLEILLE:

• kiitossähköposti

• yhdessä askarreltu kortti, jossa esimerkiksi piirustus tai valokuva ryhmästä

• yhdessä tehty askartelu

RYHMÄN KESKEN:

• julkinen kehu vaikkapa sisaruspiirissä tai johtajistossa

• kiitoskivi = ryhmän yhteinen ”kivi”, jonka edellinen haltija luovuttaa seuraavalle päätösmenoissa kiitoksen merkkinä jostakin illan/ retken aikana tehdystä teosta

• huuto (partiomainen kiitos, joka sopii erityisen hyvin esimerkiksi esityksille, keittiölle, leirin/retken järjestäjille)

• nimitys tai kunniakirja (esimerkiksi partiovuoden tai leirin päätteeksi ryhmän kivalle kaverille, reippaimmalle rinkankantajalle tai luovimmalle leipurille)

• yhteiset pullakahvit kiitoksena tehdystä työstä

JOHTAJANA ERI

TILANTEISSA

Hyvä johtaja toimii kuin kameleontti. Hän mukauttaa johtamistaan vastaamaan tilannetta, jossa hän toimii. Se ei tarkoita, että johtajan itsensä täytyy muuttua, vaan hänen roolissaan johtajana korostuvat erilaiset asiat. Sudenpentulaumaa johdetaan eri tavalla kuin tarpojavartiota, 50 hengen porukkaa kesäleirillä eri tavalla kuin pienryhmää ja aktiviteetin valintaa eri tavalla kuin väärään junaan joutumisesta selviämistä.

Mieti tilanteita, joissa olet ollut johdettavana. Valitse yksi hyvin johdettu tilanne ja yksi huonosti johdettu tilanne. Mitä niissä tapahtui? Mikä tilanteissa meni hyvin tai huonosti?

JOHTAMISROOLIT VAIHTELEVAT TILANTEEN MUKAAN

Partiossa pyritään kasvattamaan lapsia ja nuoria omatoimisuuteen. Mitä osaavampia, kokeneempia ja vanhempia lapset ja nuoret ovat, sitä enemmän he voivat ja heidän on hyvä tehdä itse. Johtajan rooli painottuu silloin ohjaamiseen ja tukemiseen. Esimerkin tarpojat voivat osallistua tavallisen retken valmisteluihin niin, että johtaja ohjaa ja varmistaa lopuksi, että kaikki on otettu huomioon: retkipaikan valinta, matkan suunnittelu, tarvikkeiden miettiminen ja kokoaminen, ruokalistan tekeminen ja ohjelman valmistelu. Nuoremmilla partiolaisilla omatoimisuutta voivat olla esimerkiksi ohjelman vastuutehtävät, nokkapentuus, seikkailijavartion johtajuus ja tarpojien johtamistehtävät, retken huoltotehtävät, tarvikkeiden tuominen kokouksiin sekä leikin valinta ja vetäminen.

Miten toimisit hyvänä johtajana tässä tilanteessa? Tarpojavartiosi toimii samalla porukalla kolmatta ja viimeistä vuotta ennen samoajiksi siirtymistä. Vartiolaiset ovat osaavia ja kokeneita retkeilijöitä. Olette lähdössä tavalliselle retkelle. Miten suunnittelette retken ja jaatte retkijärjestelyiden tehtävät?

Miten toimisit hyvänä johtajana tässä tilanteessa? Juuri, kun olette tulossa retken kämpälle, saat puhelun ruokia tuovalta johtajapariltasi. Hänen autonsa ja kämpän avaimet sen mukana ovat juuttuneet onnettomuuden aiheuttamaan ruuhkaan. Ette pääse sisään, ja suunniteltu ohjelma ja ruoka viivästyvät. Pakkasta on 25 astetta, ja on jo myöhä ja kaikilla kylmä ja väsyttää. Miten toimit?

Tarpojavartiosi jäsenet ovat innokkaita retkeilijöitä – kunhan kyseessä on päiväretki. Yön yli retkeily ja kotoa poissa oleminen vaikuttavat ylivoimaisilta. Vanhemmat eivät vastusta yöretkeilyä. Miten toimit?

Joskus tapahtuu jotakin äkillistä. Silloin tilanne pitää ottaa nopeasti hallintaan, eikä ole aikaa kysellä kaikkien mielipiteitä tai antaa kokemattomien harjoitella. Joku, mielellään kokenut johtaja, ottaa komennon ja tekee nopeasti päätöksiä. Muut seuraavat hänen määräyksiään. On tärkeää, että komennon ottava johtaja kykenee toimimaan eikä jää mietiskelemään ja punnitsemaan päätöksiä. Jälkeenpäin voidaan huomata, että ne eivät välttämättä olleet parhaita mahdollisia päätöksiä mutta kuitenkin paljon parempia kuin toimimatta jättäminen. Esimerkissä johtaja voisi leikittää osallistujia tai ryhmä voi tehdä tulovalmisteluja, kuten hakea puita ja vettä. Onko mukana yhtään ruokaa, jota voisi valmistaa tai syödä odotellessa? Tapahtunutta kannattaa esitellä seikkailuna eikä harmitella osallistujille. Välillä lasten ja nuorten osaaminen ja valmiudet saattavat olla erilaiset kuin partio-ohjelmassa oletetaan. Aiemmin samanikäisten kanssa menestyksellä tehty ohjelma onkin toiselle ryhmälle liian vaativaa tai liian helppoa. Tarvittavat valmiudet voivat olla konkreettisia taitoja, kuten aiemmassa ikäkaudessa opittu suunnistus, tai henkisiä valmiuksia, kuten uskallus yrittää uusia asioita tai pettymystensietokyky. Yllättäviä valmiuksia voi olla tai puuttua yksittäisiltä ryhmän jäseniltä tai koko ryhmältä. Silloin johtajan ei kannata jäädä tuijottamaan keskimääräisesti kaikille suunnattuja aktiviteetteja tai toiselle ryhmälle sopineita suunnitelmia vaan soveltaa ne kyseiselle jäsenelle tai ryhmälle. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi yön yli kestävä elokuvamaraton kololla. Soveltamisessa on kuitenkin tärkeää muistaa säilyttää alkuperäisen aktiviteetin tavoitteet.

Mikä on paras keinosi innostaa ihmisiä tekemään tylsältä tuntuvia hommia? Laitatko musiikin soimaan, lupaatko leipoa vai uhraudutko itse huolehtimaan kurjista tehtävistä?

Partioon mahtuu myös tylsiä asioita, jotka on vain tehtävä. Huussin tyhjennys, kämpän siivoaminen tai venetalkoot eivät aina houkuttele. Johtajan tehtävä on kuitenkin saada johdettavansa osallistumaan myös näihin töihin. Ryhmän motivointiin voi kokeilla monenlaisia keinoja. Joskus voi tehota se, että johtaja perustelee, miksi jokaisen ryhmän velvollisuutena on huolehtia omasta osuudestaan yhteiseksi hyväksi. Toisinaan paikallaan voi olla luvata pieni palkkio tehdystä työstä vaikkapa herkuttelukerran merkeissä. Usein partiossa viimeistään ryhmän paine saa suurimman osan tarttumaan toimeen. Myös valintamahdollisuus lisää motivaatiota: kaikkien on osallistuttava kämpän Tavoite on, että partiossa kaikki

Mieti tilannetta, jossa olet johtanut ihmisiä. Mikä tilanne oli? Mikä onnistui? Missä jäi vielä parannettavaa?

OHJAAMINEN ON YKSI JOHTAMISEN

VÄLINE

Partiossa pyritään siihen, että lapset ja nuoret oppivat omatoimisiksi, itsenäisiksi ja luottamaan itseensä. Siksi partiossa ryhmänjohtaja paljolti ohjaa toimintaa. Ohjaaminen on yksi johtamisen välineistä, ja sitä käytetään partiossa tietojen ja taitojen kertaamiseen ja vahvistamiseen. Esimerkiksi tarpojat osaavat jo partion perustaidot, mutta nyt taitoja käytetään ryhmän kanssa.

Ohjaaminen on yksi johtamisen väline. Ohjaamisessa pyritään siihen, että ohjattava itse tekee, oppii, miettii ratkaisuja ja päättää. Ohjaaja antaa ohjattavan tehdä itse ja tukee sen verran kuin on tarpeen.

Ohjaaminen on usein vaikeampaa kuin saman asian tekeminen itse. Esimerkiksi ruoanlaitto retkellä hoituu näppärästi johtajavoimin, mutta kolmen seikkailijan ohjaaminen saman ruoan valmistuksessa onkin työlästä, ja ruoka valmistuu hitaammin. Toisaalta sillä tavalla johtajakin on aikanaan oppinut valmistamaan ruokaa. Älä siis masennu, vaikka ohjaaminen tuntuu toisinaan vaikealta.

OHJAAJA VOI TUKEA ESIMERKIKSI

• esittämällä kysymyksiä

• keskustelemalla

• kuuntelemalla

• opettamalla

• neuvomalla

• valmistelemalla

• huolehtimalla kokonaisuudesta

• rajaamalla vaihtoehtoja

• kertomalla omista kokemuksista

• patistamalla

• kannustamalla

• ideoimalla

• tukemalla itsearviointia.

PARTIO - OHJELMAN TOTEUTTAMISESSA TARVITAAN PALJON

OHJAAMISTA:

• taitojen opettelu (esimerkiksi nuotion sytyttäminen, kädentaidot, hiljentyminen)

• johtamistehtävät (nokkapentu, seikkailijavartion vartionjohtaja, tarpojien johtamis- ja vastuutehtävät)

• toimintasuunnitelman tekemiseen osallistuminen

• tarpojien tarppojen suuntausvaihe ja majakan valmistelu

• aktiviteettien, merkkien tai ryhmän nimen valinta

• retken suunnittelu

• retken huolto: lämmitys, ruoanlaitto, siivoaminen

Ohjaaminen ei ole sitä, että tyrkätään liian iso tehtävä kokemattoman hoidettavaksi ilman riittävää tukea. Tehtävän ja tuen pitää olla sopivan kokoisia, jotta ohjattava voi onnistua. Sopiva taso vaihtelee ikäkausien, ryhmien ja yksilöiden välillä. Kokeile oman ryhmäsi kanssa ensin pieniä asioita ja kasvata niitä rohkeasti onnistumisten myötä. Luotsin pestissä on myös paljon ohjaamista.

Ohjaajaa tarvitaan usein erityisesti tukemaan ohjattavaa kokonaisuuden hallinnassa. Hän herättelee ohjattavaa ajattelemaan aikataulua, pitämään tehtävän osuudet tasapainossa ja keksimään ajoissa hoidettavat asiat. Esimerkiksi kun tarpojavartio on tekemässä johtamistehtävänä lippukuntaretken seikkailijoille jätteen lajitteluun liittyvää ohjelmaa, vartionjohtaja varmistaa, ettei tärkeitä asioita jää tekemättä, ja huolehtii, että ohjelma on valmis retkeen mennessä.

OHJAAMISESSA KÄYTETTÄVIÄ

KYSYMYKSIÄ

Kysymykset voivat saada ohjattavan ajattelemaan uusia asioita sekä osoittaa ongelmia ja haasteita.

• Uuden oppiminen ja vanhan kertaaminen

• Mitä tiedätte tästä aiheesta?

• Mitä muistatte tämän tekemisestä viime kerralla?

• Jotain jäi puuttumaan, mitä?

• Kuvitellaan, että meillä on tällainen tilanne/ongelma. Mitä lähdette tekemään?

• Mistä tähän voisi saada tietoa?

• Suunnitteleminen ja valmisteleminen

• Mitä haluatte, että tapahtuu?

• Mikä on tärkeää tässä? Mikä on vähemmän tärkeää?

• Mitä sitten tapahtuu?

• Kuinka paljon aikaa tähän kuluu?

• Entä jos tapahtuu näin, miten sitten toimitaan?

• Suunnitelmasta puuttuu xxx, miten sen kanssa toimitaan?

• Kenelle tämä tehdään? Kuinka monta heitä on? Mitä he tietävät etukäteen? Miten luulette heidän suhtautuvan tähän?

• Pelkään, että voi käydä xxx, kuten minulle kerran. Miten sen voisi välttää?

• Mikä on varasuunnitelma, jos pitää lyhentää tai pidentää, jos sataa tai jos osallistujat eivät innostu?

• Jälkeenpäin arvioiminen

• Mitä tapahtui?

• Mikä onnistui? Minkä olisi voinut tehdä paremmin?

• Miltä teistä tuntuu nyt? Mistä se johtuu?

• Mitä opitte?

• Mitä seuraavaksi tehdään?

ESIMERKKEJÄ OHJAAMISESTA

Mitkä tasot sopivat ryhmällesi nyt? Entä ensi vuonna? Vaikeammat tasot eivät toteudu nuorempien ikäkausien kanssa tai kaikilla ryhmillä, mutta niitä kohti kannattaa pyrkiä. Esimerkiksi seikkailijoiden kanssa johtajan on oltava aina paikalla, vaikka asia jo osattaisiinkin.

Ryhmäläiset laittavat retkellä ruokaa

PALJON TUKEA TARVITSEVA RYHMÄ

Ryhmäläiset toimivat apulaisina ruoanlaitossa ja saavat ohjaajalta pieniä tehtäviä: hae aineet esille, kuori ja pilko porkkanat, kata pöytä.

Ryhmä tekee toimintasuunnitelmaa

Ryhmä valitsee viidestä aktiviteetista toimintasuunnitelmaan kaksi. Johtaja on valinnut vaihtoehdot ja esittelee ne ryhmälle. Keskustelun jälkeen äänestetään niin, että kukin saa antaa kaksi ääntä.

TUKEA TARVITSEVA RYHMÄ

Johtaja käy ryhmän kanssa läpi, mitä tehdään, ja antaa reseptin muistilapuksi. Hän jää keittiöön ja antaa tarvittaessa neuvoja ja patistaa jatkamaan töitä.

Ryhmä valitsee vierailukohteen. Johtaja on ennalta tutustunut kotikunnan matkailusivuihin ja koonnut listan vierailukohteista: nähtävyydet, liikuntapaikat ja luontokohteet. Hän kysyy ensin ryhmän ehdotuksia vierailukohteiksi, joista otetaan esivalintaan sopivat (esim. ilmaiset/ halvat). Sitten hän esittelee oman listansa muut kohteet. Näin saaduista kohteista tehdään esivalinta niin, että kivan kohteen kohdalla nostetaan käsi ylös. Esivalituista kohteista valitaan kaksi kohdetta äänestämällä niin, että kukin saa antaa kaksi ääntä.

Ryhmä tekee vartion viirin

Johtaja suunnittelee viirin ryhmän nimieläimen perusteella, hankkii tarvikkeet ja siivoaa lopuksi.

Johtaja valitsee viirintekotekniikan. Ensimmäisessä kokouksessa ohjaaja antaa ryhmäläisten piirtää viirisuunnitelmia, joista valitaan suosikki. Johtaja hankkii tarvikkeet. Hän ohjaa ryhmäläisiä tekemään loppusiivouksen.

ITSENÄINEN RYHMÄ HYVIN ITSENÄINEN RYHMÄ

Johtaja on hankkinut aineet ja reseptin valmiiksi. Häneltä voi pyytää neuvoa viereisestä huoneesta. Ryhmä valmistaa ruoan itsenäisesti.

Ryhmä on etukäteen päättänyt ruokalajin ja käynyt kaupassa. Johtaja on neuvonut ruokamäärien laskemisessa. Ryhmä valmistaa ruoan itsenäisesti.

Ryhmä valitsee aktiviteetit. Johtaja valmistelee suunnittelutyön tutustumalla ohjelmaan ja valitsemalla ryhmälle sopivia suositeltavia aktiviteetteja. Johtaja esittelee ikäkauden ohjelmamateriaalin ja sen pakolliset ja valinnaiset osat. Johtaja ohjaa aktiviteettien valinnan: ryhmä jakautuu pareiksi, jotka valitsevat kukin yhdestä ohjelman osasta suosikkiaktiviteettinsa. Johtaja auttaa tarvittaessa valinnassa ehdottamalla sopivia aktiviteetteja. Suosikit käydään läpi ja ryhmä valitsee niitä sopivan määrän. Johtaja merkitsee valinnat ylös ja kokoaa niistä toimintasuunnitelman.

Ryhmäläiset miettivät tekniikoita, joilla viirin voisi tehdä. Johtaja antaa vinkkejä. Ryhmäläiset tekevät viirisuunnitelmat ja valitsevat suosikin. Johtajan avulla mietitään, mistä tarvikkeet hankitaan. Ryhmäläiset käyvät hankkimassa tarvikkeet. Johtaja on kololla ja auttaa tarvittaessa.

Ryhmä valitsee aktiviteetit ja kokoaa niistä toimintasuunnitelman. Itsenäisen ryhmän toimintatavan lisäksi ryhmä tekee laput pakollisista aktiviteeteista ja valitsemistaan valinnaisista aktiviteeteista. Ryhmä miettii johtajan avulla puolen vuoden tapahtumat ja merkitsee ne toimintasuunnitelmakalenteriin. Ryhmä kokoaa lappujen avulla toimintasuunnitelmaan, mitä aktiviteetteja missäkin kokouksessa tai muussa tapahtumassa tehdään.

Johtaja antaa vinkkejä tekniikoista, joilla viirin voisi tehdä, ja paikoista, joista tarvikkeita voi hankkia. Ryhmä suunnittelee, tekee hankinnat ja valmistaa viirin itsenäisesti. Johtajalle voi soittaa ja pyytää lisää neuvoja.

SAMANIKÄISIÄ JOHTAMASSA

Aina johtaja ei ole johdettaviaan vanhempi. Samoajat johtavat usein toisiaan samoajavartion kokouksissa ja retkillä, mikä voi olla vaikeampaa kuin nuorempien johtaminen. Lippukunnan yhteisissä tapahtumissa nuoren johtajan alaisuuteen kuuluu välillä kokeneempia ja vanhempia partiolaisia. Se voi tuntua oudolta ja vaikealta, ja itseluottamus voi olla kovilla.

Johtajuus on rooli, jonka otamme tai saamme joissain tilanteissa. Joskus taas olemme johdettavia: vartiolaisia, oppilaita, lapsia. Johtajan rooli antaa meille oikeuden johtaa tilannetta, ja muiden tulee ottaa sillä kerralla osallistujan rooli. Seuraavalla kerralla roolit voivat olla toisinpäin. Kaikki eivät valitettavasti osaa ottaa osallistujan roolia tai ymmärrä puuttuvansa asioihin, jotka kuuluvat johtajalle. Siitä voi yrittää sanoa kahden kesken tai pyytää vaikkapa luotsia sanomaan.

Joskus omassa samoajavartiossa ohjelmaa ei saada toteutettua, kun muu ajanvietto houkuttaa enemmän. Silloinkin luotsi voi auttaa. Vartio voisi sopia yhteisesti sopivan määrän ohjelmakokouksia ja sopivan määrän ajanviettokokouksia. Ohjelmakokoukset kannattaa jakaa niin, että kaikki ovat vuorollaan johtajia ja näkevät etukäteen vaivaa ohjelmasta ja haluavat sen toteutuvan.

PARIN KANSSA JOHTAMASSA

Partiossa tavoite on, että kenenkään ei tarvitse johtaa yksin. Parijohtajina voivat toimia kaksi tasavertaista johtajaa tai kokenut ja aloitteleva johtaja. Jälkimmäisessä tapauksessa kokenut johtaja kantaa suuremman vastuun kouluttaen samalla kokemattomampaa johtajapariaan.

Parin kanssa yhdessä johtaminen helpottaa molempien urakkaa, kunhan yhteisestä työnjaosta on sovittu ja tehtävät jakautuvat tasapuolisesti. Tapoja johtaa yhdessä on useita:

• Kaikki suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä.

• Suunnittelu tehdään yhdessä ja kokousten toteutuksesta vastataan vuorotellen.

• Suunnittelu tehdään yhdessä ja kokousten osien toteutuksesta vastataan vuorotellen.

• Suunnittelua ei tehdä yhdessä, vaan ensimmäinen kantaa suuremman vastuun ja toinen toteuttaa sitä.

• Sovittuna jaksona yksi johtaja hoitaa suunnittelun ja toinen osallistuu vain kokousten vetämiseen.

Millainen työnjako sinulla ja johtajaparillasi on?

• Onko se tasapuolinen?

• Onko asioita, joista vain toinen huolehtii? Miten olette päätyneet siihen? Oletteko molemmat tyytyväisiä työnjakoon?

• Jos sinulla on kokeneempi pari, miten huolehdit osaltasi siitä, että pääset kehittymään?

• Jos sinulla on kokemattomampi pari, miten huolehdit osaltasi siitä, että hän pääsee kehittymään?

Tärkeää on varata aikaa yhteiselle suunnittelulle, jotta kumpikin tietää, missä mennään ja mitä tapahtuu. Suunnittelun aikana on hyvä yhdessä sopia, mikä tehtävä on kummankin vastuulla. Etukäteen tapahtuva yhteissuunnittelu vie aikaa, mutta se säästää aikaa lähempänä kokoontumisia.

Varsinaisen kokoontumisen ohjelmasuunnittelun lisäksi johtajaparin on hyvä miettiä, miten toimitaan erilaisissa ryhmän arkeen kuuluvissa tilanteissa, kuten silloin, kun ilmenee erimielisyyksiä tai ryhmässä on levottomuutta. Usein käy niin, että esimerkiksi komentaminen jää vain toisen johtajan vastuulle. Johtajaparin kannattaa keskustella etukäteen, sopiiko toimintamalli molemmille. Tarvittaessa pari palaa kokouksen jälkeen työnjakoon ja pohtii parannuksia toimintatapoihin tuleville kerroille. Johtajilla voi olla erilaisia vahvuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka voivat toimia pohjana tasapuoliselle työnjaolle.

ERI-IKÄISIÄ SAMASSA RYHMÄSSÄ

Eri lippukunnilla on erilaisia perinteitä ryhmien kokoamisessa. Toisissa lippukunnissa kokoonnutaan niin kutsutuissa klimppiryhmissä, joissa kaikki ryhmän jäsenet ovat samanikäisiä. Toisissa lippukunnissa taas käytössä ovat putkiryhmät, joihin tulee vuosittain uusia nuorempia jäseniä vanhempien siirtyessä seuraavaan ikäkauteen.

Kun samassa ryhmässä on eri-ikäisiä jäseniä, on johtajan hyvä ottaa tämä huomioon ohjelman suunnittelussa. Jos ryhmällä on kaksi tai useampi johtaja, kannattaa ryhmä jakaa kahteen osaan koulutuksien ajaksi. Tällöin sama asia voidaan opettaa kahdella eri vaikeustasolla. Jos esimerkiksi retkikeittimen käyttö on osalle ryhmästä jo tuttua, voivat he harjoitella keittimen kokoamista silmät kiinni tai yhdellä kädellä muiden harjoitellessa tavallista kokoamista. Ryhmän vanhempia jäseniä voi käyttää myös apujohtajina.

HUOLTAJIEN KOHTAAMINEN

Parhaimmillaan ryhmäläisten huoltajat ovat loistava tuki ryhmälle. Huoltajat ovat mukana silloin, kun heitä tarvitaan, mutta osaavat myös pysytellä sivussa.

Huoltajien kohtaaminen voi tuntua jännittävältä. Silloin voi hyvin pyytää kokeneemman johtajan apua. Huoltajien kanssa asioimisen voi jopa sopia kokeneemman johtajan tehtäväksi työnjaossa.

Johtajalle huoltajat ovat tärkeä tietolähde ryhmäläisiin liittyen. Erityisesti ryhmätoiminnan alussa johtajan on hyvä luoda toimivat suhteet huoltajiin. Partio nuorine johtajineen ja haastavine maastoreissuineen ei välttämättä ole huoltajille tuttu toimintamuoto, joten johtajan kannattaakin panostaa hyvään tiedottamiseen. Erilaisten sähköisten viestien lisäksi kannattaa panostaa henkilökohtaisiin tapaamisiin. Huoltajien kanssa voi jutella, jos he tuovat lapsiaan koloiltoihin tai retkille. Vanhempainilta kerran vuodessa on myös hyvä ajatus toimivan yhteistyön kannalta. Vanhempainiltaan voi pyytää avuksi luotsin tai muun kokeneemman johtajan. Samalla huoltajat näkevät, että nuori johtaja ei ole yksin pestissään, mikä vähentää usein heidän huoltaan. Vanhempainillassa on mahdollista kertoa

tarkemmin leirien ja retkien sisällöistä esimerkiksi kuvien avulla, mikä voi myös hälventää huoltajien turhia pelkoja. Huoltajat voivat auttaa monessa asiassa. Ryhmä voi saada heidän avullaan kyytejä eri kohteisiin, apua varainhankintaan tai asiantuntijoita kokouksiin. Tärkeää on muistaa aina kiittää avusta. Joskus ryhmä voi myös piipahtaa jonkun ryhmäläisen kotona. Siellä voi esimerkiksi järjestää leivontaillan tai toteuttaa talkootempauksen.

On hyvä muistaa, että johtajan tapaan huoltajat haluavat lapselleen hyvän kokemuksen harrastuksesta. Huoltajat ovat usein huolissaan lapsensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, vaikka siihen ei olisikaan mitään syytä. Tällöin he myös voivat joskus ilmaista asiansa jyrkästi tai tylysti. Kun yrittää ymmärtää heidän näkökulmansa toimia lapsensa parhaaksi, viestin sisältö alkaa tuntua lievemmältä.

Parasta huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä on, että he tuntevat lapsensa parhaiten. Huoltajien avulla opit tuntemaan ryhmäsi jäsenet kunnolla ja osaat siten paremmin suhtautua ryhmääsi. Sen myötä myös ryhmä oppii tuntemaan ja luottamaan sinuun.

JOHTAJAKSI VANHEMPIEN

JOHTAJIEN JOUKKOON

Johtajatehtävään tarttumisen myötä saat kollegoiksesi pienemmän tai suuremman joukon vanhempia ja mahdollisesti myös kokeneempien johtajia. Uuteen porukkaan liittyminen voi tuntua jännittävältä, ja joskus voi myös tuntua siltä, että sinua ei oteta heti mukaan ryhmään. Jotta pääset mahdollisimman hyvin osaksi johtajayhteisöä, kannattaa poimia seuraavista vinkeistä sinulle osuvimmat:

• Hakeudu muiden seuraan.

• Ole aktiivinen ja innostunut.

• Kuuntele ja kysele.

• Kerro rohkeasti myös omat ideasi ja ajatuksesi.

• Älä lannistu, vaikka sinun ideoitasi ei heti huomioitaisi.

• Ennen kaikkea muista itse, että teet tärkeää työtä ja olet tärkeä osa johtajistoa.

MONINAISUUS PARTIOSSA

Partio on harrastuksena avointa kaikille, mikä tarkoittaa sitä, että partion toiminnassa ja päätöksenteossa noudatetaan yhdenvertaisuuden periaatetta. Siihen kuuluvat esimerkiksi kieleen, kulttuuriin, uskontoon sekä vakaumukseen liittyvä yhdenvertaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Nämä periaatteet on kirjattu Suomen Partiolaisten peruskirjaan, ja niitä tulee jokaisen lippukunnan noudattaa.

Partio pyritään saamaan sellaistenkin ihmisten ulottuville, joiden kynnys osallistua harrastustoimintaan on tavallista korkeammalla. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset nuoret, erityisestä tuesta hyötyvät ihmiset (muun muassa sisupartiolaiset) ja vähävaraisista perheistä tulevat lapset harrastavat tavallista vähemmän. Harrastamista vähentää myös se, että eivät vanhemmat itse ole harrastaneet tai perheessä ei ole harrastamisen kulttuuria.

Kaikissa lippukunnissa ja partioryhmissä on hyvä keskustella siitä, miten jokaisella on mahdollisimman tervetullut olo partiossa. Yhdenvertaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki tekevät asiat samalla tavalla, vaan sitä, että jokainen saa yhtä hyvän kokemuksen.

Moninaisuuden huomioimiseen partiossa on olemassa paljon tukimateriaalia ja koulutuksia. Parhaiten tietoa jokaisen henkilökohtaisista tarpeista saa kuitenkin kysymällä ryhmäläiseltä itseltään tai tarvittaessa hänen huoltajaltaan.

ASIOITA, JOTKA MAHDOLLISTAVAT PARTIOSSA MUKANA OLEMISEN:

• Kaveri otti minut mukaan retkelle.

• Näin somessa mainoksen.

• Osallistuimme perheenä toimintaan.

• Ryhmänjohtajani osasi huomioida erityistarpeeni.

• Jäsenrekisterin käyttö opastettiin kädestä pitäen.

• Kuulin jäsenmaksuvapautuksesta ja sain ohjeet, kuinka sitä haetaan.

• Osallistuin avoimelle retkelle.

Mitä asioita teidän lippukunnassanne on tehty, jotta mahdollisimman monen olisi helppo tulla mukaan toimintaan? Entä miten sinun ryhmässäsi toimitaan? Onko johtamaasi ryhmään helppo liittyä?

ASIOITA, JOTKA ESTÄVÄT PARTIOSSA MUKANA OLEMISEN:

• Kukaan ei ikinä kertonut partiosta eikä pyytänyt mukaan.

• Ei ole paikkoja, joihin voisin mennä kokeilemaan partioharrastusta.

• Lippukuntaan ei mahdu uusia jäseniä.

• Vanhempani eivät päästä minua retkelle yöksi ilman aikuisia.

• En osaa käyttää tapahtumien ilmoittautumisjärjestelmää.

• Partio on liian kallis harrastus perheellemme.

• Pelkään, etten saa olla oma itseni partiossa.

Ovatko kaikki sukupuolet partiossa samanarvoisia? Kuka tiskaa omassa lippukunnassasi useimmin? Ketkä pystyttävät teltat? Kenen vastuulla on huolehtia nuotiosta? Onko ryhmänvetäjinä enemmän tyttöjä vai poikia?

JOKAINEN IHMINEN ON ERITYINEN

Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja se on suuri rikkaus. Joku on hiljainen, toinen ujo, kolmas vilkas, ja neljäs hakee rajojaan. Johtajan tehtävänä on yrittää löytää sellaisia toimintamalleja, jotka ottavat kaikki osallistujat yksilöinä huomioon.

Tärkein väline jokaisen huomioimiseen yksilönä on kohtaaminen. Johtajan on varattava riittävästi aikaa, jotta hän ehtii havaita ja huomioida jokaisen ryhmän jäsenen. Kohtaaminen voi olla esimerkiksi kuulumisten kysymistä, vaatteen kehumista tai mielipiteen tiedustelua, siis jotakin sellaista, josta jää ryhmäläiselle positiivinen olo. Kannustaminen tukee jokaisen itsetuntoa.

Taitava johtaja osaa korostaa jokaisen positiivisia puolia. Toteamalla ryhmässä ääneen, miten joukon hiljaisin onnistui mainiosti tehtävän tekemisessä tai miten porukan vilkkain oli nopein toteuttamaan sovitun asian, johtaja luo ilmapiiriä, jossa myös ryhmäläiset heräävät huomaamaan toistensa vahvuudet. Tämä auttaa ryhmää huomaamaan, miten jokaista ryhmän jäsentä tarvitaan.

Pakottamalla ei pääse pitkälle. Johtajan tehtävänä on kunnioittaa jokaisen persoonallisuutta. Esimerkiksi ujoa henkilöä on turha painostaa esiintymään yksin eikä vilkkaan ihmisen paikoilleen pakottamisesta ole usein kuin haittaa. Johtajan tehtävänä onkin tunnistaa jokaisen ryhmäläisen tarpeet ja pyrkiä vastaamaan niihin parhaansa mukaan. Yksilölliset piirteet voi tarvittaessa huomioida myös toiminnan suunnittelussa ja erityisesti ryhmiin jakamisessa, jolloin erityyppiset ihmiset pystyvät parhaimmillaan tukemaan ja kannustamaan toisiaan huimiin suorituksiin.

Muista, että olet ryhmäläisillesi esimerkki niin hyvässä kuin pahassa. Mieti siis tarkoin, miten sanasi ja tekosi vaikuttavat. Älä käytä valtaasi ja saamaasi ihailua väärin ja oman etusi ajamiseen. Vaikka koet jonkun asian hyväksi, ei ryhmäläistesi tarvitse sitoutua siihen. Älä aseta ryhmäläisiä eriarvoiseen asemaan sen mukaan, kuinka he noudattavat esimerkkiäsi vaikkapa maailmankatsomuksen, ruokavalion, muiden harrastusten, ulkonäön tai varusteiden suhteen, vaan kunnioita jokaisen valintoja.

RYHMÄNJOHTAJIEN MONINAISUUSLUUPPI

Partiotoiminnan perusperiaatteena on, että jokainen on tervetullut mukaan. Lippukunnan johtajisto on vastuussa siitä, että jokainen voi osallistua yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta viikkotoimintaan, tapahtumiin ja leireille. Johtajien on tiedostettava lippukunnan jäsenten moninaisuus. Moninaisuudella tarkoitetaan ihmisten välisiä eroja muun muassa terveydentilaan, kieleen, uskontoon, seksuaalisuuteen ja sosioekonomiseen asemaan liittyen. Emme voi aina etukäteen varmistua esimerkiksi kaikkien osallistujien kyvystä liikkua ja osallistua toimintaan (esimerkiksi jollekin voi sattua onnettomuus tai jonkun perheenjäsen käyttää pyörätuolia). Seuraavan testin avulla voit tarkastella toimintasi saavutettavuutta. Muista, että myös avoimella asenteella ja halulla pohtia omaa ja lippukunnan toimintaa pääsee jo pitkälle.

TEHTÄVÄ

KYLLÄ EI VIELÄ

Lippukuntamme johtajisto on avoin moninaisuudelle.

Puhumme toisillemme ja toisistamme arvostavasti ja selkeästi. Toivotamme jokaisen tervetulleeksi sellaisena kuin hän on.

Olemme keskustelleet siitä, ettei toiminnassamme ole kirjoittamattomia sääntöjä tai tapoja, jotka vaikeuttavat jonkun osallistumista.

Johtajina tiedostamme, että harrastamista tai mukana olemista haittaavat ominaisuudet ja olosuhteet (esim. yksinäisyys, vähävaraisuus) eivät näy ulospäin.

Tiedämme, mistä saamme tarvittaessa apua moninaisuuteen liittyviin asioihin.

Olemme uteliaita ja kysymme apua kokeneemmilta.

Lippukunnassamme on käytössä ja kaikkien tiedossa retkimaksuvapautus tai -alennus sitä tarvitseville. Ohjeet sen hakemiseen ovat jokaisessa retkikirjeessä.

Lippukunnallamme on lainavarusteita, joita voidaan lainata niitä tarvitseville. Mahdollisuudesta lainata varusteita ilmoitetaan retkikirjeessä.

Tiedän lippukuntamme turva-aikuisen.

Huomioimme esteettömyyden, kun varaamme retkipaikkaa tai tilaa lippukunnan tapahtumille. Kerromme tapahtumien ja kolon esteettömyystiedot osallistujille.

Teemme parhaamme, jotta jokainen tulee ymmärretyksi ja ymmärtää meitä. Olemme valmiita myös oppimaan uutta, esimerkiksi tukiviittomia ja partiosanastoa englanniksi.

Lippukunnassamme jokaisella on mahdollisuus kehittyä ja löytää sopiva pesti. Tiedostamme, että kaikki eivät ymmärrä partioslangia.

Jos lippukuntalainen tarvitsee avustajaa, avustaja on tervetullut kokouksiin ja tapahtumiin.

MITEN SEURAAVAT ASIAT TOTEUTUVAT OMASSA RYHMÄSSÄSI JA LIPPUKUNNASSASI?

ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAT LAPSET

JA NUORET

Suomessa on paljon eri tavoin erityisiä lapsia. Erityistä tukea voi tarvita, kun kasvussa, kehityksessä tai oppimisessa on vaikeuksia vamman, sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi.

Yleisimmin erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ongelmat liittyvät kielelliseen kehitykseen, lukemaan oppimiseen ja tarkkaavuuden ja oman toiminnan ohjaamisen ongelmiin. Jokainen lapsi ja nuori on kuitenkin omanlaisensa.

Jokainen meistä hyötyy positiivisesta palautteesta. Erityisen tärkeää se on sellaisten lasten ja nuorten kohdalla, jotka saavat sitä vähän esimerkiksi koulussa. Joskus muille tavalliset asiat ovat toiselle saavutuksia, esimerkiksi ohjeiden kuunteleminen paikallaan.

Kielenkehityksen häiriöt

HAASTE

Vaikeudet kielenkehityksessä näkyvät esimerkiksi siten, että henkilön on vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta. Hänen saattaa olla vaikea myös tulkita eri äänensävyjä tai ymmärtää kielikuvia.

JOHTAJAN TOIMINTA

Johtaja voi helpottaa kielenkehityksen vaikeuksista kärsivän osallistumista huolehtimalla siitä, että käyttää selkeää kieltä. Myös näyttäminen ja partiolle tyypillinen tekemällä oppiminen tukevat ymmärtämistä ja oppimista.

Tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden haasteet

Keskittyminen on ajoittain kaikille vaikeaa, ja monet ovat aktiivisia ja touhukkaita. Tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden ongelmista puhutaan silloin, kun ongelmat ovat pitkäaikaisia ja näkyvät lähes kaikkialla, missä henkilö viettää aikaansa. Toimintahäiriön vaikutuksesta aivot eivät kykene sulkemaan pois epäolennaista informaatiota, vaan eri suunnista tulevat ärsykkeet häiritsevät lasta tai nuorta koko ajan.

Johtaja voi helpottaa tarkkaavuuden ja toiminnan ohjauksen vaikeuksia tulevien tapahtumien ennakoinnilla, johdonmukaisuudella ja tehtävien pilkkomisella pienempiin osiin. Selkeät ohjeet odotuksista ja tietoinen palaute onnistumisista tukevat toimintaa. Myös rutiineilla on suuri merkitys.

Haasteet mielen hyvinvoinnissa, esimerkiksi masennus, heikko itsetunto ja ahdistus

HAASTE

Moni lapsi ja nuori kärsii masennuksesta, itsetunto-ongelmista ja ahdistuksesta, mikä saattaa näkyä myös partiossa.

JOHTAJAN TOIMINTA

Jos lapsi tai nuori haluaa kertoa ajatuksistaan, on johtajan varattava tälle aikaa. Partiossa meidän ei tarvitse olla mielenterveyden ammattilaisia, mutta meidän pitää osata ohjata avuntarvitsija eteenpäin ja esimerkiksi puhumaan huoltajilleen.

Jos lapsi tai nuori kertoo itsetuhoisuudesta tai päihteiden käytöstä, pitää siitä aina olla yhteydessä lapsen huoltajaan.

Tyypillistä on, että masentunut lapsi jää pois harrastuksista.

Tärkeää on, että johtaja on ryhmäläisen jäädessä pois harrastuksesta yhteydessä partiolaiseen tai hänen huoltajaansa ja kysyy poissaolosta ja kertoo, että ryhmäläistä on kaivattu. Tärkeää on myös ottaa ilolla vastaan partioon takaisin palaava.

Johtajan tärkein tehtävä on kannustaa ja kehua aidosti lasta ja nuorta hänen onnistumisistaan.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat saattavat ilmetä esimerkiksi aggressiivisuutena tai toisten kiusaamisena – kaiken kaikkiaan ongelmina kaverien kanssa.

Ryhmässä toimiminen voi myös olla haastavaa, jos lapsi tai nuori ei osaa tulkita muiden viestintää.

Partiossa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja väkivallalle. Johtajan on puututtava jokaiseen kiusaamis- ja väkivaltatilanteeseen jämäkästi.

Myös sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteita omaavaa hyödyttävät selkeät ohjeet ja rutiinit. Johtajan on myös syytä varautua selittämään auki ristiriitatilanteita ja tekemään näin näkyväksi toisen ihmisen näkökulmaa.

Tarvitsipa ryhmäläinen minkälaista erityistä tukea tahansa, auttavat häntä selkeät rutiinit toiminnassa. Omatoimisuuden tukeminen ja osallistuminen aivan tavalliseen toimintaan, kuten partioon, auttaa erityislapsia ja -nuoria löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa kaikkien muiden tapaan.

Tärkein johtajan informaatiolähde liittyen jokaiseen ryhmäläiseen ovat tämän itsensä lisäksi huoltajat, sillä huoltajat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Aina huoltajat eivät ole halukkaita kertomaan lapsensa erityistarpeista. Kysymällä kodeista tuttuja toimintatapoja kohteliaasti on kuitenkin mahdollisuus saada ne osaksi partioarkea. Hyvä tapa on esimerkiksi kertoa omasta havainnoista (”Huomasin, että Villen on vaikea olla aloillaan…”) ja kysyä, miten kotona toimitaan vastaavissa tilanteissa (”… ja mietin, auttaako häntä pyöritellä kotona jonkinlaista tavaraa käsissään silloin, kun on aika keskittyä johonkin kuuntelutehtävään.”).

Johtajan ei tarvitse olla lasten ja nuorten erityistarpeiden asiantuntija. On täysin hyväksyttyä sanoa, etteivät omat tiedot ja taidot riitä erityistarpeita vaativan ryhmäläisen johtamiseen. Ratkaisuna voi tällöin olla esimerkiksi toisen johtajan pestaaminen, henkilökohtaisen avustajan pestaaminen kyseiselle ryhmäläiselle tai hänen ohjaamisensa toiseen ryhmään tai muuhun harrastukseen. Tärkeää on, että haasteista puhutaan ryhmässä ääneen niin muiden johtajien kuin ryhmäläisen huoltajan kanssa. Parhaimmat ratkaisut löytyvät usein yhdessä pohtien.

RYHMÄN MOTIVOINTI

JA INNOSTAMINEN

Aina ei huvita tai kiinnosta. Motivaation ajoittainen puute on ihan normaalia. Hyvä johtaja kuitenkin tietää, millä ryhmän saa motivoitua ja innostettua eteenpäin. Tämä on tärkeää, sillä jos motivaation puute jatkuu, vaikuttaa se helposti jokaiseen ryhmän jäseneen.

Jokainen meistä motivoituu eri asioista. Se, mikä motivoi yhtä, ei motivoi toista. Johtajan tehtävänä on tuntea ryhmäläisensä, jotta hän pystyy tuomaan ryhmän toimintaan kaikkia motivoivia tekijöitä.

Miten sinua on kannustettu haastavaan tehtävään kotona, koulussa tai partiossa?

MOTIVAATIOTA LISÄÄVIÄ TEKIJÖITÄ

Eri asiat motivoivat eri ihmisiä. Nämä asiat voivat tuoda lisää motivaatiota partiokokoontumisiin:

• JOHTAJAN ESIMERKKI: Johtajan oma tapa toimia tarttuu. Kun johtaja on innostunut, tarttuu sama asenne helposti myös ryhmäläisiin.

• RYHMÄ JA KAVERIT: Hyvässä seurassa viihtyy. Hyvä yhteishenki ja ryhmän aidosti tarjoama tuki ovat erinomaisia motivaation lähteitä.

• YHDESSÄ PÄÄTTÄMINEN: Asiaan, johon on saanut itse vaikuttaa, on helpompi sitoutua kuin ylhäältä tulleeseen käskyyn.

• PALKITSEMINEN : Partiossa palkkioita tehdystä työstä ovat muun muassa merkit. Nyyttärit, leffaillat tai erikoisretket ovat hyviä kannustimia, joiden avulla osa ryhmäläisistä voi viihtyä partiossa entistä paremmin.

• ONNISTUMISTEN HUOMIOIMINEN : Tunnustuksen saaminen tehdystä työstä motivoi ketä tahansa. Kun johtaja kiittää tai kehuu, innostaa se osallistumaan ja tekemään jatkossakin.

• LUOTTAMUS : Kun sinuun luotetaan, motivoi se myös tekemään. Johtaja, joka jatkuvasti varmistelee ja tekee itse, ei pidemmällä tähtäimellä saa ryhmää pysymään motivoituneena.

• MAHDOLLISUUS KEHITTYÄ: Haasteiden puute ja samojen tehtävien toistaminen laskevat motivaatiota nopeasti. Johtajan tehtävänä on mahdollistaa ryhmäläisten kehittyminen ja uuden kokeileminen.

• VIESTINTÄ : Kun asioista kerrotaan ajoissa ja niihin voi halutessaan myös itse vaikuttaa, niihin sitoutuminen vahvistuu. Aina pitää olla myös tilaa kysymyksille ja palautteelle.

• KILPAILULLA MOTIVOIMINEN : Moni pitää pienestä kilpailusta. Lippukunnan ryhmien välinen kilpailu, oman ryhmän sisäinen kisailu tai valtakunnalliset kampanjat voivat oikein käytettyinä kannustaa sitoutumaan toimintaan aivan uudella innolla.

• AVOIMUUS JA RENTOUS : Johtajallakin on välillä huonoja päiviä. Kun johtaja näyttää, että välillä hänkin on väsynyt tai tekee virheitä, uskaltavat ryhmäläisetkin olla paremmin omia itsejään. Välillä on myös hyvä tehdä ja puhua jotain ihan muuta kuin perinteisiä partioasioita.

• TAVOITTEEN KIRKASTAMINEN : Moni meistä toimii parhaiten silloin, kun tekemisellä on jokin kunnollinen tavoite. Johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että jokainen ryhmässä tietää, miksi asioita tehdään.

• HAASTEEN TARJOAMINEN : Haasteella motivoimiseen pitää liittyä nimensä veroisesti vähän normaalia haastavampi muttei saavuttamattomissa oleva tavoite.

• SOPIVAN KOKOISET TEHTÄVÄT : Johtajan tehtävänä on antaa ryhmäläisille tehtäviä, jotka on mitoitettu heille sopiviksi. On tärkeää, että ryhmäläiset saavat onnistumisen kokemuksia.

MOTIVAATIOPULA RYHMÄSSÄ

Johtajan työ on välillä rankkaa ja yksinäistä. Vastuu kokouksista ja retkistä vie voimat, jos ei välillä pääse myös itse vain osallistumaan. Paras keino välttää ylirasittuminen on se, ettei kerää itselleen liikaa tehtäviä. Parempi on tehdä yksi homma hyvin kuin useampi huonosti. Moni partiolainen innostuu, kun pääsee tekemään asioita muiden kanssa.

Motivaatiopula voi iskeä yhtä lailla myös ryhmäläisiin. Johtajan tehtävänä on tällöin selvittää, mitä motivaatiopulan takana piilee. Syyn löytäminen motivaation laskulle ei ole helppoa, ja usein kyse onkin useamman syyn yhdistelmästä. Jos ryhmäläinen pystyy määrittelemään syyn motivaatiopulalleen, pystyy johtaja puolestaan mahdollisesti poistamaan tai ainakin pienentämään innostuksen estävää tekijää. Ratkaisuja kannattaa pohtia yhdessä ryhmän kanssa. Luotsilta tai muilta johtajilta kannattaa myös pyytää apua.

Joskus on paikallaan myös tunnustaa se, että kaikki eivät harrasta partiota lopun ikäänsä. On hyväksyttyä tunnustaa saaneensa partiolta kaiken sen, mitä haluaa, ja suunnata uusiin haasteisiin ja harrastuksiin. Johtajan tehtävänä on kunnioittaa tällaista päätöstä, olipa kyse sitten omasta, kollegan tai ryhmäläisen päätöksestä.

Se, mikä tuo motivaatiota toiselle, ei aina toimi toisella. Seuraavaan listaan on poimittu erilaisia motivaationparannuskeinoja. Valitse niistä itsellesi parhaiten sopivat tai kirjoita lisää.

• muiden ihmisten tapaaminen ja kokemusten vaihtaminen joko lippukunnan johtajistossa, piirin tapahtumissa tai valtakunnallisissa kohtaamisissa

• lippukunnan johtajariennot, joita voit myös itse järjestää

• erilaiset koulutukset

• johtajakollegan pestaaminen vastuuta ja tehtäviä jakamaan

• lippukunnan aikuinen tuki (luotsi, ohjelmajohtaja, lippukunnanjohtaja tai muu vastaava)

• erilaiset partiomediat

• elämä partion ulkopuolella

Nakki on tarpojaluotsi. Hänen luotsattavat vartionjohtajansa kertovat, että lippukunnan vartioissa on motivaatio-ongelmia eivätkä he tiedä, mitä tehdä. Nakki kutsuu koolle vartionjohtajaneuvoston, jossa mietitään yhdessä, mitä tehdä vartiolaisten ja vartioiden ongelmien suhteen. Keksitkö itse lisää keinoja?

MOTIVAATIOPULAN SYITÄ RATKAISUEHDOTUKSIA

KAVERIEN PUUTE

• vartion ryhmähengen kehittäminen

• oma kaveri, joka haluaa tulla partioon

• kaverikokous, johon saa tuoda kaverin

• yhteistyö lippukuntien kanssa, joista löytyy hengenheimolaisia

AIKAPULA MUIDEN HARRASTUSTEN VUOKSI

AIKAPULA KOULUN TAKIA

• Pidetään kokoukset kahden viikon välein.

• Pidetään kokoukset kahden viikon välein. Jos koulumatkat ovat pitkät, voisiko kokouksia pitää koululla, sen lähellä tai bussissa?

MIELENKIINTOISEN TEKEMISEN PUUTE

HUOLTAJIEN PAINOSTUS TAI VASTAAVASTI HUOLTAJIEN MIELENKIINNON PUUTE

KIINNOSTUKSEN MENETTÄMINEN PARTIOTA KOHTAAN

• Vartio otetaan mukaan suunnittelemaan toimintaa.

• Luotsi ja vartionjohtaja keskustelevat yhdessä huoltajan kanssa.

• Järjestetään repäisevä, elämyksellinen selviytymisretki, jolla pärjäämisestä voi olla ylpeä ja josta on hienoa kertoa muillekin kavereille.

JOHTAMISEN HAASTEET

Vaikka johtamiskokemusta olisi takana vuosia ja suunnittelutyö tehty tarkasti, tulee ryhmänjohtajana vastaan haastavia tilanteita. Omilla valinnoilla ja ratkaisuilla haasteita pystyy usein kuitenkin lieventämään.

Haastavia asioita kohdattaessa tärkeintä on muistaa, että kukaan meistä ei ole yksin. Jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus pyytää apua, kun omat keinot eivät tunnu riittävän. Apua voi löytää monesta paikasta, esimerkiksi luotsilta, ohjelmajohtajalta, kokeneemmilta ryhmänohjaajilta, ryhmäläisten tai omilta huoltajilta tai kavereilta. Tärkeintä on, että kysyy, sillä apua ja tukea ei voi saada, jos haaste ei ole kenenkään muun kuin sinun tiedossa.

Seuraavissa kappaleissa tuodaan esille muutamia yleisimpiä ryhmässä toimimisen haasteita ratkaisuehdotuksineen. Jokainen tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen; se, mikä toimii toisaalla, ei välttämättä toimi juuri tällä kertaa. Vinkkejä voi ja kannattaa soveltaa. Niitä voi käyttää joissakin tapauksissa myös ennakoivasti, jotta ongelmatilanteita ei pääse edes syntymään.

VILLIÄ MENOA

Kun koolla on monta vauhdikasta lasta ja nuorta, voi meno äityä helposti turhan vauhdikkaaksi. Tällöin johtajan ohjeet jäävät kuulematta ja hyvät suunnitelmat toteutumatta. Ennakointi ja totutut rutiinit ovat parhaita keinoja siihen, ettei meno muutu villiksi. Kokouksen aloitus sekä siirtymät eri tekemisistä toisiin ovat hetkiä, jolloin levottomuus helposti iskee.

Milloin viimeksi tarvitsit apua johtamiseen? Pyysitkö sitä?

MENOA RAUHOITTAVIA KEINOJA

Tutut rutiinit

Rutiinit tuovat osallistujille turvallisuudentunteen. Ne myös auttavat osallistujaa ennustamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin osallistujan on helpompi siirtyä ohjelmassa eteenpäin. Rutiineja voivat olla esimerkiksi: - alkupiiri, josta kokous aina alkaa - toistuva rakenne koloillan ohjelmassa (alkumenojen jälkeen ulos leikkimään, sitten kokouksen aihe, lopussa leikkejä ja loppumenot) - vakituiset paikat ihmisille ja asioille (esimerkiksi sisään mentäessä istutaan aina tietylle matolle)

- kokouksen ohjelman kertominen aloitusmenoissa ◦ samankaltaisten toimintaohjeiden käyttäminen (samat paikat, tutut ilmaisut).

Tilanteen rauhoittaminen

Ohjeita on turha antaa, jos niitä ei kuunnella. Huutaminen ei myöskään ole pidemmän päälle toimiva vaihtoehto. Ryhmän voi rauhoittaa kuuntelemaan ohjeita esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

- Kuuntelun ajaksi istutaan, jähmetytään tai laitetaan kädet takapuolen alle istuttaessa. (Pääasia on, että osallistuja keskittyy vain kuuntelemiseen.)

- Johtaja puhuu niin hiljaisella äänellä, että osallistujan on itsekin hiljennyttävä kuullakseen ohjeet.

- Johtaja antaa peukkumerkin tai muun sovitun hiljaisuuden merkin. (Kun joku nostaa peukalonsa ylös, kaikki nostavat myös omat peukalonsa ylös, ja samalla jokainen hiljenee.)

- Johtaja pyytää erilleen toisista ne osallistujat, jotka haluavat kuunnella. Monesti osan siirtyessä sivummalle muidenkin mielenkiinto herää.

- Johtaja sanoo ensin, mitä tuleman pitää, esimerkiksi: ”Kerron nyt kolme minuuttia ohjeita, ja sen jälkeen saatte alkaa toimia.”

Hyvä ennakkosuunnitelma

◦

Osallistuja useimmiten huomaa, jos kokouksen tai tapahtuman ohjelmaa ei ole suunniteltu kunnolla. Kun sovittua tekemistä ei ole, levottomuus herää helposti. Hyvä tapa välttää rauhattomat kokoukset on tehdä suunnitelmat ja valmistelut niin hyvin, että turhia odotusaikoja ei tule. Johtajan kannattaa esimerkiksi jo etukäteen suunnitella mahdolliset leikit ja pelit sekä ottaa tarvikkeet esille, jotta niitä miettiessä tai etsiessä ei tule tyhjää odotusaikaa.

Varasuunnitelma

Aika usein käy niin, että suunnitelmat toteutuvat ajateltua nopeammin. Joskus voi myös käydä niin, että erinomainen suunnitelma ei toimi käytännössä lainkaan. Tällaisia tilanteita varten johtajalla on hyvä olla mielessään muutama varasuunnitelma, esimerkiksi erilaisia leikkejä, joita pystyy vetämään tuosta vain. Hyvä varasuunnitelma ei tarvitse toteutuakseen mitään erityisiä välineitä tai tilaa.

Ohjelman tiivistäminen

Vaikka partiossa onkin kivaa, alkaa moni käydä levottomaksi, kun ohjelma venyy. Usein kannattaa jo etukäteen miettiä, mistä kohtaa ohjelman voi tarvittaessa katkaista tai ohjelmaa tiivistää.

Vieraileva vetäjä

Joskus ryhmän tilannetta voi rauhoittaa se, että oman johtajan sijaan kokouksen vetää joku toinen, esimerkiksi kokeneempi johtaja, ryhmäläisen huoltaja tai seurakunnan partiotyöntekijä. Vieraileva vetäjä antaa myös johtajalle mahdollisuuden seurata ryhmän toimintaa ulkopuolelta ja tehdä samalla havaintoja: Mistä levottomuus voi johtua? Mitkä keinot auttavat osallistujia kuuntelemaan?

Mielenkiintokartoitus

Joskus voi olla tarpeen pysäyttää ryhmän jäsenet tai levottomin osa heistä ja kysyä suoraan, minkä takia he kokoontumisissa käyvät. Tässä yhteydessä johtaja voi kertoa, mitä huomioita hän on osallistujien toiminnasta tehnyt (esimerkiksi: ”Huomaan, että sinä et juuri jaksa kuunnella ohjeita tai tehdä sitä, mikä on kokouksen aiheena.”).

Johtaja voi myös kertoa, millaisia ajatuksia ja tunteita levoton toiminta hänessä itsessään herättää (esimerkiksi: ”Minulle tuli paha mieli siitä, että valmistelin eilen tätä kokousta tunnin verran ja nyt emme ehdikään tehdä juuri mitään, koska…”).

◦

Voi olla, että lapsi käy kokouksissa siksi, että huoltaja on valinnut harrastuksen, vaikka lapsen omat mielenkiinnon kohteet ovat toisaalla. Tällöin johtaja voi miettiä yhdessä lapsen kanssa, miten asian voisi ottaa esille huoltajan kanssa, jotta ryhmäläinen voisi löytää itselleen sopivan harrastuksen.

Joskus syy voi olla myös siinä, että johtajan suunnittelemat toteutustavat eivät ole ryhmäläisten mielestä mielenkiintoisia. Tällaiset tilanteet johtajan on hyvä käyttää hyödyksi ja oppia niistä. Saamansa palautteen perusteella johtaja voi kehittää toimintaa niin, että se saa osallistujat kiinnostumaan varmemmin. Ryhmän jäsenten iästä riippuen heitä voi ottaa mukaan myös suunnitteluun ja toteutukseen. ◦ Välillä on myös yksinkertaisesti niin, että partioon osallistuvaa ei kiinnosta yhtään mikään. Silloin johtaja voi vaikkapa sopia, että kyseinen ryhmän jäsen tulee paikalle, mutta hän voi jäädä ohjelmasta sivuun. Joskus kiinnostus herää myöhemmin uudelleen, joskus taas koko partioharrastus päättyy. Tällöin on hyvä muistuttaa, että partioon on jokainen aina tervetullut takaisin.

Toiminta mielenkiintoisemmaksi ◦ Joskus levottomuuden aiheuttaja on yksinkertaisesti se, että toiminta on ryhmän jäsenten mielestä tylsää. Tämä ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla pelkästään kivaa, vaan sitä, että ohjelman on saatava osallistujat viihtymään. Johtajan tehtävänä on suunnitella sellaista sisältöä, joka sopii kohderyhmälle. Esimerkiksi 10-vuotiaat ja 12-vuotiaat saattavat pitää aivan eri asioista, vaikka molemmat ovat seikkailijoita. ◦

Mielenkiintoisen toiminnan perusta on vaihtelevissa toimintatavoissa ja itse tekemisessä. Harva lapsi tai nuori jaksaa harrastuksessa kuunnella johtajan yksinpuhelua illan aiheesta. Sen sijaan erilaiset tavat kokeilla opittavaa asiaa saavat suurimman osan ryhmästä innostumaan. ◦

On myös hyvä muistaa, että yksi oppii kuuntelemalla, toinen katsomalla ja kolmas tekemällä. Hyvä johtaja huomioi erilaiset oppijat ryhmässään ja antaa erilaisia mahdollisuuksia harjoitella uutta asiaa.

Kololta ulos

(Koulu)päivät vietetään pääasiassa sisätiloissa monesti vieläpä istuen. Kännykät, televisio, tietokone ja muut elektroniset laitteet vievät aikaa ulkoilulta ja liikkumiselta vapaa-ajalla. Usein ryhmän levottomuuden taustalla voikin olla halu päästä liikkumaan pitkän päivän jälkeen.

Ulkona tapahtuva alkuleikki tai sisällä leikitty energianpurkuleikki on ehdoton juttu jokaisen partiokokouksen alkuun. Myös lähes jokainen partio-ohjelman aktiviteetti on pienellä suunnittelulla toteutettavissa ulkona. Keskustele ryhmän kanssa säänmukaisesta pukeutumisesta aina toimintakauden alussa, jotta riittämättömät vaatteet eivät ole este ulkoilulle. Voitte esimerkiksi sopia, että jokainen kokous ainakin aloitetaan ulkona ja joka kolmas kokous pidetään kokonaan ulkona. ◦ Luonnossa ryhmän jäsenet pääsevät purkamaan energiaansa. Luonto rauhoittaa ja antaa mahdollisuuden myös muulle oppimiselle. Ulkona toimiessa on tilaa olla ja puuhata, kun seinät eivät rajoita tekemistä. Toki ulkona toimiminen vaatii sisätiloissa toimimisen tapaan yhteisiä pelisääntöjä.

TURHAA KÄSKYTYSTÄ KANNATTAA VÄLTTÄÄ. KUN KÄSKET, MIETI:

• Onko käskysi aiheellinen? Älä pura sillä omaa turhautumistasi.

• Miten ilmaiset asian? Anna käsky nimetylle ryhmäläiselle: ”Peku, sammuta nuotio.” ei siis epämääräisesti: ”Tehkää nyt joku jotain.”

• Onko käsky selkeä? Anna mieluummin yksi käsky kerrallaan kuin monimutkainen käskysarja.

• Miksi annat käskyn? Käskytys ei saa olla turhaa vallankäyttöä, vaan johtajan pitää olla valmis perustelemaan käskynsä.

• Mitä jos käskyä ei noudateta? Ole tarvittaessa tiukka. Muista, että käskyn pitää olla toteuttamiskelpoinen ja sellainen, jota voit itsekin noudattaa.

• Mitä tehdään käskyn toteuttamisen jälkeen? Mikä on seuraava tehtävä?

TOIMIMATON RYHMÄ

TOIMIMAAN

Jokaisen ryhmän hyvä henki, yhteenkuuluvuuden tunne ja onnistunut yhteistyö vaativat työtä. Aina silloin tällöin johtamistaipaleella tulee vastaan ryhmiä, jotka vaativat enemmän huomiota toimiakseen. Ryhmän haasteena voivat olla seuraavat asiat:

Ryhmän jäsenen jääminen ulkopuolelle

Aina, kun ryhmän kokoonpanossa tapahtuu muutoksia, se tulee ryhmäyttää uudelleen. Ryhmäytyminen voi tapahtua esimerkiksi erilaisten harjoitteiden, ryhmän yhteisten tunnusten tai kokemusten avulla.

Johtajan tehtävänä on auttaa jokaista pääsemään osaksi ryhmää. Johtaja voi esimerkiksi miettiä uusia ja erilaisia tapoja jakaa ryhmäläiset pienempiin ryhmiin. Ryhmäläisten tehdessä jaot itse saattavat aina samat henkilöt jäädä ulkopuolisiksi. Johtaja pystyy pohtimaan etukäteen toimivat ryhmät, joilla taataan jokaisen osallisuus kokouksessa.

Joskus asiat on hyvä myös ottaa suoraan puheeksi. Johtaja voi esimerkiksi kertoa huomanneensa, että kaikkia ei oteta samalla tavalla mukaan ryhmän toimintaan. Ryhmä voi yhdessä miettiä, miten tilanne saadaan korjattua. Aika usein lapset ja nuoret pystyvät halutessaan tekemään muutoksia toimintaansa, kunhan ovat vain ensin huomanneet ongelman.

Klikkiytyminen ◦ Ryhmään saattaa joskus muodostua pienempiä ryhmiä eli klikkejä. Tällaisten kuppikuntien syntyminen saattaa estää ryhmän tehokkaan toiminnan, sillä tyypillisesti klikkiin kuuluvat haluavat olla vain toistensa kanssa. Klikki voi muodostua esimerkiksi 2–3 ryhmäläisestä tai johtajasta ja parista ryhmäläisestä. Klikkiytyneet voivat olla esimerkiksi samalta luokalta, harrastaa samaa harrastusta tai asua samalla suunnalla. ◦ Klikkiytymistä voi poistaa ohjaamalla klikkien jäsenet tekemään asioita toisten kanssa ja tutustumaan muihin paremmin. Johtaja voi luoda tavan, että pareja muodostaessa pitää valita aina eri pari. ◦ Parhaiten klikkeihin tepsii huolella toteutettu ryhmäyttäminen. Jos ryhmään kuitenkin syntyy klikkejä, voi johtaja yrittää löytää toimintatapoja, jotka rikkovat klikkejä. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi: - ryhmätehtävät, joihin ryhmät muodostetaan sekaisin kaikista ryhmäläisistä - leikit ja kilpailut, joihin joukkueet kootaan samaan tapaan sekaisin kaikista alaryhmistä - yhteiset retket tai kilpailut - toiminnalliset tehtävät puhumisen sijaan - asian nostaminen esille ja ratkaisukeinojen miettiminen yhdessä ryhmäläisten kanssa.

Ryhmäläisten riidat

◦ Riitojen ratkaisemisessa tärkeintä on tasapuolisuus. Ryhmänohjaajan tehtävä on kuunnella tasapuolisesti kaikkia osapuolia. Tärkeää on, että jokainen osapuoli saa kertoa rauhassa ja keskeyttämättä oman näkemyksensä tilanteesta. Tämä helpottuu usein sillä, että johtaja ottaa riitaan osalliset erilleen muusta ryhmästä. Joskus voi myös olla paikallaan kuulla jokaista riitaan osallistunutta erikseen.

Hyvä tapa on, että osapuolten kerrottua omat näkemyksensä sovittelijana toimiva henkilö kertoo tapahtuneen vielä omin sanoin ja varmistaa näin, että on ymmärtänyt tilanteen oikein (esimerkiksi: ”Jos ymmärsin kertomanne oikein, Jannella oli pallo, jonka Lissu potkaisi kauas pois. Tällöin Janne hermostui ja tönäisi Lissua. Lissu puolestaan tönäisi Jannea takaisin…”) Kertomisessa kannattaa käyttää neutraaleja ilmaisuja ja tuoda esille kummankin osapuolen kokemus tilanteessa.

Kun tapahtuman kulku on selvillä, on tärkeintä päästä tilanteesta eteenpäin. Syyllisen etsiminen ei kannata, vaan tärkeintä on pohtia yhdessä, miten samaan tilanteeseen ei päädytä enää uudelleen. Ratkaisuehdotuksia kannattaa usein kysyä riidan osapuolilta. Heiltä saattavat tulla parhaimmat ratkaisuideat kiistatilanteiden ratkaisemiseksi.

Anteeksipyytäminen kannattaa aina. Anteeksipyytämisessä tärkeää on kuitenkin myös se, että todella tarkoitetaan, mitä sanotaan. Anteeksipyytäessä on hyvä kertoa, mitä asiaa pyytää anteeksi, esimerkiksi: ”Anteeksi, että tönäisin sinua.”

Riitatilanteissa on useimmiten turha kaivella menneitä. Tärkeää on tämä hetki ja se, miten siitä päästään eteenpäin. ◦ Jos riitatilanteisiin pystyy tuomaan mukaan tavalla tai toisella huumorin, saattaa riidan ratkaiseminen nopeutua ja helpottua.

Johtajan ja ryhmäläisten väliset kiistat ◦ Joskus kiistoja syntyy myös ryhmän vetäjän ja ryhmäläisten välille. Tällöin on muistettava, että johtajan tehtävä on olla tilanteessa aikuinen. Vaikka kuinka suututtaa ja kiukuttaa, on ryhmän vetäjän käyttäydyttävä tilanteessa fiksusti.

Oman mielipiteen saa ja voi kertoa halutessaan aina. Joskus kuitenkin voi olla parempi antaa oman mielipiteen pysyä omana mielipiteenä. Vaikka suun aukaiseminen houkuttaisikin, on viisasta osata tarpeen tullen vetäytyä.

Kaikkea johtajan ei kuitenkaan tarvitse sietää. Johtaja voi rohkeasti ottaa esille epäkohdat toiminnassa oman taustatukensa, esimerkiksi vanhempien johtajakollegoiden, kanssa. Heiltä voi saada hyviä vinkkejä tilanteen ratkaisemiseksi. Joskus voi olla myös tarpeen jäädä itse pois kokoontumisista joksikin kerraksi, jotta tilanne rauhoittuu puolin ja toisin.

Kiista- ja ongelmatilanteet voi ja pitääkin ottaa esille myös ryhmäläisten kanssa. Tällöin voi olla paikallaan kutsua mukaan joku kolmas osapuoli kiistatilannetta purkamaan. Johtaja voi esimerkiksi kertoa, millaisia ajatuksia ryhmäläisten toiminta hänessä herättää (esimerkiksi: ”Minusta tuntuu kurjalta että…”). Tällöin ryhmäläisillä on paremmin mahdollisuus ymmärtää, mikä ongelma tilanteessa on, sillä aina se ei ole molemmille osapuolille yhtä selvää.

Johtajaparin väliset kiistat ◦ Onnistunut yhteistyö johtajaparin tai -kolmikon välillä tekee johtamisesta helppoa ja kivaa. Aina yhteistyö ei kuitenkaan suju. Tällaisissa tilanteissa on syytä ottaa pieni aikalisä ja hengähtää hetki. ◦

Johtajien väliset kiistat eivät kuulu johdettavien korville. Toki johtajat saavat olla eri mieltä asioista, mutta varsinaisen riitelyn tulee tapahtua muualla kuin ryhmän jäsenten läsnä ollessa. ◦ Riitoihin tarvitaan aina kaksi. Riitatilanteissa tärkeää on yrittää asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen näkökulmaa.

Joskus auttaa aika, joskus taas kolmas osapuoli voi selventää tilannetta. Tärkeää on kertoa, miltä itsestä tuntuu. Toinen ei voi sitä muuten tietää.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystäviä. Joskus hyvin toimiva johtajapari syntyy henkilöistä, jotka viettävät aikaa yhdessä vain ryhmää vetäessään.

Vaikka johtajaparin kanssa syntyisikin riita, on tilanteessa muistettava myös johdettavat. Päätöksenteossa tulevaisuuden suhteen on otettava myös heidät huomioon. Esimerkiksi äkilliset ja nopeat ratkaisut eivät useinkaan ole ryhmälle hyväksi.

Ylimääräiset häiriötekijät kokouksissa

Puhelimet, lelut, pelit ja muut vastaavat vievät kokouksissa huomion pois varsinaisesta asiasta. Ryhmän kannattaakin jo etukäteen sopia yhteinen linja siitä, miten niiden kanssa toimitaan.

Hyvä käytäntö on esimerkiksi se, että puhelimet pidetään kokouksen ajan äänettöminä tai ne jätetään reppuun. Johtajan ei kannata kerätä niitä itselleen talteen, sillä tällöin johtajan vastuu toisten omaisuudesta suotta kasvaa. ◦ Johtaja on itse tärkeä esimerkki. Myös johtajan tulee toimia yhdessä sovittujen sääntöjen ja hyvien käytänteiden mukaisesti. ◦ Jos ylimääräiset tavarat eivät kehotuksista huolimatta pysy poissa, asia on syytä ottaa esille kahden kesken ryhmäläisen kanssa. Syy puhelimen käytölle voi piillä esimerkiksi tylsistymisessä tai siinä, että harrastus ei vain kiinnosta. Ylimääräinen tarvike saattaa toimia keinona hakea johtajalta huomiota.

MONIKULTTUURISUUS RYHMÄSSÄ

Partiossa tavoitteena on luoda kaikille yhteinen partiokulttuuri. Aluksi se on toki jossain määrin vieras kaikille uusille jäsenille.

Lisääntyneen maahanmuuton myötä monissa partioryhmissä on jäseniä, joiden äidinkieli ei ole suomi. Johtajan tehtävä on huolehtia siitä, että jokainen ryhmän jäsen ymmärtää, mistä kokouksissa puhutaan. Leikki, itse tekeminen ja vertaisilta oppiminen auttavat tässä. Johtajan käyttämä selkeä kieli sekä havainnollistetut ohjeet tukevat jokaisen ryhmäläisen osallistumista. Johtajan on hyvä myös muistaa pitää ohjeet lyhyinä.

Suomeen muuttaneen huoltajan voi olla vaikea ymmärtää partion tapoja, jos hän ei ole niihin aiemmin tutustunut. Johtajan on hyvä huolehtia siitä, että varsinkin toiminnan alussa viestittää erityisen tarkasti ja selkeästi, mitä vaikkapa retkellä tullaan tekemään ja mitä varusteita tarvitaan. Tästä hyötyy ihan jokaisen ryhmäläisen huoltaja.

Eri uskonnot, kulttuureihin liittyvät tavat tai esimerkiksi erilaiset ruokavaliot eivät saa olla este partioon liittymiselle. Johtajan tehtävä on huolehtia, että jokainen voi kertoa omasta taustastaan ja vakaumuksestaan turvallisessa tilanteessa. Johtajan on hyvä huomioida myös erilaiset käytänteet, kuten vaikkapa mahdollisuus yksin peseytymiseen. Näistä kannattaa rohkeasti kysyä partiolaiselta tai hänen huoltajiltaan. Myös luotsilta voi pyytää apua keskustelemiseen, jos se tuntuu vaikealta.

HYVINVOIVA RYHMÄ

HENKINEN TURVALLISUUS

Partiossa on tavoitteena turvallinen toiminta. Fyysisen turvallisuuden lisäksi johtajan tehtävä on huolehtia myös henkisestä turvallisuudesta.

Henkisen turvallisuuden kokemus syntyy siitä, että jokainen kokee olevansa tervetullut mukaan toimintaan omana itsenään. Tähän kokemukseen vaikuttavat esimerkiksi tunne kuulumisesta ryhmään ja kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa ryhmän asioihin. Jokaisen on saatava kokea riittävänsä ryhmässä sellaisenaan, ilman kilpailua, vertailua tai roolia. Turvallisuuden tunne näkyy ryhmässä vallitsevana rauhallisuutena ja tyytyväisyytenä. Turvattomuuden tunne taas voi ilmentyä rauhattomuutena ja jopa aggressiivisena käytöksenä.

Johtajan suhtautumisella ryhmäläiseen on iso merkitys turvallisuuden tunteen muodostumiselle. Selkeät ja ennakoitavat toimintatavat, sopivan haastavat tehtävät ja erityisesti kannustava palaute luovat turvallista ilmapiiriä.

Kiusaamiseen tulee olla nollatoleranssi myös partiossa. Valitettavasti sitä kuitenkin esiintyy. Kiusaamistilanteiden selvittäminen voi tuntua hankalalta. Tärkeintä kuitenkin on, että kiusaamiseen puututaan aina. Pyydä apua, jos tilanne ei ratkea tai se tuntuu liian vaikealta selvittää omin voimin.

Millaisissa tilanteissa sinä tunnet olosi turvalliseksi? Mitkä asiat aiheuttavat sinulle turvattomuuden tunnetta?

Jokaisen johtajan velvollisuus on suorittaa verkkokoulutus Turvallisesti yhdessä. Se ohjeistaa, miten toimia haastavissa tilanteissa.

Turva-aikuinen on lippukunnan nimeämä vähintään 18-vuotias henkilö, joka tuntee Turvallisesti yhdessä -ohjeistuksen ja osaa auttaa muita johtajia ohjeistuksen sisältöön eli henkiseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kaikkien jäsenten on tärkeä tietää, että turva-aikuinen on henkilö, jolta voi kysyä ja jolle voi kertoa omasta tai muiden kaltoinkohtelusta. Turva-aikuinen opastaa tarvittaessa ottamaan yhteyttä lastensuojeluun.

Onko teidän lippukunnallanne turva-aikuinen? Kuka hän on?

KIUSAAMISELLE

MITÄ KIUSAAMINEN ON?

Partio ei valitettavasti ole kiusaamisesta vapaata aluetta. Kiusaamista voi esiintyä vain partioryhmässä, tai koulussa ja muulla vapaa-ajalla tapahtuva kiusaaminen voi heijastua partioryhmän toimintaan. Johtajan tehtävänä on puuttua partiossa ilmenevään kiusaamiseen heti. Lisäksi hän voi parhaansa mukaan auttaa koulukiusaamiseen liittyvissä asioissa esimerkiksi kuuntelemalla tai rohkaisemalla kertomaan kiusaamisesta huoltajille tai koulun aikuisille.

Kiusaamisen yleisenä tunnusmerkkinä on toistuvuus. Se tarkoittaa, että sama henkilö joutuu toistuvasti muiden ilkeän tai vahingoittavan toiminnan kohteeksi. Kiusaaminen voi jatkua pahimmillaan vuosia. Myös yksittäinen teko voi olla kiusaamista, jos se aiheuttaa kohteelleen esimerkiksi pelkoa tai ahdistusta. Olipa kyse millaisesta kiusaamisesta tahansa, siihen tulee puuttua.

Kiusaaminen on aina tahallista. Joskus toista ihmistä loukkaa vahingossa, ja myös silloin asia pitää selvittää, vaikka kysymys ei varsinaisesti kiusaamisesta olekaan. Tahallisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että teon on tarkoitus loukata tai tuottaa pahaa mieltä. Se, minkä toinen sanoo olevan leikkiä, ei välttämättä ole sitä toiselle.

ERI TAVOIN:

• Sanallinen kiusaaminen on yleisin tapa kiusata. Sen muotoja ovat esimerkiksi pilkkaaminen, nimittely ja toisen naurunalaiseksi tekeminen. Sanallisesta kiusaamisesta ei jää fyysisiä jälkiä, vaan se vahingoittaa kiusatun itsetuntoa ja minäkäsitystä.

• Epäsuora kiusaaminen tarkoittaa sitä, että kiusaaja ja kiusattu eivät ole samassa tilanteessa kiusaamisen tapahtuessa. Epäsuorissa kiusaamistilanteissa kiusaaja pyrkii usein vaikuttamaan muihin siten, että nämä alkaisivat karttaa kiusattua ja suhtautua häneen kielteisesti. Tämä voi tapahtua esimerkiksi levittämällä perättömiä juttuja kiusatusta. Ryhmän ulkopuolelle jättäminen on myös epäsuoraa kiusaamista.

• Fyysistä kiusaamista ovat esimerkiksi töniminen, lyöminen tai potkiminen.

• Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on yleistä. Nimettömyys ja kiusaamisen tekninen helppous nappia painamalla saattavat houkutella kiusaajan kokeilemaan sellaista, mitä ei muuten tekisi. Pilkkaavien tai uhkaavien viestien lähettämisen lisäksi kiusaaminen voi olla esimerkiksi juorujen tai nolojen kuvien levittämistä. Kiusattu ei ole kiusaamiselta turvassa kotonakaan.

Kiusaaminen tapahtuu useimmiten sosiaalisessa ympäristössä. Se tarkoittaa, että yleensä useampi henkilö on tietoinen kiusaamisesta ja kiusaajan toiminnalla on usein silminnäkijöitä. Valitettavasti moni heistä toimii yhteistyössä kiusaajan kanssa tai esimerkiksi naureskelullaan antaa ymmärtää, että hyväksyy kiusaamisen. Onneksi jotkut asettuvat kiusatun puolelle. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan puutu kiusaamistilanteisiin vaan pysyttelee ulkopuolisena ja tulee siten hiljaisesti hyväksyneeksi kiusaamisen.

ERIMIELISYYDET EIVÄT OLE KIUSAAMISTA

Ristiriidat ja erimielisyydet kuuluvat ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Ne syntyvät tilanteissa, joissa ihmiset ovat eri mieltä tai haluavat eri asioita. Erilaiset välienselvittelyt ja erimielisyydet eivät ole sinänsä huono juttu. Vaikka ne tuottavatkin joskus pahaa mieltä, niiden avulla opitaan tärkeitä asioita esimerkiksi tunteiden käsittelystä ja ristiriitojen selvittelystä. Kiusaamiseksi riitely muuttuu silloin, kun yhdelle ja samalle henkilölle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua.

Partiossa eteen tulee tilanteita, joissa hauskaksi ajateltu leikki muuttuu jonkun osallistujan mielestä vähemmän hauskaksi. Joskus leikiksi tarkoitetut sanat ja teot saattavat loukata ja satuttaakin, ja tällöin seurauksena on sovittelu ja anteeksipyyntö. Leikin erottaa kiusaamisesta myös se, että leikissä osapuolet pyrkivät välttämään toimintaa, jonka tietävät satuttavan toista. Leikin kuuluu olla hauskaa kaikkien mielestä.

JA KIUSAAMISEN EHKÄISY

Mitä tehdä, jos jotakuta kiusataan ryhmässä?

1. Puutu välittömästi tilanteeseen.

2. Keskustele kiusatun ja kiusaavan kanssa erikseen kahden kesken. Jos kiusaamiseen on osallistunut useampi henkilö, keskustele mieluiten jokaisen kanssa ensin erikseen.

3. Jos ryhmällä on yhteiset säännöt, ottakaa ne keskusteltavaksi. Jos sääntöjä ei ole, voit vedota partiomaiseen käytökseen.

4. Sopikaa, että tilannetta seurataan. Kerro sekä kiusaajalle että kiusatulle, että otat yhteyttä heidän koteihinsa, mikäli kiusaaminen edelleen jatkuu (voitte sopia selkeän seurantajakson, esimerkiksi kaksi kokousta tai kuukausi).

5. Jos kiusaaminen edelleen jatkuu, keskustele asiasta muiden johtajien kanssa.

6. Ota yhdessä kokeneemman johtajan kanssa yhteyttä kiusatun ja kiusaajan huoltajiin. Kerro ryhmässä esiintyneestä kiusaamisesta, aiemmasta keskustelustasi osapuolten kanssa (ja muista mahdollisista ratkaisukeinoista) sekä siitä, ettei yhteisiä sääntöjä ole kyetty tämän jälkeenkään noudattamaan. On hyvä miettiä tarkkaan, miten asiasta kertoo huoltajille, sillä oman lapsen kiusaajan rooli on monelle huoltajalle vaikeaa kuultavaa.

7. Pyydä huoltajia keskustelemaan asiasta lapsensa kanssa. Voitte sopia uudesta seurantajaksosta, jonka jälkeen palaat asiaan.

8. Jos kiusaaja ja kiusattu osallistuvat johonkin lippukunnan yhteiseen tapahtumaan, kerro ryhmässänne esiintyneestä kiusaamisesta muille johtajille, jotta kaikki ymmärtävät heti puuttua mahdolliseen kiusaamiseen.

9. Jos kiusaaminen edelleen jatkuu, kutsu kaikki osapuolet ja heidän huoltajansa yhteiseen tapaamiseen. Kutsu tapaamiseen myös joku muu johtaja/johtajia. Muille johtajille on hyvä kertoa ryhmän tilanteesta etukäteen, jotta voitte yhdessä valmistautua tapaamiseen.

10. Tapaamisessa voitte yhdessä sopia, mitä mahdollisesti edelleen jatkuvasta kiusaamisesta seuraa. Tällainen keino voi olla esimerkiksi se, että kiusaaja ei saa tulla kahteen seuraavaan kokoukseen. Yhteinen sopimus voidaan tehdä kirjallisesti ja allekirjoittaa (kiusaaja, huoltaja ja johtaja).

11. Jos kiusaamiseen liittyy koulukiusaamista, on asiasta hyvä keskustella huoltajien kanssa. Periaatteessa johtajat eivät ole yhteydessä partiosta kouluun, vaan huoltajat hoitavat yhteydenpidon.

Paras tapaa estää kiusaamista on sen ehkäisy etukäteen. Hyviä keinoja ehkäistä kiusaamista ovat esimerkiksi

• ryhmän yhteiset pelisäännöt, joihin palataan säännöllisesti

• oma esimerkki, joka näkyy muun muassa kaikkien reilussa ja tasapuolisessa kohtelussa

• ryhmähengen nostatus esimerkiksi yhteistyötä vaativilla leikeillä ja puuhilla

• johtajan tekemät monipuoliset ryhmäjaot

• riittävästi mielekästä tekemistä sisältävät kokoukset

• johtajan läsnäolo ennen ja jälkeen kokouksen.

KONFLIKTIN KOHTAAMINEN

Jokainen meistä kohtaa partiotaipaleellaan konflikteja eli ristiriitoja. Ne voivat olla pieniä, kuten ”Kani veti leikin, vaikka oli minun vuoroni”, tai suuria, kuten ”Kani julkaisi minusta ikävästi muokatun kuvan, ja koko koulu on nähnyt sen.” Kun tapahtuu konflikti, on ensimmäinen askel kohti ratkaisua asiasta puhuminen. Ongelman lakaisu maton alle ei auta pidemmän päälle. On tärkeää pitää mielessä, että vaikka ihmisen mielipiteestä ei pitäisi, se ei tarkoita sitä, ettei pitäisi ihmisestä. Jos asiaan ei löydy kahden kesken ratkaisua tai ongelma on suuri, on hyvä pyytää apuun kolmas osapuoli. Ulkopuolelta ongelman näkee paremmin.

Johtajan tehtävä on jo ennalta pyrkiä estämään ongelmatilanteet esimerkiksi monipuolisella, kaikki ryhmäläiset huomioivalla toiminnalla. Myös yhdessä koetut muut elämykset helpottavat erimielisyyksien ratkaisemista.

Ongelmat on otettava esille rauhallisesti keskustellen ilman syyttelyä. Älä arvaile syitä, vaan selvitä ongelman koko tausta, ennen kuin ryhdytte miettimään ratkaisua. Jos tunnet, että et selviä tilanteesta itsenäisesti, pyydä apua luotsilta tai lähijohtajaltasi.

Mikäli joudut ratkomaan ongelmaa aikuisen kanssa, älä näsäviisastele tai intä vastaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ryhmäläisen huoltaja, kuuntele hänen huolensa ja pyri selvittämään, mitä huoltajan huolen takana on. Yritä sitten löytää ratkaisu, joka poistaisi huolen. Joskus saattaa olla parempi, että luotsi tai lippukunnanjohtaja keskustelee vanhemman kanssa suoraan.

Usein ongelma on saattanut saada alkunsa partion ulkopuolella, esimerkiksi koulussa. Silloin ryhmäläisiä voi tukea hakemaan apua koulun aikuisilta tai vanhemmilta. Ongelmaa voidaan yrittää ratkaista partiossakin, mutta ellei se onnistu, yritetään ryhmä saada toimimaan muuten.

PÄIHTEETÖN PARTIO

Terveet elämäntavat ja niihin kasvattaminen ovat yksi partion kasvatustavoitteista. Niitä painottamalla ennaltaehkäistään myös päihteiden kokeilua ja käyttöä. Johtajan esimerkki on ratkaisevan tärkeä, sillä hän on – tahtomattaankin – esikuva ja aikuisen malli. Johtaja opettaa omalla käytöksellään nuorille monenlaisia asioita, myös suhtautumista päihteisiin. Hän niin ikään edustaa johdettaville ja heidän perheilleen koko partioliikettä.

Partiotoiminnassa noudatetaan tarkasti päihteitä koskevaa lainsäädäntöä. Säännöt ovat selkeät: päihteet eivät kuulu partiotoimintaan. Vaikka laki ei kiellä yli 18-vuotiaita nauttimasta alkoholia tai tupakoimasta, partiojohtajan edellytetään kuitenkin lasten ja nuorten kanssa toimiessaan pitäytyvän kaikista päihteistä. Partiossa olemme vastuussa nuoremmistamme ja muun muassa käytössä olevista tiloista. Jos johtaja kohtaa päihteiden käyttöä, tulee siitä olla yhteydessä alaikäisen huoltajaan. Lippukunnan turva-aikuinen voi toimia tässä apuna.

MIHIN PESTIÄ

TARVITAAN?

TARPOJAOHJELMA MATUN HOIDOSSA LIPPUKUNNAN RETKELLÄ

Mitä pestejä olet hoitanut? Oletko saanut niihin sopivasti tukea?

”Tarpojaohjelmat ovat olleet aika samanlaisia lippukuntaretkillä. Minulla olisi uusia ideoita. Pääsenkö mukaan tekemään seuraavalla kerralla?” Matu kyseli johtajaneuvostossa.

”Mitä jos sinä ottaisit tehtäväksesi suunnitella syysretken tarpojaohjelman?” puuttui ohjelmajohtaja keskusteluun kuultuaan Matun kommentin.

Vaikka Matua alkuun jännittikin, tuntui uusi pesti hyvältä. Retken johdossa olisi tuttu vanhempi johtaja, ja tarpojaohjelmaan olisi helppo perehtyä tarkemmin partio-ohjelma.fi-sivustolla. Noin kaksi kuukautta ennen h-hetkeä retkenjohtaja kutsui Matun ja muut ohjelmavastaavat koolle. Yhdessä sovittiin retkelle tavoitteet ja teema ja mietittiin aikataulu kuntoon. Pestikeskustelussa kokouksen jälkeen Matu sai kerrottua retken johtajalle, mitä hän haluaa pestissä oppia. Samalla tuli myös selväksi, mistä apua on tarvittaessa saatavilla. Lisäksi retkenjohtaja kertoi, mitkä kaikki asiat ovat Matun hoidettavia ja mistä huolehtii joku muu.

Viikonloppuun mahtuisi yhteensä kolme noin kolmen tunnin mittaista kokonaisuutta tarpojien omaa ohjelmaa. Koska aiheena olivat kädentaidot, alkoi Matu miettiä kaikkia niitä kivoja juttuja, joita hän oli aikanaan tarpojana tehnyt. Ohjelmajohtaja kannusti myös tarkistamaan, mitä asioita kuuluu luovuustarppoon. Matu halusi ehdottomasti, että retkellä tarpojat pääsevät kokkaamaan herkkuja retkikeittimellä. Retkenjohtajan tekemän tehtävälistan mukaan oli helppoa toimia. Matu koosti listat tarvittavista välineistä niin retkeläisille kuin retken kaupassakävijälle. Retkikokouksessa tarkistettiin yhdessä, että ohjelmaa oli sopivasti ja vielä vähän takataskussakin mahdollisten muutosten varalta. Lisäksi Matu lähetti sähköpostia retkelle tuleville tarpojaluotseille ja kertoi heille, mitä tuleman pitää. Varsinaisena retkiviikonloppuna Matu ja muut johtajat kokoontuivat ajoissa retkipaikalle. Matulla oli hyvää aikaa laittaa toimintapisteet valmiiksi ennen retken alkua. Samalla hän sai varmistettua, että kaikki pisteitä vetävät luotsit varmasti tiesivät, mitä pisteillä tehdään. Retki oli menestys. Matu iloitsi siitä, että tarpojilla näytti koko ajan olevan hyvä meininki. Sitä Matu ei ollut tajunnut, kuinka paljon asioita retken jälkeenkin pitää tehdä. Onneksi yhdessä muiden kanssa toimien teltat päätyivät nopeasti kuivumaan ja tavarat kolon hyllyille. Retkenjohtajan kanssa sovittiin vielä ajankohta palautepalaverille. Siihen mennessä Matu lupasi kysellä tarpojilta, mikä heidän mielestään oli ollut retkellä parasta. Matulle ainakin parasta oli ollut yhteishenki koko lippukunnan kesken.

Partio perustuu vapaaehtoisuuteen, ja sitä myös johdetaan vapaaehtoisvoimin. Partion selkäranka kaikilla tasoilla ovat sitoutuneet jäsenet ja johtajat, joiden yhteistyöstä syntyy partioon valtavasti tietoa, taitoa ja kykyjä.

Jokaisella vapaaehtoisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Yksi vapaaehtoisen oikeuksista on saada tehdä asioita, jotka motivoivat, opettavat uutta ja mahdollistavat kehittymisen ihmisenä. Partion menetelmä tällaisten tehtävien löytämiseen on pesti. Pesti on rajattu tehtävä, jolla on tarkkaan määritellyt odotukset, vastuut ja tuki ja jossa henkilö saa kehittää osaamistaan. Pestaaja puolestaan on nimetty henkilö, jolle tehtävästä vastataan.

Pestin tavoitteena on saada hommat partiossa hoidettua ilolla ja sujuvalla siirtymällä. Uusi pestinhaltija on rekrytoitava hyvissä ajoin, ennen kuin vanhan pesti päättyy. Jatkuvuuden kannalta on hyvä, jos uusi tekijä voi aloittaa pestissä jo ennen edellisen lopettamista. Pestin pituudesta sopiminen jo rekrytointivaiheessa auttaa jaksottamaan toimintaa ja ohjaa toiminnan suunnittelua. Taakan alkaessa painaa harteita helpottaa myös tietää, että pesti päättyy ajallaan ja siihen on aina saatavilla tukea. Tietyn pituiseen pestiin on myös helpompaa löytää tekijä, kun kenenkään ei tarvitse pelätä lupautuvansa tehtävään hamaan ikuisuuteen asti.

Pestiin kuuluu myös itsensä kehittäminen ja valta vaikuttaa tapaan tehdä asioita. Pestatun on voitava tuntea olevansa luotettu ja kiitetty. Jokainen hoitaa pestin omalla tavallaan, mutta positiivisen ja rakentavan palautteen avulla omaa toimintaa voi jalostaa ja kehittää.

PESTI JA PESTAAMINEN

Pesti-, väli- ja loppupestikeskustelut ovat pestaamisen kannalta avainasemassa. Niissä sovitaan yhteisistä tavoitteista ja tuen saamisesta. Keskustelut antavat pestatulle ohjausta sekä itse pestin hoitamiseen että itsensä kehittämiseen.

KIISKET PT- KISAN RASTIA JÄRJESTÄMÄSSÄ

Kiisket-samoajavartion toimintasuunnitelmaan oli valittu aktiviteetti Isona pienemmälle: rastin järjestäminen partiotaitokilpailuihin. Jokke ja Minna lähtivät kisakokoukseen. Siellä oli kiireinen tunnelma, ja asiat käytiin pikavauhtia läpi. Kiiskille annettiin aiheeksi ensiapu. Seuraavalla viikolla Kiiskien kokouksessa suunniteltiin rastia innokkaasti. Kisaajien hoidettavaksi päätyi niin kalliolta nuotioon pudonnut ja kylmettyneenä harhaileva vanhus, marjaretkellä karhuun törmännyt haavoittunut isä kuin hätääntynyt lapsi. Luotsi kävi kääntymässä ovella ja kehui lennokkaita ideoita. Kiisket kehittelivät ideoitaan koulussa pidemmälle. Minna ja Peltsi lisäsivät kaverin karmivan tarinan innoittamina mukaan vielä ruokamyrkytyksen saaneen teinin.

Kisaa edeltävällä viikolla koottiin kokouksessa tarvikkeita, harjoiteltiin hoidettavien rooleja ja kerrattiin oikeita toimenpiteitä. Tyytyväisinä spektaakkeliinsa Kiisket sopivat yhteislähdön lauantaiaamuun.

Lauantaina varttia ennen sovittua kyytiä Jokke sai luotsilta puhelun. Kisanjohtaja oli ihmetellyt, miksei ensiapurastilta ollut ketään rastipalaverissa, ja oli tiennyt vain luotsin numeron. Kiisket olivat tähdänneet olevansa lähdön aikaan perillä, koska rasti oli vasta kisan viides. Hieman hätääntyneenä Jokke soitti kisanjohtajalle, joka parin purevan kommentin jälkeen lupasi lähettää jonkun liikenevän tuomaan ohjeet Kiiskien rastille. Hän oli odottamassa ja kertoi ohjeet pikavauhtia hämmentyneille Kiiskille, jotka unohtivat niistä puolet.

Rastipaikalla huomattiin, että kololle oli unohtunut kassi, jossa olivat ruokamyrkytystapauksen lavastukseen tarvittavat lukuisat ruokapaketit ja toinen retkikeitin. Kukaan ei ollut tuonut myöskään laavua, mutta suklaata oli sitäkin enemmän. Kisaajat saivat päätellä ruokamyrkytyksen hoidettavan kuvauksesta. Kiisket eivät saaneet tavaroitaan suojaan lounasaikaan alkaneelta sateelta, ja ruokaakin piti syödä vuoroissa.

Rastijärjestelyt saatiin valmiiksi kolmannen vartion tullessa rastipaikalle, ja Kiisket saattoivat keskittyä hoidettaviksi. Innoissaan he esittivät toinen toistaan dramaattisemmin hätääntynyttä lasta ja puskissa rapisevaa karhua. Kun vartioiden väliin tuli tauko, huomasivat he, että parin vartion pisteitä ei ollut merkattu. Petra muisti, että hänen kaverinsa vartio oli tullut, mutta heidän pisteitään ei löytynyt. Suorituspisteillä oli merkitty vartiot järjestyksessä, mutta se ei vastannut tulojärjestystä rastille. Lopulta he saivat yhdisteltyä vartioiden nimet ja pisteet juuri ennen kuin ne piti ilmoittaa kisanjohtajalle.

Illalla nälkäiset mutta suklaaseen kyllästyneet Kiisket eivät jääneet saunomaan muun kisaporukan kanssa, sillä pyyhkeetkin puuttuivat. Paluukyydissä Minna ja Petra jaksoivat vielä iloita kehuja saaneesta rastista, mutta puolta vartiosta lähinnä stressiä aiheuttaneet kisat eivät jatkossa kiinnostaisi lainkaan.

ERILAISIA PESTEJÄ

Pestejä voi olla hyvin monenlaisia. Yhteistä niille kaikille on se, että pestin vastaanottava henkilö tietää, mitä häneltä odotetaan ja mistä hän saa apua tehtäväänsä. Pesti voi kestää useamman vuoden tai se voi olla pieni osa suuremmasta kokonaisuudesta.

LIPPUKUNNASTA VOI LÖYTYÄ ESIMERKIKSI TÄLLAISIA PESTEJÄ:

vartionjohtaja

akela kalustonhoitaja

päätoimittaja

hallituksen puheenjohtaja kolovouti, koloisäntä tai -emäntä

lippukunnan sihteeri lippukunnanjohtaja

jäsenrekisterinhoitaja kämppävouti, kämppäisäntä tai -emäntä

sampo sihteeri leirinjohtaja tiedottaja venekunnanjohtaja

rahastonhoitaja tai taloudenhoitaja retkenjohtaja

sisujohtaja

Mitkä näistä pesteistä voisivat kiinnostaa sinua?

leirinjohtaja luotsi

tilintarkastaja

meripartioohjaaja nettisivujen ylläpitäjä ohjelmajohtaja

Partiossa voi olla hyödyllinen monella tavalla. Jos erätaidot tai lippukuntalehden tekeminen eivät ole vahvuuksiasi, olisiko hauskuuttaminen iltanuotiolla tai ruoanlaitto?

KESÄLEIRIIN VOIVAT LIITTYÄ ESIMERKIKSI SEURAAVANLAISET PESTIT:

huoltotiimiläinen

keittiöapulainen lippukunnanjohtaja

yövahti lipunnostaja

ensiapuvastaava leiriolympialaispäällikkö

iltaohjelmavastaava seikkailijaohjelmapäällikkö päivystäjä, joka huolehtii leirin aikataulussa pysymisestä

tarpojaohjelman tekijä leikittäjä

haikkipäällikkö leirin varajohtaja

muonittaja leirinjohtaja huoltopäällikkö

VARTIOSSA ERILAISIA PIENEMPIÄ PESTEJÄ VOIVAT

OLLA ESIMERKIKSI:

ALKULEIKITTÄJÄ vastaa kokoontumisen alkuleikistä.

ILTAHILJENTÄJÄ vastaa iltapiirin kynttilän sytyttämisestä.

KRONIKOITSIJA kirjoittaa vartion päiväkirjaa.

LÄSNÄOLOVASTAAVA kirjaa muistiin paikallaolijat.

MUONITTAJA vastaa retken muonituksesta.

VARAUSVASTAAVA hoitaa käytännön järjestelyjä vartion vierailujen osalta.

VIERASVASTAAVA huolehtii kokouksen vierailijoista.

VIESTIJÄ huolehtii vartion sisäisestä viestinnästä.

VÄLIAIKAINEN VARTIONJOHTAJA vastaa tietyn kokouksen ohjelmasta.

ENNEN PESTIÄ

Ennen pestaamista pestaajan on hyvä miettiä tarkemmin, mitä pestissä oikein tehdään. Monessa lippukunnassa on olemassa eri lippukunnan pesteille pestikuvaukset, joita päivitetään säännöllisesti. Pestikuvaukset auttavat siinä, että jokainen tärkeä tehtävä tulee hoidetuksi. Vartion sisällä olevien pienempien tehtävien pestikuvaukset voi nekin kirjoittaa muistiin. Vartio voi esimerkiksi yhdessä määritellä, millaisia pestejä se tarvitsee, ja tämän jälkeen yhdessä miettiä, mitä mihinkin pestiin kuuluu. Tarvetta voi olla vaikkapa kahvinkeittäjälle tai kirjanpitäjälle.

Tärkeää on, että jokaiselle löytyy itselle sopiva pesti. Pestaajan on tarkkaan kuunneltava, mitä pestattu haluaa tehdä, ja valita hänelle sopivan kokoinen ja sisältöinen pesti. Vartiossa pestit voivat olla myös kiertäviä, jolloin jokainen kokeilee vuorollaan tiettyä pestiä sovitun ajan. Pestejä voidaan aina muokata tekijänsä näköiseksi.

Kun pestin sisältö on osapuilleen selvillä, on aika käydä pestikeskustelu. Pestikeskustelulle on olemassa erilaisia malleja. Tärkeintä on, että siinä määritellään pestiin liittyvät tehtävät, vastuut sekä se, mistä pestattu saa tarvittaessa apua ja tukea. Aivan yhtä tärkeää on myös se, että pestattava pääsee tässä yhteydessä miettimään, mitä hän voi itselleen tavoitteita asettamalla oppia pestissään.

PESTIKUVAUS VARTIONJOHTAJALLE

YLEISTÄ PESTISTÄ

• Tarpojavartiota johtaa samoajaikäinen vartionjohtaja.

• Pestin voi toteuttaa parijohtajuutena.

• Vartionjohtaja suunnittelee ja johtaa viikkotoimintaa.

• Samoajaikäinen vartionjohtaja toimii yhteistyössä aikuisen tarpojaluotsin kanssa.

• Luotsi auttaa samoajaa toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarvittaessa luotsi ohjaa ja opettaa vartionjohtajaa.

• Koska tarpojien johtaminen on osa samoajien ohjelmaa, vartionjohtaja voi myös vaihtua vartion tarpoja-ajan aikana. Sama vartionjohtaja johtaa tarpojia kuitenkin vähintään yhden tarpon ajan.

• Vartionjohtajan pestaamisesta vastaa tarpojaluotsi tai tarpojien ikäkausivastaava. Pestikeskustelussa on hyvä olla läsnä myös samoajan oma luotsi.

VARTIONJOHTAJAN TEHTÄVÄT

VARTIONJOHTAJA

• suunnittelee vartion toimintaa luotsin avustuksella ja tarpojien ajatuksia kuunnellen • toteuttaa vartion viikkotoimintaa luotsin kanssa sovitulla tavalla • toteuttaa sovitut tehtävät retkillä ja KITTissä • kouluttautuu tehtävään • vastaa toiminnan turvallisuudesta luotsin tuella • innostaa vartion jäseniä osallistumaan retkille, leireille ja muihin partiotapahtumiin ja osallistuu niihin myös itse • sitoutuu tehtävään sovituksi ajaksi • varaa riittävästi aikaa vartionjohtajan tehtävän hoitamiseen

huolehtii omalta osaltaan yhteydenpidosta tarpojien ja näiden huoltajien kanssa sekä luotsin kanssa

raportoi vartion toiminnasta lippukunnan käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi vuosiselosteen, toimintakertomuksen tai retkiraportin muodossa

toimii esimerkkinä, kaverina ja luotettuna ihmisenä vartiolle.

VARTIONJOHTAJAN TULEE

tuntea partiomenetelmä ja tarpojan ihanteet

tuntea tarpojaohjelma

hallita peruspartiotaidot vähintään tarpojaohjelman osalta

tuntea lippukunnan organisaatio ja toimintakulttuuri

osata suunnitella vartion toimintaa

osata johtaa partiokokous

osata järjestää turvallinen retki ja tuntea Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeet

tietää, mistä ja keneltä saa apua tehtävässään.

VARTIONJOHTAJAN PESTISSÄ KEHITTYMINEN

VARTIONJOHTAJA

• voi oppia ja syventää tietoja ja taitoja johtajakauden aikana käytännön kokemuksen ja koulutuksen kautta

• saa palautetta tarpojaluotsilta

• osallistuu aktiivisesti koulutuksiin ja muihin pestiään tukeviin tapahtumiin.

VARTIONJOHTAJAN TUKI

• Vartionjohtaja saa tukea omaan kasvuunsa ja ohjelmaansa omalta samoajaluotsiltaan.

• Vartionjohtajan tehtävään hän saa tukea tarpojaluotsilta.

• Tarpojaluotsi voi esimerkiksi rohkaista, patistaa, antaa palautetta sekä auttaa toiminnan suunnittelussa ja vaativimpien ja tavallisuudesta poikkeavien aktiviteettien toteuttamisessa.

• Tarpojaluotsilla on vastuu tarpojavartion toiminnasta.

• Vartionjohtajalla on oikeus osallistua lippukunnan johtajatapahtumiin.

VARTIONJOHTAJAN KOULUTUS

•

Ryhmänohjaajakoulutus

• Turvallisesti yhdessä -verkkokoulutus

• Lisäksi ensiapukurssi ja muut taitokoulutukset oman tarpeen mukaan

PESTIKESKUSTELU

PESTATUN NIMI: Matti Meikäläinen

PESTIN NIMI: Tarpojavartion johtaja

PESTAAJAN NIMI: Maija Teikäläinen

PESTIN SISÄLTÖ

Ryhmän johtaminen ja ohjelman suunnittelu, sekä vetovastuu ryhmästä toisen ryhmänjohtajan kanssa.

PESTIIN LIITTYVÄT VASTUUT

Vastuu ryhmän toiminnan partiomaisuudesta, ryhmän ohjelman tulee olla partio-ohjelman mukaista. Viikottaiset kokoukset ja ryhmän retket. Ryhmän jäsenten tulee tuntea itsensä tervetulleiksi partioon ja heillä täytyy olla turvallinen olo tulla partioon. Lisäksi johtajalla on vastuu toimia esimerkkinä nuoremmille kaikessa partiotoiminnassa.

PESTIN KESTO ( ALKU - JA LOPPUPÄIVÄMÄÄRÄT ) 1.1.2023-31.12.2023

VÄLIPESTIKESKUSTELUN AJANKOHTA 1.6.2023

MILLAISTA PEREHDYTYSTÄ ( ML. KOULUTUKSET )

TARVITSET PESTISSÄ TOIMIMISEEN?

ROK ja vanhemman johtajan perehdytys

MISTÄ / KENELTÄ SAAT TUKEA PESTISSÄ TOIMIMISEEN?

TARVITSETKO MENTORIA?

Pestijohtaja Maijalta, tarpojaluotsiltasi sekä muilta lippukunnan johtajilta ja tarpojajohtajien yhteisistä kokouksista.

MITKÄ ASIAT MOTIVOIVAT SINUA TOIMIMAAN TÄSSÄ PESTISSÄ?

Halu kehittyä ja saada vastuuta, sekä päästä vetämään kokouksia ja retkiä. Halu mahdollistaa hyviä kokemuksia luonnossa olemisesta ryhmän jäsenille.

MITÄ HALUAT OPPIA TÄSSÄ PESTISSÄ?

Luottamaan itseeni johtajana ja kehittää luovuuttani suunnittelemalla uusia asioita

MITEN HALUAT KEHITTYÄ JOHTAMISTAIDOISSA

( VISIOINNISSA, VUOROVAIKUTUKSESSA, TOIMEENPANOSSA, ITSESI JOHTAMISESSA )?

Haluan kehittää ajanhallintaani ja kykyäni jakaa vastuuta toisen ryhmänjohtajan kanssa.

PESTIN EDELLYTTÄMÄ AJANKÄYTTÖ

Tunnin mittainen kokous viikossa, plus kokouksen suunnitteluun menevä aika ja mahdollisten materiaalien hankkimiseen menevä aika. lisäksi vartion retki kerran syksyllä ja kerran keväällä. Sekä johtajaneuvostoihin osallistuminen

PESTIÄ VARTEN KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA AIKA

Kyllä tuon verran löytyy

ONKO MAHDOLLISIA ESTEITÄ PESTIN HOITAMISEN KANNALTA?

Koeviikot, mutta silloin minulla on tuuraaja.

MUITA PESTIN KANNALTA TÄRKEITÄ ASIOITA

Tarvitsen apua nikkarointikokousten vetämisessä

Aika ja paikka 25.11.2022

Pestattava Matti Meikäläinen Pestaaja Maija Teikäläinen

PESTIN AIKANA

Pestin aikanakaan ei kenenkään tarvitse olla yksin. Pestaajan tehtävä on silloin tällöin pysäyttää pestattu pohtimaan, onko hän menossa oikeaan suuntaan, sekä ohjata hänet tarvittaessa takaisin kohti asetettua tavoitetta. Näin pestaaja varmistaa, ettei pesti ole pestatulle liian iso tai polta häntä loppuun. Pestaajan tehtävä on myös seurata pestatun osaamista ja kehitystä ja keskustella näistä hänen kanssaan. Näillä toimenpiteillä pestaaja ohjaa pestatun motivaatiota. Kun motivaatio on kohdallaan, voi pestattu saada aikaiseksi huikeita tuloksia.

Pestin aikana välipestikeskustelussa voi pohtia yhdessä pestaajan kanssa vaikkapa seuraavia asioita:

• Mikä on ollut pestissä parasta tähän mennessä?

• Mitä olen oppinut?

• Mitä haluaisin vielä oppia?

• Millaista koulutusta tai tukea kaipaisin pestin hoitamiseen?

• Mikä ei ole toiminut niin hyvin? Miten minä/lippukunta/pestaaja voisi jatkossa toimia toisin?

• Olenko saavuttanut tavoitteen, jonka asetin pestin alussa? Mitä haluan saavuttaa pestissä jatkossa?

PESTIN PÄÄTTYESSÄ

Jokaisen pestin tulee myös päättyä. Ideaalitilanteessa pestin päättymisajankohta sovitaan jo pestikeskustelussa. Pestin lopussa pestaajan ja pestatun on hyvä käydä yhdessä läpi asioita, joissa pestattu koki onnistuneensa ja joita hän on pestissä oppinut. Pestin päätyttyä on myös aika katsoa tulevaan. Pestatulla on tarjolla kolme vaihtoehtoa, joista jokainen on yhtä tärkeä:

• Pestattu jatkaa vanhan pestin hoitamista uuden kauden.

• Pestattu jättää vanhan pestin taakseen ja ottaa vastaan uuden pestin.

• Pestattu siirtyy taukovuoroon ja ottaa aikanaan jonkun pestin vastaan.

PESTAAJAN MERKITYS

Pestaaja on erittäin tärkeässä roolissa, kun puhutaan pestatun kehityksestä. Sorrumme liian usein partiossa toimimaan jollain tietyllä tavalla, ”koska on niin kivaa tehdä”. Teemme ja teemme, ja leirejä ja muita projekteja toteutuu yksi toisensa jälkeen. Opimme paljon tehdessämme, mutta osaamista on vaikea pukea sanoiksi, ellei sitä harjoittele. Puhumalla siitä, mitä on tullut tehtyä, pystytään paremmin tiedostamaan huomaamatta(kin) karttunut osaaminen.

Pestissä toimimiseen tulee toinen ulottuvuus, kun otamme huomioon myös, miten pestattu voi kehittyä pestissään. Pestattu voi kehittyä melko hyvin omillaankin, mutta pienen tuen avulla mahdollisuudet ovat huomattavasti laajemmat. Pestaaja on pestatun lähin tuki ja kannustaja ja ratkaisevassa roolissa tämän kehityksen tukemisessa.

AIKUINEN TUKI

Partiossa lapset, nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä. Aikuisten tehtävä on tukea jokaista nuorempaa partiolaista sopivalla tavalla, jotta hän pystyy kokemaan ja kokeilemaan partiossa erilaisia tehtäviä, elämyksiä ja haasteita. Aikuisen tarjoaman tuen määrä vaihtelee eri tilanteissa. Toinen yksilö tai ryhmä tarvitsee aikuista enemmän kuin toinen. Parhaimmillaan nuori ja aikuinen muodostavat toimivan työparin, jossa molemmilla on oma tehtävänsä. On tärkeää muistaa, että aikuinen tuki on oikeus ja mahdollisuus, ei jotain pakollista vastaanotettavaa. Jokaisella nuorella tulee olla partiossa oma taustatuki, luotsi. Luotsin tehtävä on olla jämäkkä tuki ja turva mutta riittävän sivussa, niin että jokainen nuori saa rauhassa harjoitella itsenäistä toimimista. Aikuinen harjoittelee näkemään, mikä on olennaista ja mitkä ovat oikeat hetket tukea vartiota ja johtajaa. Tehtävä ei ole aikuisellekaan helppo, joten on hyvä kertoa itse, minkälaista tukea ja apua aikuiselta toivoo. Aikuisen tehtävä puolestaan on olla aidosti kiinnostunut asioista. Aikuisen rooliin kuuluu myös pitkien linjojen ja kokonaisuuksien sekä asioiden keskinäisten suhteiden näkeminen. Kaikkea nuoren ei tarvitse vielä hallita.

Johtajiston kannattaa listata omat yhteystietonsa, ettei avunpyytäminen jää ainakaan siitä kiinni. Lisäksi on hyvä idea pitää johtajiston kesken yllä osaajarekisteriä, josta voi pyytää apua erilaisiin ongelmiin.

SAVUMERKKEJÄ

JA SÄHKÖPOSTIA

Ilman viestintää partio ei toimisi. Emme tietäisi, mitä, missä ja milloin tapahtuu. Siksi johtajan onkin oleellista viestittää asioista. Koska johtajan on tavoitettava lapset ja nuoret huoltajineen sekä lippukunnan muut johtajat, kannattaa viestintäkanavat valita huolellisesti.

Viestintä on hyvin tärkeä ja laaja osa partiota. Sillä voidaan saada aikaan paljon hyvää, kun sitä tehdään suunnitelmallisesti. Suunnitelmallisuus ei vaadi kovinkaan paljoa, usein riittää, että hetkeksi pysähtyy miettimään, mitä, miksi ja kenelle haluaa viestittää.

RYHMÄN SISÄINEN VIESTINTÄ

Ryhmän sisäinen viestintä on yksi johtajan oleellisimmista tehtävistä. Johtajan vastuulla on, että ryhmäläiset saavat informaation eri tapahtumista, niin ryhmän omista kuin koko lippukunnankin. Viestintää voi tehdä monella tavalla. Ryhmä voi perustaa esimerkiksi oman sosiaalisen median ryhmän, jossa tietoa voi välittää helposti ja joka saavuttaa ryhmän jäsenet nopeasti. Sosiaalinen media on kätevä lyhyitä viestejä varten, esimerkiksi jos seuraavassa kokouksessa tarvitaan kompassi tai retkelle ilmoittautuminen on umpeutumassa. Myös ilmoittautumislinkki tapahtumaan on helppo jakaa tällä tavalla. Ryhmän sisäinen viestikanava on kätevä, koska se alentaa ryhmän jäsenten kynnystä kysyä johtajalta mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Vaikka eri viestikanavat mahdollistavat nopean viestinvälityksen, on johtajan kuitenkin syytä muistaa, että asioista on hyvä kertoa ajoissa. Esimerkiksi kokoontumispaikan muutos on syytä kertoa viimeistään vuorokautta ennen, jotta ryhmäläiset pystyvät hankkimaan tarvittavat kuljetukset. Ideaalitilanteessa aika, paikka ja mukaan tarvittavat välineet on kerrottu jo kauden alussa toimintasuunnitelmassa. Tällöin tieto on tullut perille hyvissä ajoin, ja ryhmän omaa viestintäkanavaa voi käyttää muistutuskeinona.

Mitä viestintäkanavia ryhmässänne käytetään? Entä lippukunnassa? Mitkä ovat niiden hyvät puolet ja heikkoudet?

ERIKOISKOKOUKSISTA JA

KAUDEN ALOITUKSISTA

Erikoiskokouksista on tärkeää lähettää viesti ryhmäläisille ja heidän huoltajilleen. Viestin ei tarvitse olla mitenkään erityinen, tärkeintä on, että siitä käyvät ilmi oleellisimmat asiat:

• Missä kokous pidetään?

• Milloin kokous pidetään?

• Mitä tarvitsee ottaa mukaan?

• Maksaako kokous?

Esimerkiksi:

”Hei Mallivartion jäsenet ja huoltajat! Ensi viikon kokouksemme on tavallisesta poiketen tiistaina 4.2.2020 kello 18. Kolon sijaan olemme Tähtitornilla osoitteessa Tähtitornintie 1. Mukaan tarvitset vain partiohuivin. Nähdään tiistaina! - Mallivartion johtajat Maija p. 0501111111 ja Pekka p. 0502222222”

Kauden alussa on myös hyvä lähettää ryhmäläisille ja huoltajille muistutusviesti. Siinäkin riittää, että kaikki tarpeellinen tieto löytyy. Ryhmän uuden jäsenen huoltajalle kannattaa kirjoittaa myös tarkempi viesti, jossa esimerkiksi kerrotaan, mitä tarvitaan mukaan, missä kolo sijaitsee ja mitkä ovat johtajien yhteystiedot.

Esimerkiksi: ”Hei Mallivartion jäsenet ja huoltajat! Partio jatkuu jälleen! Kauden ensimmäinen kokous on tuttuun tapaan Kololla keskiviikkona klo 18. Nähdään!

- Mallivartion johtajat Maija p. 0501111111 ja Pekka p. 0502222222”

YHTEYDENPITO KOTIIN

Yhteydenpito huoltajien kanssa on yhteistyön alku ja juuri. On tärkeää, että huoltajat tietävät, mitä partio on ja millaista toimintaa ryhmässä on. Kasvokkain kohtaaminen aluksi on aina paras tapa luoda suhteet. Muista, että huoltajia tavatessasi edustat koko partioliikettä. Ole siis asiallinen ja kohtelias sekä muista partiomainen käytös. Kutsu kotiväki myös lippukunnan avoimiin tilaisuuksiin.

Huoltajat voivat käyttää eri viestintäkanavia kuin lapset ja nuoret.

Viestinnän ajoitus on tärkeää. Tiedon pitää tulla tarpeeksi ajoissa, jotta esimerkiksi monen lapsen asioita hoitava huoltaja ehtii toimia eivätkä viikonloput ole jo varattuja. Esimerkiksi retken ajankohdasta kannattaa kertoa jo kauden alussa, mutta tarkemmat tiedot ohjelmasta ja retkivarusteista voi kertoa pari viikkoa ennen tapahtumaa.

Mitä viestintäkanavia on?

Mitkä sopivat mihinkin viestintään?

Parasta tapaa viestiä huoltajille kannattaa kysyä heiltä suoraan. Kun kyseessä on viestintä huoltajien suuntaan, saattaa ryhmän sisäinen viestikanava toimia, mutta myös esimerkiksi sähköposti voi olla kätevä tapa. Toisinaan vanhanaikainen paperinen tapahtumakirje saattaa olla paras. Sopiva tapa viestiä riippuu paljon tilanteesta, ja sen suhteen johtajalla pitää olla tilannetajua. Helpointa on sopia huoltajien kanssa vain yksi viestintäkanava, jotta kukaan ei jää ilman tärkeää tietoa, jollei muista lähettää viestejä kaikkien kanavien kautta.

Ryhmän jäsenten huoltajat saattavat olla parikymmentä vuotta vanhempia kuin johtaja. Mitä kannattaa ottaa huomioon heille viestiä lähettäessään? Ensinnäkin kannattaa muistaa, ettei tarvitse jännittää. Toiseksi kannattaa muistaa olla asiallinen ja kertoa kaikki tarpeellinen. Jos ryhmä on lähdössä retkelle, täytyy viestissä olla ainakin retken ajankohta, paikka, varusteluettelo ja johtajien yhteystiedot. Viesti kannattaa lukea vielä uudelleen ennen lähettämistä ja tarkistaa sen ymmärrettävyys sekä korjata mahdolliset kirjoitusvirheet. Retkikirje kannattaa kirjoittaa mallin avulla ja luetuttaa toisella johtajalla, jotta siihen muistaa laittaa kaikki tarpeelliset tiedot ilmoittautumis- ja maksuohjeineen.

TIEDONKULKU LIPPUKUNNASSA

Lippukunnassa on jaettava tietoa samalla tavalla kuin yksittäisessä ryhmässäkin. Ryhmänjohtajan vastuulla on olla linkki ryhmänsä ja lippukunnan johtajiston välillä ja välittää viestejä molempiin suuntiin. Lippukunnan johtajisto viestittää parhaansa mukaan koko lippukunnalle eri tapahtumista ja siitä, mitä lippukunnassa on menossa. Ryhmänjohtajan on aktiivisesti seurattava lippukunnan viestintää, jotta hän voi esimerkiksi välittää tiedon tulevasta tapahtumasta ryhmälleen. Kun aloitat pestissä, selvitä, millä tavalla lippukuntasi tiedottaa asioista. Jotkin lippukunnat esimerkiksi lähettävät jäsenilleen syys- ja kevätkirjeet, joista löytyvät kaikki tulevat tapahtumat. Melkein kaikilla lippukunnilla on myös omat internetsivut ja sosiaalisen median sivut, joissa ne julkaisevat säännöllisesti tietoa tulevasta ja juttuja menneistä. Selvitä, kuka tekee päivitykset sivulle tai miten saat itse lisättyä niille tietoa.

On tärkeää, että lippukunnan johtajisto tietää, mitä ryhmille kuuluu. Viesti siitä voi kulkea johtajistolle esimerkiksi luotsien, ohjelmajohtajan tai suoraan yksittäisten ryhmänjohtajien kautta. Selvitä, mikä oman lippukuntasi tapa on. Retkistä tulee aina ilmoittaa lippukunnanjohtajalle. Lyhyetkin raportit siitä, miten esimerkiksi retki meni, mitä siellä tehtiin ja paljonko rahaa käytettiin, ovat erittäin tärkeitä. Myös erilaisista ongelmatilanteista kannattaa kertoa vanhemmille johtajille, sillä muuten he eivät osaa auttaa.

Ryhmänohjaaja saa hyödyllistä tietoa seuraamalla myös oman partiopiirin ja Suomen Partiolaisten sivustoja. Partiopiiri ja Suomen Partiolaiset lähettävät säännöllisesti lippukuntiin ja eri pesteissä toimiville partiolaisille tiedotteita keskeisistä asioista, tulevista tapahtumista ja kursseista partiossa. Luotsin tehtävään kuuluu myös varmistaa, että viesti niistä välittyy ryhmänohjaajille. Hyödyllinen tietolähde on myös Suomen Partiolaisten materiaalipankki. Sieltä löytyy muun muassa partion nykyinen graafinen ilme, jota kannattaa käyttää vaikkapa tapahtumakirjeissä.

KERROTAAN PARTIOSTA ULOSPÄIN

Lippukunnan ja sen ryhmien kannattaa näkyä ulospäin muillekin kuin partiolaisille. Erilaiset tempaukset tai avoimet partiotapahtumat tuovat hyvää julkisuutta partiolle. Jos vaikkapa sanomalehti uutisoi tekemisistänne positiivisessa valossa, saatatte saada lisää jäseniä. Myös tiedottaminen partiosta esimerkiksi lähikouluihin saattaa herättää innostuksen liittyä partioon.

Sosiaalinen media on erinomainen paikka olla yhteydessä myös muiden partioryhmien kanssa. Aihetunniste #partioscout yhdistää kaikkea suomalaista partiotoimintaa.

MILLAINEN ON HYVÄ PARTIOKUVA?

Milloin otitte viimeksi kuvia ryhmästänne?

Jaoitteko kuvan lippukunnan viestintäkanavissa?

Partiohuivit ovat näkyvillä. Toimintaa näkyy. Ihmiset tekevät yhdessä. Hieno yhteishenki näkyy. Ei turhaa pönöttämistä. Iloinen meininki.

Kuvassa olevilta (ja heidän huoltajiltaan) on lupa kuvan julkaisuun.

KOLOLLE JA METSÄÄN

Retkillä, kokouksissa ja muussa toiminnassa partio tulee eläväksi. Monipuolisen ja kehittyvän toiminnan sykli lähtee liikkeelle hyvästä suunnittelusta. Johtaja valmistelee niin yksittäiset kokoukset kuin koko toimintakauden. Kokousten ja retkien jälkeen seuraa arviointi ja siitä oppiminen. Ne sysäävät toiminnan syklin uudelleen suunnitteluvaiheeseen, jota johtaja pääsee tekemään entistä kokeneempana.

KOKOUSTA

JÄRJESTÄMÄSSÄ

Viikoittaiset kokoontumiset ovat ryhmän toiminnan tärkein muoto. Partioryhmän kokoontumisissa eli partiokokouksissa opetellaan uusia asioita, valmistaudutaan erilaisiin tapahtumiin, ollaan ulkona, toimitaan yhdessä ja pidetään hauskaa. Usein kokous on kerran viikossa, mutta joillekin ryhmille sopii paremmin kokoontua muussa rytmissä. Esimerkiksi samoajaikäkaudessa parituntinen tapaaminen joka toinen viikko tai retki kerran kuussa voi olla viikoittaista kokoontumista parempi tapa toimia. Kokouksen etukäteen suunnitteleminen on eräs johtajan tärkeimmistä tehtävistä. Etukäteen huolellisesti suunniteltu ja valmisteltu kokous sujuu jouhevasti. Osallistujille on mielekkäämpää, kun tekemistä on koko ajan eivätkä he joudu turhaan odottelemaan.

TAVOITE JOKA KOKOUKSELLE

Jokaisella kokouksella on hyvä olla tavoite. Tavoite voi muodostua esimerkiksi kokouksen aiheeksi valitusta aktiviteetista. Jos kokouksen aiheena on retkikeittimen käyttö, voi illan tavoitteeksi asettaa esimerkiksi sen, että jokainen osallistuja osaa nimetä keittimen osat, koota sen ja laittaa sen päälle. Tavoitteen kannattaa olla jotain hyvin konkreettista ja sellaista, jonka toteutumista voi arvioida. Partiossa keskeisiä tavoitteita jokaisessa tapaamisessa ovat myös yhdessä toimiminen ja hauskanpito.

KOKOUKSEN RAKENNE

Kokouksen rakenne kannattaa säilyttää usein samana, koska se luo ryhmäläisille tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta, mikä puolestaan esimerkiksi ehkäisee häiriökäytöstä. Kokous kannattaa aloittaa ja lopettaa samoilla tutuilla alku- ja loppumenoilla, olivat ne sitten vaikkapa lippukunnan huuto ja sisaruspiiri. Kokouksen aluksi kannattaa myös kirjata läsnäolijat.

Millainen on ollut paras partiokokoontuminen, johon olet osallistunut? Mitä siellä tehtiin? Mikä teki kokoontumisesta parhaan, mikä oli eri tavalla kuin tavallisissa kokoontumisissa?

LÄSNÄOLOTAULUKOITA

• solmuketju

• naulojen vasarointi kuvan reunaan puupalassa

• ruudukon rastittaminen, leimaaminen, tarran lisääminen, värittäminen

• helmien lisääminen ketjuun

• sähköisen taulukon täyttäminen

• yksityiskohtien lisääminen käyttöön jäävään esineeseen (esim. kuvioita viiriin)

OSALLISTUJIEN KIRJAAMINEN KANNATTAA, KOSKA

• läsnäolotaulukon täyttäminen on yleensä ryhmäläisistä hauskaa

• johtaja tietää, kuka on ollut milloinkin paikalla

• osallistumisaktiivisuus tarvitaan lippukunnan tilastoihin (joiden perusteella lippukunta saattaa saada avustuksia)

• johtaja tai lippukunta voi halutessaan palkita aktiivisimman ryhmäläisen

• partiossa opituista asioista jää merkintä ryhmäläisen tietoihin.

Johtajan kannattaa kertoa lyhyesti aluksi kokouksen ohjelmasta. Se auttaa osallistujaa orientoitumaan aiheeseen ja ennakoimaan, mitä tuleman pitää. Kokouksen keskeisin asia on tapaamisen varsinainen aihe. Sille on varattava riittävästi aikaa, vaikka muut rutiinit vievätkin oman osansa. Tärkeää on myös päättää kokous päätösmenoilla niin, ettei jokainen vain lähde oman aikataulunsa mukaan kotiin.

Minkälaisia alkuja loppumenoja tiedät partiosta? Entä jonkun muun harrastuksen parista?

Kokouksessa voidaan lyhyesti kerrata, mitä viimeksi on tehty. Toisto auttaa asian oppimisessa, ja samalla poissa olleetkin saavat käsityksen edellisestä kerrasta. Hyvä tapa kertaamiseen on esimerkiksi leikki tai kisa, jonka avulla vanha asia palautetaan mieliin. Millainen leikki sinulle tulee mieleen?

KOKOUKSEN KESTO

Kokouksen kesto kannattaa valita kohderyhmän ja kokouksen aiheen mukaan. Nuoremmille sopivat paremmin tunnin mittaiset kokoukset, vanhempien ohjelma vaatii usein puolentoista tai kahden tunnin kokoontumisia. Kokouksen kestoa voi myös vaihdella sisällön mukaan. Aikaa kannattaa varata kaksi tuntia, jos aiheena on esimerkiksi suunnistus, kokkaus, nikkarointi tai jokin muu aikaa vievä teema.

YHDEN TUNNIN KOKOUS

PUOLENTOISTA TUNNIN KOKOUS KAHDEN TUNNIN KOKOUS

alkumenot 5 min 5 min 5 min energianpurkuleikki 5 min 10 min 10 min kertaus 5 min 5 min 10 min kokouksen aihe 20 min 30 min 30 min leikkimistä 10 min 30 min 30 min toinen aihe 20 min tiedotushetki ja palaute 5 min 5 min 5 min hiljentyminen 8 min 8 min 13 min loppumenot 2 min 2 min 2 min

TEHTÄVÄ

MILLAINEN ON SINUN KOKOUKSESI?

Millainen olisi sinun peruskokouksesi rakenne? Mitkä osat ovat mukana, missä järjestyksessä ja minkä pituisina?

Alkumenot: Kokouksen aloituksen kannattaa aina olla samanlainen. Se voi pitää sisällään esimerkiksi ryhmän huudon, päiväkirjan lukemisen tai perinteiset tervehdysrituaalit. Tärkeää on, että osallistuja huomaa kokouksen alkaneen ja jättää muut puuhat taakseen.

Energianpurkuleikki: Alkuleikki tai riehumisleikki auttaa osallistujia purkamaan ylimääräistä energiaa ja keskittymään sen jälkeen varsinaiseen asiaan.

MITÄ

Kertaus: Kertausvaiheessa palataan edellisen kokouksen asiaan. Aikaisemmin opittua voidaan käydä läpi esimerkiksi leikin, pelin tai kilpailun avulla.

Kokouksen aihe: Tämä osuus on varsinainen kokouksen ydin. Vaikka opeteltavana aiheena olisi vain yksi asia, kannattaa sitä harjoitella usealla eri tavalla. Näin opittu jää paremmin erilaisille oppijoille mieleen.

Leikkiminen: Leikkiminen keventää kokouksen kulkua. Se on myös erinomainen tapa opettaa kokouksen varsinaista sisältöä.

Tiedotushetki ja palaute: Tiedotushetkessä johtaja tai asiasta vastaava ryhmäläinen kertoo tiedotettavat asiat ja jakaa esimerkiksi retkikirjeet. Tiedotettavien asioiden lisäksi johtaja kysyy osallistujilta palautetta kerrasta.

Hiljentyminen: Ennen lopetusrituaalia ryhmä voi hiljentyä, pitää hiljentymisen tai tehdä partio-ohjelman paussin.

Loppumenot: Ilta on hyvä päättää yhteiseen lopetukseen. Lopetus voi olla esimerkiksi sisaruspiiri.

ALKUMENOT ENERGIANPURKULEIKKI KERTAUS KOKOUKSEN AIHE LEIKKIMINEN TIEDOTUSHETKI JA PALAUTE HILJENTYMINEN LOPPUMENOT

KOKOUKSEN TARKKA

SUUNNITELMA

Jokaisesta kerrasta on johtajien hyvä tehdä myös tarkempi suunnitelma. Tältä voisi näyttää seikkailijoiden retkikeitinaiheinen kokous tarkasti suunniteltuna.

Kokouksen aloitus (5 min): Joukkue aloittaa kokouksen lippukunnan perinteiden ja omien tapojensa mukaan. Huudetaan joukkueen huuto. Alkumenojen aikana luetaan, mitä päiväkirjaan on kirjoitettu edellisestä kerrasta.

Leikki (10 min): Alkuleikkinä on Tahmeat popcornit -leikki, jossa leikkijät pomppivat, loikkivat tai hyppelevät ympäriinsä. Jokainen on ikään kuin tahmea popcorn, joka yrittää lähestyä muita samanlaisia maissinjyviä. Kun jyvä koskettaa toista jyvää, ne takertuvat yhteen. Tartuttuaan kiinni toisiinsa ne jatkavat pomppimistaan yhdessä takertuen uusiin jyväsiin, kunnes kaikki jyvät ovat lopulta takertuneet yhdeksi suureksi popcornkimpaleeksi.

Kertaus (10 min): Sampo tuo kokoukseen mukanaan erilaisia partiomerkkejä. Joukossa on eri ikäkausien merkkejä sekä oikeat seikkailijan paitaan kuuluvat merkit. Seikkailijoiden tehtävänä on poimia kasasta oikeat merkit ja laittaa ne tyhjään paitaan oikeille paikoilleen. Jos halutaan, harjoituksen voi tehdä myös kisana.

Uusien taitojen opettelu (15 min): Seikkailijat palauttavat mieliinsä, miten retkikeitin kootaan. Jos asia on tuttu, voivat vartiot jakautua suoraan pienemmiksi ruokakunniksi. Ruokakunnat voivat kisata toisiaan vastaan esimerkiksi siinä, mikä ryhmä on nopein keittimen kokoamisessa, kun yhden jäsenen silmät ovat sidotut tai jokaisella on käytössään vain yksi käsi. Jos keittimen kokoaminen on joukkueelle vieras juttu, käy sampo asian läpi ensin vartionjohtajan kanssa, joka opettaa ryhmänsä kokoamaan keittimen.

Taitojen opettelu jatkuu (30 min): Kun keittimen kokoaminen on palautettu mieleen, käy joukkue nopeasti yhdessä läpi vielä keittimen turvalliseen käyttöön liittyvät asiat, esimerkiksi tasaisen alustan ja sytyttämisen. Tämän jälkeen ruokaryhmät ryhtyvät ruoanlaittoon. Illan aikana ryhmät voivat valmistaa keittimellä sekä popcornia että suklaafondueta. Popcornien tekemisessä öljyä laitetaan kattilan pohjalle niin, että pohja peittyy. Seuraavaksi kattilaan kaadetaan maissinjyviä myös sen verran, että pohja peittyy. Kattilaa kuumentamalla popcornit valmistuvat. Kansi kannattaa pitää paikoillaan, jotta popparit eivät lennä ulos. Seikkailijoita on syytä muistuttaa pitämään huoli siitä, etteivät popcornit pala pohjaan. Suklaafondue syntyy sulattamalla suklaata vesihauteessa. Sulaneeseen suklaaseen sekoitetaan hieman kermaa. Seikkailijat paloittelevat hedelmiä. Hyviä hedelmiä suklaadippailuun ovat esimerkiksi omena, banaani, päärynä ja ananas. Hedelmäpaloja dipataan suklaaseen haarukkaa käyttäen.

Siivous (15 min): Kokouksen lopuksi on hyvä varata riittävästi aikaa keittimien tiskaamiselle. Erityisesti kattilat, joissa on valmistettu popcornia, saattavat vaatia jynssäämistä.

Vara/lisäohjelma: Tarkastetaan varaston retkikeittimistä, että niissä on kaikki tarvittavat osat, ja tehdään puutteista lista varastonhoitajalle.

Lopetus (5 min): Iltahiljentymiseksi sampo kertoo seikkailijoille tarinan Herra Pähkinähiiren yllätyksestä.

Herra Pähkinähiiren ovelle kolkutettiin eräänä iltana. Oven takana seisoi rouva Myyrän pienin poika, joka pyysi lainaamaan kilon jauhoja, sillä hänen äitinsä leipoi suurta täytekakkua ja jauhot olivat loppuneet kesken. Herra Pähkinähiiri oli aina hyvin varustautunut ruokatarvikkeiden suhteen ja antoi pyydetyt jauhot. Rouva Myyrä oli joskus tehnyt jonkin palveluksen herra Pähkinähiirelle, joten senkin vuoksi herra Pähkinähiiri ajatteli avun olevan paikallaan.

Puolen tunnin kuluttua ovelta kuului jälleen koputus. Sama poika seisoi taas oven takana ja pyysi tällä kertaa lainaksi puolta kiloa sokeria, tietenkin täytekakkua varten. Herra Pähkinähiirtä rupesi jo harmittamaan, ja hän antoi pojalle sokerin sijaan puoli kiloa suolaa.

Hetken kuluttua ovelta kuului vielä kerran koputus, ja nyt siellä seisoi koko myyräperhe. Myyrä-äiti piteli lautasella suurta täytekakkua. ”Tulimme onnittelemaan, onhan tänään sinun syntymäpäiväsi”, sanoi rouva Myyrä leveästi hymyillen. Arvatkaapa, kaduttiko herra Pähkinähiirtä? Se sai palkkansa saituudestaan.

Lopuksi ryhmä tekee sisaruspiirin.

ALKU- JA LOPPUMENOT

Jokaisen ryhmän on hyvä luoda itselleen tutut rutiinit kokouksen alkuun ja loppuun. Ryhmän on hyvä huolehtia, että kokous alkaa ja loppuu täsmällisesti. Varsinkaan tunnin kokoontumisissa ei ole aikaa odottamiselle. Alkumenot virittävät ryhmän partiotunnelmaan ja kertovat, että kokoontuminen alkaa ja muut touhut loppuvat. Ryhmää helpottaa, kun kokoontuminen alkaa aina samasta paikasta tai muodostelmasta, esimerkiksi kolon matolta tai piiristä. Ryhmä voi kokouksen aluksi huutaa oman tai lippukunnan huudon, laulaa partiolaulun tai sopia muun vastaavan yhteisen tavan. Lisäksi alkumenoihin sopii mainiosti esimerkiksi päiväkirjan lukeminen, kuulumisten kyseleminen, maskotin tervehtiminen tai vastaavat toistuvat asiat. Alkumenojen yhteydessä johtajan on hyvä myös kertoa, mitä kyseisessä kokoontumisessa tullaan tekemään, jotta ryhmäläiset pääsevät virittäytymään aiheeseen.

Rutiinit kannattaa ottaa osaksi myös kokoontumisen lopetusta. Toistuva paikka ja muodostelma auttavat ryhmäläisiä huomaamaan, että kokouksen vaiheissa on siirrytty päätökseen. Loppumenoihin kuuluu keskeisesti hiljentyminen, jolle on hyvä varata aikaa joka kokouksen päätteeksi. Tapoja hiljentyä on useita. Pääasia on, että ryhmä harjoittelee sen osaksi toimintaansa. Helppo apukeino hiljentymiseen on tuli. Piirin keskellä palava kynttilä rauhoittaa usein levottomimmankin.

Hiljentymistarinasta on helppo siirtyä sisaruspiiriin tai muuhun ryhmän vastaavaan päätösrutiiniin. Loppumenoihin voi liittyä myös esimerkiksi maskotin säilytyspaikkaansa palauttaminen, päiväkirjan kirjoittajan valitseminen ja seuraavan kokoontumisen asioista muistuttaminen.

RYHMÄN ENSIMMÄINEN KOKOUS

Ryhmän ensimmäinen kokous kauden alussa luo suuntaa ryhmän tulevalle toiminnalle, joten siihen kannattaa valmistautua erityisen huolellisesti. On tärkeää, että jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi. Uudet ryhmäläiset voivat tuntea toisensa jo entuudestaan, mutta usein mukana on myös ensikertalaisia ryhmässä tai koko partiossa. Ensimmäisellä kerralla johtajan on hyvä kertoa, että kokouksessa noudatetaan joitakin perinteitä siksi, että uudetkin jäsenet pääsevät heti osaksi ryhmän tapoja. Kannattaa kuitenkin huomioida, että esimerkiksi partiossa käytetyt sanat ovat uudelle partiolaiselle todennäköisesti vieraita.

Jos ryhmä siirtyy yhtenäisenä uuden johtajan vetovastuulle, uudelle johtajalle on hyödyllistä käydä tutustumassa ryhmän toimintaan ja ryhmäläisiin jo aikaisemmin. Jos lippukunnassa järjestetään siirtymäretkiä,

Mitkä asiat partiossa ovat sellaisia, jotka ihmetyttävät uutta partiolaista? Mitä asioita ja perinteitä kaverisi tai vaikkapa vanhempasi ihmettelevät? On tärkeää, että käytössä olevien perinteiden ja tapojen taustat avataan kaikille osallistujille, jotta jokainen tuntee kuuluvansa porukkaan.

ovat ne kokousten lisäksi oiva paikka tutustua tuleviin ryhmäläisiin.

Uuden ryhmän ensimmäisen kokouksen ohjelmaan voi kuulua tutustumista ryhmän jäseniin ja tarvittaessa siihen, mitä partiossa tehdään. Ryhmäytymisen aloittaminen on tärkein tavoite ensimmäiselle kokoontumiselle. Ohjelman kannattaa olla kevyt ja hauska, jotta se houkuttelisi mukaan myös seuraavalle kerralle. Ryhmän nimen päättäminen tai ohjelman suunnittelu kannattaa jättää siihen, kun ryhmäläiset tuntevat toisiaan paremmin ja uskaltavat ilmaista mielipiteitään.

ENNEN JA JÄLKEEN KOKOUKSEN

Toisinaan kokouksia varten joutuu tekemään etukäteisvalmisteluja. Hyvä tapa on tarkistaa materiaalitarve edeltävällä viikolla ja varata tarvikkeet ryhmälle. Kololta ei löydy kaikkea aina valmiina, vaan usein johtajan täytyy hankkia kokouksessa tarvittavia materiaaleja. Vaikka kaikki tarpeellinen löytyisikin kololta, täytyy ne silti etsiä käsille ennen kokouksen alkua. Johtajan on muistettava varata aikaa näille etukäteisvalmisteluille. Niihin kuuluu myös se, että johtaja muistuttaa ryhmäläisiä tarvittaessa esimerkiksi kokouksessa käytettävistä välineistä. Kokouksen jälkitöihin puolestaan kuuluu muun muassa siivoaminen, jos kokouksessa on vaikkapa askarreltu. Paikat pitää aina jättää hyvään kuntoon, jotta tilan seuraavien käyttäjien on mukavampi tulla omaan kokoukseensa. Siivous ei ole ainoastaan johtajan tehtävä, vaan koko ryhmä on vastuussa siitä yhdessä.

SUUNNITELMAT MUUTTUVAT

Vaikka suunnitelmat olisikin tehty kunnolla, joskus voi tulla pakottavia tarpeita muuttaa suunnitelmaa lennosta. Yhtäkkinen ukkosmyrsky saattaa estää ulos menemisen, ja siksi johtajalla kannattaa olla varasuunnitelmia takataskussa yllättävien tilanteiden varalta. Aivan kaikkeen ei kukaan pysty tietenkään varautumaan.

Mieti, miten ryhmäsi voisi osallistua kokouksen eri vaiheisiin: • kokouksen materiaalien hankinta • asioiden selvittäminen kokousta varten (esim. aukioloajat vierailukohteessa) • huolehtiminen siitä, että rutiinit hoidetaan (esim. läsnäolojen merkintä, alkumenot) • edellisen kokouksen aiheen kertauksen vetäminen • leikin vetäminen

uuden asian opettaminen muille

iltahiljentymisen pitäminen

siivouksesta vastaaminen • välineiden huollosta vastaaminen (esim. paikoilleen vienti, kuivattaminen)

VARAIDEA TAKATASKUUN:

• luetaan kirjaa ääneen: piirretään/näytellään/tehdään patsas tai pantomiimi kirjan kohdasta

• askarrellaan

• aloitetaan vartion pitkän ajan näpertely (esim. solmutaulu)

• leivotaan

• mennään leikkimään metsään

• pidetään kolotalkoot

• tutustutaan keskusjärjestön tai maailmanjärjestöjen internetsivuihin

• opetellaan viittomaan oma nimi

• tehdään vartiosta esittely lippukunnan sivuille

• kerrataan hätäpuhelu, kylkiasento tai paineside

• tehdään oma partioaiheinen peli

• lauletaan partiolauluja

• sanoitetaan jokin laulu uudelleen partioaiheiseksi

ERILAISIA KOKOUKSIA

Jotta partiokokoukset tuntuvat niin osallistujista kuin vetäjistä mielenkiintoisilta, kannattaa kokousten sisältö pitää vaihtelevana. Kokouksesta voi tehdä erityisen esimerkiksi pyytämällä vierailevan tähden opettamaan jotakin uutta tai kertomaan jostain aiheeseen liittyvästä. Jos lippukunnassa on esimerkiksi vaellusekspertti, kannattaa hänet pyytää kokoukseen kertomaan vaeltamisesta.

Partioon kuuluu yhtenä tärkeänä osana ulkona toimiminen. Lähes jokaisen asian pystyy toteuttamaan myös ulkona. Vaikka ryhmällä olisikin varaus sisätiloihin useimpien kokousten ajaksi, voi kokouksen usein pitääkin sisätilojen sijaan kokouspaikan pihamaalla tai läheisessä puistossa. Katso ryhmäsi toimintasuunnitelmaa. Mitkä kolme kokousta voi siirtää ulos? Onko joku kokouksen aihe sellainen, jonka toteutus ei onnistu ulkona?

Osa aktiviteeteista on sellaisia, että niitä ei pysty toteuttamaan kololla. Ryhmä voi tehdä vierailun palo- tai poliisiasemalle tai vaikkapa museoon. Elokuvissa käynti toimintakauden viimeisessä kokouksessa voi olla hyvä ajatus, kunhan elokuva vain on osallistujille sopiva.

ERITYISIÄ KOKOUKSIA VOI JÄRJESTÄÄ

ESIMERKIKSI NÄISTÄ AIHEISTA

TAI NÄISSÄ PAIKOISSA:

• tähtikuvioiden tarkastelu tähtitornissa

• pelastusliivien testaaminen uimahallissa

• talkooharavointi naapurin mummolla

• partioperinteisiin tutustuminen Partiomuseossa

• vaellusruokaoppaiden etsiminen tai kirjavinkkaus kirjastossa

• VPK:n sammutusharjoitus pelastuslaitoksella

• kotiseudun nähtävyyksiin tutustuminen museossa

• käsiteltyyn teemaan liittyvä teatteri- tai elokuvanäytös

• luontojärjestön talkoisiin tai opastetulle retkelle osallistuminen

• nuotioilta lähilaavulla

• kunnalliseen päätöksentekoon tutustuminen kunnanvaltuutetun johdolla

• lähilehden toimitukseen tutustuminen

KOKOONTUMISET ETÄNÄ

Aina ei ryhmän tapaaminen onnistu kasvotusten. Ryhmän kokoontumiset voi estää esimerkiksi pandemiatilanne. Yksittäisen ryhmän jäsenen kohdalla esimerkiksi vakava sairaus tai muutto toiselle paikkakunnalle voi estää kasvokkain kohtaamisen. Näissä tilanteissa etänä tapahtuva partiotoiminta on hyvä vaihtoehto. Partiota ei tarvitse lopettaa kokonaan, vaan sen muotoa voi muuttaa.

Tapoja toteuttaa etäpartiota on lukuisia, ja ryhmästä riippuu, mikä tapa kannattaa valita. Johtaja voi esimerkiksi toteuttaa kolon läheisyyteen rastiradan, jonka jokainen käy tekemässä itsenäisesti oman aikataulun mukaan. Kokouksen ohjeistuksen voi lähettää myös viesteillä, jolloin vuorovaikutus tapahtuu vartion viestiryhmässä. Kokeilemisen arvoinen juttu on etäkokous, jossa jokainen on äänen ja kuvan kera mukana omalta laitteeltaan. Kuten koloilloissakin, myös etäkokoontumisissa suunnittelu on tärkeää, jotta tapaamisesta tulee mielekäs kokonaisuus osallistujalle. Aivan kaikki ei onnistu etänä, mutta usein näissä tilanteissa tekemistä tärkeämpää ovat yhteiset kohtaamiset.

UUDEN ASIAN

OPETTELU

Keskeisin osa kokousta on tavallisesti uuden asian oppiminen. Tämä uusi asia kerrotaan useimmiten osallistujille etukäteen. Se saattaa lukea toimintasuunnitelmassa, tai se kerrotaan edellisessä kokouksessa. Koulutettava asia on kokouksen ydinasia, minkä vuoksi siihen kannattaa käyttää suunnittelussa eniten aikaa.

Mikä on ollut vaikeinta, mitä olet oppinut partiossa? Millä keinolla opit sen?

TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN

Opimme usein hyvin, kun pääsemme tekemään ja kokemaan itse. Suunnistuksesta, kalakeiton tekemisestä tai mäkiauton rakentamisesta pääsee tuskin jyvälle, jos vain seuraa vierestä tai kuuntelee toisen kertovan siitä. Innostavinta on päästä tekemään itse oikeassa tilanteessa, esimerkiksi pystyttämään laavu, jossa nukutaan seuraava yö. Tekemisellä pitää olla merkitys.

Johtajan tehtävänä on muistaa, että kokoustilanteissa kyseessä on nimenomaan ryhmäläisten tekemällä oppiminen. Moni johtaja sortuu siihen, että käyttää liikaa aikaa asioiden selittämiseen ja näyttämiseen. Johtajan on toki huolehdittava turvallisuudesta, mutta varsinkin nuorille osallistujille on tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti itse tekemään. Toimivaa onkin usein se, että asian opettelussa ensimmäinen harjoitus on tehtävä, jossa ryhmäläiset kokeilevat asiaa itse. Tämän jälkeen vuoroon tulee osuus, jossa johtaja opastaa oikean tekniikan, ja lopuksi ryhmäläiset pääsevät jälleen tekemisen pariin jollakin uudella tavalla.

Tekemällä oppiminen ei ole vain tekemistä, vaan siihen kuuluu myös se, että opittua pysähdytään aika ajoin pohtimaan. Mitä teimme? Mitä opimme? Miksi näin tehtiin? Johtajan esittämät kysymykset auttavat oppimisessa. Oppimisen reflektointiin on lukuisia tapoja. Pääasia on, että opittua ja koettua tarkastellaan jälkikäteen, pohditaan fiiliksiä ja tutkitaan mahdollisia vaikutuksia.

Tekemällä oppimiseen kuuluvat myös epäonnistuminen ja uudelleen yrittäminen. Nämä ovat joillekin vaikeita asioita. Voi olla, etteivät he halua edes yrittää, koska eivät osaa. Toiset taas kuvittelevat, etteivät koskaan opi. Jotkut taas eivät siedä olevansa toisia huonompia. Johtajan tehtävänä on poistaa nämä ajattelun tuomat esteet oppimiselle. Johtaja voi kannustaa vaikkapa esimerkeillä siitä, miten itse on tehnyt paljon töitä oppiakseen jotain. Samoin ryhmän tuki on tärkeää, eikä hitautta tai virheitä saa ivata.

Partiossa tehdään paljon asioita yhdessä ryhmässä. Silloin johtajan on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat tekemiseen ja siten oppimiseen. Helposti käy niin, että innostunut tai osaava jäsen esimerkiksi sytyttää nuotion toisten jäädessä viettämään aikaa tai odottamaan vuoroaan. Seuraavalla kerralla käy helposti niin, että osaava sytyttää nuotion uudestaan, varsinkin jos on kiire tai osaamattomuus on noloa. Näin osaajan taidot paranevat toisten oppimatta vieläkään. Johtaja voi estää tämän varaamalla jokaiselle oman mahdollisuuden tai huolehtimalla vuoroista.

Hyvä valmistautuminen on uuden asian opettamisessa tärkeää. Johtajan on suunniteltava, mitä kokouksen aikana tulee tapahtumaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen olisi itse osattava kaikki. Johtaja voi harjoitella opetettavan asian etukäteen ennen kokousta, mutta yhtä hyvin hän voi kutsua paikalle jonkun kokeneemman asiaa kouluttamaan. Joskus johtaja voi myös todeta, että asia opetellaan yhdessä. Ryhmäläisten on jopa hyvä huomata, ettei ”iso johtajakaan” osaa kaikkea, mutta haluaa oppia uutta ja heittäytyä. Silloin johtaja tarttuu vaikkapa opaskirjaan tai internetsivuun yhteistyössä ryhmäläisten kanssa. Vaikka tapa on johtajalle helppo, ei sitä kuitenkaan kannata käyttää liian usein.

Tekemällä oppiminen ei rajoitu vain taitoon pystyttää teltta tai tehdä solmuja. Myös ohjelman valmisteleminen ja vetäminen tai tapahtuman tekeminen ovat partiossa tärkeitä taitoja, joita harjoitellaan vähitellen.

Ryhmän kanssa kannattaa rohkeasti lähteä opettelemaan tapahtuman järjestämistä vaikkapa retken, joulujuhlan tai vartion seinämaalauksen avajaisten muodossa. Harjoittelu lähtee liikkeelle pienistä tehtävistä riittävällä johtajan tuella.

MIELENKIINTOA JA VAIHTELUA ERILAISILLA MENETELMILLÄ

Koulutuksessa käytettävällä menetelmällä on suuri vaikutus aiheen mielenkiintoisuuteen ja osallistujien oppimiseen. Joskus luovan menetelmän takia kokoontumisessa opitaan ehkä vähemmän uutta, mutta kyseinen asia saattaa jäädä paremmin mieleen. Hyvällä menetelmällä varmistetaan kiinnostus vähemmän kiinnostavaan aiheeseen. Menetelmiä kannattaa ideoida ja kokeilla rohkeasti ja painaa vastaan tulevat hyvät toteutustavat mieleen omia ohjelmia varten. Ideoita voi löytyä partion lisäksi muista harrastuksista, mediasta tai koulusta. Partio-ohjelman nettisivuilla partio-ohjelma.fi kunkin aktiviteetin sivulle voi lisätä itse hyviä toteutustapoja ja lukea muiden ideoita.

Ryhmäläisten osallistaminen mukaan toimintaan on äärimmäisen tärkeää. Jos johtaja vain juttelee yksikseen, saattavat osallistujat väsyä ja tieto mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos. Keskustelu on hyvä tapa saada ryhmäläiset mukaan. Voidaan myös sopia etukäteen ryhmän jäsenen opettavan seuraavalla kerralla jonkin tietyn asian –näin ryhmäläiset saavat pientä vastuuta, mikä kasvattaa heitä.

KOULUTUSMENETELMIÄ

• näytelmät, pantomiimi

• Miten toimisit tässä tilanteessa? (keskustellen tai näytellen)

• tuttujen pelien muokkaaminen (esim. Pictionary, Alias, muistipeli, Domino, palapeli, sanaristikko, kirjainruudukko, hirsipuu, bingo)

• kilpailut, leikit, tietokilpailut

• valokuvaus, videointi, valmiit videot

• seinäjulisteet, kuvakollaasit

• tiedon etsiminen eri lähteistä (esim. partio-ohjelma.fi, Reppu-kirja, Partiojohtajan käsikirja, partio.fi, piirien internetsivut)

• porinaryhmä (= Mitä tiedätte aiheesta jo aiemmin? Keskustele kaverisi kanssa 5 minuuttia.)

• väittely, äänestys, huutokauppa (esim. partioihanteet, partiomenetelmä)

• sisäpiiri–ulkopiiri (= Suurin osa ryhmäläisistä on ulkopiirissä, pienempi joukko keskellä sisäpiirissä. Sisäpiiri keskustelee annetusta aiheesta, esimerkiksi kiusaamiseen puuttumisesta. Ulkopiiri ei saa osallistua keskusteluun, vaan päästäkseen keskustelemaan tulee ulkopiiriläisen koskettaa sisäpiiriläistä, joka poistuu ulkopiiriin ja ulkopiiriläinen pääsee hänen tilalleen sisäpiiriin.)

• rastiradat, joiden rasteilla joko tietoiskuja tai toiminnallisia tehtäviä

• askartelu, rakentelu

• ruoka (esim. koristellaan kakku karkeilla aiheen ”Millainen on hyvä ryhmä” tai ”minulle tärkeät ihmiset” pohjalta)

• janalla liikkuminen oman mielipiteen mukaan

• tutustumiskäynti, haastattelu

• aidot johtamistilanteet (esim. johtamisharjoittelussa, lippukunnan tapahtumissa tai kurssilla)

• aidot ryhmätoimintatilanteet (esim. teltan pystytys)

• learning cafe, open space (= Tilassa on eri aiheisiin keskittyviä keskustelupöytiä, joissa jokaisessa on kirjuri. Ryhmäläiset kiertävät pöydissä keskustelemassa, ja kirjuri kirjaa ylös ryhmäläisten ajatuksia aiheesta. Lopuksi käydään kaikkien pöytien muistiinpanot läpi.)

IDEOITA KOKOUSTEN VETÄMISEEN VOI

LÖYTYÄ ESIMERKIKSI SEURAAVISTA LÄHTEISTÄ:

• tutor-, isos-, 4H-, tukioppilas- ja valmentajakoulutukset

• eri järjestöjen ohjelmamateriaalit ja ohjaajien materiaalit sekä nettisivut, esimerkiksi Luonto-Liitto, WWF, MML, Unicef, Fingo, SLL, 4H

• koulun oppitunnit

• eri harrastustaustoista tulevat kaverit

• eri (partio)tapahtumat

MENETELMÄVAIHTOEHTOJA SEIKKAILIJOIDEN

MITKÄ NÄISTÄ SOPISIVAT SEURAAVAN KOKOUKSEN AIHEESEEN?

Lipunnostaja: Seikkailija harjoittelee Suomen lipun nostamista ja laskemista lippukuntansa perinteiden mukaisesti.

• Johtajat näyttelevät lipunnoston väärin, ja seikkailijat etsivät virheet. Väärin tehtäviä asioita voivat olla esimerkiksi ”Ylös kuin nouseva aurinko!”

-komento, tehdään pitämätön solmu, kierretään naru tangon ympäri, ei pidetä toisesta narun päästä kiinni, lippu karkaa liian korkealle ja pitää hyppiä saadakseen siitä kiinni, lipunnostajat viheltelevät ja osallistujat jutustelevat.

• Harjoitellaan lippusolmun tai lipun viikkaamista viestinä.

• Etsitään ja väritetään seinäkalenterista liputuspäivät.

• Retkellä valitaan päivystäjät, jotka huolehtivat herätyksestä ja lipunnostosta.

• Tehdään oikeiden mittasuhteiden mukaiset leikkiliput kangasväreillä tai värittämällä tusseilla lakanakangasta.

• Kierretään pareittain rastirata, jossa rasteina ovat lipunnoston harjoittelu, lipun viikkaaminen ja leikkilipun tekeminen.

• Piirretään sarjakuva lipunnostosta.

• Tehdään pullataikinasta tai karkkinarusta lippusolmuja syötäväksi.

• Tehdään lippusolmu ryhmänä paksulla köydellä joko kaikki yhdessä tai vuorotellen yhden neuvoessa.

• Ryhmä sitoo ensimmäisen sammon lippusolmuilla tuoliin. Kun ryhmä on valmis, kaikki menevät piiloon, ja samalla toinen sampo avaa kaikki väärät solmut. Ensimmäinen sampo avaa oikein tehdyt solmut ja lähtee sitten etsimään.

• Lipunnoston vaiheet kirjoitetaan lapuille, jotka piilotetaan kololle. Laput pitää etsiä ja järjestää oikeaan järjestykseen.

• Sampo on lipunnostorobotti, jota pitää neuvoa jokaisen vaiheen läpi.

• Kisaillaan merirosvoaiheisella retkellä siitä, minkä laivan rosvot saavat huijattua sataman värisokeaa portinvahtia. Rosvot yrittävät vaihtaa oikeaoppisilla lippumenoilla väärää viestiä välittävän viestilipun salkoon, jotta sotilaat poistuisivat ja rosvot pääsisivät aarteen kimppuun.

• Näytellään juhlallinen itsenäisyyspäivän lipunnosto presidentinlinnassa.

• Leikitään Evoluutio-leikkiä (Leikkijät liikkuvat tilassa tehden tasonsa liikettä. Tavattuaan toisen pelataan kivi-sakset-paperi-peliä, josta voittaja nousee seuraavalle tasolle häviäjän pudotessa alemmalle tasolle.) lipunnostoliikkeillä: kannetaan lippua sylissä lipunnostajana, solmun tekeminen, lipun nostaminen tankoon, lippunarun solmiminen tangon telineeseen, kunnian tekeminen lipulle.

• Suunnitellaan ja kuvataan lipunnostosta ohjevideo.

TOIMINTA LUONNOSSA

Toiminta luonnossa on tärkeä osa partiota. Jo partion perustaja Robert Baden-Powell tähdensi sen tärkeyttä. Toiminta luonnossa rauhoittaa ihmistä, sillä jo muutama minuutti luonnossa laskee stressitasoa. Luonto on myös elämyksellinen toiminta- ja oppimisympäristö.

Luonnossa toimiminen auttaa omatoimisuuden vahvistumisessa, sillä luonnossa pitää osata ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista, esimerkiksi ruoanlaitosta, yöpymissijasta ja kuivista vaatteista. Onnistuminen ja selviytyminen luonnossa kasvattavat itsetuntoa ja käsitystä itsestä. Luonto myös tarjoaa arjesta, sen rutiineista ja kontrollista poikkeavan ympäristön. Hyvät kokemukset luonnossa oleilusta saavat ihmisen välittämään ympäristöstään, joten samalla opimme tekemään oikeita valintoja elinympäristömme hyväksi.

On hyvä muistaa, että luontoa on kaikkialla ympärillämme. Toiminta luonnossa ei tarkoita ainoastaan metsäretkiä, vaan siihen sisältyy kaikki ulkona tekeminen.

ENEMMÄN IRTI TEHDYSTÄ

Ketut-vartio päätti kokeilla koloillassaan leikkiä, jossa vartion tehtävänä on auttaa toinen toisensa 1,5 metrin korkeudella olevan narun ylitse. Kun tehtävä oli tehty, jokainen sai kertoa, miltä harjoituksen tekeminen tuntui. Liisaa ärsytti olla huono tehtävässä, koska hän oli niin lyhyt. Jennasta tehtävä oli ollut hauska, koska siinä ratkaistiin ongelmaa. Villeä oli jännittänyt putoaminen kovalle asvaltille. Vartionjohtaja kysyi, miten yhteistyö onnistui. Kun jokainen oli kertonut ajatuksistaan, kysyi johtaja, miksi harjoitus osallistujien mielestä tehtiin. Johtaja halusi korostaa yhteistyön merkitystä ja omaa porukkaa. Yksin kukaan ei olisi päässyt narun yli.

Purkukeskustelulla tarkoitetaan aktiviteetin jälkeistä tilannetta, jossa osallistujat käyvät ohjatusti läpi tekemäänsä harjoitusta. Ilman purkukeskustelua harjoitus voi jäädä vain leikiksi. Purku nostaa esille sen, mitä harjoituksella on tarkoitus oppia. Tarkoitus on tarjota osallistujille paikka kertoa ajatuksista ja tunteista, joita aktiviteetti herätti. Lisäksi keskustelun vetäjällä on hyvä tilaisuus ohjata osallistujat huomaamaan harjoituksen tavoitteen mukaiset asiat. Purkukeskustelua pitämään voi myös pyytää kokeneemman johtajan.

Purkuvaiheessa kannattaa antaa tilaa keskustelulle ja odottaa, että kaikki halukkaat uskaltavat avata suunsa. Jos johtaja huomaa, että joku ryhmäläisistä ei uskalla puhua, hän voi rohkaista kysymällä, mitä hänellä on mielessä. Johtajan tehtävänä on olettamuksia tekemättä kuunnella, mitä osallistujat sanovat. Keskustelun vetäjän on hyvä olla mahdollisimman neutraali. Voi kuitenkin olla, että omien ajatusten ja arvojen jakaminen madaltaa osallistujien kynnystä kommentoida. Jos joukossa on vahvoja mielipiteitä, keskustelijaa voi haastaa näkemään asia toisestakin näkökulmasta. On tärkeää, ettei osallistujien kantoja tyrmätä. Jos osallistujat käyttäytyvät epäkunnioittavasti toisiaan kohtaan esimerkiksi haukkumalla toisten mielipiteitä, johtajan tulee puuttua käytökseen jämäkästi.

ALOITUKSIA:

• Miltä harjoitus tuntui?

• Mikä yllätti?

• Oletko aiemmin kohdannut samankaltaisia tilanteita? Millaisia?

• Mitä opit?

• Saitko uusia näkökulmia tai kokemuksia?

• Missä onnistuimme ryhmänä? Mitä teemme ensi kerralla toisella tavalla?

• Millainen olo harjoituksesta tuli?

• Millaisia ajatuksia harjoitus herätti?

Keskustelu on vain yksi tapa toteuttaa harjoituksen purkaminen. Kaikkien ryhmien kanssa purkukeskustelu ei välttämättä toimi. Harjoituksen purkamisen voi toteuttaa myös esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• Peukku-tunnelmia: Johtaja esittää väitteitä harjoituksesta, ja osallistujat nostavat peukkunsa pystyyn sen mukaan, mitä väitteestä ajattelevat. Väitteitä voivat olla esimerkiksi ”Opin harjoituksesta uutta” tai ”Harjoitus sai minut ajattelemaan asioita uudella tavalla”.

• Jana: Johtaja kertoo erilaisia väitteitä, ja osallistujat asettuvat janalle sen mukaan, ovatko väitteen kanssa täysin samaa mieltä, täysin eri mieltä tai jotakin siltä väliltä. Hyviä väittämiä ovat esimerkiksi ”Vartiomme osasi riittävästi asioita tätä harjoitusta varten” tai ”Yhteistyö auttoi meitä ratkaisemaan haasteet”.

• Fiilisvalokuva: Jokainen ottaa asennon, joka kuvaa fiilistä harjoituksen jälkeen tai fiilistä tulevasta.

• Elävä patsas: Jokainen muodostaa (tai muodostetaan ryhmänä yhdessä) kehostaan patsaan, joka kuvaa harjoituksessa käsiteltyä asiaa tai siitä syntynyttä ajatusta.

• Piirtäminen: Kukin piirtää tai maalaa kokemuksensa tai ajatuksensa esittävänä kuvana tai mielikuvana.

PROJEKTEJA PARTIOSSA

Me partiolaiset teemme projekteja useammin kuin arvaammekaan. Projekti voi olla esimerkiksi vartion retki, varainkeruukampanja tai leiriportin rakentaminen. Olipa projekti mikä tahansa, toistuvat siinä useimmiten samankaltaiset vaiheet. Jokaiseen vaiheeseen kuuluu keskeisesti myös se, että projektista kerrotaan, sitä kommentoidaan ja se dokumentoidaan tavalla tai toisella.

1. IDEOINTI JA TAVOITTEEN ASETTAMINEN

Projektin ensimmäisessä vaiheessa annetaan ideoiden lentää. Ryhmä miettii, mitä se haluaa tehdä ja mikä on projektin tavoite. Tavoite voi olla esimerkiksi onnistunut retki tai leirimaksukassaan kerätyt sata euroa.

2. SUUNNITELMAN TEKEMINEN

Seuraavaksi on syytä miettiä, millä keinoilla tavoitteeseen päästään. Mitkä ovat siis niitä asioita, jotka on tehtävä, jotta projekti onnistuu? Nämä asiat on usein hyvä kirjata muistiin. Yhdessä tehty suunnitelma helpottaa projektin toteuttamisesta ja arviointia.

3. AIKATAULUN LAATIMINEN JA TYÖNJAKO

Kun suunnitelma on valmis, on aika miettiä, milloin mikäkin asia on hyvä hoitaa kuntoon. Kuinka paljon aikaa projektille varataan? Tässä kohtaa on myös hyvä miettiä, kuka hoitaa minkäkin tehtävän. Hyvin mietityllä työnjaolla voidaan huolehtia siitä, että hommat jakautuvat tasaisesti ja jokainen pääsee tekemään itselleen mielekkäitä töitä.

4. RAHOITUS

Mitä kaikki maksaa? Voiko joku sponsoroida vai järjestetäänkö kirpputori? Valtaosa projekteista vaatii rahaa toteutuakseen. Niinpä suunnitelmaan on varattava aikaa ja energiaa myös varainkeruulle. Rahaan liittyvät päätökset on syytä tehdä huolella. Tärkeää on esimerkiksi miettiä, miten jokainen osallistuu tekemiseen. Mitä tehdä esimerkiksi silloin, kun joku ei pääsekään mukaan yhteisesti sovittuun talkootempaukseen?

5. TOTEUTUS

Lopuksi on aika toteuttaa projekti. Harvemmin se toteutuu täysin suunnitelmien mukaan, mutta yhdessä tehden ja mahdolliset ongelmat ratkaisten lopputulos on useimmiten elämys osallistujille. Tekemisen tuoksinassa on hyvä arvioida projektin etenemistä ja ryhmän fiilistä sekä dokumentoida ja raportoida toteutusta vaikkapa sosiaaliseen mediaan.

6. LOPPUARVIOINTI

Lopuksi on syytä kokoontua yhdessä arvioimaan, miten kaikki meni. Miten suunnitelmat toteutuivat? Mikä oli helppoa? Mitä kannattaa tehdä seuraavalla kerralla toisin? Miten ryhmän yhteistyö pelasi?

7. PÄÄTÖS

Mihin projekteihin olet osallistunut partiossa? Entä muualla?

Projekti on yhteinen ponnistus, jonka päättyminen on samaan aikaan iloinen ja haikea hetki. Projektiin on saattanut liittyä myös ulkopuolisia henkilöitä ja tahoja, jotka ovat auttaneet projektin onnistumisessa. Heidän kiittämistään ei parane unohtaa. Samalla on hyvä varmistaa, että projektin vaatimat raportoinnit ja tiedotukset on tehty. Viimeisten tehtävien jälkeen kannattaa tavoitteeseen pääsyä juhlia

Mikä voisi olla ryhmäsi seuraava projekti?

HERKKIEN AIHEIDEN KÄSITTELEMINEN

Mistä aiheista sinun on vaikea puhua kavereiden tai kotiväkesi kanssa? Onko jokin aihe sellainen, josta ei voi puhua lainkaan?

Herkkien aiheiden käsitteleminen vaatii sen, että niin johtaja kuin ryhmän jäsenet kokevat tilanteen turvalliseksi. Keskustelu tai aiheen muunlainen käsittely vaatii luottamuksellisen ilmapiirin. Tämä voi tuntua johtajasta vaikealta, mutta hyvin valmistautumalla ja apua pyytämällä tehtävä tuntuu helpommalta. Esimerkiksi päihteistä, seksuaalisuudesta, ihmissuhdeongelmista, ihastumisista ja mielenterveysongelmista puhuminen on kuitenkin tarpeellista. Ne ovat osa kasvua ja monen elämää jossain vaiheessa. Partio on hyvä paikka käsitellä näitä aiheita, jos ja kun ympärillä on turvallinen ryhmä ja tuttuja aikuisia. Aiheita käsitellään myös osana partio-ohjelmaa. Niiden tavoitteena on antaa partiolaiselle työkaluja käsitellä asioita jo ennakkoon, jolloin vastoinkäymisten kohdatessa taustalla olisi jo jotain tietoa asiasta. Parasta on, jos ennakkoon käsittely estää ongelmia syntymästä.

Johtajan ei tarvitse olla ammattilainen osatakseen ohjata ryhmäänsä herkkien aiheiden parissa. Tärkeää on aloittaa keskustelu ja ruokkia sitä kyselemällä sekä pitää keskustelu asiallisena. Jos tuntuu, etteivät omat tiedot ja taidot riitä tai aiheet yksinkertaisesti tuntuvat liian vaikeilta, kannattaa pyytää apua luotsilta, lippukunnan turva-aikuiselta, huoltajilta tai pyytää ammattilainen kertomaan aiheesta.

Ryhmän turvallinen ilmapiiri on erityisen tärkeä, kun puhutaan herkistä aiheista. Ryhmän pitää sopia etukäteen, että keskustelussa kuultua ei kerrota eteenpäin.

Johtaja saattaa olla lapselle tai nuorelle ainoa turvallinen aikuinen. Meidän tehtävänämme on olla läsnä. Kun tilanne onkin jo käsillä ja huomaat sen, pysähdy kuuntelemaan. Tartu tilanteeseen heti, vaikka sinulla olisi kiire. Pyydä tarvitessasi apua luotsilta tai kokeneemmalta johtajalta. Ota tarvittaessa saman tien yhteys huoltajaan, lippukunnan turva-aikuiseen tai jopa koulun henkilökuntaan, mitä ongelma vain kulloinkin vaatii. Hoida asia joka tapauksessa niin, ettei koko ryhmän tarvitse kuulla kaikkea, jos kyseessä on vain yhden tai muutaman ryhmäläisen asia. Kun olet vienyt asian eteenpäin, on hyvä, että juttelet asiasta vielä jonkun kanssa, ettei se jää vaivaamaan sinua. Pidä siis huoli itsestäsikin.

Rauhallisen tunnelman voi luoda vaikkapa patjoilla hämärässä makoillen, valmistamalla kynttiläpolun, oman ryhmän retkellä riehakkaan päivän keskellä tai lopuksi. Pausseissa ja aktiviteeteissa on paljon valmiita leikkejä ja harjoituksia. Voit myös kertoa omista kokemuksista, jos se tuntuu sopivalta, ja näin osoittaa, että kaikilla meillä on haasteita. Asioita voi käsitellä myös etäännyttäen tarinoiden ja roolien kautta: kuvailla, että näin tarinan henkilö teki – ja kysyä, mitä hänen olisi kannattanut tehdä, mitä itse olisit tehnyt –tai järjestää väittely rooleissa. Tarinoita lukemalla voi myös käsitellä vaikeita asioita. Kannattaa aina muistaa ikäkaudelle sopiva taso. Hyviä ja sopivia teoksia kannattaa etsiä kirjastosta tai Lastenkirjainstituutin sivuilta lukemo.fi.

PARTIO ON KANSAINVÄLINEN

Englannista sata vuotta sitten alkunsa saanut partioliike on aidosti kansainvälinen liike. Partiolaisia on maailmassa noin 45 miljoonaa yli 200 maassa. Kansainvälisyys on osa partiotoimintaa, ja partion kasvatustavoitteisiin kuuluu, että partiolainen on kiinnostunut myös muista kulttuureista sekä arvostaa ja ymmärtää kulttuurien välisiä eroja.

Kansainvälisyys näkyy Suomen partiotoiminnassa eri tavoin. Suomalaiset partiolaiset voivat osallistua esimerkiksi ulkomailla järjestettäviin partiotapahtumiin tai järjestää oman ulkomaanmatkan. Vastaavasti ulkomaalaisia vieraita voi kohdata Suomen partiotapahtumissa. Lisäksi partiossa osallistutaan erilaisiin kehitysyhteistyöprojekteihin ja tutustutaan aktiviteettien kautta muiden maiden kulttuureihin ja tapoihin.

Suomen Partiolaiset kuuluu kahteen maailmanlaajuiseen partiojärjestöön: World Organization of Scout Movement (WOSM) ja World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS). Maailmanjärjestöt huolehtivat siitä, että partio jakaa kaikissa maissa saman arvopohjan. Lisäksi ne tarjoavat tapahtumia, materiaaleja ja koulutuksia partiolaisille kaikkialla maailmassa.

Partion maailmanlaajuisuus näkyy muun muassa siinä, että partiolaiset antavat samansisältöisen partiolupauksen ja partion perimmäiset arvot ovat yhteisiä. Kaikissa maissa partiolaisilla on partiopuku ja erilaisia merkkejä. Tärkeää on myös yhteinen päämäärä: parempi maailma. Partio pyrkii siihen kasvattamalla lapsia ja nuoria ja antamalla heille mahdollisuuksia olla aktiivisia omiin ja yhteiskunnan asioihin vaikuttajia. Monessa maassa asiassa ei olla vielä yhtä pitkällä kuin Suomessa.

KANSAINVÄLISYYTTÄ RYHMÄN TOIMINTAAN:

• Ryhmän toimintaan kansainvälisyyttä tuovat eri kansainvälisyyteen liittyvät aktiviteetit, joita löytyy jokaisesta ikäkaudesta.

• Eri maiden tavat on hyvä teema ryhmän retkelle. Tällöin on kuitenkin syytä vältellä turhia stereotypisointeja eri kansoihin ja kulttuureihin liittyen.

• Monilla piirin ja keskusjärjestön leireillä on mukana kansainvälisiä vieraita. Usein niihin liittyy myös home hospitality -toimintaa, jolloin ulkomaalaisen partiolaisen voi helposti saada lippukuntaan vieraaksi.

• Monet lippukunnat tekevät myös leirimatkoja ulkomaille. Jos oma lippukuntasi ei ole lähdössä, järjestää Suomen Partiolaiset leirimatkoja ulkomaisille partioleireille lähes vuosittain.

• Lokakuun kolmannen viikonlopun kansainvälinen JOTA-JOTI-tapahtuma (Jamboree-On-The-Air ja Jamboree-On-The-Internet) mahdollistaa yhteydenotot ulkomaille vaikkapa kolon sohvalta.

• Internet tarjoaa mahdollisuuden yhteydenpitoon ympäri vuoden. Koloiltaan voi kutsua sähköisiä yhteyksiä käyttäen vieraaksi esimerkiksi jonkun oman ulkomaisen kaverin tai kysyä kansainvälisiä kontakteja muilta johtaja.

• Kotikansainvälisyys puolestaan kannustaa yhteistyöhön esimerkiksi paikkakunnan maahanmuuttajaväestön kanssa. Voitte vaikkapa järjestää ryhmäsi kanssa partiota esittelevän päiväretken, jonne kutsutte mukaan maahanmuuttajia.

MONIPUOLINEN LEIKKI

Sanotaan, että leikki on lasten työtä, mutta leikkiminen on hyödyllistä myös nuorille ja aikuisille. Leikin kautta oppiminen sopii kaikenikäisille, kunhan leikki on valittu ja suunniteltu osallistujille sopivaksi.

Mikä on sinun suosikkileikkisi? Entä inhokkisi? Onko jokin leikki tuntunut joskus ikävältä? Minkä leikin avulla olet oppinut jotakin uutta? Samalla, kun mietit kyseistä leikkiä, mieti myös, miksi kyseinen leikki on tuntunut juuri siltä.

LEIKIN HYÖDYT

Leikki on äärimmäisen hyvä koulutusväline. Jos kokouksen aiheena ovat esimerkiksi merimerkit, kannattaa puhumisen lisäksi käyttää leikkiä apuna. Esimerkiksi merimerkkirata, joka osallistujien on ”purjehdittava” oikein läpi, helpottaa merkkien oppimista. Mahdollisuudet soveltaa leikkejä koulutuksiin ovat melkeinpä loputtomat, raja määrittyy vain johtajan mielikuvituksen ja käytettävissä olevien välineiden mukaan. Hyvä keino on kehitellä vanhaan tuttuun leikkiin uudet säännöt opittavan asian mukaisiksi.

Leikki toimii myös ryhmähengen nostattajana. Yhteinen hauskanpito ja leikkeihin liittyvä heittäytyminen kasvattavat yhteenkuuluvuutta. Me-henki voi kasvaa, kun osallistujat pääsevät kisailemaan keskenään tai toisia ryhmiä vastaan erilaisissa viesti- tai juoksukilpailuissa. Ryhmä, johon jäsenet tuntevat kuuluvansa, toimii paremmin. Näin myös sen jäsenet ystävystyvät keskenään todennäköisemmin, mikä puolestaan vähentää kiusaamista.

MITEN LEIKKI VALITAAN

On olemassa monenlaisia erilaisiin tilanteisiin soveltuvia leikkejä. Jos on tarkoitus rauhoittaa ryhmää, kannattaa valita leikki sen mukaan. Jos vastaavasti halutaan purkaa energiaa, kannattaa valita leikki, jossa liikutaan paljon. Johtajan on hyvä pitää leikkiä valittaessa mielessä myös turvallisuus. Ahtaassa tilassa ei juoksuleikki onnistu.

Osaa leikeistä pitää käyttää harkiten ja osallistujat tuntien. Tällaisia ovat esimerkiksi nololta tuntuvat leikit. Nololta tai epämukavalta voi tuntua kosketetuksi tuleminen esimerkiksi niin, että pari etsii sokkona vaatteisiin kiinnitettyjä pyykkipoikia tai pelikorttia siirretään suusta suuhun. Mielivaltaisen säännön arvailu yleisön edessä voi niin ikään tuntua nololta. Esimerkki tällaisesta on keksimisleikki, jossa arvaaja yrittää arvata, pääseekö krokotiili joen yli uimalla/kanootilla/ kuumailmapallolla, mutta vastaus riippuukin siitä, onko arvuuttajalla jalat ristissä. Joillekuille ne voivat sopia, mutta toisille ne ovat vain ikäviä kokemuksia.

Ryhmäläisten osallistamista toimintaan helpottaa, jos antaa heidän silloin tällöin valita, mitä leikitään. Leikin valinnan ja vetämisen voi myös antaa pieneksi vastuutehtäväksi. Johtajalle on suureksi hyödyksi, kun osallistujat pääsevät tekemään asioita, joista pitävät. Tutut rutiinit tekevät hyvää ryhmäläisillekin. Kannattaa kuitenkin muistaa leikkiä monipuolisesti erilaisia leikkejä. Jos leikistä yhdessä päättäminen on vaikeaa, voi esimerkiksi jakaa leikinvalintavuorot tai käyttää sääntöä, että sanoessaan ”ei” pitää ehdottaa jotain toista leikkiä.

LEIKKEJÄ ERI TARKOITUKSIIN

Tutustumisleikin tavoitteena on ryhmäyttää osallistujat keskenään ja tutustuttaa heidät toisiinsa.

• Jonoon järjestäytyminen, jossa ryhmä menee jonoon järjestykseen leikinjohtajan sanomalla tavalla, esimerkiksi ikäjärjestykseen tai pikkurillin pituuden mukaan.

• ”Kuka minä olen?” Leikkijät istuvat piirissä. Yhden vapaaehtoisen selkään kiinnitetään lappu, jossa lukee jonkun leikkijän nimi. Vapaaehtoisen tehtävänä on selvittää, kuka hän on, kyselemällä piirissä istuvilta kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä tai ei. Leikki sopii leikittäväksi, kun leikkijät tuntevat toisiaan jo jonkin verran.

Energianpurkuleikkien tarkoituksena on kuluttaa osallistujien liiat energiat, jotta keskittyminen itse asiaan on helpompaa.

• Varvashippa:

Toimii tavallisen hipan tavoin siten, että vapaaehtoinen hippa koettaa ottaa muita kiinni astumalla heidän varpailleen. Mikäli hippa onnistuu astumaan jonkun varpaille, tulee tästä uusi hippa.

• Bakteerihippa:

Leikkialueelta valitaan alueen koosta riippuen yksi tai useampia pienempiä alueita eli sairaaloita. Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi bakteeria, jotka koettavat saada leikkijöitä kiinni. Kun bakteeri saa leikkijän kiinni, asettuu leikkijä maahan makaamaan. Muut leikkijät voivat pelastaa kiinniotetun toimimalla ambulanssina eli raahaamalla potilaan käsistä ja jaloista sairaalaan. Bakteeria kannattaa vaihdella vähän väliä.

Kouluttava leikki opettaa tai kertaa jotain opittua. Kouluttavan leikin voi muokata muista leikeistä.

• Pictionary-piirtämispelin avulla kerrataan jokamiehenoikeuksia.

• Partioihannesalaatti:

Leikkijät istuvat tuoleilla piirissä, jonka keskellä on yksi leikkijä ilman tuolia. Leikinjohtaja kuiskaa jokaisen leikkijän korvaan jonkun partioihanteen. Keskellä olijan tehtävänä on huutaa eri partioihanteita. Jos hän huutaa esimerkiksi ”Olla luotettava”, tulee kaikkien, joiden korvaan on kuiskattu kyseinen ihanne, vaihtaa paikkaa. Keskellä olija yrittää päästä johonkin tyhjään paikkaan, jolloin huutaja vaihtuu. Mikäli huutaja huutaa ”Partioihanteet”, tulee kaikkien leikkijöiden vaihtaa paikkaa. Viereiseen tuoliin ei kuitenkaan saa mennä.

Liikuntaleikit, viestileikit ja maastoleikit saavat nimensä mukaisesti osallistujat liikkeelle.

• Ravintoverkko: Pelaajat ovat kasveja, kasvinsyöjäeläimiä tai lihansyöjäeläimiä. Jokainen pelaaja saa pyykkipojan, jossa on joko kasvi-, kasvinsyöjäeläin- tai lihansyöjäeläinlaji. Kasveja on enemmän kuin kasvinsyöjiä, joita on enemmän kuin lihansyöjiä. Kasvit lähtevät ensimmäisinä laajalle maastoalueelle ja piiloutuvat, minkä jälkeen kasvit eivät saa liikkua. Seuraavaksi kasvinsyöjät lähtevät etsimään heitä. Löydetyn kasvin pitää antaa pyykkipoikansa pois. Lopuksi lihansyöjät lähtevät jahtaamaan kasvinsyöjiä ja nappaamaan omia ja kasveilta keräämiään pyykkipoikia. Pelin lopuksi kootaan ravintoverkko syödyistä pyykkipojista: kasvitaso, kasvinsyöjätaso ja lihansyöjätaso.

• Kynttiläviesti: Pelinjohtaja jakaa joukkueet. Joukkueelle annetaan kynttilä ja tulitikkuaski. Lähtömerkin jälkeen joukkue sytyttää kynttilän, ja ensimmäinen lähtee kulkemaan sen kanssa kiertäen valitun kohteen ja palaa joukkueen luo. Seuraava lähtee vuorostaan. Jos kynttilä sammuu, pitää palata joukkueen luo ja sytyttää se uudestaan ja lähteä uudelleen. Voittaja on se joukkue, joka seisoo suorassa jonossa ja jonka ensimmäisellä on palava kynttilä.

Ryhmäyttävä leikki tekee hyvää jo pidempäänkin toisensa tunteneelle ryhmälle. Erityisen tärkeitä ryhmäyttävät leikit ovat silloin, kun ryhmän kokoonpano muuttuu.

• 3 jalkaa ja 2 kättä: Leikkijät jaetaan samankokoisiin ryhmiin. Leikinjohtaja alkaa huudella erilaisia ohjeistuksia, kuten 3 jalkaa ja 2 kättä. Ohjeen kuultuaan leikkijät asettuvat siten, että ryhmä koskettaa maata vain annettujen ohjeiden mukaisesti (3 jalalla ja 2 kädellä). Leikinjohtaja tarkistaa, että ryhmien asetelmat täyttävät annetut kriteerit. Seuraavaksi leikinjohtaja huutaa uuden käskyn, esimerkiksi 4 kättä ja 1 peppu.

• Hämähäkinseitti: Ennen leikkiä kahden puun väliin tehdään narusta seitti, jossa on aukkoja. Aukkoja kannattaa olla enemmän kuin leikkijöitä, ja niistä on oltava mahdollista mennä läpi. Leikkijöille kerrotaan, että heidän edessään on hämähäkinseitti. Hämähäkki asuu puussa ja on valmis hyökkäämään kimppuun, jos joku koskettaa seittiä vähänkin voimakkaammin. Hipaisusta se vain herää ja valpastuu. Ryhmän tulee päästä läpi niin, että yhtä aukkoa saa käyttää vain kerran eikä narua saa koskettaa muuten kuin hipaisten. Toiselta puolelta saa auttaa vasta, kun on päässyt sinne. Ryhmän pitää huolehtia jäsentensä turvallisuudesta.

Ajankulutusleikkien avulla kulutetaan aikaa tekemällä jotain kivaa odotettaessa lounaan valmistumista tai retken paluubussin tuloa. Monet leikit sopivat tähän, kunhan leikkijät pysyvät samassa paikassa ja leikin voi lopettaa nopeasti.

• ”Mitä sanaa ajattelen?”

Arvuuttaja valitsee eläimen (tai kaupungin tai vaatteen tms.) ja kertoo: ”Minä ajattelen eläintä, joka alkaa kirjaimella S.” Muut leikkijät vuorollaan miettivät S-alkuista eläintä ja ehdottavat seuraavaa kirjainta, esimerkiksi A:ta. Arvuuttajan pitää keksiä jokin muu eläin kuin arvuuttamansa, joka alkaa samoilla kirjaimilla, esimerkiksi sammakko. Jollei hän keksi mainitulla kirjainyhdistelmällä eläintä, jota leikkijä on ajatellut, hänen pitää paljastaa seuraava kirjain.

• Elävät patsaat: Leikkijät jakautuvat esimerkiksi 5 hengen ryhmiin. Leikittäjä antaa aiheen, josta heidän pitää tehdä kehoillaan patsas, esimerkiksi syksyinen metsä, lohikäärme ja Pyhä Yrjö, vartiomme retkellä. Valmiit patsaat esitellään ja valitaan vaikkapa paras ennen uutta aihetta.

Keskittymistä vaativat leikit sopivat hyvin toiminnallisten osioiden väleihin.

• ”Kerro, kuka piipittää.”

Leikkijät istuvat hiljaa piirissä lukuun ottamatta yhtä, joka seisoo piirin keskellä silmät sidottuina. Hän pyörii pari kertaa ympäri, hakeutuu summittaisesti istumaan jonkun syliin ja kysyy: ”Kerro kuka piipittää?” Se, kenen syliin sokko on sattunut istumaan, piipittää. Sokon pitää arvata, kenen sylissä istuu. Jos hän arvaa väärin, palaa hän keskelle, pyörii, istuu, kysyy ja arvaa uudestaan. Jos sokko arvaa oikein, hän ja piipittäjä vaihtavat osia.

• Kolikkoviesti:

Ryhmä jaetaan kahtia. Joukkueet asettuvat lattialle riviin istumaan käsi kädessä, selät vastakkain vastajoukkueen kanssa. Kaikki sulkevat silmänsä, paitsi rivien ensimmäiset. Silmät auki olevien edessä leikinjohtaja heittää euron kolikon lattialle. Jos numeropuoli jää ylöspäin, ensimmäiset lähettävät sähkötyksen. Kun viesti on perillä, rivin viimeinen nostaa kätensä ylös. Nopeamman joukkueen rivin viimeinen siirtyy ensimmäiseksi. Jos tulee väärä viesti, pääsee vastajoukkue yhden eteenpäin. Voittaja on joukkue, joka on ensimmäisenä mennyt kierroksen ympäri, eli kaikki ovat olleet kerran ensimmäisenä rivissä silmät auki.

Piilo- ja pimeäleikeissä yritetään löytää piilottelijat kätköstä tai pimeyden keskeltä.

• Sardiinipurkki: Yksi leikkijä piiloutuu muiden laskiessa 50:een. Kaikki lähtevät etsimään. Piiloutuneen löytäessään etsijä menee samaan piiloon.

• Majakanvartija: Leikkijät piiloutuvat pimeyteen. He yrittävät päästä juoksemaan myrskylyhdyn merkitsemään turvapaikkaan, ennen kuin taskulampun kanssa kulkeva etsijä löytää heidät.

Ulkoleikit johdattavat osallistujat ulos sisätiloista. Suurin osa kaikista leikeistä pystytään toteuttamaan myös ulkotiloissa.

• Viikinkipallo:

Kaikki asettuvat piiriin haara-asennossa niin, että jalat ovat kiinni toisissaan mutta haarat kaikilla samansuuruiset. Otetaan pallo keskelle. Pallo pitää saada kulkemaan toisten jalkojen välistä, mutta estää sitä menemästä omien jalkojen välistä. Käsiä saa/pitää käyttää, mutta jalat pysyvät paikoillaan. Palloa siis huidotaan piirin keskellä edestakaisin, kunnes se menee jonkun jalkojen välistä ulos. Kun pallo menee ensimmäisen kerran omien jalkojen välistä, pitää kääntyä ympäri, mutta toisella kerralla putoaa leikistä pois.

• Maa, Mars, Jupiter:

Leikkijät jaetaan kolmeen ryhmään, jotka ovat Maa, Mars ja Jupiter. Ryhmät asettuvat pienen välimatkan päähän toisistaan. Ryhmän jäsenet pitävät toisistaan lujasti kiinni. Leikinjohtaja aloittaa leikin huutamalla esimerkiksi: ”Maa hyökkää Jupiteriin”, jolloin Maa ryntää irrottamaan Jupiterin jäseniä toisistaan. Kaikki, jotka irtoavat, siirtyvät Maahan. Näin jatketaan, kunnes jokin planeetoista on kokonaan tuhottu tai jokin on selvästi ylivoimainen. Hyökkäysten ei tarvitse kestää kuin hetken, ja uusi käsky voidaan antaa heti, kun edellinen on huudettu.

Rauhoittavat leikit toimivat hyvin illan päätteeksi tai siirryttäessä tekemisestä toiseen.

• Muistipeli ihmisillä: Parillisesta määrästä leikkijöitä valitaan kaksi vapaaehtoista, jotka viedään toiseen huoneeseen tai nurkan taakse. Heidän poissa ollessaan muut leikkijät hakevat itselleen parin. Jokainen pari keksii itselleen tunnusäänen (esim. miau, ommmm, putputput). Leikinjohtaja tarkistaa, ettei useammalla parilla ole samaa ääntä. Tämän jälkeen leikkijät asettuvat epämääräiseen järjestykseen seisomaan ja pelaajat pyydetään paikalle. Kumpikin saa kääntää vuorollaan kaksi korttia eli kahdesti asettaa kätensä jonkun pään päälle, jolloin kyseinen kortti menee kyykkyyn ja päästää sovitun äänen. Jos paria ei tule, kortit nousevat takaisin pystyyn ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja saa parin, kyseinen pari poistuu pelaajan pakkaan, ja pelaaja saa uuden vuoron. Pelin lopussa eniten kortteja kerännyt voittaa.

•

Laivanupotus:

Kaksi leikkijää istuu silmät sidottuina tuoleilla vastatusten. Muiden osallistujien tehtävänä on hiippailla näiden kahden välistä heidän huomaamatta. Jos istuja huomaa liikkuvan ”laivan”, hän ampuu tämän osoittamalla laivaa sormillaan ja sanomalla: ”Pum!” Jos laiva saa osuman, jähmettyy tämä kariksi laivanupottajien välille. Jos laukaus puolestaan menee ohi, saa laiva jatkaa purjehtimistaan normaalisti uudelle kierrokselle.

LEIKIN ALOITTAMINEN JA LOPETTAMINEN

Ennen leikin aloittamista on hyvä käydä läpi säännöt. Vaikka ne olisivatkin jo entuudestaan tutut, lyhyt kertaaminen kannattaa. Jos leikkijät alkavat kertoa omia versioitaan säännöistä, voi leikittäjä sanoa, että muillakin säännöillä varmasti leikitään, mutta tällä kertaa noudatetaan näitä sääntöjä. Leikki on kaikille hauskempaa, kun tiedetään, mikä on sallittua ja mikä ei. Myös leikkialue on hyvä rajata selkeästi, jotta jokainen tietää, millä alueella toimitaan.

Tilannetaju on leikittäjälle tärkeä. Joskus voi olla hyödyllistä, että leikittäjä on mukana leikissä, joskus taas on parempi pysyä leikin ulkopuolella niin sanotusti tuomarina. Leikkiin mukaan meneminen saattaa aktivoida niitä, joita ei aluksi tunnu kiinnostavan. Leikittäjän tulee kuitenkin olla se, joka katsoo leikin sujuvan sääntöjen mukaan. Leikittäjän tilannetajuun kuuluu myös osata lopettaa leikki, kun se vielä tuntuu hauskalta – tunnelman pystyy helposti latistamaan liian pitkäksi venytetyllä leikillä. Aina ei myöskään tarvitse löytää vain yhtä voittajaa, vaan esimerkiksi polttopallon voi lopettaa silloin, kun poltettavana on vielä kaksi tai kolme osallistujaa.

HILJENTYMINEN RAUHOITTAA

Erilaiset hiljentymiset antavat mahdollisuuden pohdiskella asioita eri näkökulmista ja muodostaa omaa maailmankatsomusta. Hiljentymisessä voidaan käsitellä tärkeitä yhteisiä asioita: hyviä ja huonoja valintoja elämässä, toimimista vaikeissa tilanteissa tai ryhmässä toimimisen haasteita. Hiljentymisen tarkoitus on rauhoittaa ja antaa mahdollisuus olla hetki hiljaisuudessa. Myös metsä ja luonto tarjoavat monia mahdollisuuksia hiljentymiseen ja elämän isojen asioiden pohtimiseen. Hiljentyminen on niin ikään luonteva tapa toteuttaa katsomuskasvatusta.

Mikä sinua rauhoittaa? Auttaako sinua esimerkiksi musiikki tai luonnon äänet vai kenties pimeys? Entä kuinka usein ehdit tai muistat hiljentyä?

Sipillä oli ollut raskas päivä koulussa. Koeviikko painoi päälle, eikä partioon meneminen ollut huvittanut yhtään. Illan aihe ei kiinnostanut, ja vartiokavereiden turhat höpinät häiritsivät. Sipi oli jo ajatellut lähteä kotiin kesken kokoontumisen, mutta päätti kuitenkin olla loppuun asti. Päätös kannatti, sillä johtaja oli päättänyt pitää vartiolle iltahiljentymisen. Kun kokouksen jäljet oli siivottu, ryhmä asettui piiriin istumaan. Johtaja sammutti valot, sytytti kynttilän ja pyysi kaikkia hiljentymään. Jokainen sai vuorollaan kertoa yhden asian, josta oli sinä päivänä kiitollinen. Kun ensimmäinen aloitti, Sipi ei ollut vielä saanut mitään mieleensä. Muiden ajatuksia kuuntelemalla Sipi kuitenkin huomasi, että hänkin oli samoista asioista onnellinen. Omalla vuorollaan Sipin olikin lähes vaikea valita, minkä asian ääneen sanoo. Lopuksi koko vartio liitti kädet yhteen ja teki sisaruspiirin. Kotimatkalla Sipillä oli rauhallinen olo, vaikka päivä oli ollut pitkä.

HILJENTYMISEN TOTEUTTAMINEN

Hiljentymisen ohjaamisessa tärkeää ovat rutiinit. Hiljentyminen kannattaa ottaa osaksi jokaista kokoontumista, vaikka sen toteuttamistapa olisikin jokaisella kerralla erilainen. Se voi olla monelle viikon ainoa mahdollisuus pysähtyä ajattelemaan asioita syvemmin. Hiljentyminen voi alkuun tuntua vieraalta ja oudoltakin. Kuten muutkin taidot, myös hiljentyminen ja hiljentymisten pitäminen vaativat harjoittelua. Kynttilänvalo tai huoneen valaistuksen hämärtäminen auttavat rauhoittumisessa ja hiljentymisessä. Jokaisella tulee olla oma paikka; esimerkiksi kokousten päätökseksi sopii hyvin piiri, johon kaikki asettuvat istumaan.

Aihe on hyvä valita niin, että se kiinnostaa niin kuulijoita kuin hiljentymisen pitäjää itseäänkin. Tällöin kaikkien on helpompi sisäistää sanoma. Se voi ottaa kantaa ja herätellä ajattelemaan itse. Hiljentymisen vetäjän kannattaa valmistella hiljentyminen juuri kuulijoita ajatellen muistamalla myös käyttää sellaista kieltä, että kaikki ymmärtävät. Jos hiljentymisessä on jokin tärkeä sanoma, tulee se esittää kuulijoille sopivalla tavalla.

ERILAISIA TAPOJA HILJENTYÄ

Hiljentyminen on yhteinen hetki, joka vahvistaa ryhmähenkeä. Erilaiset tarinat sopivat hyvin hiljentymisiin, sillä hyvissä kertomuksissa on usein jotain koskettavaa. Voit kertoa omasta elämästäsi tai lukea valmiin tarinan. Valmiinkin tarinan saa kuulostamaan omakohtaisemmalta siten, että sen opettelee kertomaan ulkomuistista etukäteen.

Hyvä hiljentyminen ei kuitenkaan ole vain puhetta, vaan se voidaan toteuttaa myös kokonaan puhumatta esimerkiksi tähtitaivasta tuijottaen.

HYVIN MONELLA ERI TAVALLA

HYVIÄ HILJENTYMISIÄ OVAT MUUN MUASSA

• partio-ohjelmasta tarpojille ja samoajille löytyvät paussit

• uskonnolliset kertomukset esimerkiksi Lapsen Raamatusta

• musiikki joko laulettuna, kuunneltuna tai laulunsanat luettuna

• kynttiläpolku

• rentoutuminen, mindfulness-harjoitus

• rukous (esim. Tyyneysrukous)

• kansansadut

• tarinat (sadut, romaanit jatkokertomuksena)

• runot

• hieronta

• hiljaisuuden tai luonnon äänien kuuntelu

• tarinan tai musiikin kuuntelu niin, että maalataan tai piirretään herääviä tunnelmia ja ajatuksia

• koulujen aamunavausmateriaalit

HYVIÄ KIRJOJA ILTAHILJENTYMISEEN:

• partioaiheiset: Parvela: Ella ja kaverit matkalla jamboreelle, Finne: Kiljusen herrasväki partiolaisina

• Jansson: Taikurin hattu, Muumipapan urotyöt ja muut Muumi-kirjat

• Orwell: Eläinten vallankumous

• Lindgren: Peppi Pitkätossu -kirjat, Vaahteramäen Eemeli -kirjat, Saariston lapset, Kalle mestarietsivä -dekkarit

• Dahl: Iso kiltti jätti, Noidat, Nilviöt

• Kurenniemi: satukokoelmat, Onneli ja Anneli -sarja, Putti-kirjat

• Hölmöläissadut

• Kysy kirjastonhoitajalta tai opettajalta lisää tai katso kirjastojen nettisivujen suosituksia.

NÄIN PIDÄT HYVÄN HILJENTYMISEN:

• Suunnittele hiljentyminen etukäteen.

• Varaa tarvittavat välineet paikalle.

• Mieti, miten kerrot asiat.

• Luo rauhallinen ympäristö.

Anna aikaa rauhoittumiselle.

• Älä kiirehdi. Ole rauhallinen.

• Anna kuulijoille mahdollisuus pohtia kuulemaansa.

• Varaa aikaa kuulijoiden ajatuksille hiljentymisen jälkeen.

RETKELLE

Miksi retket ovat partiossa tärkeitä?

Retket ovat monelta kysyttäessä hauskin asia partiossa. Niiden aikana opitaan paljon uutta, koetaan elämyksiä yhdessä ja saadaan muistoja moneksi vuodeksi eteenpäin. Retkeen käytetty tuntimäärä on usein suurempi kuin puolen vuoden muihin kokoontumisiin käytetty aika. Järjestäessään retkeä tai mitä tahansa muuta tapahtumaa täytyy johtajan muistaa, ettei hänen tarvitse tehdä kaikkea itse. Tehtäviä kannattaa jakaa, jotta kaikki saavat kantaa kortensa kekoon ja tuntea tehneensä jotain yhteisen hyvän puolesta.

MINNE RETKELLE?

Suunniteltaessa retkeä yksi ensimmäisistä päätettävistä asioista on paikka. Missä retki halutaan pitää? Onko lippukunnalla tai vaikkapa naapurilippukunnalla kämppää? Voiko kämpän vuokrata seurakunnalta tai kaupungilta? Tarvitaanko sitä lainkaan? Joka tapauksessa paikka tulee päättää nopeasti senkin takia, että se saadaan varattua ajoissa. Esimerkiksi seurakuntien leirikeskukset ovat ahkerassa käytössä ja viikonloppuisin hyvin varattuja.

Jokamiehenoikeuksien mukaan satunnainen viikonlopun ajan kestävä telttailu on yleensä sallittua riittävän etäällä asutuksesta. Sen sijaan maanomistajalta täytyy kysyä lupa esimerkiksi polttopuun ottamiseen ja avotulen tekemiseen. Kun tiedät paikan kiinteistötunnuksen, saat selville maanomistajan soittamalla Maanmittauslaitokselle tai kaupungin tai kunnan palvelunumeroon, jota kautta voit asiaa tiedustella.

Tapahtuman koosta ja paikasta riippuu, millainen kuljetus tarvitaan. Jos perille pääsee julkisilla kulkuvälineillä, se riittää hyvin. Jos matka kämpälle on lyhyt, saattavat kimppakyyditkin riittää. Jos pitää tilata erillinen bussikuljetus, kannattaa se tehdä ajoissa. Matkanteko voi myös olla osa retkeä. Kohteeseen voidaan mennä esimerkiksi vaeltaen, pyöräillen, purjehtien tai meloen.

Osallistujat tulee ottaa huomioon tapahtumaa suunniteltaessa. Retkeilykokemus, toiveet ja uskallus kokeilla uutta vaihtelevat ryhmän jäsenten välillä. Monilla on erityisruokavalioita tai vaikkapa lääkityksiä erilaisiin sairauksiin. Nämä tulee huomioida, kun mietitään esimerkiksi retken ruokalistaa. Eri katsomukset on tarvittaessa hyvä ottaa huomioon, jotta kukaan ei koe tulevansa syrjityksi. Myös erilaiset rajoitteet esimerkiksi liikkumiseen, näköön tai kuuloon liittyen tulee luonnollisesti huomioida. Keskustele kyseisen henkilön ja hänen huoltajansa kanssa, miten asiat kannattaa ottaa huomioon retkiolosuhteissa. Pyydä tarvittaessa luotsilta apua.

Kuinka pitkälle jaksat kävellä tai polkea kololta? Voisiko siellä olla yöretken kohde?

RETKIKIRJE KERTOO

TÄRKEIMMÄT

Tapahtumakirje on erittäin tärkeä osa tapahtuman järjestämistä. Se on tehokas tapa välittää tieto koteihin. Hyvässä kirjeessä on tapahtuman nimi ja tiedot, ajankohta ja paikka, lähdön ja paluun aika ja paikka, varusteluettelo, ilmoittautumisohjeet, retkimaksu, maksuohjeet, kohta huoltajan luvalle sekä johtajien yhteystiedot. Kirje on hyvä jakaa tai lähettää koteihin niin aikaisin kuin mahdollista. Myös suullinen viestintä kertomalla tapahtumasta kokouksissa ja esimerkiksi kokouksen päätyttyä hakemaan tulleille huoltajille on järkevää. Lisäksi sosiaalisen median käyttäminen on enemmän kuin suotavaa.

On tärkeää ymmärtää, että ryhmäläisten huoltajille partioretken olot saattavat olla aivan vieraat. He eivät tiedä, millaisissa oloissa partiolaiset retkeilevät tai mitä varusteita retkellä tarvitaan. Kotiin kannattaa siis kertoa yksityiskohtaisella retkikirjeellä siitä, millainen tapahtuma on tulossa. Monelle huoltajalle saattaa tulla yllätyksenä esimerkiksi kämpän alkeelliset olosuhteet. Samoin retken nuoret johtajat voivat olla yllätys. Huoltajia voi tiedottaa esimerkiksi pitämällä vanhempainillan tai juttelemalla kokouksen jälkeen hakemaan tulevien kanssa. Aikuinen luotsi on tässä hyvä apu – varsinkin kertomaan, kuinka hän ohjaa nuoria johtajia ja luottaa heihin.

Luonnonsuojelualueilla liikkuessa tulee luonto ottaa erityisen tarkasti huomioon. Aina on hyvä käyttää jo valmiiksi tallattuja polkuja sen sijaan, että jokainen kävijä tallaa itselleen oman polun. Luonnonsuojelualueilla suojeltua kohdetta vahingoittava toiminta on kiellettyä. Tietyillä alueilla liikkuminen voi olla rajoitettua esimerkiksi lintujen pesintäaikaan tai maastosta ei saa kerätä kasveja lukuun ottamatta marjoja. Useimmilla alueilla retkeily on kuitenkin mahdollista. Hienoja retkikohteita ovat kansallispuistot ja retkeilyalueet. Kansallispuistoja on perustettu paikkoihin, joissa on arvokkaita luontokohteita. Niissä on myös palveluita retkeilijöille: joukkoliikennettä, vesipisteitä, nuotiopaikkoja, vessoja ja luontokeskuksia. Leiriytyminen niissä voi olla sallittua vain tietyillä telttailualueilla, joilta löytyy monesti nuotiopaikka ja huussi.

Mikä on ollut paras paikka, jossa sinä olet käynyt retkellä? Miksi juuri kyseinen paikka teki sinuun vaikutuksen?

Kuovi-vartion yöretki

Kuovi-vartiomme on harjoitellut kevään mittaan retkeilytaitoja ja lähtee nyt testaamaan niitä tositoimissa yöretkelle Metsälään.

Lähtö: kololta (Neulastie 1) lauantaina 23.4. klo 9.00

Paluu: samaan paikkaan sunnuntaina 24.4. noin klo 15

Retken hinta: 10 euroa + menopaluu linja-autolla 8 euroa.

Retkimaksu tuodaan seuraavan viikon kokoukseen 11.4.

Majoitus: Nukumme retken ajan kiintolaavussa nuotion lämmössä.

Mukaan tarvitset:

• sään mukainen vaatetus

• vaihtovaatteita (myös lämmintä)

• sadevaatteet ja saappaat

• puukko, kompassi (jos löytyy), lamppu, tulitikut

• muistiinpanovälineet

• hammasharja ja -tahna

• ruokailuvälineet

• partiohuivi

• pipo, hanskat ja villasukat

• nenäliinoja ja mahdolliset henkilökohtaiset lääkkeet

• makuupussi ja -alusta

Kaikki tavarat tulee pakata vesitiiviisti rinkkaan tai reppuun. Kävelymatkaa yöpymispaikkaan on noin kaksi kilometriä. Ilmoittaudu mukaan partiorekisteri Kuksan kautta viimeistään 11.4. linkin kautta. Jos retkestä on jotain kysyttävää tai varusteita puuttuu, olkaa rohkeasti yhteydessä. Johtajat voivat auttaa lainavarusteiden hankkimisessa.

Mikä tekee retkikirjeestä kiinnostavan? Vetävä nimi? Kuva? Vauhdikkaat alkusanat? Jokin muu? Onko alla oleva esimerkkikirje houkutteleva? Tee paranneltu versio!

Terveisin retkenjohtajat

Matti Mainio, p. 050 1234567, (matti.mainio@sähköposti.fi) Päivi Pätevä, p. 040 7654321 (paivi.pateva@sähköposti.fi)

ILMOITTAUTUMINEN

Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeiden mukaan alle 18-vuotiailla tulee olla huoltajan kirjallinen lupa osallistua leirille, vaellukselle tai ulkomaanmatkalle. Alle 15-vuotiailla tulee olla huoltajan kirjallinen lupa osallistua myös retkelle. Huoltaja voi antaa kirjallisen luvan joko ilmoittamalla osallistujan partiorekisterin kautta tai palauttamalla paperisen retki-ilmoittautumisen allekirjoituksella varustettuna. Jokaisesta retkestä tulee olla tieto vähintään myös lippukunnanjohtajalla.

Tietosuojalainsäädännön mukaan henkilötietoja saa kerätä vain tiettyä tarkoitusta, kuten retkeä, varten. Turhaa tiedon keräämistä tulee välttää. Kerättyjä tietoja tulee käsitellä siten, että ulkopuoliset eivät pääse niihin käsiksi. Parhaiten tiedot säilyvät partiorekisterissä (Kuksassa), jonka turvallisuudesta keskusjärjestö huolehtii. Niin digitaaliset kuin paperisetkin luettelot tulee tuhota tapahtuman päätyttyä, kun niitä ei enää tarvita. Arkaluontoiset tiedot, kuten allergiat, tulee hävittää välittömästi tapahtuman jälkeen.

Ilmoittautumisen yhteydessä kannattaa kysyä retken järjestämistä varten tarvittavat tiedot, jotta ne saa kaikilta osallistujilta.

• Puhelinnumero, josta huoltajan tavoittaa retken ajan.

• Allergiat ja muut ruoka-ainerajoitteet. (Käyvätkö ne kypsennettynä tai kuinka voimakkaina? Allergiat ovat hyvin erilaisia; jotkut voivat syödä vähän ja toiset saavat vaarallisia oireita ollessaan samassa huoneessa allergeenin kanssa.)

• Perussairaudet, joista johtajan on hyvä olla tietoinen.

• Saako osallistuja näkyä lippukunnan viestintään käytettävissä kuvissa?

• Uimataito (jos retkeen liittyy vesillä tapahtuvaa toimintaa).

• Mahdollinen kyydin tarjoaminen.

• Onko osallistujalla tarvittava erikoisvaruste, esim. sukset, trangia, saha, uimapatja?

RETKEN OHJELMA RAKENTUU TEEMAN YMPÄRILLE

Tapahtuman ohjelman tulee olla hyvin suunniteltua. Sen ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävää, mutta hyvin suunniteltu ohjelma jättää aina parhaat muistot. Jos ohjelma on suunniteltu vasta bussimatkan aikana, se näkyy. Ohjelmaa on hyvä suunnitella paljon, jottei tulisi tylsiä hetkiä. Jos tapahtuman aikana alkaa vaikuttaa siltä, ettei kaikkea ehditä tehdä, jonkin ohjelman osan voi aivan hyvin jättää tekemättä ja säästää sen seuraavaan kertaan.

Miten ympäristö otetaan huomioon retken ruoissa? Entä liikkumisessa retkipaikalle? Näistä koituu eniten kuormitusta ympäristölle. Mitä muita sellaisia keinoja keksit, joilla retki kuormittaa mahdollisimman vähän ympäristöä? Onko retken ohjelmassa tähän liittyvää aihetta?

Toisinaan on kiva maustaa tapahtumia jollain teemalla. Teemat voivat olla käytännössä mitä vain: Teema voi nousta partio-ohjelmasta (esimerkiksi seikkailijoiden haastemerkkeihin liittyvät retket), aiheena voi olla jokin supersankari, elokuva, pelimaailma tai retki voi liittyä ajankohtaiseen aiheeseen (kuten vaikkapa jouluun tai kansainvälisyyteen). Retkistä voi tehdä erityisiä myös järjestämällä ne jossain erityisessä paikassa, vaikkapa tähtitornissa tai majakassa. Varsinkin nuorimmilla partiolaisilla retken teemaksi riittää myös itse retkeily, maastoon ja retkeilytaitoihin tutustuminen.

Olipa retken aihe tai teema mikä hyvänsä, on jokaisen retken suunnittelussa otettava huomioon se, miten retki pystytään järjestämään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Mikä on ollut hauskin retkiohjelma, johon olet osallistunut?

Entä tylsin? Miksi? Mistä olet oppinut eniten? Millä retkellä on ollut paras teema? Miksi se oli niin hyvä?

ERILAISIA RETKIÄ:

• päiväretki

• yöretki

• haikki

• retki, jolla liikutaan omin voimin jollain välineellä: hiihto-, pyörä-, melontaretki

• kaupunkiretki

• kämppäretki

• purjehdus

• partiotaitokilpailut

• retki kohteen mukaan (esim. kansallispuisto, museo, näkötorni, kirkko, kukkula).

Kun retken teema on valittu, on aika aloittaa varsinainen suunnittelu. Hyvä tapa on katsoa ikäkauden aktiviteetteja ja miettiä, minkä tai mitkä niistä voisi liittää teeman mukaiseen ohjelmaan. Teema voi liittyä myös jo tehtyihin aktiviteetteihin. Esimerkiksi tarpojaohjelmassa majakoiden tehtävänä on koota yhteen aikaisemmin opittua ja antaa mahdollisuus testata puolen vuoden aikana opittua. Joko johtaja tai ryhmä yhdessä voi päättää, kuinka tarkasti teemaa halutaan noudattaa. Esimerkiksi keskiaikateemaa noudattavalla retkellä voidaan nukkua teltoissa, vaikka ruoka valmistettaisiinkin avotulilla. Yhdessä suunnittelemalla lopputuloksesta saadaan useimmiten mainiompi kuin yksin pohtimalla.

Aina kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan. Oletko ollut retkellä, jossa jokin meni pieleen tai jouduttiin muuttamaan suunnitelmia? Oliko siitä haittaa? Entä mitä luulet, monellako sellaisella retkellä olet ollut, joiden pieleen menneitä asioita et ole osallistujana edes huomannut?

RETKEN OHJELMASTA

JA AIKATAULUSTA

Perjantai

17.30 johtajien tapaaminen kololla, ohjelmatarvikkeiden pakkaaminen 18.00 kokoontuminen kololle, tavaroiden tarkastus ja pakkaaminen

18.30 lähtö kohti retkialuetta 19.30 retkikohteeseen saapuminen, majoittuminen majaan/telttaan ja maastoon tutustuminen 20.30 iltapalan valmistus, syöminen ja tiskaaminen 21.00 iltaohjelma: maastoleikki ulkona, ilta päättyy hiljentymiseen

Lauantai

8.00 herätys ja aamutoimet eli aamupesu, lipunnosto, aamujumppa tai aamuhartaus 8.30 aamupalan valmistus, syöminen ja tiskaaminen 9.30 ensimmäinen retkiohjelma: luontopolku, jonka johtajat ovat rakentaneet lähimetsään edellisenä iltana. Radalla ei tarvitse suunnistaa, vaan reitin löytää seuraamalla polkua. Rasteilla tehdään retken teemaan liittyviä tehtäviä, esimerkiksi aktiviteettien toteutusvinkeistä löytyviä puuhia. 11.00 lounas retkikeittimellä, tiskauksen jälkeen vapaa-aikaa 13.00 ohjelma jatkuu: tutustutaan puukon, kirveen ja sahan käyttöön, pilkotaan puita nuotiota varten, tehdään kiehisiä, nikkaroidaan ja tehdään retkipaikan ylläpitoon ja retken huoltoon liittyviä töitä 17.00 päivällinen, tiskauksen jälkeen iltaohjelmaesitysten valmistelua 20.00 iltanuotio, esitykset, partiolauluja ja -tarinoita, makkaranpaistoa, iltahiljentyminen

Sunnuntai

8.00 herätys ja aamutoimet 8.30 aamupalan valmistus, syöminen ja tiskaaminen 9.30 kolmas retkiohjelma: erilaiset nuotiotyypit, nuotion sytyttäminen ja sammuttaminen 11.00 lounaan valmistaminen nuotiolla 13.00 retkipaikan siivoaminen ja pakkaus 14.00 paluumatkalle 15.00 saapuminen kololle huoltajille ilmoitettuun kellonaikaan, tavaroiden kuivumaan ja paikoilleen laittaminen kololla 15.30 johtajat kohti kotia

MITÄ RETKELLÄ SYÖDÄÄN?

Ruoka on tärkeä osa partiota. Ruoan on hyvä olla monipuolista, ei siis pelkkiä herkkuja, vaikka nekään eivät missään nimessä ole kiellettyjä. Muista, että kun ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, on kaikilla hyvä mieli.

Ruoan valmistaminen, jälkien siivous ja tiskaaminen ovat arjen perustaitoja. On hyvä, että osallistujat osallistuvat niihin oppiakseen pärjäämään arjessa. Tällaisten asioiden hoitaminen tuo onnistumisen ja osaamisen kokemuksia. Lisäksi johtajilla olisi yksin suuri työtaakka ruokahuollossa, veden kantamisessa, halkojen tekemisessä ja lämmittämisessä. Kaikkiin näihin menevä aika on myös pois ohjelmasta. Jos retkellä on erityisen aikaavievää ohjelmaa tai osallistujat ovat kokemattomia, retkelle voidaan pestata avuksi lisäväkeä muonitukseen ja huoltoon. On hyvä pitää mielessä, että huoltoon menee kokemattomilta tekijöiltä enemmän aikaa, mutta se hinta täytyy oppimisesta maksaa.

Ruoan hankinta ja valmistus voivat olla myös osa retken ohjelmaa. Esimerkiksi kalat, marjat ja sienet toimivat hyvänä pohjana herkullisille ruoille. Luonnonantimiin ei voi aina luottaa, joten kannattaa pitää vararuokaa mukana, jottei nälkä iske, jos kala ei käy pyydykseen. Aina ei myöskään kannata valita helpointa nakkisoppaa ruokalistalle, vaan retkikeittimellä tai nuotiolla voi kokeilla vaikeampiakin annoksia.

Retkiruokaohjeita löytyy internetistä esimerkiksi retkiruokablogeista, retkikeittokirjoista ja partion retkiruokaoppaista. Etsi niistä uutta kokeiltavaa.

Mitkä ovat suosikkiretkiruokiasi?

Johtaja syö viimeisenä. Tärkeintä on varmistaa, että ryhmäläiset saavat maittavan ja onnistuneen ruoan. Mikäli ruoka loppuu, johtaja syö varamuonan.

Ruokamäärien laskeminen ja ruoan hankkiminen voivat olla vartion yhteinen tehtävä, tai johtaja tai joku ryhmäläisistä voi hoitaa sen puolen. Ruokamäärien arvioinnissa voi apuna käyttää esimerkiksi lippukunnan kokeneita muonittajia, internetin reseptejä tai vaikka kotitalouden oppikirjaa. On hyvä pyöristää reseptien määrät vähän ylöspäin, sillä ulkoilmassa ruokaa usein kuluu enemmän kuin sisällä istuskellessa. Johtajan tehtävä on retkellä varmistaa, että jokainen todella syö. Ennen retkeä on myös hyvä varmistaa, löytyykö lippukunnalta muonavarasto, josta löytyy esimerkiksi mausteita ja jauhoja, jotta kaikkea ei tarvitse joka kerta ostaa kaupasta. Kun retken ruokalistaa mietitään, on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon erityisruokavaliot. Osallistujan iästä riippuu, osaako rajoituksista kertoa parhaiten hän itse vai hänen huoltajansa. Samalla voi myös kysyä, mitä väärän ruoan syömisestä seuraa. Allergiat ja ruokavaliot vaihtelevat paljon. Jotkut voivat syödä vähän, ja toiset taas saavat vaarallisia oireita ollessaan samassa huoneessa allergeenin kanssa. Retken johtajan vastuulla on, että jokainen saa retkellä itselleen sopivaa ruokaa. Ennen lähtöä on pohdittava, miten erityisruokavalioiden huomiointi onnistuu. Tarvitaanko esimerkiksi kaksi erillistä retkikeitintä, jotta allergiaa aiheuttavia ainesosia ei päädy allergisen ruokaan?

Selvitä netistä, millaisia oireita allerginen voi saada pähkinöistä, maidosta, kananmunasta tai appelsiineista.

RETKIHERKKUJA

ONNISTUNEITA ANNOKSIA RETKIKEITTIMELLÄ:

• tortillat

• nakkikeitto, soijarouhekeitto

• erilaiset wokit

• jauheliha- tai härkismakaronipata

• risotot

• pussikeitto, johon on lisätty linssejä ja vihanneksia

HERKULLISIA

ATERIOITA NUOTIOLLA:

• nuotioperunat erilaisilla täytteillä

• loimulohi

• munakkaat

• suolaiset letut

• nuotiojuurekset

• vartaat

RETKIJÄLKIRUOKIA:

• letut

• kiisselit ja vanukkaat

• köyhät ritarit

• suklaabanaani

• mutakakku appelsiininkuoressa

• nuotio-omena

YÖSIJAN VALITSEMINEN

Yöpyminen maastossa tarkoittaa, että yö vietetään esimerkiksi laavussa, teltassa, kallionkolossa, puun alla tai lumikuopassa. Osallistujien retkeilytaidoista riippuu, mikä yöpymistapa retkelle kannattaa valita. Lyhyillä retkillä laavu on helppo ja kevyt yösuoja. Pidemmillä kesäretkillä puolestaan teltta on hyvä vaihtoehto, sillä se suojaa sateelta paremmin kuin laavu. Talvella taas kannattaa valita talviteltta, jossa on kamiina.

Laavussa tai teltassa yövyttäessä kannattaa valita yöpaikaksi mahdollisimman tasainen ja suojainen alue. Hallaöinä kannattaa hakeutua korkealle tai tuuheaan metsään, sateella taas pitää huolta siitä, ettei sadevesi valu suoraan majoituspaikkaan. Yöpyminen ulkona talvella vaatii varusteilta huomattavasti enemmän kuin kesällä. Säänmukainen pukeutuminen ehkäisee kylmettymistä. Retken varustelistaan kannattaa siksi laittaa yksityiskohtaisempaa tietoa vara- ja vaihtovaatteista.

TURVALLISESTI RETKELLÄ

Johtajalla on vastuu ryhmäläisten sekä henkisestä että fyysisestä turvallisuudesta. Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan se on otettava huomioon jo tapahtumaa suunniteltaessa. Jokaisen retkiä järjestävän partiolaisen on tunnettava Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeet, jotka löytyvät netistä tai useimmilta koloilta paperiversiona. Vesillä tapahtuvaan toimintaan on olemassa myös oma lisäohjeensa. Turvallisuusohjeiden mukaan jokaisella tapahtuman johtajalla on oltava riittävät retkeilytaidot. Ohjeissa määrätään, minkä ikäinen voi toimia minkäkin retken johtajana. Lisäksi ne kertovat, miten toimia erilaisissa onnettomuustilanteissa ja välttää niitä.

Älä koskaan lähde ainoana johtajana retkelle. Jos sinulle tapahtuu jotain, ryhmällä ei ole johtajaa. Varajohtaja pitää nimetä ennen retkeä.

Turvallisuusohjeiden tuntemisen lisäksi retken yleisen sujuvuuden kannalta on ryhmänohjaajakoulutus erityisen suositeltava. Ensiapukurssi on erittäin hyödyllinen. Partiossa vuosien varrella kertyneet taidot on hyvä tarpeen vaatiessa palauttaa mieleen ennen retkeä: Jos on tarkoitus esimerkiksi opettaa osallistujille kiehisten veistelyä, on ohjelman vetäjän hallittava tämä taito.

Henkinen turvallisuus on tärkeä haaste. Johtajan on otettava tosissaan pelot, koti-ikävä, kivut ja kiusaamistilanteet ja pidettävä huolta siitä, että ryhmässä on hyvä ilmapiiri, kaikki kuuluvat joukkoon ja jokainen voi tuntea olonsa tarpeelliseksi.

Vartion retkistä on aina ilmoitettava etukäteen ainakin lippukunnanjohtajalle. Kerro retken osallistujat, paikka, ajankohta ja alustavat ohjelmasuunnitelmat.

Tapahtuman turvallisuuden kannalta ehkä tärkein asia on ennakointi. Jokaista isompaa tapahtumaa varten on syytä tehdä turvallisuussuunnitelma. Ohjeet sen tekoon löytyvät Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeista. Tapahtuman turvallisuussuunnitelmassa kannattaa olla lyhyesti mietittynä toimiminen mahdollisissa erityistilanteissa, kuten onnettomuuden, tulipalon tai nopeiden säämuutosten sattuessa. Retkenjohtajan on tiedettävä tapahtumapaikan tarkka osoite, jotta apu osataan tarvittaessa ohjeistaa paikalle. Turvallisuussuunnitelmaa ei tehdä vain paperia varten, vaan siksi, että retkenjohtaja on ajatellut mahdolliset ongelmatilanteet läpi. Vartion retkeä varten turvallisuussuunnitelmaa ei erikseen paperilla vaadita, mutta retkenjohtajan on silti syytä miettiä samat asiat etukäteen.

MITEN VÄHENTÄÄ TURVALLISUUSRISKEJÄ?

Mitä turvallisuusriskejä on ja miten niitä voisi vähentää

• talviretkellä verrattuna kesäretkeen

• vaelluksella verrattuna kämppäretkeen

• kokemattoman ryhmän kanssa verrattuna kokeneisiin

• maastoleikissä tai muussa rankassa menossa

• veden äärellä

• levottoman ryhmän kanssa

• tulenteossa tai veistelyssä

• suunnistuksessa

• kun ryhmässä on ollut kiusaamista

Partiossa saa tehdä haastavia ja hurjiakin asioita, on vain otettava turvallisuus huomioon.

VARTION YÖRETKELLÄ ON HYVÄ OLLA MUKANA AINAKIN SEURAAVANLAISET ENSIAPUTARVIKKEET:

• ensiside

• sidetaitoksia ja sideharsoa

• joustositeitä

• palovammasidos

• puhdistusainetta ja haavapyyhkeitä

• urheiluteippiä ja kuituteippiä sidetaitosten kiinnittämiseen

• laastareita

MIETI RETKEÄ SUUNNITELLESSA

• Kuinka kokeneita retkeilijöitä ryhmäläisesi ovat?

• Millaisilla retkillä ja millaisissa oloissa he ovat aiemmin olleet?

• Millaiset ovat heidän retkeilytaitonsa?

• Onko ryhmään tullut uusia jäseniä, joiden kokemukset ja taidot ovat erilaiset?

Jotta retkestä syntyy hyvä kokemus, on tärkeää opastaa osallistujia tarvittavissa asioissa ja varata tarpeeksi aikaa totuttelulle. Outoa voi olla vaikkapa puskassa tarpeilla käyminen, kylmyydessä pärjääminen, puiden pilkkominen tai pimeässä metsässä liikkuminen.

• hakaneuloja

• pinsetit ja punkkipihdit

• sakset

• särkylääkettä

• allergialääkettä

• kortisonivoidetta

• kyypakkaus

• rakkolaastareita

RETKENJOHTAJAN TARKISTUSLISTA TURVALLISUUDESTA

• Mieti etukäteen, miten voit parantaa retken turvallisuutta.

• Ilmoita retkestä lippukunnanjohtajalle ja lippukunnan käytännön mukaisesti muulle johtajalle.

• Kysy maanomistajalta lupa leiriytymiseen ja tulentekoon sekä erityisaktiviteetteihin, kuten kalliokiipeilyyn.

• Kirjoita osallistujille ja vanhemmille retkikirje.

• Selvitä, miten hyvin matkapuhelin toimii retkialueella.

• Tarkista, että huoltajilta on luvat retkelle osallistumiseen.

• Kokoa huoltajien puhelinnumerot.

• Tarkista, että kaikilla on voimassa oleva partiovakuutus (= jäsenmaksu maksettuna).

• Varmista kyytien aikataulut.

• Tarkista, onko alueella metsäpalovaroitus.

• Varmista vielä retkipaikka, kartta, osoite ja ajo-ohje.

• Tarkista osallistujien varusteet.

• Pidä huoli, että seuraavat tavarat tulevat pakatuiksi mukaan:

• polttopuut

• saha

• kirves

• majoituksen tarvikkeet (esim. kämpän avain)

• juomavesi

• varamuonaa

• ylimääräistä rahaa

• ensiapuvälineet

MITÄ MUKAAN RETKELLE?

Retkelle tarvitaan sekä kullekin osallistujalle että ryhmälle yhteisesti erilaisia varusteita. Osallistujan varustelista on osa retkikirjettä. Listan tulee olla sitä yksityiskohtaisempi, mitä kokemattomampia osallistujat ovat. Johtajan tulee varmistaa, että jokaisella on tarvittavat varusteet tai auttaa etsimään lainavarusteita. Lippukunnilta löytyy usein retkeilyn perusvälineet, ja kalustonhoitajalta kysymällä saa varmasti tarvitsemansa varusteet lainaksi, kunhan muistaa olla asian kanssa ajoissa liikkeellä. Jokaisella lippukunnalla on omat käytännöt majoitteiden, sahojen, kirveiden, retkikeitinten ja muiden tarvikkeiden lainaamiseen. Erikoisemmat välineet ja esimerkiksi askartelutarvikkeet täytyy hankkia hyvissä ajoin, jollei niitä ole valmiina. Kaikki lainatut varusteet tulee palauttaa tapahtuman jälkeen huollettuina takaisin sinne, mistä ne on haettukin.

HENKILÖKOHTAISET VARUSTEET

PÄIVÄRETKI YÖRETKI/ HAIKKI VAELLUS

partiohuivi X X X makuupussi X X makuualusta X X rinkka tai reppu X X X istuinalusta ? ? ? yöasu X X sadevaatteet X X X saappaat X X X lenkkarit tai vastaavat X X X lämmin villapaita tai vastaava X X X tuulenpitävä takki X X X ulkohousut X X X hanskat X X X päähine X X X kaulahuivi X X X sukkia ja varasukkia X X X villasukkia X X X

Miten sinun lippukunnassasi huolehditaan siitä, että kaikki pääsevät retkelle? Onko teillä lainattavien retkivarusteiden varasto? Auttavatko johtajat löytämään lainavarusteita?

HENKILÖKOHTAISET VARUSTEET

vaihtovaatteet X X X partioasu ? ? ? alusvaatteet X X X uimapuku kesällä ? ? ? pyyhe ? ? ? hammasharja- ja tahna X X nenäliinoja X X X huulirasva ? ? ? henkilökohtaiset lääkkeet X X X peseytymisaineet X X vessapaperia X X X kuukautissuojat X X X aurinkolasit ? ? ? ruokailuvälineet (lautanen, muki, lusikka, haarukka, veitsi)

X X X puukko X X X hyttysmyrkky kesällä ? ? ? korjausvälineet ? X X

HENKILÖKOHTAISET VARUSTEET

PÄIVÄRETKI YÖRETKI/ HAIKKI

VAELLUS

taskulamppu ? X X tulitikut vedenpitävästi pakattuna X X X työhanskat ? X ? kartta ja kompassi X X X ensiapuvälineet X X X muistiinpanovälineet X X X kamera ja kiikari ? ? ? kännykkä ? ? ? kalastusvälineet ? ? ? soitin ? ? ? laulukirja, kasvikirja, retkiopas tms. ? ? ? ohjelmaan tarvittavat esineet, kuten roolivaatteet tai pulkka ? ? ? liikkumiseen tarvittavat välineet, kuten sukset tai polkupyörä

? ? ? varamuovipusseja tavaroiden pakkaamiseen X X X

VARTION VARUSTEET

PÄIVÄRETKI YÖRETKI/ HAIKKI VAELLUS

X X X kyniä, tusseja, sakset ja paperia ? ? ? soitin ? ? ? ilmastointiteippiä X X X jätesäkkejä ja roskapusseja X X X maavaatteet, kiilat, tolpat, kamiina, rautakanki ? ?

RETKEN MUONITUSTARVIKELISTA

Ota näitä tapahtumaan retkikohteen ja osallistujamäärän mukaan

• retkikeittimiä

• vesikanistereita

• tiskivadit

• tiskiaine

• tiskiharjat

• tiskirättejä

• yhteisiä astiapyyhkeitä

• käsi-/talouspaperia

• roskapusseja

• kylmälaukut

• kylmäkallet

• juustohöylä

• kattiloita kansineen

• paistinpannu

• leikkuulauta

• puukot

• purkinavaaja

• kauhoja

• puisia paistilastoja

• mehu- ja teekannut

• tarjotin (leiville)

• mausteet

• veitsiä

• haarukoita

• isoja ja pieniä lusikoita

• pakastepusseja

• leivinpaperia

• tuorekelmua

• foliota

• isoja muovikulhoja

• mittoja

• karhunkieli tai vastaava tehokkaampi tiskausväline

• pannulappuja

• pannunalusia

• käsidesiä

• käsisaippua

• käsipyyhkeitä

• siivilä

• vispilä

• suodatinpusseja

RETKEN KUSTANNUKSET

Jokainen tapahtuma edellyttää jonkin verran rahaa järjestyäkseen, sillä esimerkiksi askartelumateriaalit tai bussikuljetukset eivät ole ilmaisia. Tapahtumalle on hyvä tehdä budjetti esimerkiksi luotsin tai muun aikuisen kanssa. Päätetyssä budjetissa on syytä pysyä, jotta ryhmä ei elä varojensa yli.

Onko lippukunnallenne jonkinlainen ylijäämäruokien varasto? Löytyisikö sieltä retkelle ruoka-aineita?

Mitä muita tapoja on pienentää retken budjettia?

Retken budjetti on tarpeen määritellä jo ennen retkikirjeen lähettämistä. Lippukunnilla on retken talouden suhteen erilaisia käytäntöjä, jotka on syytä selvittää ennen budjetin laatimista. Budjetin tekeminen ei ole aina helppoa, mutta harjoittelu auttaa tässäkin asiassa. Myös kokeneemmat retkenjärjestäjät osaavat neuvoa asiassa. Budjettia varten kannattaa laskea, mitä eri asiat maksavat yhden henkilön osalta. Budjetissa on syytä varautua myös pieniin yllätyksiin. Miten esimerkiksi toimitaan silloin, jos joku osallistuja ei pääsekään paikalle?

BUDJETIN KOKOAMINEN

Retken tulojen eli osallistumismaksujen ja lippukunnan tuen pitää kattaa retken kulut. Useimmiten lippukunnat tukevat merkittävästi ryhmien retkiä. Selvitä lippukuntasi käytännöt. Retken kulujen ja tulojen tarvitsee harvoin osua eurolleen samaan summaan, mutta lähelle toisiaan pitää päästä. Kun etukäteen on mietitty järkevästi, miten paljon mihinkin voi käyttää, ei käy niin, että kauppareissulla huomataan rahaa olevan jäljellä pelkkään kaurapuuroon. Pyydä budjetin tekoon tarvittaessa apua luotsilta tai muulta johtajalta.

SELVITÄ JA ARVIOI KULUT

• Minne retki tehdään? Onko paikasta vuokrakuluja?

• Miten paikkaan kuljetaan? Mitä kuluja siitä on?

◦ Käytä mahdollisuuksien mukaan julkista liikennettä. Se on ympäristöystävällistä ja kasvattaa itsenäiseen toimintaan.

- Mitä edestakaiset matkat maksavat lapsille ja aikuisille?

- Onko osallistujilla omia tai lippukunnalla yhteistä matkakorttia, jolla matkat ovat halvempia? Retkimaksu voi olla pienempi, jos kaikki maksavat omat matkansa. Ilmoita tästä selvästi osallistujille.

◦ Jollei julkisilla kulkuneuvoilla pääse, tilataanko taksi?

- Saadaanko tilataksi vai tilataanko monta taksia? Paljonko se suunnilleen maksaa? Huomaa, että täysi ja puolityhjä taksi maksavat saman verran. Älä siis varaa ylisuurta taksia. Selvitä, mihin asti tilausta voi vielä muuttaa. Selvitä siihen mennessä osallistujien määrä ja varmista tilaus sopivan kokoiseen taksiin. ◦

Jollei julkisilla kulkuneuvoilla pääse, saadaanko kyydit?

- Keneltä/keiltä? Ajaako sama auto useita kertoja?

- Miten lippukunnassasi korvataan ajokustannukset? Polttoaine? Kilometrikorvaus? Alennettu retkimaksu, kun huoltaja kuljettaa?

- Kuinka paljon joudutaan ajamaan, eli paljonko polttoainetta suunnilleen kuluu?

• Paljonko ohjelmaan varataan rahaa? ◦

Onko ohjelmassa jotain erityisen kallista, ja onko sille peruste? Kannattaa varmistaa etukäteen, että lippukunnan hallitus hyväksyy kulun. ◦ Mitä tarvikkeita löytyy valmiiksi kololta tai kämpältä?

• Miten paljon rahaa varataan ruokaan? Perusruokaan ja pieneen määrään herkkuja varataan esimerkiksi 10 e/hlö/päivä. ◦

Onko ruoassa jotain erityisen kallista, ja onko sille peruste? ◦ Mitä ruokia löytyy valmiiksi kololta tai kämpältä?

• Laske kulut yhteen.

SELVITÄ JA LASKE TARVITTAVAT TULOT

ELI LIPPUKUNNAN TUKI JA OSALLISTUMISMAKSUT

• Paljonko lippukunta tukee retkeä, eli paljonko tapahtuma voi tehdä tappiota?

• Maksavatko johtajat osallistumismaksun? Onko se sama kuin osallistujilla vai pienempi (esim. omat matkat tai ruokaraha)?

• Laske osallistumismaksu: (tulot-lippukunnan tuki)/osallistujamäärä.

◦ Onko osallistumismaksu sopiva? Kannattaisiko jostain luopua ja laskea maksua tai toisaalta nostaa maksua ja saada jotain ekstraa?

RETKIKIRJE

• Kirjoita retkikirjeeseen retkimaksu ja ohjeet sen maksamiseen, esimerkiksi ”Retkimaksu 20 e tuodaan käteisenä viimeistään kokoukseen 21.9.” tai ”Retkimaksu 20 e maksetaan viimeistään 21.9. lippukunnan tilille FI123456789, viestiksi osallistujan etunimi sukunimi Viikinkiretki.”

• Ilmoita myös, saako osallistumismaksun takaisin peruttaessa ja millä ehdoilla. Selvitä lippukuntasi käytäntö asiassa. Maksun voi saada takaisin esimerkiksi lääkärintodistuksen esittämällä tai jos peruuttaa hyvissä ajoin ennen tapahtumaa.

KERRO TALOUDENHOITAJALLE RETKEN TALOUSASIOISTA TARVITTAESSA

SEURAAVAT ASIAT:

Tarkat maksuohjeet ja tilimaksun viestit ovat hyvin tärkeät, koska muuten on vaikeaa selvittää, kuka on maksanut retkimaksunsa. Taloudenhoitaja ei välttämättä tiedä, mitä kaikkia tapahtumia lippukunnalla on tulossa, keiden ja miten paljon niistä pitäisi maksaa, kuka kuuluu mihinkin ryhmään tai mitkä maksajina näkyvien partiolaisten huoltajien sukunimet ovat.

• Jos retkimaksut maksetaan lippukunnan tilille, ilmoita siitä taloudenhoitajalle.

• Pitääkö taloudenhoitajan maksaa jokin kulu suoraan tililtä tai tuleeko tapahtumasta jokin lasku?

• Jos tarvitset ennakkoa, pyydä sitä taloudenhoitajalta hyvissä ajoin. Käteisenä kerätyt retkimaksut voi käyttää ennakkona.

KANNATTAA MYÖS MIETTIÄ JA SELVITTÄÄ ETUKÄTEEN:

• Miten osallistumismaksut kerätään (käteisenä vai lippukunnan tilille ja miten se ohjeistetaan)?

• Millainen tilitys tehdään jälkikäteen?

• Mikä on vähimmäisosallistujamäärä, jolla tapahtuma pidetään? Ota huomioon mahdolliset äkilliset sairastumiset. Milloin voit vielä perua varaukset maksutta? Kuinka paljon sitä ennen sitovat ilmoittautumiset pitää saada?

Tapahtuman jälkeen tilitystä kootessa kannattaa arvioida, kuinka hyvin budjetti toteutui. Kuluiko rahaa arvioidusti? Tuliko yllätyksiä? Oliko hankittu paljon ylimääräistä? Puuttuiko jotain olennaista?

RYHMÄN VARAINHANKINTAA

Joskus ryhmälle voi tulla ajankohtaiseksi varainhankinta. Ryhmä voi esimerkiksi haluta leirille ulkomaille tai tehdä kokoontumisissa jotakin kalliimmista materiaaleista. Tällöin ryhmän on syytä tehdä omaa varainhankintaa.

Varainhankinnan keinoja on monia, ja lippukunnilla on myös omia varainhankinnan perinteitä. Monet lippukunnat pitävät myyjäisiä, joiden tuotto menee vartioiden kassoihin. Jokavuotinen adventtikalenterien myynti on myös loistava esimerkki varainhankinnasta. Yrityksistä voi saada työkeikkoja, kuten postituksia tai inventointeja.

Ennen varainhankinnan aloittamista on hyvä määritellä yhdessä, miten kukin siihen osallistuu. Oletetaanko jokaisen osallistuvan samanlaisella panoksella, vai osallistuuko jokainen mahdollisuuksiensa mukaan? Entä miten käytännön asiat hoidetaan? Kuka pitää tuloista kirjaa? Ovatko rahat käteisenä vai tilillä? On hyvä muistaa, että jos ei haluta maksaa veroja tuloista, rahan pitää kertyä ryhmän yhteiseen kassaan eikä sitä voi korvamerkitä osallistumisaktiivisuuden mukaan.

MITÄ

TAPAHTUMAN JÄLKEEN?

Tapahtuman jälkeen on hyvä pysähtyä arvioimaan, jotta kokemuksista opitaan ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä vielä parempi tapahtuma. Arviointia kannattaa tehdä paitsi itse myös pyytämällä arvioita osallistujilta ja muilta tapahtumassa olleilta johtajilta. Myös osallistujien huoltajilta voidaan kysyä palautetta. Mitä useampia palautteenantajia, sitä useampia näkökulmia. Kaikesta palautteesta, myös negatiivisesta, kannattaa yrittää oppia.

ARVIOINTIKYSYMYKSIÄ:

• Miten meni?

• Mikä onnistui?

• Mikä oli retkellä parasta?

• Mitä opin retkellä tai retkestä?

• Mikä meni pieleen?

• Mitä voisimme oppia tästä seuraavaa kertaa varten?

• Oliko ohjelmaa sopivasti?

• Pysyimmekö budjetissa?

• Pysyimmekö suunnitelmissa ja aikataulussa?

• Oliko ruokaa sopivasti ja tarpeeksi usein?

Varusteiden huollon ja palautuksen lisäksi useimmissa lippukunnissa retkestä pitää jälkikäteen myös raportoida. Raportti voi olla esimerkiksi se, että lippukunnan sihteerille kerrotaan, mihin retki suuntautui ja kuinka monen hengen voimin. Lisäksi retken raha-asioita varten on monessa lippukunnassa olemassa oma lomakkeensa.

TOIMINTASUUNNITELMA ON TUKIRANKA

Ryhmän toiminnan sujuvuuden kannalta kaikkein tärkeintä on tehdä sille kausisuunnitelma. Siihen on hyvä listata syyskauden ja kevätkauden kaikki kokoukset ja lähteä miettimään, mitä kokouksissa oikein tehtäisiin. Sovi siis johtajaparin sekä luotsin, sammon tai akelan kanssa suunnittelupalaveri.

Millaisen ryhmän sinä haluat? Mieti itseäsi ryhmän tarpojana ja tarpojavartion jäsenenä. Valitse mieluisampi vaihtoehto:

• Korttipelit, lehtien selailu vai ohjattu, tavoitteellinen toiminta?

• Koloillat sisällä vai koloiltoja sisällä, ulkona, maastossa, kylässä...?

• Johtaja ei käy lippukunnan retkillä vai aktiivinen johtaja, joka osallistuu leireille ja retkille yhdessä vartion kanssa?

• Reissuun ex tempore, varusteita puuttuu yms. vai reissu, joka on hyvin suunniteltu (paikka, aikataulu, ruoat, varusteet...)?

• No katellaan... -asenne vai Onnistuu!-asenne?

• Ryhmä ei lämpene uusille vai ryhmään on helppo tulla uutena?

• Vanhemmat eivät luota johtajaan, johtajan perusolemus on lusmu vai johtaja on reipas, vanhemmat luottavat häneen?

• Johtaja ei kuuntele vartiolaisiaan vai toimintaa suunnitellaan yhdessä, ja tarpojat voivat vaikuttaa siihen, mitä vartiossa tehdään?

Miksi toimintasuunnitelma?

Tosi iso homma. Iso homma alussa, todella helppoa lopussa.

Kaavamaista!

Mikä pakko noudattaa…?

Ei tule samaa ohjelmaa kymmentä kertaa eikä kivoja juttuja jää pois. En ole ennenkään tarvinnut!

Tylsät, rutiinilla vedetyt kokoukset vähenevät, hommasta löytyy uusia puolia. Voi keskittyä hauskoihin yksityiskohtiin, kun ei tarvitse miettiä, mistä aloittaisi. En ole viitsinyt tehdä.

Innokas vartiolainen on sen verran tärkeä juttu, että sen eteen viitsii nähdä vaivaa. Retkistä ja erikoiskokouksista voi laittaa lapun kotiin ajoissa. Niin ei materiaalin hankkiminenkaan tuota turhia hankaluuksia.

Ei ole aikaa!

Kun on kerralla miettinyt, mitä vuoden aikana tekee, ei tarvitse joka kerta pähkäillä, mitä tehtäisiin… Siihen vasta aikaa meneekin.

Toimintaa suunnitellessaan johtaja ei joudu tyhjästä nyhjäisemään, sillä partio-ohjelmasta löytyy kaikki, mitä kunkin ikäkauden ohjelmaan kuuluu. Partio-ohjelman sivustolta löytyvät esimerkiksi kunkin ikäkauden aktiviteetit ja vinkkejä niiden tekemiseen. Apua suunnitelman tekoon saa ja kannattaa pyytää. Vaikka ikäkauden ohjelmalle on olemassa valmista sisältöä, kannattaa ohjelmaan sujauttaa väleihin muitakin kertoja.

Suunnitelmaa voi aina tarvittaessa muuttaa. Jos luistelukerralla sataa vettä, on turha suunnata luistinradalle. Jos puolestaan näyttää siltä, että jonkin aktiviteetin asiaa ei saada suunnitellussa ajassa opittua, voidaan sitä jatkaa seuraavalla kerralla. Muutoksista on kuitenkin hyvä viestittää kaikille, jotta jokainen tietää, mitä tuleman pitää. Isomman muutoksen jälkeen kannattaa päivittää toimintasuunnitelma: valita pois jätettävä tai seuraavalle kaudelle siirrettävä asia ja tarvittaessa järjestää suunnitelma uudestaan.

HYVÄLLÄ SUUNNITELMALLA ON TAVOITE

Mitä ikinä ryhmän kanssa tekeekin, on tekemiselle hyvä olla jokin tavoite. Tavoite voi olla uuden oppiminen tai mukava yhdessäolo. Pääasia on, että johtaja on etukäteen pysähtynyt miettimään, mitä varten koolla ollaan. Partiotoiminnassa pyritään aktiivisten ja vastuuntuntoisten kansalaisten kasvattamiseen, eli partion päämäärään.

Suunnittelu on hyvä aloittaa tavoitteiden miettimisestä. Siten toiminnalla on selvempi suunta ja vältetään haahuilua. Mitä halutaan kauden aikana oppia tai tehdä? Minkä halutaan muuttuvan? Mihin halutaan keskittyä? Tavoitteet voivat heijastaa johtajan tai ryhmän omia toiveita. Niitä voi tulla mieleen myös aiempaa toimintaa arvioidessa. Käytännössä partion päämäärään päästään, kun seurataan partio-ohjelmaa, sillä se on rakennettu tukemaan päämäärään pääsemistä. Tästä syystä partiokokoontumissa ohjelma kannattaa rakentaa ikäkauden aktiviteettien varaan.

Partio-ohjelmassa on määritelty, mitä ryhmän viikoittaisissa kokoontumisissa pitäisi ehtiä tehdä puolen vuoden aikana. Valinnanvaraa on paljon. Johtaja tai ryhmä yhdessä pystyy valitsemaan aktiviteettien joukosta mieleisensä.

Alla on tavoite-esimerkkejä. Mikä ryhmäsi seuraavan kauden tavoite voisi olla? • tehdä kokonaan seuraava tarppo/ilmansuunta • oppia tapahtuman tekemiseen liittyviä taitoja, joita tarvitaan kauden huipentavan tapahtuman järjestämisessä

parantaa ryhmähenkeä

kehittyä retkitaidoissa

oppia omatoimisuutta

hankkia lippukunnalle Kestävästi partiossa -tunnus

juhlia lippukunnan 50-vuotisjuhlavuotta

keskittyä Suomen Partiolaisten ohjelmapainotuksen aiheeseen

TEHDÄÄN YHDESSÄ

Toimintasuunnitelman tekeminen ei ole vain johtajan työtä vaan koko ryhmän yhteinen tehtävä. Kun on itse päässyt suunnittelemaan toimintaa, on siihen helpompi myös sitoutua.

Mitkä tavat toimivat ryhmälläsi nyt? Entä ensi vuonna?

Toimintasuunnitelman tekeminen ja siinä tarvittava yhdessä päättäminen ovat taitoja, joita partio-ohjelmassa harjoitellaan. Vaikka johtaja viime kädessä päättää suunnitelman sisällöstä, voivat ryhmäläiset osallistua suunnitelman tekemiseen monin eri tavoin oman ikätasonsa mukaisesti.

RYHMÄN JÄSENET VOIVAT OSALLISTUA TOIMINTASUUNNITELMAN TEKEMISEEN ERI TAVOIN:

• Ohjaaja valitsee viisi haastevaihtoehtoa. Ryhmä äänestää niistä yhden toimintasuunnitelmaan.

• Johtaja on kirjoittanut valmiiksi näkyville kaikki kauden kokousajankohdat ja valinnut aktiviteetit. Ryhmän jäsenet valitsevat, milloin tehdään mitäkin.

• Johtaja on listannut etukäteen kaikki pakolliset aktiviteetit. Ryhmä jakautuu pareiksi. Parit valitsevat kukin yhdestä ohjelman osasta suosikkiaktiviteettinsa. Suosikit käydään läpi, ja ryhmä valitsee niitä sopivan määrän.

• Ryhmä miettii johtajan avulla puolen vuoden tapahtumat ja merkitsee ne toimintasuunnitelmakalenteriin. Johtaja on listannut etukäteen kaikki pakolliset aktiviteetit. Ryhmä jakautuu pareiksi. Parit valitsevat kukin yhdestä ohjelman osasta suosikkiaktiviteettinsa. Suosikit käydään läpi, ja ryhmä valitsee niitä sopivan määrän. Ryhmä valitsee aktiviteetit kokouksiin ja muihin tapahtumiin ottaen huomioon lippukunnan yhteiset tapahtumat.

• Vartio pohtii, missä asioissa sen tulisi kehittää itseään. Vartio valitsee näiden teemojen mukaan itselleen sopivat aktiviteetit. Vartio miettii samalla johtajansa johdolla sitä, miten lyhyet ja pitkäkestoiset aktiviteetit vuorottelevat sopivasti toimintakalenterissa esimerkiksi koeviikkojen ja lippukunnan tapahtumien kanssa.

SUUNNITELMA MUODOSTUU TAPAHTUMIEN YMPÄRILLE

Ryhmä osallistuu omien kokoustensa ja tapahtumiensa lisäksi lippukunnan, piirin ja Suomen Partiolaisten tapahtumiin. Valmiiksi tehtyjä tapahtumia ja teemapäiviä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mikä sen helpompaa kuin osallistua valmiiseen tapahtumaan, tarvitsematta itse suunnitella tai vetää kokousta! Isoihin tapahtumiin osallistuminen kannattaa ennakoida jo toimintasuunnitelmaa tehdessä.

TEHTÄVÄ

NÄIN RYHMÄ TEKEE TOIMINTASUUNNITELMAN

Johtajan on hyvä miettiä etukäteen, miten paljon ryhmä osallistuu suunnittelun eri vaiheisiin. Ideaalitilanteessa toimintasuunnitelma syntyy koko ryhmän yhteistyönä.

A KAUDEN TAVOITE

1. Miettikää ryhmän kanssa yhdessä, mikä on kautenne tavoite, esimerkiksi minkä tarpon teette tai mitä taitoja kesän purjehduksella tarvitaan.

2. Merkitkää toimintasuunnitelmaan kautenne kohokohdan ajankohta.

B KAUDEN TAPAHTUMAT

1. Merkitkää suunnitelman kalenteriin ryhmääsi koskevat piirin, alueen ja lippukunnan tapahtumat: kisat, sepelit, tarpojien taitopäivät, majakat, kaudenaloitukset, joulujuhlat ja muut vastaavat. Lippukunnat ja piirit julkaisevat tapahtumista listoja.

2. Merkitkää myös muita partioon liitettäviä juhla- ja teemapäiviä: Suomen luonnon päivä, itsenäisyyspäivä, muistelemispäivä, ystävänpäivä, korvapuustipäivä...

3. Merkitkää koulujen loma-ajat, sillä perheet lomailevat niiden aikana usein keskenään. Siksi useat lippukunnat eivät pidä kokouksia syys- ja talvilomien aikaan.

C OHJELMAN VALITSEMINEN JA KALENTERIN RAKENTAMINEN

1. Miettikää, miten edellä kootut asiat vaikuttavat ryhmän omaan ohjelmaan. Kannattaako pitää oma retki juuri ennen suurta tapahtumaa vai muutaman viikon päästä siitä? Pitääkö jokin taito opetella ennen koko lippukunnan retkeä? Pitääkö ryhmän valmistella joulujuhlaesitys tai koota kisavarusteet?

2. Valitkaa ryhmän kanssa toteutettavat aktiviteetit.

3. Sijoittakaa aktiviteetit kokouspäiville. ◦ Miettikää, miten toimintakauteen valitut aktiviteetit sopivat muiden merkintöjen yhteyteen. Sopisivatko esimerkiksi liputuspäivät harjoiteltaviksi itsenäisyyspäivän läheisyydessä? ◦ Ottakaa huomioon vuodenaika. Syyskaudelle osuvat pimeät illat rajoittavat ainakin joidenkin aktiviteettien toteuttamisesta ulkosalla.

4. Keksikää ryhmän kanssa tyhjiin kokouspäiviin aktiviteettien ulkopuolista partiokivaa. Teemapäiviä voi käyttää elävöittämään kautta. Muistelemispäivänä voi tutustua muiden maiden partiotoimintaan, ja ystävänpäivänä kutsua ei-vielä-partiolaisen ystävän ystäväjuhlaan kokoukseen.

Toimintasuunnitelma on hyvä jakaa myös koteihin, jotta sielläkin tiedetään, mitä on luvassa ja milloin on tapahtumia viikkokokouksen lisäksi. Kokousten aiheet voi tarvittaessa jättää yllätyksiksi. Se kannattaa kuitenkin mainita, milloin tarvitaan mukaan erityisvarusteita, kuten kompassi tai uimavarusteet.

Toimintasuunnitelman tekemiseen liittyy myös se, että yhdessä johtajaparin ja luotsin kanssa sovitaan työnjaosta. Tehtävien jakamiseen on erilaisia tapoja, mutta pääasia on, että kukin tietää omat vastuualueensa. Luotsia tarvitaan erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin haastavampi aktiviteetti.

TOIMINTASUUNNITELMAT RYHMÄLLE, JOHTAJALLE JA KOTIVÄELLE

RYHMÄN KANSSA KOOTTU TOIMINTASUUNNITELMA

Tällainen toimintasuunnitelman runko kannattaa tehdä valmiiksi koko kaudeksi, mutta yksittäisten kokousten tarkan suunnittelun voi tehdä kuukausi, pari kerrallaan. Ryhmä voi vaikka yhdessä sopia, milloin mikäkin aktiviteetti tehdään, ja sijoittaa ne suunnitelmaan.

TURSKA-VARTION SYKSY (LUOVUUSTARPPO)

VIIKKO / AKTIVITEETTI / TAPAHTUMA

35 Me-henki + Luovuus-suuntaus + Meidän vartion pelisäännöt + Paussi (Suhde toiseen: Tutustuminen, ryhmäytyminen, luottamus ja yhteistoiminta: Minä myös)

36 Meidän vartion tunnukset + Käsityö + Leikinjohtaja (tämä aktiviteetti jatkuu läpi syksyn)

37 Käsityö, Paussi (Suhde yhteiskuntaan: Ryhmässä toimiminen: Silta)

38 KITT: Uusi kokemus

39 Vartio käy läpi viime viikon uutta kokemusta + suunnittelee retkeä (ruokalista, ohjelma, kyydit, varusteet)

39 Tarpojavartion oma yöretki – Tarpojien lupaus ja ihanteet, Paussi (Suhde ympäristöön: Luonto ja ympäristö: Hetki hiljaisuutta)

40 Tuottaja + Paussi (Suhde yhteiskuntaan: Mielipiteet: Palautepeli) 41 Suhde itseen: Puhe + Paussi (valitaan vartion tarpeiden mukaan)

42 SYYSLOMA (viikko riippuu kunnasta) 43 KITT: Suhde yhteiskuntaan: Meidän kulttuurimme + Paussi (Suhde yhteiskuntaan: Mielipiteet: Olen eri mieltä) 44 Suhde ympäristöön: Kierrätysaskartelu + Paussi ( Suhde ympäristöön: Kestävä kehitys: Turhia tavaroita) 45 Vartio valmistautuu retkeen ja johtamistehtävään 45 KITT: Lippukunnan syysretki – Ongelmanratkaisu, Johtamis- tai vastuutehtävä: Luovuus 46 Majakan valmistelua, Paussi (Suhde itseen: Itseilmaisu: Ilman järkeviä sanoja) 47 Majakan valmistelua, Ilmaisu + Paussi (valitaan vartion tarpeiden mukaan) 48 Omat nyyttäripikkujoulut, majakan valmistelua 49 Lippukunnan joulujuhla – Majakkavaihtoehto: Juhlan järjestäminen

JOHTAJAN VERSIO TOIMINTASUUNNITELMASTA

Johtajan kannattaa kirjoittaa itselleen muistiin tarkempi suunnitelma joka kokousta varten. Suunnitelmaan voi kirjoittaa esimerkiksi tarkempia toteutusvinkkejä ja tiedotettavia asioita.

LEIRITARPPO, KEVÄT PÄIVÄMÄÄRÄ / AKTIVITEETTI / TAPAHTUMA

8.1. Leiri-suuntaus + paussi (Suhde ympäristöön: Kestävä kehitys: Dematerialisaatiopantomiimi) 15.1. Turvallisuus: sammutus VPK:n kanssa + Paussi (Suhde yhteiskuntaan: Ryhmässä toimiminen: Katse kiertää) Valitaan yhdessä paussi 29.1. kerralle.

22.1. KITT: Suhde ympäristöön: Maastoleikki tarvikkeet: liput, punaista ja sinistä nauhaa, lajipyykkipojat Pyydä Annia tulemaan muistelemispäivänä kertomaan vaihto-oppilasvuoden partiokokemuksista. Muista mainostaa talviretkeä. 29.1. Suhde yhteiskuntaan: Liputus + Paussi (valitaan vartion tarpeiden mukaan) tarvikkeet: lisäliput usean lipun nostamisen harjoitteluun Etsi ensi kerralle teltat valmiiksi. 5.2. Lippukunnan leiritaidot: telttojen pystytys 12.2. Paussi-ilta: Suhde toiseen: Erilaisuus ja ennakkoluulot Tule etukäteen valmistelemaan ennakkoluulopaussi. 19.2. Talviloma: ei kokousta 23.–25.2. Lippukunnan yhteinen talvileiri: Ruoka, Hiljentyminen 26.2. Vartion muistelemispäiväilta (WAGGGSin sivuilta löytyy vuosittain vaihtuvia ideoita illan järjestämiseen) Sovi Annin kanssa loput valmistelut. Etsi eri maiden partiolaisten leikkejä. 5.3. Suhde itseen: Mittojen arviointi + Paussi (Suhde toiseen: Moninaisuus: Alias moninaisuustermeillä) Opettele arvioimaan puiden korkeuksia yhdessä äidin kanssa. Ota mukaan mittoja. Tulosta valmiiksi Aliaksen selityslaput.

12.3. Vartion oma letunpaistoilta nuotiolla + Paussi (Suhde itseen: Partion arvot ja omat arvot: Mikä tekee partiosta partion) tarvikkeet: lettupannut, lastat, puukko, tulitikut, kauppalista lettuaineista tarpojille, partioesimerkkilaput paussiin 19.3. Suhde ympäristöön: Kierrätys ja jätteet + Paussi (Suhde ympäristöön: Kestävä kehitys: Kestotuote-Kim) tarvikkeet: puhtaita jätteitä lajittelukisaan, linkit valmiiksi kierrätyssisustusblogista ja kierrätyskeskuksesta 26.3. Vastuutehtävä: Leiri (valmistautuminen retkeen), Paussi (Suhde yhteiskuntaan: Retken järjestäminen) leirikeittokirja ruokalistan tekoon ja esimerkkivarustelistoja varusteiden kokoamiseen 30.3.–1.4. Vartion oma retki – Rakentelu 2.4. Vastuutehtävä: Leiri (varusteiden huolto) + Paussi (Suhde toiseen: Kaverit ja kiusaaminen: Väitteitä kiusaamisesta) Sovitaan yhdessä tulevan partiotaitokisan varusteista. Muistuta, että seuraavalla kerralla nähdään urheilukentällä. 9.4. KITT: Suhde itseen: Liikunnan ilo, Anni hoitaa 16.4. Suhde toiseen: Talkoot Tarkista kalustonhoitajalta etukäteen oman vartion tehtävät. Varaa kämppä 14.5. kokoukseen. 21.4. Piirin tai Suomen Partiolaisten partiotaitokisat, Suhde yhteiskuntaan: Partiotaitokisat 23.4. PARTIOVIIKKO, osallistuminen Yrjönpäivän-juhlaan, Suhde yhteiskuntaan: Lippukunnan perinteinen tapahtuma 30.4. Vartion oma vappukokous Muista hankkia simaa ja popcornia. Keksi muutama hauska leikki, joiden avulla tutustutaan ja kisataan leikkimielisesti muita ryhmiä vastaan. 7.5. Majakan suunnittelu, Suhde itseen: Työkalut + Paussi (Suhde itseen: Itsetunto: Hyvät ominaisuudet) Hanki sopivaa lautaa keinuja varten. Sovi kämppävastaavan kanssa keinujen sijoittamisesta kämpän pihapuihin. 14.5. Majakan suunnittelu, Suhde itseen: Solmut ja köydet + Paussi (valitaan vartion tarpeiden mukaan) Varaa mukaan ohutta köyttä keinujen ripustamista varten. Ota mukaan tabletti punosten opettelua varten. 21.5. KITT: Lippukunnan kauden päättäjäiset 7.–13.7. Kesäleiri – Majakkavaihtoehto: Rakentelu

RYHMÄLÄISILLE JAETTAVA TOIMINTASUUNNITELMA

Ryhmäläisille ja huoltajille on hyvä jakaa toimintasuunnitelma, jossa kerrotaan yleisesti kokousten aihe, korostetaan erityiskokouksia ja muistutetaan tarvittavista varusteista.

Vartiomme kokoontuu kololla (Kolotie 5) maanantaisin kello 18.00–19.30. Olemme joka kokouksessa ainakin osan aikaa ulkona, joten säähän sopivat vaatteet on hyvä pukea ylle kaikkiin tapaamisiin.

8.1. Suuntaamme kevätkauden leiritarppoon

15.1. Harjoittelemme tulipalojen sammuttamista yhdessä VPK:n kanssa. Päälle ulkoiluvaatteet, jotka eivät leimahda!

22.1. Koko lippukunnan tarpojien tapaaminen. Leikimme maastoleikkejä, joten metsässä möyrimiseen sopivat vaatteet ylle ja taskulamppu mukaan. 29.1. Harjoittelemme nostamaan ja laskemaan lipun sekä tutustumme liputuspäiviin.

5.2. Kertaamme lippukunnan telttojen pystytyksen.

12.2 Puhumme erilaisuudesta ja ennakkoluuloista. 19.2. Talviloma: ei viikkokokousta 23.–25.2. Lippukunnan yhteinen talvileiri: Lisätietoa tulee myöhemmin erillisessä viestissä. 26.2. Vietämme muistelemispäiväiltaa tutustumalla muiden maiden partioon.

5.3. Mittaamme omia mittoja apuna käyttäen. 12.3. Vartiomme oma letunpaistoilta nuotiolla. Mukaan ruokailuvälineet ja istuinalusta! 19.3. Perehdymme jätteiden kierrätykseen. 26.3. Valmistaudumme vartion retkeen. 30.3.–1.4. Vartiomme oma retki. Lisätietoja retkestä tulee myöhemmin. 2.4. Huolehdimme retkivarusteiden jälkihuollosta. 9.4. Koko lippukunnan tarpojien tapaaminen. Vietämme illan urheilukentällä, joten lenkkarit jalkaan ja juomapullo mukaan! 16.4. Osallistumme lippukunnan kanoottien kunnostustalkoisiin. Maalaamiseen sopivat vaatteet päälle ja työhanskat mukaan! 21.4. Partiotaitojen kevätmestaruuskilpailut. Lisätietoa kisoista tulee myöhemmin. 23.4. Partioviikko. Osallistumme lippukunnan Yrjönpäivän-juhlaan. Partiopaita päälle. 30.4. Vartion vappujuhla. Tuo kaveri mukaan! Voit pukea vappunaamarin tai naamiaisasun. 7.5. Suunnittelemme yhdessä kauden huipentavaa Majakka-tapahtumaa ja nikkaroimme keinulautoja.

14.5 Jatkamme Majakan suunnittelua ja valmistelua sekä kiinnitämme keinut paikoilleen. Kokous pidetään lippukunnan kämpällä. 21.5. Koko ikäkauden tarpojatapaaminen tarpojien yhteisissä kevätpäättäjäisissä. Partiopaita päälle.

7.–13.7. Lippukunnan kesäleiri. Kesäleirin ilmoittautuminen alkaa huhtikuussa. Seuraa ilmoittelua.

HYVÄ TOIMINTASUUNNITELMA JOUSTAA

Toiminta kannattaa aina suunnitella olosuhteiden mukaan. Jos on tiedossa, että kokouksen aikana tulee satamaan kaatamalla, voi miettiä, kannattaako sittenkään pitää koko kokousta ulkona. Myös ryhmän koko voi luoda erikoisen olosuhteen: jollakin kerralla paikalla saattaa olla vain kaksi osallistujaa. Mitä tehdään? Perutaanko kokous? Ei peruta. Tämä tarjoaa mainion tilaisuuden antaa paikalle päässeille johtajan koko huomion. Joskus voi olla paikallaan myös vaihtaa suunniteltujen kokousten järjestystä olosuhteisiin paremmin soveltuvaksi. Soveltaminen ja niin sanottu pelisilmä ovat erittäin tarpeellisia johtajalle. Johtajan kannattaakin olla sopeutuva, jotta erikoiset olosuhteet eivät pääse pilaamaan toimintaa.

MIETI RYHMÄSI TOIMINTAA VIIMEKSI KULUNEENA VUONNA

Mikä siinä on ollut erityisen kivaa? Mitä tehdään ensi vuonna samalla tavalla? Millä tavalla on opittu asioita? Miten sen voisi toistaa?

Mikä olisi kannattanut tehdä toisin? Mikä olisi ensi vuonna parempi tapa?

Vastasiko toiminta tekemäänne suunnitelmaa?

Miten toimitte ensi vuonna, jotta suunnitelma toteutuu?

ARVIOIMALLA PAREMPAA TOIMINTAA

Partioarjessa kokoukset, retket ja leirit helposti seuraavat toisiaan lakkaamatta. Kun yksi on ohi, toinen kolkuttelee jo ovella, eikä vanhaa ehdi enää ajatella. Pian on vaikeaa edes muistaa menneen tapahtuman ohjelmaa puhumattakaan siitä, miten se sujui tai mitä kokemuksista voisi oppia. Jos toimintaa ei pysähdy miettimään, hyviksi havaitut tavat ja hienot ideat voivat unohtua. Pahimmillaan toistetaan samoja virheitä, keskitytään turhiin asioihin ja jatketaan väärään suuntaan. Siksi on aika ajoin hyvä pysähtyä arvioimaan toimintaa, jotta sitä voidaan kehittää.

ARVIOINNIN KULTAISET SÄÄNNÖT:

Jokaisen mielipide on tärkeä. Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.

Kaikilla on oikeus sanoa vuorollaan ajatuksensa ääneen. Jokainen kuuntelee toista.

Millaista toimintaa haluat toteuttaa ryhmällesi?

Haluan, että se on hauskaa ja innostavaa. Opimme hyödyllisiä asioita ja toimimme yhdessä.

Kuulostaa hyvältä. Miten teet toiminnasta sellaista? Yritän valita ryhmää kiinnostavia aktiviteetteja ja keksiä toteutustapoja, joissa tehdään yhdessä.

Hyvä. Mutta onnistutko? Mistä tiedät, onko toiminta sellaista?

Arvioin sitä. Mietin kokousten ja retkien jälkeen, miten ohjelma sujui ja miksi. Sitä alkaa miettiä ihan luonnostaan kotimatkalla. Kuulostelen tunnelmia ryhmäläisiltä ja välillä pyydän palautetta janoilla ja äänestyksillä. Pari kertaa kaudessa istutaan luotsin kanssa alas ja tsekataan tilanne: mikä toimii, mitä voisi korjata ja toteutuuko toimintasuunnitelma, vai pitäisikö sitä rukata.

Miten se auttaa?

Teen toimivampia suunnitelmia ohjelmasta, kun olen verrannut sitä, mitä innokkaasti visioin ja mitä kokouksessa oikeasti tapahtui. Tajuan, mikä toimii ryhmälle ja mistä ei innostuta, missä ollaan hyviä ja mille asioille tarvitaan enemmän aikaa. Välillä palautteesta selviää yllättäviä asioita, jotka eivät ole näkyneet kokouksessa.

TOIMIIKO SUUNNITELTU?

Aina hyvä suunnitelma ei toteudukaan hyvänä ohjelmana. Leikki ei innostakaan, suunnistusreitti on liian vaikea, vain muutama uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen. Näin käy välillä kaikille. Onneksi kokemukset antavat kullanarvoisia tietoja uuteen suunnitteluun. Seuraavaa kertaa varten on olemassa tieto ryhmäläisten ehdottamasta toisesta leikistä ja löydettyjen rastien vaikeustasosta. Johtaja tekee näitä havaintoja ja arvioita melko automaattisesti. Ne voivat myös unohtua helposti, joten kannattaa pitää välillä arviointihetkiä ja kirjoittaa kokemuksia muistiin vaikka kokoustai toimintasuunnitelmiin: suunnistamiseen tarvitaan lisää harjoittelua, kiehiset syntyvätkin ennakoitua nopeammin, kaikkien pitää saada esittää mielipiteensä.

Tee arviointi pian tapahtuman jälkeen, jottet ehdi unohtaa asioita. Kannattaa kuitenkin nukkua yön yli, jotta ehtii tulla hiukan etäisyyttä ja mahdolliset epäonnistumiset saavat oikeat mittasuhteet.

Pysähdy pari kertaa kaudessa miettimään toiminnan sujumista. Kauden lopussa arvioi vielä kokonaisuutta. Erikseen kannattaa arvioida retket ja muut isot tapahtumat. Sovi luotsin kanssa arviointitapaaminen. Luotsilta saat tsekkaushetkissä apua ongelmiin, mutta siitäkin on hyötyä, että kertoo päässä pyörivät ajatukset toiselle. Omat arviot selkenevät, kun ne sanoo ääneen.

Oman arvioinnin lisäksi kannattaa hyödyntää muidenkin mukana olleiden näkemykset. Useampi kanta antaa tasapainoisemman arvion ja voi tuoda aivan uusia havaintoja. Sekä muiden johtajien että osallistujien näkemykset ovat arvokkaita. Varsinkin osallistujilta voi tulla yllättäviä näkemyksiä. Kun ohjelma sujuu huonosti, johtaja voi luulla sen johtuvan ohjelmasta itsestään, vaikka osallistujien innostumisen tiellä onkin ollut väsymys tai riita.

Johtaja voi myös olettaa väärin, mikä kiinnostaa osallistujia tai on heille liian helppoa tai vaikeaa.

KYSYMYKSIÄ

• Mikä onnistui? Mikä oli hienoa? Miten sen voisi tai voiko sitä toistaa?

• Mikä ei onnistunut? Mikä oli vaikeaa? Mikä harmitti? Miten sen voisi tai voiko sitä välttää jatkossa?

• Miten hyödynnät kokemuksia jatkossa?

• Mitkä toteutustavat toimivat ryhmälle? Mitkä eivät toimineet?

• Mikä oli tehdyistä aktiviteeteistä kivoin? Miksi?

• Mikä oli parhaiten toteutettu aktiviteetti? Miksi?

• Mikä vaikeutti eniten ohjelman toteuttamista?

• Mikä oli ryhmän toiminnassa parasta?

• Mikä harmitti eniten ryhmän toiminnassa?

• Mikä oli vaikeinta ryhmän toiminnassa?

• Halusiko ryhmä tehdä samoja asioita? Miten valittiin, jos oli ristiriitaa?

• Saivatko ryhmäläiset vaikuttaa tarpeeksi omaan toimintaansa?

• Olivatko suunnitelmat riittäviä (tarkkuus, tekemisen määrä, valmistelu)?

• Oliko ohjelma monipuolista?

• Oliko ohjelma sopivan vaikeaa?

• Oliko kokouksia sopivan usein?

• Oltiinko kokouksissa sopivasti ulkona?

• Oltiinko kokouksissa sopivasti muualla kuin kololla?

• Saivatko johtajat sopivasti tukea?

• Jakautuiko vastuu ryhmässä tasapuolisesti?

• Mitkä olivat ryhmän vahvuudet?

• Säilyikö kokouksissa järjestys?

• Sujuiko johtajien yhteistyö? Oliko johtajilla työnjakoa? Oliko se toimiva?

• Millaisia yllätyksiä kauden aikana tuli? Miten silloin sovellettiin? Onnistuiko soveltaminen?

TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN

Suunniteltu toiminta perustuu tavoitteisiin. Toimintasuunnitelmaa tehdessä aloitettiin pohtimalla, mihin toiminnan avulla pyritään. Tavoite voi olla vaikka parantaa ryhmän erätaitoja tai vähentää kiusaamista. Toimintaa arvioitaessa mietitään, onko päästy siihen, mihin pyrittiin. Tavoitteidenkin saavuttamista kannattaa pohtia välillä kauden aikana, jotta suunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa.

Tavoitteiden toteutumista voi olla vaikeampaa arvioida kuin yksittäisen ohjelman onnistumista. Suuria tavoitteita kannattaa pilkkoa konkreettisiin välitavoitteisiin, jolloin etenemisen huomaa. Näiden keksimisessä voi pyytää apua luotsilta. Erätaitojen välitavoitteita voisivat olla uudet kokemukset ja käytännössä onnistuminen: retkellä kaikki uskaltavat suunnistaa yksin ja päivällinen onnistuu nuotiolla. Vähentyneestä kiusaamisesta voivat kertoa johtajan havainnot kokouksissa ja ryhmäläisiltä kyseleminen.

ARVIOINTIKYSYMYKSIÄ

• Mitkä tavoitteet asetettiin? Veikö toiminta tavoitteita kohti?

• Toteutuivatko suunnitellut asiat? Elleivät toteutuneet, miten toimintaa pitäisi muuttaa, jotta tavoitteita kohti päästäisiin?

• Puuttuiko ohjelmasta jotain?

• Miten partiomenetelmä toteutui toiminnassa?

Toteutuivatko osa-alueet tasaisesti?

• Toteutuiko suunniteltu ohjelma vai tuliko siihen muutoksia?

Miksi? Miten suunnitelmaa muutettiin? Miten tämä kannattaa ottaa ensi kaudella huomioon? Mitä oli vaikeaa huomioida?

• Viime kauden arvioinnissa havaittiin xx. Muuttuiko tilanne tällä kaudella?

• Mitä kaudelta odotettiin? Miten odotukset täyttyivät?

Mitä odottamatonta tapahtui? Miten siitä selvittiin? Mitä opittiin?

OHJELMAA

KAIKENIKÄISILLE

Suomen Partiolaisissa on päätetty, että partiota toteutetaan viidessä eri ikäkaudessa. Partio-ohjelmaa on myös perheille. Ikäkausien muodostamisessa on käytetty apuna muun muassa kehityspsykologiasta saatavaa tietoa. Partiossa opittavia taitoja on sijoitettu kullekin ikäkaudelle partioohjelman aktiviteeteiksi. Niitä tekemällä partiolainen pystyy kehittymään kohti aktiivista kansalaisuutta. Aktiviteetit on kirjoitettu johtajalle malliksi ja avuksi, jotta toiminnan vetäminen olisi helpompaa. Samalla ne tuovat esille, mihin kasvatustavoitteisiin kussakin ikäkaudessa pyritään ja miten partiomenetelmä toteutuu erilaisissa toiminnoissa.

Mihin ikäkauteen sinä kuulut?

Onko oman ikäkautesi ohjelma sinulle tuttu?

Jos ei, ota yhteyttä esimerkiksi lippukuntasi ohjelmajohtajaan ja kysy lisää.

PARTIOSSA

SUDENPENTUJEN OHJELMA

Sudenpennut ovat 7–9-vuotiaita partiolaisia, joiden ryhmää kutsutaan laumaksi. Sudenpentulaumaa johtaa akela. Akela on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen. Akelan parina voi olla toinen akela tai samoajaikäinen apulainen.

Sudenpentujen partio-ohjelma koostuu monipuolisesti eri taitoihin tutustuttavista aktiviteeteista. Sudenpentuikäiselle lapselle merkit ovat tärkeitä; niinpä sudenpentujen aktiviteetit on koottu kokonaisuuksiksi, jotka sudenpentu saa valmiiksi melko lyhyessä ajassa. Jokaisen kokonaisuuden tehtyään sudenpentu saa merkin kiinnitettäväksi partiopaitaansa.

Jo sudenpentuikäisenä lapset harjoittelevat johtamistaitoja. Sudenpentujen ohjelmassa tämä näkyy esimerkiksi yhdessä päättämisen harjoitteluna. Sudenpennut voivat valita tehtäviä kokonaisuuksina tai niiden valinnaisia aktiviteetteja yhdessä johtajansa kanssa. Nokkapentuna (= sudenpentu, jolla on vastuutehtäviä) sudenpentu pääsee puolestaan huolehtimaan jostakin tärkeästä tehtävästä koloillan aikana. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi alkuleikin valitseminen tai kynttilän sytyttäminen iltahiljentymisessä.

Kurkista sudenpentuohjelman aktiviteetteja. Mikä jäljistä on nyt suosikkisi? Mistä olisit pitänyt sudenpentuikäisenä?

Muistatko, millainen sinä olit sudenpentuikäisenä? Mitkä asiat kiinnostivat sinua? Mitä tykkäsit tehdä? Kuka oli sinun idolisi? Mitä osasit jo tehdä, entä mihin tarvitsit apua?

Sudenpentutoiminnassa ei kiristellä hampaita vaan nautitaan alkavasta seikkailusta. Leikeillä ja tarinoilla on olennainen rooli sudenpentujen maailmassa. Yhdessä toimimista ja uusia taitoja opetellaan yhdessä leikinomaisesti. Viikoittaisten laumailtojen lisäksi sudenpennut tapaavat retkillä ja muissa partiotapahtumissa, kuten kesäleirillä ja sudenpentujen partiotaitokilpailuissa.

SUDENPENTUIKÄINEN

Sudenpentuikäiselle lapselle ovat tärkeitä turvallisuudentunne, oma ryhmä, toiminta ja leikit sekä uusien asioiden oppiminen. Sudenpentuikäinen lapsi voi olla innokas, reipas ja riehakas tai vastaavasti rauhallisempi tarkkailija, jota voi joutua houkuttelemaan mukaan osallistumaan. Sudenpentuikäinen lapsi on usein myös herkkä.

Sudenpentuohjelmassa tehdään monipuolisia aktiviteetteja sisällä

ja ulkona, kololla ja retkillä. Tärkeää on, että sudenpennut pääsevät itse tekemään konkreettisesti asioita. Johtajan kannattaakin huomioida toiminnassa tekemällä oppimisen ja leikin avulla opettamisen keinot. Sudenpennut saavat siis harjoitella ja oppia tekemällä itse mutta turvallisen aikuisen valvonnassa.

Sudenpennut pursuavat energiaa ja liikkumishalua. Kaikkea pitää tutkia ja jäsennellä. Kokeilemalla, kyselemällä, haistelemalla ja maistelemalla lapsi laajentaa käsitystään maailmasta. Akelan tulisikin kannustaa sudenpentuja omiin havaintoihin. Sopivan kokoisista tehtävistä selviäminen innostaa lasta ja tuottaa onnistumisen elämyksiä. Lapselle kiitos ja kehuminen ovat tärkeitä. Akela varmistaa, että jokainen pentu saa osakseen kannustusta ja positiivisia tunteita omasta itsestään.

Sudenpentujen fyysisessä ja henkisessä kehityksessä voi olla huomattaviakin eroja. Yksi partion erityinen ajatus kuitenkin on, että pienikin osaa paljon asioita ja pystyy niitä tekemään itsenäisesti yhä enenevässä määrin. Jo seitsemänvuotias pystyy lähtemään yöretkelle ja valmistamaan puukkoa käyttäen makkaratikun ilman vanhemman läsnäoloa. Partion ei siis ole tarkoitus olla kerho, jossa vain leikitään ja askarrellaan. Toisaalta toiminta ei myöskään saa olla liian ylimitoitettua – pienet sudenpennut tarvitsevat sopivankokoisten haasteiden lisäksi huolenpitoa.

Kyky ryhmätoimintaan kehittyy huomattavasti ikävuosien 7–9 aikana. Sudenpennulle säännöt ovat tärkeitä, ja hän noudattaa niitä kirjaimellisesti. Akelan tehtävänä on tehdä jokainen sudenpentu näkyväksi ja saada hänen äänensä kuuluvaksi.

SEIKKAILIJOIDEN OHJELMA

Seikkailijat ovat 10–12-vuotiaita partiolaisia. Seikkailijat kokoontuvat viikoittain 10–15 hengen joukkueessa, joka jakaantuu pienemmiksi, noin 4–5 hengen vartioiksi. Joukkuetta johtaa sampo. Sampo on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen. Sammon parina voi olla toinen sampo tai samoajaikäinen apulainen. Seikkailijaohjelma kestää 2–3 vuotta riippuen siitä, missä vaiheessa siirrytään tarpojaksi.

Johtamistaitoja seikkailija pääsee harjoittelemaan toimiessaan vuorollaan vartionjohtajana. Koloilloissa joukkue jakautuu pienempiin vartioihin, joiden vetovastuussa voi olla yksi seikkailijaikäisistä vuorollaan. Tällöin sampo kouluttaa illan aiheen ensin vartionjohtajalle, joka puolestaan opastaa sen muille. Vartionjohtajan tehtävät voivat liittyä myös esimerkiksi alku- tai loppumenoihin.

Seikkailijaohjelmassa korostuu käytännön erätaitojen oppiminen, minkä vuoksi seikkailijat retkeilevät paljon. Suuri osa perusohjelman aktiviteeteista pitääkin toteuttaa juuri retkillä ja maastossa. Ohjelman aikana tutuksi tulevat luonnossa liikkuminen, suunnistaminen, yöpyminen ja ruoanlaitto maastossa sekä erilaiset retkeilyyn liittyvät käytännön taidot.

Valinnaisuutta ohjelmaan tuovat haasteet, jotka tarjoavat mielekästä tekemistä erityisesti seikkailijoiden koloiltoihin. Jokaisen seikkailijavuoden päättää seikkailijapeli eli sepeli, joka on juonellinen maastoleikki. Seikkailijapelin tarkoituksena on paitsi testata seikkailijoiden taitoja myös tarjota uusia oppimiskokemuksia.

SEIKKAILIJAIKÄINEN

Seikkailijaikäinen elää lapsuuden ja nuoruuden taitekohtaa. Usein hän ei itsekään ole varma, haluaisiko olla vielä lapsi vai jo nuori. Erot käyttäytymisessä ja fyysisessä kehityksessä voivat olla isoja. Pääsääntöisesti seikkailijaikäinen hillitsee ja hallitsee jo itsensä. Sudenpentuun verrattuna seikkailija osaa jo paremmin ajatella ryhmän etua oman edun sijaan. Hän esimerkiksi osaa jakaa tehtäviä ryhmässä. Kavereiden merkitys on entistä tärkeämpi. Seikkailija haluaa kokea olevansa hyväksytty ja tarpeellinen. Hän kaipaa luottamuksen osoituksia. Vaikka seikkailija vaikuttaisikin jo isolta, tarvitsee hän vielä aikuisen tukea ja turvaa. Seikkailijaikäisen yksilöllisyys ja itsenäisyys vahvistuvat. Hän haluaa usein tuoda ilmi omia mielipiteitään ja arvostella asioita. On tärkeää, että seikkailija saa osallistua päätöksentekoon. Ikäkaudessa

Tutki seikkailijaohjelman aktiviteetteja. Onko sinulla hallussasi kaikki ilmansuunnissa harjoiteltavat erätaidot? Mistä voisit saada tarvittaessa lisäoppia?

Muistele, millainen olit seikkailijaikäisenä. Miltä sinusta olisi tuntunut johtaa sammon tukemana ryhmää pienissä tehtävissä?

toimitaan pienryhmissä, vartioissa, joissa seikkailija saa kokemuksia ryhmässä toimimisesta ja myös ryhmän johtamisesta tehdessään pieniä johtamistehtäviä vartionjohtajan ominaisuudessa. Sampo on tässä apuna ja tukena.

Seikkailija on aktiivinen, innostunut ja kiinnostunut monista asioista. Toiminnan suunnittelu ja tekojen seurausten ymmärtäminen onnistuvat. Oppiminen tapahtuu kuitenkin parhaiten tekemällä. Seikkailija pystyy toimimaan järkevästi, vaikka kaikki asiat ja tilanteet eivät aina suju halutulla tavalla. Yksi ikäkauden tavoitteista on, että seikkailija rohkaistuu solmimaan erilaisia ihmissuhteita. Kaikkien kanssa pitäisi pystyä tulemaan toimeen.

Seikkailijaikäisillä on valtavasti energiaa, jonka purkamiseksi tarvitaan toimintaa. He ovat innokkaita ja neuvokkaita, ja niinpä seikkailijaohjelma on jo reilusti sudenpentuohjelmaa haastavampi sisällöltään. Seikkailijan pitäisi kuitenkin pystyä myös hiljentymään ja rauhoittumaan esimerkiksi koloillan päätteeksi.

TARPOJIEN OHJELMA

Tarpojat ovat 12–14-vuotiaita partiolaisia, jotka kokoontuvat vartioissa. Vartiota johtaa samoajaikäinen vartionjohtaja. Samoajan tärkeä tehtävä on antaa tarpojille positiivinen roolimalli. Hän on elämänkokemukseltaan vain askeleen tarpojaa edellä, joten tarpojan on helppo samaistua vartionjohtajaansa. Lisäksi jokaisella tarpojavartiolla tulee olla tukenaan aikuinen luotsi.

Tarpojaikäkauden ohjelma koostuu noin puolen vuoden mittaisista kokonaisuuksista, tarpoista, joita ovat Leiri, Selviytyminen, Luovuus ja Yhteiskunta. Jatkotarpot ovat nimeltään Minäminä ja Kaupunki. Jokainen tarppo alkaa yhteisellä suunnitteluvaiheella, jossa asetetaan ryhmän yhteinen tavoite ja päämäärä. Kukin tarppo huipentuu päätökseen, majakkaan, jossa käytetään tositoimissa jakson aikana opittuja asioita. Ohjelmassa on paljon valinnaisuutta, jotta jokainen ryhmä löytää itselleen sopivan kokonaisuuden. Luotsin tärkeä tehtävä on auttaa tarpojaryhmää valitsemaan aktiviteeteista ja niiden toteutusvinkeistä ryhmälle sopivimmat. Tarpojaohjelma myös korostaa oman vartion yhteishenkeä.

Tarpojaikäinen on oman elämänsä murroskohdassa. Kuudesluokkalaisen ja kahdeksasluokkalaisen välillä voi olla huima ero. Tämä haaste ja mahdollisuus on pidetty mielessä tarpojaohjelmaa rakennettaessa. Ohjelma on pyritty tekemään sellaiseksi, että eri kehitysvaiheessa olevat nuoret, joilla voi olla erilainen partiohistoria, pystyvät käymään ohjelmaa läpi, jopa samassa vartiossa.

Tarpojaohjelmassa nuori alkaa toden teolla harjoitella nuorempien partiolaisten johtamista. Johtamistehtävät ja vastuutehtävät sovitaan kuitenkin aina jokaisen tarpojan omien kykyjen mukaan. Yhdelle helppona näyttäytyvä tehtävä voi olla toiselle ylitsepääsemätön. Siksi onkin tärkeää, että vartionjohtaja ja luotsi tuntevat ryhmänsä tarpojat.

TARPOJAIKÄINEN

Tarpoja on toiminnallinen, kokeilunhaluinen ja tunneherkkä. Tarpojaikäisellä on jo paljon omia ideoita vaikkei ehkä aina pitkäjänteisyyttä niiden toteuttamiseen. Oma mielipide on tärkeää sanoa ääneen. Tarpojaikäinen saattaa olla itsekeskeinen, herkästi jopa itsekäs. Toisaalta hän helposti aliarvioi itseään ja on epävarma siitä, mihin pystyy. Tarpojaikäinen on usein arka, pelkää epäonnistumista ja arvostelua ja karttaa siksi uusien asioiden kokeilua. Osin tästä syystä tarpojaohjelmassa keskitytään vahvistamaan jo aiemmin opittuja taitoja. Itseen kohdistuva arkuus luo tarpeen löytää hyviä ystäviä, joiden mielipiteillä on suuri merkitys nuoren tekemiin ratkaisuihin. Kaveripiirin vaikutusvalta on yllättävän voimakas tarpojaiässä.

Vaikka tarpojaikäinen haluaa pärjätä itse, hän samalla kuitenkin edelleen tarvitsee aikuisen tukea. Tästä syystä tarpojaryhmällä on myös aikuinen taustatuki, luotsi. Luotsi tukee tarpojan kasvua toisaalta sietämällä nuoren kapinointia, toisaalta asettamalla hänelle turvallisia rajoja. Luotsi on tarpojalle tärkeä roolimalli, jonka rooli on erilainen kuin vanhempien ja opettajien.

Murrosiän biologinen kehitys on tarpojaiässä voimakkaimmillaan. urrosikä ilmenee nuorilla eri tavoin. Toiset selviävät siitä helposti, ja toiset kokevat sen hyvinkin voimakkaasti. Vartio on paikka, jossa nuori kohtaa toisia samassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Kun vartion henki on kunnossa, tukevat tarpojat toinen toisiaan. Usein ailahtelevaisten tarpojien kanssa toimiminen ei ole samoajaikäiselle vartionjohtajalle helppoa. Toisinaan vartio kohtaa ongelmia, joista vartionjohtajan taidoilla ei selvitä. Tällöin luotsi astuu mukaan ja pyrkii auttamaan ongelman selvittämisessä.

Ketkä ihmiset olivat sinulle tärkeitä tarpojaikäisenä? Ketä ihailit, ketä vastaan kapinoit? Kenen kanssa halusit viettää vapaa-aikasi?

SAMOAJIEN OHJELMA

Samoaja on 15–17-vuotias nuori. Kolme vuotta kestävä samoajaohjelma koostuu eripituisista aktiviteeteista, joista osan tekevät kaikki ja osa on vapaavalintaisia. Kaikille yhteisissä aktiviteeteissa samoajat tutustuvat samoajaohjelmaan, oppivat johtajuutta ja ryhmätyöskentelytaitoja sekä tutustuvat partiotoimintaan lippukunnan ulkopuolella. Vapaavalintaisten aktiviteettien tavoitteena on houkutella samoaja kokeilemaan uutta ja haastamaan itsensä.

Samoajaryhmän vartionjohtajana toimii vuorollaan joku samoajista. Vartionjohtajan lisäksi jokaisella samoajaryhmällä tulee olla aikuinen luotsi. Luotsia tarvitaan ohjelman käytännön toteutuksen tukemiseen sekä ohjaamaan samoajavartion toiminnan suunnittelua niin, että vartio valitsee itselleen sopivan haastavia aktiviteetteja.

Keskeinen osa samoajien ohjelmaa on puolen vuoden mittainen ryhmänohjaajankoulutus. Sen aikana jokainen samoaja saa perustaidot ryhmänohjaamisessa ja pääsee kokeilemaan, millaista on toimia ryhmänjohtajana. Puolen vuoden jälkeen voi tehdä valinnan, jatkaako ryhmänjohtajana osana omaa partio-ohjelmaa vai keskittyykö muuhun samoajaikäisille tarkoitettuun toimintaan. Kumpikin vaihtoehto on yhtä hyvä. Johtajina toimivien tulee saada osallistua myös oman samoajavartionsa toimintaan. Siksi on tärkeää suunnitella samoajavartion toiminta sellaiseksi, että kaikkien jäsenten on mahdollista olla mukana.

Samoajavartiot kokoontuvat sovitusti omiin kokouksiinsa. Kokouksia voi olla kerran viikossa, joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa. Sopiva rytmi riippuu samoajista itsestään ja heidän muista pesteistään lippukunnassa. Kokouksia kannattaa pitää mahdollisimman paljon kolon ulkopuolella, jotta toiminta on vaihtelevaa ja mielekästä. Samoajaohjelmaan kuuluvat tärkeänä osana myös yhteistapahtumat koko lippukunnan, alueen, piirin tai koko järjestön samoajien kesken.

SAMOAJAIKÄINEN

Samoaja on 15–17-vuotias peruskoulunsa loppuvaiheessa tai äskettäin peruskoulusta päässyt nuori, joka on juuri käynyt läpi isoja fyysisiä muutoksia. Muutosten rauhoittuessa samoajalla on aikaa keskittyä vahvistamaan omaa minäkuvaansa ja persoonaansa. Aikuisuuteen liittyvät suuret päätökset, kuten koulutukseen hakeutuminen, tehdään samoajaiässä. Osalla murrosikä on jo ikäkauden loppupuolella päättymässä, kun taas toisilla voi murrosikä olla ikäkauden alkupuolella vasta alkamassa.

Onko sinulla samoajaluotsi ja -vartio? Oletko jo tutustunut samoajaohjelmaan? Etsi sieltä kolme kiinnostavaa aktiviteettia ja ehdota niitä samoajavartiosi ohjelmaan.

Itsenäistymisessä ja aikuiseksi kasvamisessa tarvitaan läheinen suhde luotettavaan aikuiseen. Oma vanhempi saattaa olla tähän liian lähellä. Partiotoiminnassa samoajalle sopiva esikuva on luotsi. Luotsina toimivan aikuisen tulisi olla saatavilla niin, että samoaja saa häneltä tarvitessaan tukea ja ohjausta toimintaansa.

Samoajaikäinen on energinen ja aikaansaava silloin, kun tekemiseen on vahva oma motivaatio. Harrastuksiin ja kouluun käytetään runsaasti aikaa. Kaikki harrastuksissa vietetty aika ei ole tehokasta, vaan rento yhdessäolo oman porukan kanssa on hyvin tärkeää. Koulun ja muiden harrastusten muovaamissa paineissa on tärkeää löytää yhteisiä ajankohtia myös partiossa tapahtuvalle yhdessäololle ja hauskanpidolle.

VAELTAJIEN OHJELMA

Yli 18-vuotiaiden vaeltajien partio-ohjelma kestää viisi vuotta. Ohjelma on jokaisella vaeltajalla yksilöllinen. Se rakentuu ikäkauden mittaisen henkilökohtaisen toimintasuunnitelman varaan. Vähintään vuosittain vaeltaja pysähtyy miettimään, mitä on jo tehnyt ja mitä haluaa vielä tehdä. Aktiviteettien tekemiseen liittyy oleellisesti myös kokemusten ja tekemisen aikana heränneiden ajatusten läpikäyminen aikuisen luotsin kanssa.

Partio-ohjelma tarjoaa vaeltajalle monenlaista toimintaa sekä yksilönä että ryhmässä. Yksilön omat tehtävät, kuten johtajuus ja projektit, täydentävät oman vaeltajavartion toimintaa. Vaeltajien toiminta on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Projektityön oppiminen ja sen arviointi sekä yksilönä että ryhmänä antavat valmiuksia aikuisuuteen ja työelämään. Vaeltajille järjestetään erilaisia tapahtumia sekä piirin että keskusjärjestön puolesta. Vaeltajan oma aktiivisuus on ensisijaista tapahtumiin osallistumisessa ja aktiviteettien tekemisessä. Vaeltajaikäkausi huipentuu ulkomaanprojektiin.

Jokaisella vaeltajalla on tärkeää olla aikuinen henkilökohtainen tuki ja

roolimalli eli luotsi. Luotsilla voi olla samanaikaisesti useampia luotsattavia, mutta tuen on oltava jokaiselle vaeltajalle henkilökohtaista. Luotsi ei ole vaeltajien vartionjohtaja, vaan vaeltajat toimivat projektien myötä vaihtuvissa vartioissa ja itsenäisesti.

VAELTAJAIKÄINEN

Vaeltaja on 18–22-vuotias nuori aikuinen. Vaeltajat ovat aloittamassa aikuisen elämää, ja monilla onkin suuria, itseään koskevia päätöksiä tehtävänään, esimerkiksi ammatinvalinta, seurustelusuhteet sekä asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittaminen. Vaikka kaverit ja kaveripiiri ovat tärkeitä, ei heidän vaikutuksensa vaeltajan päätöksiin ole enää niin selvää kuin murrosiässä. Vaeltajalla on usein selvä halu löytää oma elämäntapansa. Vaeltaja kehittää taitojaan pitkäjänteisesti ja ottaa vastuuta. Hän haluaa mennä kohti uusia haasteita.

PERHEPARTION

OHJELMA

Mitä odotat vaeltajaohjelmalta? Millaista vaeltajaohjelmaa lippukunnassasi on? Mitä projekteja lippukuntasi vaeltajat ovat tehneet?

Perhepartio on partiossa melko uusi toimintamuoto, joka mahdollistaa yhteistä toimintaa koko perheelle partion arvojen mukaisesti. Perhepartiossa alle kouluikäiset lapset ja heidän lähipiiriinsä kuuluvat aikuiset toimivat yhdessä perhepartio-ohjaajan johdolla. Monessa lippukunnassa perheet kokoontuvat kerran kuussa. Perhepartiossa asioita eivät tee vain lapset vaan nimenomaan perheet yhdessä.

Perhepartio-ohjelma koostuu aktiviteettikokonaisuuksista. Jokainen aktiviteetti tehdään useamman kerran perhepartiovuosien aikana. Tekemällä vuoden aikana vähintään yhden aktiviteetin kustakin kokonaisuudesta toiminta on monipuolista. Perhepartioryhmän tapaamiset pyritään järjestämään suurimmalta osin ulkona luonnossa. Perhepartiossa ei haluta viedä sudenpentuikäkauden uutuudenviehätystä, ja partio-ohjelman mukaiset aktiviteetit ja kokemukset säästetään sudenpentuikään. Partiomaisuus kuitenkin muistetaan ja partioperinteitä ylläpidetään.

Mikä tekeminen motivoi sinua?

Mille haluat antaa paljon aikaa? Mikä rentouttaa sinua?

OHJELMAN SOVELTAMINEN

Jokainen lapsi ja nuori on yksilö. Myös ryhmät voivat erota suuresti toisistaan – Kettu-vartion kanssa toiminut ohjelma ei onnistukaan Korppivartion kanssa. Partiotoiminnan keskiössä on lapsen ja nuoren kasvu. Siksi ohjelmaa pitää soveltaa lasten ja nuorten mukaan niin, että se on mielekästä osallistujille. Se ei tarkoita, että lasten toiveiden mukaan vain leivotaan ja pelataan jalkapalloa, vaan että ohjelmasta valitaan monipuolisesti aktiviteetteja ja toimintatapoja, jotka sopivat juuri omalle ryhmälle.

Johtaja on oman ryhmänsä asiantuntija ja tietää parhaiten, mikä on sille parasta. Partio-ohjelman taustana ovat partion kasvatustavoitteet, joihin eri ikäkausien aktiviteetit pohjautuvat. Helpoin tapa päästä partion päämäärään on toimia näiden aktiviteettien ohjaamalla tavalla. Jos jokin ohjelmassa mainittu asia ei toimi omalla ryhmällä, on soveltaminen sallittua. Aktiviteetin tavoitteen on silti säilyttävä, mutta johtaja voi miettiä toteutustavan itse. Tavoitteet on kirjattu partio-ohjelmassa aktiviteettien alkuun. Kasvatustavoitteet tunteva luotsi auttaa soveltamisessa.

SOVELTAMINEN VOI PARTIOARJESSA NÄYTTÄÄ TÄLTÄ:

Joukkueeni tuli partioon vasta seikkailijoina. Yöretki metsään oli liian hurja aloitus, joten järjestimme harjoitusyöretken kolon pihalle. Sen jälkeen maastoon lähdettiin rohkein mielin. Syksyllä lauma riiteli paljon, joten keskityimme kevään aluksi ryhmäytymiseen.

Tarpojien kädentaitoaktiviteetissa piti ’kehittää kätevyyttä ja käyttää luovuutta’. Venekunnassamme korjasimme rikkinäisen purjeen.

Tarpojien johtamistehtävänä piti järjestää ohjelmaa muistelemispäiväksi tai leiriolympialaiset nuoremmille ikäkausille, joiden ryhmät ovat isoja verrattuna neljän hengen tarpojavartioon. Vartio järjesti muistelemispäiväksi rastiradan, jolla oli paljon omatoimisia rasteja.

SANASTO

AIKUINEN

Aikuinen on yli 22-vuotias partiolainen, joka mahdollistaa nuorempien partiolaisten toiminnan.

AKELA

Akela on sudenpentulauman (7-9vuotiaitten partiolaisten) johtaja, joka on tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen.

AKTIVITEETTI

Aktiviteetti on lyhytkestoinen yhdessä partiokokoontumisessa toteutettava tehtävä tai pitkäkestoisempi, jopa useita viikkoja kestävä projektiluonteinen tehtävä. Osa on pakollisia, osa valinnaisia.

DELEGOIDA

Delegoiminen tarkoittaa toimivallan tai tehtävän siirtämistä tai jakamista.

HAASTE

Haaste on seikkailijaohjelman jonkin teeman mukainen aktiviteettikokonaisuus.

HUIVI

Partiohuivi on perinteisesti muodoltaan suorakulmainen, tasakylkinen kolmio. Sitä kannetaan pitkältä sivulta käärittynä kaulassa siten, että suorakulma jää niskan kohdalle. Huivi on partiolaisten yhteinen tunnus.

HUUTO

Huuto on yhdessä, rytmissä huudettava kiitos, kannustus tai hengenkohotus, esimerkiksi Hyvä - kiva - bra! Antaa tulla lisää vaan!

IHANTEET

Ihanteissa ovat partion arvot tiivistettynä. Ihanteiden määrä kasvaa iän karttuessa siten, että vaeltajat noudattavat kaikki seitsemää ihannetta.

IKÄKAUSI

Partiossa on viisi ikäkautta: sudenpennut, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat.

IKÄKAUSIVASTAAVA

Ikäkausivastaava on koko ikäkaudesta lippukunnassa vastaava yli 22-vuotias aikuinen, joka tukee kyseisen ikäkauden toimintaa.

KITT

KITT on 1–2 kuukauden välein järjestettävä koko ikäkauden tarpojatapaaminen.

KOLO

Kolo on lippukunnan kokoontumispaikka.

KOMPASSI

Kompassi on partiolaiset sähköinen sovellus, jonne tehdyt aktiviteetit merkitään.

KUKSA

Kuksa on keskusjärjestön partiorekisteri, jossa hallitaan jäsentietoja ja pestejä sekä ilmoittaudutaan valtaosaan partiotapahtumista.

KÄMPPÄ

Partiokämppä on lippukunnan tai muun partioryhmittymän käyttämä rakennus, joka sijaitsee tyypillisesti metsässä tai järven/ meren rannalla.

LIPPUKUNNANJOHTAJA

Lippukunnanjohtaja johtaa koko lippukuntaa.

LIPPUKUNTA

Lippukunta on partiotoiminnan paikallisyhdistys, joka toimii tietyllä alueella, esimerkiksi kaupunginosassa, koostuu yleensä noin 20–200 eri-ikäisestä partiolaisesta.

LUOTSI

Luotsi on tarpoja-, samoaja- tai vaeltajavartion tukena ja ohjaajana toimiva aikuinen partiolainen.

LUPAUS

Lupaus annetaan jokaisen ikäkauden alkuvaiheessa. Se kertoo partion arvopohjasta.

MAJAKKA

Majakka on tarpon eli puolivuotisen jakson päätöstapahtuma, joka haastaa tarpojavartion käyttämään tarpon aikana oppimiaan taitoja käytännössä.

MOTIVAATIO

Motivaatiolla tarkoitetaan vaikuttimia, syitä ja perusteita tekemiselle.

OHJELMAJOHTAJA

Ohjelmajohtaja johtaa lippukunnan kasvatustoiminnan toteuttamista kaikissa ikäkausissa.

PARTIOAATE

Partioaate on arvopohja, joka määrittää partiotoimintaa. Sisältää partiolupauksen, -ihanteet ja -tunnuksen.

PARTIOJOHTAJA

Partiojohtaja on 18 vuotta täyttänyt partiolainen, joka on suorittanut partiojohtajien peruskurssin ja saanut PJ-valtakirjan.

PARTIOMENETELMÄ

Partiomenetelmä on partiolle valittu toimintatapojen kokonaisuus.

PARTIOPIIRI

Partiopiiri muodostuu tietyllä alueella toimivista lippukunnista. Sen tehtävänä on tukea piirin alueella toimivia lippukuntia. Partiopiirejä on 11.

PAUSSI

Paussi on toiminnallinen harjoitus (esimerkiksi peli, leikki tai improvisaatio), jossa tarpoja tai samoaja pysähtyy elämään liittyvien asioiden äärelle.

PESTI

Pesti on tehtävä, joka on sovittu ja johon on sitouduttu.

PESTIJOHTAJA

Pestijohtaja huolehtii lippukunnassa siitä, että tekijöitä on tarpeeksi sekä siitä, että partiossa on hyvä tehdä vapaaehtoistyötä.

PURKUKESKUSTELU

Purkukeskustelu käydään aktiviteetin jälkeen pohtimalla yhdessä, mitä koettiin ja mitä siitä voi oppia.

PÄÄTÖSMERKKI

Päätösmerkin saa ikäkauden lopuksi, ja se kiinnitetään partiopaitaan.

ROK

Ryhmänohjaajakoulutus eli ROK on samoajien pakollisiin aktiviteetteihin sisältyvä kokonaisuus, joka sisältää johtamisen perustietoja ja -taitoja sekä johtamisharjoittelun ryhmänjohtajana (useimmiten tarpojavartiossa). Kaikki samoajat käyvät ohjelmassaan läpi ryhmänohjaajakoulutuksen.

SAMOAJA

Samoaja on 15–17-vuotias partiolainen.

SAMPO

Sampo on seikkailijajoukkueen (10-12 -vuotiaiden partiolaisten) johtaja, joka on aikuinen tai vaeltajaikäinen.

SEPELI

Sepeli on seikkailijavuoden päättävä juonellinen seikkailijapeli, joka usein järjestetään maastossa.

SEPPO

Seppo on seurakunnassa toimiva, partiosta vastaava työntekijä.

SEIKKAILIJA

Seikkailija on 10–12-vuotias partiolainen.

SIIRTYMÄ

Siirtymä on tapahtuma, jossa partiolainen siirtyy uuteen ikäkauteen. Siirtymään liittyy usein perinteitä.

SISARUSPIIRI

Sisarus-/veljespiiri on piiri, jossa pidetään käsistä kiinni siten, että omat kädet ovat ristissä vasen käsi päällimmäisenä. Se muodostetaan partiotilaisuuksien päätteeksi.

SISUPARTIOLAINEN

Sisupartiolainen on partiolainen, joka tarvitsee erityistä tukea partiossa vamman, pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia.

SUDENPENTU

Sudenpentu on 7–9-vuotias partiolainen.

SUOMEN PARTIOLAISET

Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry eli SP on suomalaisten partiolaisten kattojärjestö.

SUUNTAUSVAIHE

Jokainen tarppo alkaa suuntausvaiheella, jossa tarpojavartio suunnittelee tarppoa ja muuta toimintaansa.

TARPOJA

Tarpoja on 12–14-vuotias partiolainen.

TARPPO

Tarpojaohjelma koostuu puolen vuoden jaksoista eli tarpoista, joita on neljä varsinaista ja kaksi valinnaista.

TASKU Tasku on samoajien jonkin teeman mukainen aktiviteettikokonaisuus.

VAELTAJA Vaeltaja on 18–22-vuotias partiolainen.

VARTIO Tarpojat, samoajat ja vaeltajat toimivat ohjelmissaan vartiossa. Vartion koko on 4–12 partiolaista riippuen ikäkaudesta.

VARTIONJOHTAJA

Samoajavartiota johtaa vuorollaan yksi samoajista. Vaeltajissa toimitaan vastaavasti. Tarpojavartiota johtaa samoajaikäinen vartionjohtaja. Vartionjohtajalla voi olla pari.

VELJESPIIRI

Sisarus-/veljespiiri on piiri, jossa pidetään käsistä kiinni siten, että omat kädet ovat ristissä vasen käsi päällimmäisenä. Muodostetaan partiotilaisuuksien päätteeksi.

VENEKUNTA

Venekunta on vartiosta käytettävä nimitys lippukunnissa, joissa on meripartiotoimintaa.

HAKEMISTO

A

Aikataulu 50, 52, 53, 209

Aikuinen tuki 27, 81, 82, 84, 134, 159

Ajanhallinta 50 Ajatuskartta 87

Alkumenot 168–169, 172, 176 Arviointi 34,236–240

Arvojen mukaan johtaminen 71 Arvot 57–60, 70–73 Avun pyytäminen 40

B

Budjetti 222–224

E

Ennakkosuunnitelma 137

Ensimmäinen kokous 176–177 Epäonnistuminen 44

Erilaisia kokouksia 178–179

Erityistä tukea tarvitseva 128, 130–132 Etäkokous 179

H

Henkinen turvallisuus 143, 213

Herkkä aihe 190–191

Hiljentyminen 172, 176, 200–202

Huoltaja 162, 163, 204, 206 Huudot 98

I

Ideointi 17, 86–87, 189 Innostaminen 132 Itsearviointi 34–36

J

Johtamisen haasteet 134–142 Johtamiskäsitys 15–23 Johtamismalli 16 Johtamisrooli 117–119 Johtamistaito 14,16–17

K

Kansainvälisyys 66, 191–192 Kasvatustavoitteet 77–79, 250 Katsomuskasvatus 74–76 Kertaaminen 43, 172, 174 Kiistat 141 Kiittäminen 113–116 Kiusaaminen 144–146

Kokouksen kesto 170 Kokouksen rakenne 168–175 Konflikti 147 Koulutus 45–48

Koulutusmenetelmä 183–185 Kuunteleminen 17, 106, 108–109

Leikki 94–95, 142, 174, 193–199, 238

Loppumenot 172, 175–176

M

Mielipiteen kertominen 102, 104–105 Moninaisuus 127, 129 Motivaatio 24–28, 132–133 Motivaatiopula 27, 134–135

N

Nousujohteisuus 42, 81–82, 84

O

Ohjaaminen 119–123 Ohjelman soveltaminen 250 Opintopiste 47–48 Oppiminen 41.46, 180–182

P

Palaute 110–113 Parijohtajuus 124 Partioihanteet 60, 62–70, 81–82, 84 195

Partiokiva 33 Partiolupaus 60, 70 Partiomenetelmä 42, 70, 80–84, 89, 99, 103, 159, 181, 186

Partion arvot 57–58, 60, 70–73,

Partio–ohjelma 42, 46, 73, 75–78, 103, 228–229, 242, 244–245, 247–250

Perhepartio 249

Peruskirja 60–61

Pestaaja 149, 157, 158

Pesti 44, 51, 148–158 Priorisointi 52 Projekti 189

Purkukeskustelu 187–188 Päihteet 147 Päivän hyvä työ 81–83, 89 Päämäärä 14, 57, 60, 77–78

R

Rentoutuminen 30–33 Retken kustannukset 222–224 Retken ohjelma 207–209 Retkikirje 163, 204–205, 224 Retkikohde 203–204 Rooli 100–101 Ruokalista 64 ,210–212 Rutiinit 137, 176 Ryhmähenki 93–94, 97 Ryhmän säännöt 94 Ryhmän tunnukset 98 Ryhmän vaiheet 92–93 Ryhmäytyminen 94–96, 140 Ryhmäytymisleikki 95

S

Samoaja 14, 62, 84, 245, 247–248, Samoajaohjelma 33, 247 Seikkailija 14, 62, 84, 185, 244–245, Seikkailijaohjelma 244–245 Sitoutuminen partion arvoihin 60, 70, 81–82, 84 Sudenpentu 14, 62, 84, 242–243 Sudenpentuohjelma 242–243 Stressi 30, 50 Symboliikka 81–82, 84, 99

TTarpoja 14, 62, 84, 245–246

Tarpojaohjelma 148, 245

Taustayhteisö 61, 75

Tavoite 168, 189, 228–230, 240

Tehtävälista 52

Tekemällä oppiminen 81–82, 84, 181–182

Toiminnan arviointi 34, 236–239

Toiminta luonnossa 81–83, 186

Toimintasuunnitelma 226–235

Turvallisuus 143, 213–214, 216

Turvallisuusohjeet 213 Työnhaku 46–49

U

Unelma 85–86

V

Vaeltaja 14, 62, 84, 248–249

Vaeltajaohjelma 248–249 Vahvuudet 23, 36–37 Vaikuttaminen 88 Varainhankinta 225 Varustelista 216–220 Varasuunnitelma 137, 178 Vartiojärjestelmä 81–83, 103 Viestintä 133, 160, 162–165 Virheet 36 Väsymys 30, 54–55

Y

Yhdessä päättäminen 81, 83, 102–103, 109, 133 Yösija 212

PARTIOMENETELMÄ

RYHMÄNOHJAAJAN KÄSIKIRJA ON KÄYTÄNNÖN OPAS RYHMÄN JOHTAMISEEN PARTIOSSA

Ryhmänohjaajan käsikirja johdattaa lukijansa ryhmänjohtamisen saloihin. Kirja antaa perustietoa jokaiselle partiossa ryhmää vetävälle. Kirjan eri osissa tarkastellaan johtajan tehtävää niin yksilön kuin ryhmän kautta sekä annetaan tukea ryhmän ohjaamiseen eri käytännön tilanteissa.

Kirja on jaettu neljään osioon, joissa ensimmäisessä käsitellään johtajaksi kasvamista, toisessa taas paneudutaan partion arvoihin ja päämäärään. Kolmas osio vie ryhmän toimintaan ja sen johtamiseen. Viimeisessä osiossa annetaan käytännön ohjeita viikkotoiminnan ja retkien järjestämiseen.

Ryhmänohjaajan käsikirja on tarkoitettu erityisesti ryhmänohjaajakoulutuksessa olevalle tai sen juuri käyneelle nuorelle johtajalle, mutta kirja palvelee myös kaikenikäisiä ohjaajatehtävissä toimivia.